Ensimmäinen nainen
WSOY, 2019
261 + 1 s.
"Omasta painavuudestaan taipuneen tähkäpään viisautta on kaikissa, jotka elämässään jotain tosiarvokasta ovat aikaansaaneet"
- Sylvi Kekkonen, Kiteitä
Johannan Venhon kaunokirjallinen eläytymismatka Presidentti Urho Kekkosen puolison Sylvin elämään ja ajatuksiin on kiintoisaa luettavaa. Se on kuvaus naisesta, joka on yhtäaikaa hauras kuin munankuori ja kova kuin kivi. Jotain sellaista, mistä ei pysty saamaan otetta, vain aavistuksen. Teos on kirjoitettu monologimuotoon, jossa kirjan päähenkilö Sylvi puhuu kuolleelle ystävälleen Marja-Liisa Vartiolle Katerman mökillä, metsän suojassa, muistoistaan, ajatuksistaan, elämästään. Mitä on olla nainen, äiti, presidentin puoliso - kirjailija. Lisäksi teoksessa vuorottelee Sylvin toinen ystävä, taiteilija Essi Renvall, joka puhelee yksikseen vaikeudesta tehdä Sylvistä muotokuvaa, 'pystiä' hyllyyn, kuten hän on tehnyt Kekkosesta.
Johanna Venhon teksti on kaunista, runollisen herkkää, saaden voimakkaampia sävyjä Renvallin osioissa ja loppua kohden muutenkin. Kielikuvien ilmaisuvoima on vahvaa:
"Pimeä oli kuin paksua liejua".
Mikä minua sykähdytti erityisesti oli luontokuvaukset ja metsä. Metsä on minulle rakas elementti, rentoutumis- ja levähdyspaikka, jossa saa huolet heittää menemään. Sellainen se tuntui olevan Venhon kuvaamalle Sylvillekin.
"Metsässä kierrän rinteen taakse siihen, missä on vähän tallattu polku. Kävelen, polun vierellä on isoja kaatuneita puita ja vanhojen puitten juuret korkealla, suuntaviittoina. Isa hyppää kaatuneen rungon yli, jää odottamaan, kun minulla kestää. Kuulen lintujen laulun, näen miten puunlatvojen välistä tuleva valo tekee polulle valolätäköitä kuin voisilmiä, elokuun aurinko on täydempi kuin alkukesän. Välillä näen ympärilleni ja sitten taas ajatus kulkee johonkin suuntaan ja kuluu hetiä mitään näkemättä. Metsässä unohdan velvoittet, kukaan ei pyydä mitään. Kuljen vain tätä kaatuneitten puitten ja korkeitten juurien pokua, omaa tahtiani."
"Metsän vihreä uumen on molemmmilla puolillani ja kumartuu suojelevasti kohti."
Tyylillisesti tätä voisi verrata Sanna Tahvanaisen romaaniin Kuningatar, joka kertoo Englannin kuningatar Viktorian elämästä kaunokirjallisen fiktion keinoin. Toki molemmissa teoksissa, niin Venhon kuin Tahvanaisenkin on käytetty faktoja eivätkä ne ole täysin irti todellisuudesta. Venhon teos jättää hieman unenomaisen vaikutelman, mutta piirtää kuitenkin sen verran vahvan kuvan Sylvistä, että taitaisin mielelläni lukea hänestä enemmän, jokin tietopohjainen elämänkerta olisi mukava lukea.
Mainittakoon, että teoksen kansi on upean kaunis. Mietin, kuka sen on suunnitellut ja löysin kansiliepeestä tiedon, jota olinkin uumoillut tekstiin nojautuen: Kyseessä on Essi Renwallin piirros Sylvi Kekkosesta. Kannen on muutoin suunnitellut Satu Kontinen.
Kiitos Leena Lumin, jonka kirjankansiäänestyksessä olin onnekas ja sain tämän kirjan omakseni. Kirjaa on varmaan luettu paljon ja tullaan lukemaan, onhan teos yksi Finlandia-ehdokkaista, vaikka ei voittajaksi päätynytkään.
---
Tällä mukana Mennään metsään -lukuhaasteessani.
