Helmet-haaste ja Kiinnostavat, kiehtovat kansiratkaisut!

Satunnainen ohilukija -blogisti oli ideoinut kivan postauksen, jonka halusin lainata omaan blogiini, sillä kansikuvaratkaisut ovat itsellenikin merkityksellisiä. Ne joko herättävät mielenkiinnon ja saavat tutkimaan teosta tarkemminkin.

 Satunnainen ohilukija oli valinnut kymmenen parasta Helmet-haasteeseen lukemansa kirjan kantta. Minun oli hieman vaikea tehdä valintaa ja valitsin kaksitoista parasta. Kannet ovat siinä järjestyksessä, kuin ne ovat Helmet 2022 -haasteessa.

 

 

1.  Lapsia Lumen ja jään maassa. Kansikuvittajasta ei mitään tietoa.

2.  Se kesä, kansikuvittajaa ei tiedossa

 

3. Yhden Een kesä. Graafinen suunnittelu Maija Holm. Hauska ja tarinaa tukeva.

4. Anna omassa kodissaan . Suomalaisen teoksen kansi Leena Puurnen. Kansikuva on klassikko.   Englanninkielinen teos: Cover Design: Jeanine Henderson. Cover Illustration Julene Harrison.

 

 

5. Ukonilma arolla. Kansikuvittajasta ei mainintaa.

6. Kadonnut ruusu. Kansi Päivi Veijalainen (Tieto kustantajan sivuilta).

 

  --

7. Love finds you in Wildros. Kansikuvasta ei tietoa.

8. Zacharias Topelius. Kansi Annukka Mäkijärvi

 

 

9.Valinta. Kannen suunnittelija Emmi Kyytsönen (Kustantajan sivuilta)

10. Pyhä Kuningas. Päällys Martti Mykkänen.

 

 

11. Juhanalan työtyttö. Kansikuva nimimerkki E-K (?) Teoksen muu kuvitus Helmiriitta Setälä.

12. Irenan lapset. Kannen suunnnittelijasta ei tietoa. Kansikuva on tuttu holokaust-historiasta. 

 

Harmi, että en tullut laittaneeksi ylös kuvan / kansitietoja tästä tai niin monesta muustakaan teoksesta. Yleensä olen laittanut vanhat suomalaiset taiteilijakuvittajat tai, jos kansi on ollut erityisen vaikuttava. Kuitenkin kannella on aika suuri merkitys, joten ehkä olisi hyvä ruveta merkitsemään näitä enemmänkin.

Copycat iski kyntensä kirjankansiin!

Alkuperäinen kansikuva

Pitkästä aikaa Amma julisti vappumaisen Copycat-haasteen, jossa siis tehdään omannäköinen kansi jostain valitusta kirjankannesta. Minusta tämä idea on niin hauska, että pakko oli taas tulla mukaan. Tein nämä kaksi kantta. Molemmat teokset ovat kirjahyllyni aarteita. 

Alkuperäiskansi 

 

löydety netin syövereistä, sillä

puuuttuu omasta kirjastani

Gunnel Beckman: Nuori neiti Tova!

Gunnel Beckman
Nuori neiti Tova
Alkuteos: Unge fröken Toa
Suomentanut Kyllikki Hämäläinen
Otava, 1965
16 s.
Kansikuva: Elisabeth Kugelberg

"Sinulla on pää kainalossa, kanaseni, äidillä on tapana sanoa. Ja pieni kananen katsahtaa häneen hymyillen poissaolevana ja pistää liemikauhan voihin..."

Tova on 13-vuotias neitonen, jolla on pikkusisko Susanna ja pikkuveli Svante. Svante on tosin jo 10-vuotias. Susanna on alta kouluikäinen.On perheeessä vielä kaksi vanhempaa veljeä, jotka ovat tosin jo muuttaneet pois kotipesästä. Lisäksi Tovalla on ystävä Kris, joka viettää paljon aikaa Tovan perheessä. Nuori neiti Tova sijoittuu Ahvenanmeren saaristoon, kesäsaareen, jossa Tovan perhe viettää kesää. Isää ei tosin paljon näy, ainakaan ensialkuun. Kyllä hänkin sitten ilmaantuu matkoiltaan. 

