sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Pikku naisia - ARVONTAAN noin viikko aikaa!


YLE TV 1:ssä on tiistaina alkanut uusi minisarja Pikku Naisia. Sarja on englantilaista-amerikkalaista tuontantoa ja sen on käsikirjoittanut Kutsukaa kätilö  -sarjan luonut Heidi Thomas. Ensimmäisen jakson ensimmäiset minuutit olivat melkoinen shokki - ainakin minulle, mutta ensishokki vaihtui ihastumiseen. Tuttu klassikko on saanut ihastuttavan sovituksen, jossa on tuttuja aspekteja, mutta myös uusia näkökohtia. Kannattaa tutustua!
--


Tämän mainospuheeni jälkeen siirrynkin tiedottamaan, että arvon tämän kirjan:

Kirja on ylimääräinen kappale kirjahyllyssäni, Wordsworthin klassikkojulkaisu ja englanninkielinen.

Voit ottaa osaa arvontaan jättämällä kommentin (linkki, josta tavoittaa tai sähköpostiosoite tarvitaan) tähän postaukseen ja ilmoittamalla halukkuuden arvontaan, tai jättämällä viestin vasemmalla sivupalkissa olevalla yhteydenottolomakkeella.

Osanottoaika umpeutunee kuukauden vaihteessa.

Hauskaa kesää!




Mukana arvonnassa:

1. Salli M.
2. Nenna
3. Joanna

torstai 21. kesäkuuta 2018

Ilona Meretoja: Sateensaaren tyttö!

Ilona Meretoja
Sateensaaren tyttö
WSOY, 1966
162 +1 s.

Tarinan alku: 
"Painostava heinäkuun helle oli saanut ranta-aittojen luona puuhailevat miehet hidastamaan työtahtiaan. Tuuli alkaisi puhaltaa vasta aamuyöstä, jotten pienemmälläkin kiireellä jaalat saataisiin lastatuiksi ennen lähtöä"

Tarinan loppu:
"Jussi tarttui Saara Marian käteen. - Se vanha noita on varmasti oikeassa. Minä ainakin toivon sitä, sillä silloin minun on helpompi tulla takaisin luoksesi kertomaan kaikesta siitä, mitä ei Kustaavakaan sentään tiedä, sanoi Jussi hymyillen."

Päähenkilö:
Saara Maria on nuori orpo tyttö, jonka Hannu-ukko Sateensaarelta tuo tämän nuoremman veljen Henrikin kanssa Antti-kauppiaalle vaatien tältä koulutusapua Henrikille, jotta tämä pääsisi kirkkokouluun. Saara-Maria menee itse Olavi-papin luo avuksi. Siellä Kustaava-muori on ensi vastahankainen tyttöä kohtaan, mutta alkaa sitten pitää tämän puolia, kun tytön rahat varastetaan.

Saara-Marian ja Henrikin taustassa on jotain salaperäistä. He eivät ole vain pari orpoa lasta, vaan ylimys-perheen  jälkeläisiä, jotka ovat menettäneet kotinsa kuninkaiden valtapyrkimyksissä.

Aika-aspekti.
Eletään 1500-luvulla. Ruotsi-Suomen kuninkaanvallasta taistelevat veljekset Erik ja Juhana-herttua. Saara-Maria ei siedä Erik-kuningasta, koska hänen isänsä on saanut surmansa tämän toimesta.

Sateensaaren tyttö on mielenkiintoinen nuoren tytön kasvukertomus historiallisessa kontekstissa. Saara Maria ei ole  mikä tahansa tytönhupakko, vaan oman tiensä kulkija, ajatteleva ja aikaansaapa, joka päätyy ensin vanhan kauppias-Antin puolisoksi osin tämän juonittelujen takia, mutta  nousee tämän rinnalla ja avulla lopulta kuninkaan laivanvarustajaksi ja joutuu kohtaamaan suurimman vaaran - vaaran, joka piilee ihmisessä itsessään.

