Åke Sparring: Seitsemän miestä idäntiellä!

 

Åke Sparring

Seitsemän miestä idäntiellä

Med Emma I indien (Orient-Buss)

Käsikirjoituksesta somentanut Leena Sparring

WSOY, 1954

267 + 2 s.

Kansikuva: Sorella Railo

"Rannikon alatasangon leveys vaihtelee suuresti. Välistä kallio ulottuu aivan mereen asti ja hajaantuvista mainingeista laskeutuu hienoa pisarasadetta tien ylitse. Välistä vauras tasanko on melkein peninkulman levyinen. Vaaleanpunaiset, vastakynnetyt pellot vuorottelevat versovien vilja- ja papukasvivainioiden kanssa. Harmaanvihreät öljypuut kohottavat pyöreät päänsä keltaisia savirinteitä vasten. Saliinit muodostavat uloimpana  rantakallioilla epäsäännöllisiä geometrisia kuvioita, milloin veden täyttämiä, milloin valkoisen suolan peittämiä."

Hmm. Mitä ovat saliinit, ilmeisesti eivät kuitenkaan lintuja, jos kyse on jostain vedentäyttämästä tai suolan peittämästä. Tässä ollaan jossain Syyrian rannikkoseudulla.

Matka jatkuu ja tullaan Iraniin, Isfahaniin.

"Pitkiä päiviä. Tie on kuin pesulauta. Istutaan ja tuijotetaan pistettä, jossa tie ja horisontti leikkaavat toisensa, silloin kun mikään rappeutunut karavaaniseralji ei kiinnitä huomiota. Vielä kaksi - tai kolmekymmentä vuotta sitten ne olivat Intiassa ja välimereltä tulevien kirjavien seurueiden kohtauspaikkoja. Suuria karavaaneja, johin kuului 100 tai 200 kamelia. Nykyään tuo luku on neljä tai viisi, mutta ei juuri enempää. Pieni kuorma-auto korvaa sata eläintä."

Kun tekstissä puhutaan nykyajasta puhutaan 1950-luvun alkuvuosista. Seitsemän ruotsalaista nuorta miestä, joukossa lääkäri lähtevät Emmalla, vanhalla rähjäisellä bussilla Tukholmasta, Euroopan ja Aasian halki Intiaan. Matkareitti on Tukholma, Tanska, Saksa, Itävalta, Jugoslavia (jota ei enää ole) Kreikka, Turkki, Syyria, Jordania, Irak, Persia (eli Iran), Afganistan, Pakistan, Intia, Nepal. Iranissa, Afganistanissa ja Intiassa pyöritään vähän enemmänkin.

Monenlaista seikkailua ja elämystä matkalla sattuu ja koetaan. Yksi retkikunnan jäsenistä tulee pahoinpidellyksi ja joutuu palaamaan takaisin ruotsiin ja "niin heitä oli enää kuusi" maininta tuo mieleen Agatha Christien.

Matka kohti kotia alkaa poliittisesti kuohuvasta Iranista. Emma, se bussi, joka oli rähjäinen jo matkalle lähtiessä on kokenut monet kolhut ja on ihme, miten sillä yleensä on päässyt etenemään. Ehkä tarinassa on pientä maalailua tämän suhteen, mutta tosiasiassa uskon kyllä, että monet kolhut autoon on tullut. Ihmettelen vain, että jos jonkun kolhun seurauksena yli 100 litraa öljyä on vuotanut maahan, miten autolla ylipäänsä pääsee etenemään. Paitsi kuvailuja auton saamista kolhuista kertoja käy läpi maiden historiaa ja silloista, sodanjälkeistä, siirtomaajan jälkeistä, itsenäistymisen aikaa. Aina en ollut ihan kartalla, missä päin maailmaa nyt ollaankaan tarkalleen ottaen. Ajat ja seudut ovat varmasti sitten viisikymmenluvun muuttuneeet, mutta kuohuvia tilanteita taitaa yhä riittää joillain seuduin, joita tässä kuvataan. Toisilla seuduilla pyöritään enemmän kuin toisilla.