Tova viettää mielellään aikaa yksin ja unelmoiden omassa rauhassa. Tova haluaa kirjailijaksi. Tässä teoksessa onkin paljon kirjallisuusviitteitä aina Montgomeryn Anna-kirjoista alkaen. Tässä tosin on tullut teokseen lipsus. En tiedä, johtuuko se suomennoksesta vai mistä. 

"Niin mutta äiti, eikö ensin luettaisi Anna ystäväämme, loppuun, Svante pyysi." - Jaksammeko vielä kyynelehtiä, äiti kuiskasi Tovalle. He olivat kumpikin lukeneet kirjan niin monta kertaa että osasivat sen melkein ulkoa, ja he tiesivät mikä heitä odottaa viimeisessä luvussa, jossa kiltti Mathew kuolee."

Nythän on niin, että suomenkielellä julkaistu ensimmäinen Anna-kirja on Annan nuoruusvuodet, jonka lopussa Mathew kuolee. Anna ystävämme -niminen suomalainen laitos kertoo Annan ensimmäisestä opettajaurasta. 

Muita kirjallisuusviitteitä on muun muassa Topelius ja Harriet Löwenhjelm, jonka runokirjan Tova on sanut syntymäpäivälahjaksi. Myös muita kulttuurisia viitteitä on, niitä tulee esiinmm. leikkien lomassa, kuten näyttelijä Doris Day ja Tommy Steel (kuka hän on?). Nukkeleikissä saadaan kutsu peräti Buckinhamin palatsiin. Yves Montand, Marlene Dietrich, Bonanza - kyllä niitä riittää.

Kesään mahtuu paljon kaikenlaista. Tova seikkailee metsässä ja löytää, niin hän luulee, Göran-sedän valjenneet luut, Svante sairastuu ja joutuu umpisuolenleikkaukseen. Ja mitä tapahtuukaan, kun Tova rakastuu. Kun kesä on lopussa, on Tova saanut ensimmäisen satunsa julkaistua,  ja hän on peräti 25 markkaa (kruunua?)  rikkaampi.

Hauska ja viehättävä. hieman jännitysmomenttiakin sisältävä, vanham, hyvän ajan tyttökirja kesänvietosta meren äärellä. Unelmista, haaveista - särkyvistä, mutta myös ilmaan nousevista. Ja kaiken päätteeksi hieman kasvusta viisaammaksi ja vahvemmaksi.

"Tova oikein pelästyi kääntäessään päättään ja nähdessään miten pitkälle oli uinut. Samassa hän tunsi myös miten jääkylmää vesi oli jalkojen ympärillä. Hän kääntyi voimakkain vedoin ja ui hyvää vauhtia Peterin saarta kohti. Hänellä ja Svantella oli ollut tapana soutaa sinne Håkanin pienellä ruuhella evsäkori mukanaan. Oli ollut tavattoman kivaa ja jännittävää päästä tuolle pienelle pyöreälle luodolle keskelle lahtea ja leikkiä Robinsonia ja Perjantaita. Mutta siitä oli kauan, tavattoman kauan... ainakin kaksi vuotta...

Omistuista miten nopeasti ihminen tuli suureksi, hän ajatteli laskeutuessaan vatsalleen sileälle kalliolle huohottamaan. Vain vuosi, ja ihminen oli aivan liian vanha tehdäkseen joitakin asioita. Vaikka tietenkään kukaan ei kieltänyt."

Kansikuvasta sen verran, että siinä aistii mukavasti meren raikkauden ja tunnelman. Kiva kansikuvitus.

---

Helmet 2020 -lukuhaaste kohta 25: Kirjassa ollaan saarella.

Seinäjoen kaupunginkirjaston Aikamatka -lukuhaaste kohta 4: Kirja, joka sijoittuu kesään.

Kansikuvien merkityksestä!

