Aila Nissinen
Linneakukka ja Punaposki
WSOY, 1947
136 s.
Kuvitus: Maija Karma
Sain tässä taannoin kivan viestin Nissisen Punaposki ja Marja-Liena -teoksen esittelystä. Siitä innoittuneena halusin tutustua tähän aiempaan teokseen, jossa Linneakukan salaisuuskin selvisi. Kun sitä tuossa jatko-osassa ihmettelin.
Olipa kerran, ihan äskettäin, ihmislapsi, jonka posket olivat Oikein Punaiset, ja häntä kutsuttiinkin punaposkeksi. Punaiset poskensa hän oli saanut siksi, että hän oli aina ulkona, ja siellä hän oli oppinut tuntemaan monenlaisia kukkia ja hyönteisiä ja kasveja. Punaposki asui meren rannalla, ja rannalla on paljon valkoista hiekkaa, ja rannan takana on niitty, ja niityn takana metsä, ja metsän keskellä pieni suo. Punaposkella oli tapana tehdä pieniä tutkimusretkiä, ja kerran, kun oli oikein kaunis päivä, hän lähti suolle.
Linneakukka ja Punaposki on yhdistelmä faktaa ja fiktiota, satua ja todellisuutta. Suolla Punaposki tapaa Linneakukan, eli Vanamon. Vanamon, Linnea-kukan hennon pitkät haarautumat kiemurtelivat kaikkialla, ja Punaposki oli nähnyt, että Äiti ihaili kovasti köynnöskasveja, ja sitä varten Punaposki otti suuren mättään maasta ja vei sen kotiin. siinä samalla mättäällä kasvoi pieni koivuntaimi, ja ketunleivän apilanlehden näköiset lehdykät muodostivat siinä pienen ruusukkeen. --- ---- Niin, Punaposki otti koko mättään varmuuden vuoksi. Ja sitten hän etsi vanhan saviruukun, pani mättään siihen vanamoineen, koivuineen, ketunleipineen, ja kas, pieni sananjalan lapsikin oli pujahtanut joukkoon! Ja Punaposki kasteli mätästä pienellä punaisella kastelukannullaan joka päivä, jotta mätäs olisi pysynyt kosteana.
Ja kesän mittaan Linneakukka eli Vanamo kertoo Punaposkelle tarinoita suonelämästä, satujen tapaan, mutta ripauksella totuutta luonnon ihmeistä, kuten esimerkiksi käen tavoista munia muiden lintujen pesiin tai heinäsirkkalapsen kasvusta, kuinka se "halkaisee nahkansa".
Teoksen on kuvittanut Maija Karma. Mitä tässä aloin nyt ihmetellä on se, että hän on kuvannut Punaposken pikkuisena poikana, vaikka kerronnassa ei esiinny sanoja tyttö tai poika, vaan puhutaan ihmislapsesta, jolla on punaiset posket. Yhtä hyvin Punaposki voisi siis olla tyttökin. Punaposki viettää kesää maalla. Syksyn tullessa hänen pitää palata kaupunkiin ja aloittaa koulunkäynti. Syksyn tullen Punaposki palauttaa Linneakukan, eli Vanamon mättäineen kaikkineen takaisin suolle.
Sadun myötä tässä teoksessa opitaan siis tuntemaan luontoa, ihmettelemään sen moninaisuutta ja myös varjelemaan sitä, kuten esimerkiksi siten, että ei mennä muurahaispesiäkään hajalle potkimaan.
---
