Jukka Rokka
Ajolähtöjä Kannakselta
RV-kirjat,1989
221 + 1 s.
Olipa hurja teos hengellinen kirja ollakseen. Mutta kuten Rokka itse kirjoittaa esipuheessaan: "Maailmassa on käyty ja käydään yhä taistelua hyvän ja pahan välillä. Pahan aikaansaamaa kirousta saattaa pitkäaikainenkin käymisprosessi, ennen kuin sitä seuraava hyvä - usein kyynelinen - kylvö alkaa orastaa."
Jukka Rokka on kirjoittanut tämän teoksen omien kokemustensa pohjalta, joskin ei omilla / oikeilla nimillä. Tapahtumat ovat osa Suomen historiaa ja menneisyyttä ja osa Jukka Rokan omaa sukuhistoriaa. Tarina vie Kannaksen Karjalasta, Inon kylältä Hämeeseen ja aina kaukomaille. Teoksesa valotetaan elämää 1900-luvun alkukymmeniltä, vuoden 1918 sodista talvisotaan ja jatkosotaan. Vanhoihin sanomalehtikirjoituksiin tapahtumista viitataan. Muun muassa Näsijärvellä tapahtunut Kuru-laivan uppomiseen viitataan. On poikien ruudinkeruuta vanhoista räjäytetyissä patteristoissa, on pirtun salakuljetusta ja karmeita veritekoja, jotka hyytävät suonet jäähän, mutta on myös rukoilevia äitejä, herätystä ja mielenmuutosta.
Tämä on eräänlainen kronikka eletystä elämästä ja Suomen kohtaloista henkilöhistoriallisesta näkökulmasta katsottuna. Pidin paljon alun lapsi- ja nuoruuskuvauksesta kaikista kohtalokkaista tilanteista huolimatta. Kerronta on sujuvaa ja helposti mukaansa ottavaa murteellisine tehokeinoineen, rehevääkin yksinkertaisen todellisuusotteessaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta murteenkäytöstä on äijä-sana, joka viittaa isoisän, vaarin ikäpolveen, toisin, kuin mihin itse on tottunut sitä ajattelemaan.
"Ei mitään muttia, te suurimmaisen sikiöt! äijä tulistui. - Nyt ollaan pyhäaamun hartaudessa eikä kurkita ikkunoista! vanhus jyrisi ja yritti jatkaa kirjan lukemista.
Sanoisin, että olipa lukukokemus.
...
