Annikki Setälä
Poikatyttö
Otava, 1942
136 s.
Annikki Setälän Poikatyttö on tarina Perä-Pohjolasta, Suomen Lapista. Päähenkilö Irja on kuudentoista, kohta seitsentoistavuotias tyttö, varreltaan pitkä sisareensa Hilkkkaan verrattuna, luonteelta raju ja poikamainen, isäänsä ja tämän voimaa, käytännön taitoja ja elämän hallintaa ihaileva. Hilkka on aivan päinvastainen luonteeltaan, hiljainen ja hento. Hilkka haluaisi opiskella sairaanhoitajaksi, mutta siihen ei isä anna lupaa, ei tämän voimat riittäisi hoitoalalle.
Metsänhoitaja Kero, etelänlintu, kuten Irja häntä kutsuu herättää tytöillä tunteita. Hilkkaan Kero suhtautuu suojelevan kohteliaasti. Irja ei voi sietää Keroa. tuollainen tyhjänpäiväinen jaaritus, oliko se sitä hakkailua. Että viitsivätkin. Irjan ja Keron välillä syntyy eräänlainen mittelö. Irja haastaa Keroa ja Kero päättää, että vielä hän näyttää tuolle lapselle. Joulun tullessa Kero antaa Hilkalle lahjaksi runokirjan, mutta se, mitä hän antaa Irjalle on jotain muuta, vieterilelu. Se, mikä laatikosta ponnahtaa jääköön sanomatta, se on kuitenkin jotain, mikä saa hieman mietteliääksi, eikä ehkä ole näinä päivinä poliittisesti korrektiakaan.
Tämä tarina on kuitenkin kokonaisuutenaan ihan kiintoisa ja luonteva kasvutarina, jossa Irjan heräävät tunteet ovat pääosassa. Lapinkuvaus poroerotteluineen ja muine erityisine piirteineen luo omaa ilmapiiriä kerrontaan. Ajankuva on omanlaisensa koulumaailman sääntöineen. Ilman lupaa tanssiaisissa käymisestä on seurauksena jälki-istuntoa. Tämä uhkaa Irjan pääsyä isän kanssa Karhunkaatoon Pallakselle.
Teos loppuu yllättävästi, mutta tasapainoisesti.
Muutamia kuvauksellisia juttuja:
Kalat ovat aivan kuin jääkaapissa, sanoi Irja. - Ja katsohan noita leväkasveja ja ruohoja. Ihanhan ne huojuvat tuulessa jään alla.
Hmm. Voiko jää olla niin läpinäkyvää? Huojuvatko levät jään alla? Miten jään alla voisi tuulla?
Kuvauksellisesti minua myös hämmentää liikkuminen.
Moottoripyörät surisivat jo pihalla. --- --- Pyörät lähtivät hyvää vauhtia liikkeelle.
Minua hämmentää, kun kuvauksesta jää sellainen tuntu, että moottoripyörät itsellään lähtisivät liikkeelle ja kun kuitenkin istutaan reessä tai pulkassa. Tarkoitetaanko todella moottoripyöriä? Vai onko kyseessä jonkinlainen moottorikelkka? Tällaisia mietin lukiessani. En osaa oikein kuvitella moottoripyörää lumessa vetämässä pulkkaa tai vastaavaa.
Lapsus vai ei!
Älä itke pikkusisko, sanoi Irja hyväilevällä äänellä ja tunsi, miten hänelläkin nousi pala kurkkuun. - En tahtonut olla paha sinulle. Minä vain en voi kärsiä häntä.
Hilkka suree, kun Antti, metsänhoitaja Kero ei tullutkaan viettämään joulua heille. Hilkka on kolme vuotta vanhempi, siis isosisko. Nyt Irja kuitenkin sanoo häntä pikkusiskoksi. Onko kyse lapsuksesta vai suhtautuuko Irja häneen kuin pikkusiskoon siksi, että Hilkka on voimiltaan vähäisempi ja siksi kuin pikkusisko.
Lapinsanastoa:
Tolkkaaminen
Kyse on haukien pyydystäminen jään alta kalauttamalla, mutta miten tämä käytännössä käy jäi minulle käsittämättömäksi touhuksi.
Erityismainita tälle näkemykselle:
Maailma on vain pieni pyöreä aurinkoinen tunturinlaki.
Kansikuvasta, joka on upea, voisin vielä mainita, että ajattelin sen olevan wedeliniä, mutta ei, ei ole wendeliniä. Voisiko kansikuvitus olla Kari Suomalaisen? Kuvan vasemmassa laidassa on merkintä KARI (TAI KAKI). Osaako kukaan lukijani avata arvoitusta?
---
Pohjoinen 2023 -lukuhaaste kohta 5: Metsätöistä tai tukkilaisista kertova romaani tai elokuva.
Laitan tämän tähän, sillä vaikka teoksen pääjuoni kulkeekin Irjan heräävissä tunteissa ja suhtautumisessa Keroon, niin metsä, metsänhoito ja tukkilaiselämä on kuitenkin vahvasti mukana muun kuvauksen ohessa.
Kiintoisa kirja. Luullakseni hauen poisottoon jäänalta tarvitaan avanto. Avannon kautta haukea voi talvellakin pyytää. Verkkokalastin joskus lapsena talvellakin, mutta en muista paljonko haukea tuli.
VastaaPoistaNiin tietysti. Kuvauksessa vain ei mainittu avantoja, puhuttiin vaan kuinka haukia lyötiin eli tolkattiin. Mutta kirjaiiija on tietysti tiennyt mistä puhuu, koska on pohjoisen kirjailija.
Poista