Kiva sisustustyyny kirjastokalusteosastolla piristi mieltä vilinässä. Mutta... ostoksianihan tässä piti esitellä. Ja tässäpä näitä:
Bjorn Rongenin teosta Tunturiluolan vankina olen toisinaan katsellut nettiantikvariaateissa. Alkuteoksen nimi on Bergtatt i Risehola (vuorikiipeilyä Riseholassa). Teos on ilmestynyt 1950-luvun alkupuolella. Teoksen on suomentanut Kerttu Juva ja suomalaisen Lasten toivekirjaston laitoksen kansikuvan tehnyt Manne, eli Lauri Manninen.
Zane Greyn kirjoja on tullut jokunen luettua, sen sijaan Harold Bell Wright on tuntematon tekijä. Tätä Kun mies on mies -teosta tosin olen jossain vaiheessa nettitarjontaa selatessani tuumaillut, olisikohan tuossa mieltä lukea. Kansikuvitus tässä Eeli Jaatisen. Kansikuvan perusteella en ihan tätä kuitenkaan ostanut, vaikka siitä voisi ehkä jotain päätellä tarinan suhteen, tein päätöksen alkulauseen perusteella, samoin kuin tuossa Greyn Lännen tähtien alla. Siinä kansikuvan signeeraus on R.K. mikä viitannee Rudolf Koivuun. Saa nyt sitten millaisia lukukokemuksia nämä ovat. Lännen tähtien alla ovat Osmo ja Riitta vuonna 1952 antaneet joululahjaksi Matille. Signeeraukset ovat mielenkiintoisia näissä vanhoissa kirjoissa.
Edellä mainitut neljä teosta maksoivat kukin kaksi euroa, joten hinta ei ainakaan ollut peruste olla ostamatta. Nämä ostin aamupäivällä. Iltapäivällä ennen kotiinlähtöä haahuillessani vielä viimeisiä kierroksia antikvariaattipuolella ostin vielä seuraavat kaksi teosta, jotka olivat hieman kalliimpia, mutta eivät liian kalliita:
| Kansikuvitus Poika Vesanto |
Edward S. Ellisiltä olen jokusen kirjan lukenut enkä ole ollut oikein ihastunut, vaikka intiaani- ja länneaihe sinänsä kiinnostavatkin. Tämän teoksen nyt kuitenkin tulin ostaneeksi nähdäkseni miten teoksessa kuvataan kyseistä ajankohtaa, johon tarina sijoittuu. Nimittäin, kun itse olen aloitellut tarinanpoikasta, johon kaipaisin vähän taustatietoa. Mene ja tiedä sitten, löytyykö sitä kaipaamaani taustatietoa tästä teoksesta.
Annikki Setälältäkin on jotain tullut luettua ja eritoten Karhunkierroksen edeltäjän Poikatytön, ja sepä se olikin tieto, joka sai tähän tarttumaan, kansikuvituksen, jonka tekijää ei mainita, perusteella en olisi tähän tarttunut.
Näissäkin kahdessa teoksessa oli omistuskirjoitus, Karhunkierroksessa se tosin oli peitetty. Ellisin kirjan omisteessa mielenkiintoisinta oli vanhanaikainen e-kirjaimen kaunokirjoitusasu, joka toi mieleen isäni nimikirjoituksen. Hassua, mitä kaikkea sitä voikaan mieleen juolahtaa ja ajatuksia herätä, kun vanhoja kirjoja selailee.
Tuo Karhunkierroksen kansi on sen verran kumma että melkeinpä uteloittaa millainen teos on...
VastaaPoistaTunturiluolan vankina olen lukenut, muita näistä en sitten tunnekaan (tai joitain kirjailijoita niminä kyllä)