Huuto mustelmilla:
Niin mieletön ikävä - vapauteen!
Surunlapseni.
Etäällä koittaa kevät,
aurinko sulattaa jään.
Kirjabloggaukseni historiassa on mieleeni jäänyt bloggaus kirjanselkämysrunoudesta, jonka idean löysin Lumiomenan sivuilta. Vanhan blogini kuvat ovat osin hävinneet, koska sanoin irti yhden hostauspalvelun ja siinä yhteydessä katosi myös kuvat vanhoista kirjanselkämysrunoistani. Tässä taannoin sitten etsin tiedostoistani, josko löytäisin nuo kuvat ja löytyihän ne, joten saatoin korjata postaukseni. Nostalgian merkeissä ja kirjanhyllyjeni sisällön muututtua sitten noiden aikojen, kokeilin, vieläkö minulta syntyisi jotain ja tämän sain aikaan.
Aiemman blogin kirjanselkämysrunot:
Kirjansekämysrunoutta 1.
Kirjanselkämysrunoutta 2.