Paitsi alussa mainittua salaaneja outo sana on myös konglomeraatti, jolla määreellä kuvataan Syyriaa, sanomalla, että "Syyria on vastakohtien konglomeraatti." Kuvaliitteet on kiintoisia ja kartat kuljetusta reitistä avaa tuo oman hienon ja avaavan lisänsä tarinaan. Olihan tässä paljon uutta, mielenkiintoista ja vähän hurjempaakin juttua. Tosin täytyy myöntää, että minulle tämän kirjan paras anti oli kansikuva, mikä omalta osaltaan  veti puoleensa.

Suomi-bongaus: Suomalaissyntyinen Tuure Pasto oli leikitellyt numeroilla: 90 %väestöstä eli maanviljelyksellä ja karjanhoidolla; saatavissa olevan vesivaraston  turvin voitaisiin viisaasti menetellen kaksinkertaistaa peltoala; vehnäsato hehtaaaria kohti oli 1400 kg.

---

Kirjan kannet auki -lukuhaaste kohta 23: Lue kirja, jonka kannet vie sinut tuntemattomaan paikkaan.

Peter Freuchen: Vaeltava viikinki!

 

Peter Frreuchen

Vaeltava viikinki

Alkuperäisteos: The vagrant viking

Suomentanut Anja Samooja

1954

Kansi: Sorella Railo

Seuraavana aamuna istuuduimme 'super-junan' loistavaan salonkiin ja kiidimme siinä Chicagoon, jossa jouduimme odottamaan seuraavaa junaa kuusi tuntia. Otin vuokra-auton, jossa kiertelimme kaupunkia. Kuljettaja näytti meille ylpeänä 'maailma pisimmän kadun', 'maailman suurimmann stadionin', 'maailman suurimman tavaratalon' ja 'maailman suurimman hotellin'. Sitten hän vei meidät puistoon, jossa hän näytti meille 'maailman suurimman kirjailijan' patsaan - se esitti Hans Christian Andersenia. - Katsokaas, hän syntyi täällä Chicagossa, kertoi kuljettaja ylpeänä. Tanskalaien isänmaallisuuteni heräsi ja sanoin hänelle, että maailman suurin sadunkertoja oli syntynyt Tanskassa. - Se on pötyä, herra! Luuletteko, että pystyttäisimme patsaan miehelle, jjoka ei ole syntynyt Chicagossa? Nyt loukkaannuin ja väitin painokkaastri, että Hans Christian Andersen oli Tanskan ylpeys. Miekkonen alkoi ilmeisesti epäillä, että hän olikin arvannut vääri, ja vihdoin hän myönsi minun olevan oikeassa. - Se on totta, nyt muistankin, hän sanoi. - Se kaveri syntyi Tanskassa, mutta hänen vanhempansa toivat hänet tänne, kun oli kaksivuotias. Hänen lapsuudenkotinsa oli tuossa, missä patsas seisoo. Minä luovuin.

Ennen kuin Freuchen päätyy keskustelemaan Hans Christian Andersenista Chicagoon hän on ehtinyt tutkia Grönlantia ja perustaa ystävänsä Knud Rasmussenin kanssa Thulen kauppa-aseman, elää Grönlannin alkuperäisväestön kanssa, avioitua Navaranan, eskimotytön kanssa perinteisellä grönlantilaisella tavalla, jäädä leskeksi ja kahden lapsen yksinhuoltajaksi, menettänyt toisen jalkansa palellutettuaan sen jäätiköllä, avioitua uudelleen tanskalaisen nuoruudenystävän kanssa, seikkailla Neuvostoliitossa, Siperiassa, luennoida grönlantilaisesta kulttuurista vähän siellä ja täällä.Monenlaiset on Freuchenin seikkailut aina pohjoisnapatutkimuksesta Hollywoodin elokuvamaailmaan.

Olen aiemmin lukenut Freuchenin Nuoruuteni Grönlannissa- teoksen. Vaeltavassa Viikingissä on paljon samaa, niin, että alan jo miettiä, onko nämä teokset aivan yksi yhteen. No, onneksi näin ei kuitenkaan ole, vaan Vaeltava Viikinki on monipuolisempi ja tuo Freuchenin elämästä ja siinä samalla maailman menosta  paljon uusia puolia esiin unohtamatta historiallisia kytköksiä natsi-Saksan valtaannousuun ja tanskalaiseen  vastarintaliikkeeseen.