Anni Swanin Pikkupappilassa kansikuvitusta vuosilta 1922 ja 1945. Jälkimmäinen on Wendeliniä, mutta onko sitä myös ensimmäinen?

Anni Swanin Pikkupappilassa ja sen jatko-osa ovat Anni Swanin klassikoista minulle rakkaimmat. Mistä tuo viehättyminen juuri tähän tarinaan on niin merkityksellinen on vaikea sanoa. Ehkä tarinan viehätys piilee tarinan moninaisuudessa, joka on yhtäaikaa sekä sadun lumoa että eletyn elämän tunnelmaa. 

Kansikuvat merkitsevät minulle aika paljon valitessani kirjoja luettavakseni. Tosin olen löytänyt sellaisiakin kansikuvattomia teoksia, jotka päälle päin näyttävät mitäänsanomattomilta, mutta ovat sisältä kirkkaita helmiä ja ehkä päinvastoin kauniissa kansissa voi olla mitäänsanomaton tarina. Takakansitekstit vaikuttavat myös jonkin verran. Niin kansikuvat kuin takakansitekstit herättävät mielenkiinnon tai työntävät luotaan. 

Pakko sanoa, että minusta ennen vanhaan on tehty paljon kiintoisampia kansikuvituksia kuin nykyään, varsinkin nuortenkirjojen kiiltäväpintaiset kannet eivät jostain syystä oikein herätä mielenkiintoa ja mitä tulee selkämystaiteeseen, niin se onkin sitten asia erikseen. Jos selkämystekstistä on vaikea saada selkoa, niin kirja todennäköisesti jää hyllyyn. Hyvä kansikuva ja selkämys on selkeä eikä liioilla krumeluureilla koristeltu. 

Anni Swanin Pikku Pappilassa on ollut hyllyssäni jo pitkään klassikkopainoksena. Sen kansikuva on tyylikäs ja sopii hyvin tarinaan. Aika samoilla linjoilla on tuo vanhempikin kuvitus. Ulla ja Mark molemmissa kuvituksissa nähtävissä ja suomalainen maaseutumiljöö menneiltä ajoilta aisittavissa.  Erot kansikuvisssa näkyvät typografiassa. Molemmat kansikuvat ovat vetoavia ja herättävät kiinnostuksen ainakin minun kaltaisessa nostalgiahenkisessä lukijassa.

Anni Swanin Kootut Klassikot ovat sen verran tutuiksi ja rakkaiksi käyneitä teoksia, että niihin on vaikea kuvitella toisen tyylisiä kansikuvia. Nykyaikaiset kuvitukset näissä kirjoissa tekisi jotenkin ristiriitaisen vaikutelman, kun tarinat kuitenkin sijoittuvat aikaan menneeseen. Tietysti kokemus voi olla erilainen nykyajan lapselle, joka tarttuisi ensimmäistä kertaa teoksiin. 

Tässä vielä kollaasina muutamia kansikuvituksia Anni Swanin teoksiin. Kuvitukset on vuosien 1915-1948 väliltä ja niiden tekijöissä on ainakin Maija Karma (Nimikirjaimista MK päätellen tuo Arnellin perhe kuvitus, joka vetoaa erityisesti minuun tunnelmaltaan, jopa enemmän kuin Wendelinin kuvitus vuoden 1958 teoksessa.) Muista taiteilijoista näissä (alla olevat) minulla ei ole tietoa. Tuo Iris-rukan vihreäasuinen tyttö on herkkä ja koskettava. Kansikuva on vuodelta 1919.

Kansikuvat ovat kiintoisia ja paljon puhuvia moninaisuudessaan. On ikävää, että nykyään on vähän sellainen tuntuma, että kansikuviin ei oikein aina kiinnitettäisi tarpeeksi huomiota. Mikä minua erityisesti ihmetyttää, että jotakin kuvaa saatetaan käyttää kansikuvana useammassakin teoksessa, eikä se siten yksilöi teosta tarpeeksi. 

Tällä mukana Sirrin kesäisessä kansikuvahaasteessa.