Kuten jo Nuoruuteni Grönlannissa -teosta luonnehtiessani sanoin, niin Freuchein kerronta on omanlaistaan. Se on kaikkitietävän kokijan kertomaa tapahtumista ja tunelmista, mutta en voi välttyä ajatukselta, että näissä on myös ripaus merimieslisää. 

Mikä tekee teoksesta mielenkiintoisen on myös viittaukset Suomeen: Esimerkiksi kuvatessaan läsnäoloaan Miss Universum-kisoissa, joissa Suomalainen missi kruunaataan maailmankaikkeuden kauneimmaksi ei nimiä mainita, mutta yhteys paljastaa, että kyse on Armi Kuuselasta.

Se, että hän oli suomalainen, vaikutti luultavasti ratkaisuun. Suomi oli ainoa maa, joka oli maksanut ensimmäisen maailmansodan (tässä on virhe, pitäisi tietysti olla toinen maailmansota) aikaisen velkansa, ja siksi se oli suosiossa Yhdysvalloissa. Lisäksi Suomessa pidettiin  tuona vuonna Olympian kisat, ja lopuksi Miss Universumin piti juhlallisuuksissa käyttää entisen Venäjän keisarittaren kruunua. Kolme tsaaritarta oli käyttänyt kruunua Moskovassa, mutta se oli joutunut New Yorkiin Tiffanyn haltuun, ja mainosmiehet arvelivat, että oli hyvä ajatus antaa suomalaisen talonpoikaistytön kantaa Venäjän vallan vertauskuvaa. --- ---- ---- Ainoa tytöistä, joka oli innokas palaamaan kotiin, oli Miss Universum. Hän oli saanut seitsemäntuhannen dollarin shekin, joka merkitsi miljoonia Suomen markkoja.Hän oli saanut kolmentuhannenviidensadan dollarin arvoisen auton, jonka hän pyysi lähettämään Suomeen, timanttisen rannekellon ja paljon muita lahjoja. Hänelle tarjottiin houkuttelevia elokuvasopimuksia, mutta hän hylkäsi ne kaikki. Hän halusi ainoastaan palata Suomeen jatkamaan keskeytynyttä koulunkäyntiään.

Mutta jatkoiko hän koulua. Palatessaan Armi Kuusela ainakin teki elokuvan yhdessä Tauno Palon kanssa.Seuraavana keväänä hän lähti maailmanympärimatkalle ja jäi sille tielleen tavattuaan Gil Hilarion.  Tähän ei viitata ollenkaan.

Merimieslisäksi voidaan laskea myös ajottain hyperbolismi, kuten kuvaus Alaskan Yokon-joelta:

Olimme kuitenkin kaukana rannasta jal umi oli hyvin syvää. Koska olin pisin, minun täytyi kulkea edellä ja raivata toisille tietä. Ensi kertaa elämässäni kävelin lumessa kaulaa myöten.

Avartava, ajatuksia herättävä teos, jossa kuljetaan Tanskasta halki Grönlannin ja muun maailman. Paljon on mahtunut Freuchenin elämään hyvässä ja pahassa. Grönlannin alkuperäisasukkaiden elämäntapa on ollut hänen sydäntään lähellä ja minuakin se kiinnostaa. Tosin täytyy sanoa, että jotkin alkuperäisasukkaiden eettiset ajatukset saavat kylmiä väreitä aikaan enkä voi olla näiden kanssa samaa mieltä. Myös eräät kuvaukset merihädän keskellä saavat aikaan sen, että tapahtumia ei ole hauska nähdä silmissään. Toisaalta, kuten sanoin, on vaikea sanoa, onko näissäkin sitä merimieslisää. Sanoisin, että tämä teos on todellisuudenkuvausta hieman väritettynä kiinnostavuuden lisäämiseksi, ainakin joiltain osin.

----

Tällä mukana Kirjoja Ulapalta -lukuhaasteessa