Kirja kuuluu WSOY:n vihreään kirjastoon ja on mainiota luettavaa. Kerronta on jouhevaa ja elävöittävää mukavasti historian tapahtumia. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Turkuun. Ei tosiaankaan yhtään hullumpi teos.
...
Pieni Helmet -lukuhaaste kohta 10: kirjassa on mukana meri
Jämsän kaupunginkirjaston kesähaaste : tänä kesänä olen lukenut kirjan, joka sijoittuu menneeseen aikaan.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Naisten aakkoset - X!

Naistenaakkoset on Tarukirjan liikkeelle laittama haaste, jossa etsitään aakkosittain vastauksia muutamiin vakiokysymyksiin. . Itse olen edennyt kirjaimeen

X-kirjain onkin pikkuriikkisen vaikea ja on vaatinut hieman salapoliisin työtä. Kirjahyllystäni ei löydy yhtään x-kirjailijaa eikä kirjoista henkilöäkään, jonka nimi alkaisi x:llä. Suuntasin tutkimusretkeni kuitenkin Aasiaan ja kiinan suuntaan, jossa kirjain esiintyy hyvinkin runsaana.


Kuka on suosikkikirjailijasi?



Varsinaista suosikkikirjailijaa en pysty nimeämään, mutta Xue Xinranin Kiinan kadotetut tyttäret voisi olla ihan kiinnostava kirja lukea.

Kuka nainen, joltain muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?


 Taiteilija Xue Mo:n työt tekevät vaikutuksen.


Vaihtoehtoiset kysymykset (myös mut alueet kuin kulttuuri käyvät)

a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaist tutustua paremmin

 
Su Xueli -nimiseen kiinalaisen naiskirjailijan tuotantoon ja elämään. Muutenkin kiinalaiseen kirjallisuuteen olisi hauska tutustua. Erityisesti kiinalainen lastenkirjallisuus olisi kiinnostavaa. Harmi, että sitä taitaa olla aika vähän suomennettuna.
b) Kenet suosikkisi haluaisit nostaa esille

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Eira Pättikangas: Myöhään kukkivat kukat!






Eira Pättikangas
Myöhään kukkiat kukat
Karisto, 2017j
312 s.

Eletään 1930-luvun loppuvuosia jossain päin pohjanmaata. Konimäen talon isäntä Mattias keittelee tervaa ja kolme tytärtä auttvat siinä, missä pystyvät ja omimmaksi tuntevat.

Vanhin tytär Siikri pukeutuu kuin miehet, ompelee ja auttaa tervahaudallakin. Petta, keskimmäinen tytär haaveilee sulhasista karja.nhoidon ja muun keskellä ja nuorin Malvi seurailee isompiansa. On Konimäessä vielä muorikin, Eetla nimeltänsä, Mattias-isännän anoppi, kuolleen puolisonsa äiti.

Pättikankaan kerronta on raikasta, lystikästä, hersyvää, muhevan maanläheistä ja lämpöistä. Se on kuin keitos, josta ei puutu maittavaksi tekevää pientä kirpakkuuttakaan. Kirjan nimi on oivallinen, viittaa rakkauteen, joka juuri talvisodan alla alkaa sykkiä niin nuoren kuin vanhankin syrämess.

Tekstinäyte:

- Ei tainnut miehes tulo olla sule mikää mieluusa yllätys, mutta pareet ittelles näin, mummo jatkoi. - Lopetat ne turhat ja friskaapelit haaveelus kuusta tavaihalla, aukaaset silmäs ja tyryt töntöröhös niin ku muukki ämmät.

----

Tällä mukana kirjankansibingossa. Valitsin kohdan kukka, sillä kannessa on ikkunalla pelargonit kukkimassa ja nimessäkin kukat mainitaan.


Seinäjoen kaupunginkirjaston kirjastohaaste kohta 48: Lue kirja, jossa kerrotaan sisaruksista.
Jämsän kaupunginkirjaston kesähaaste: Tänä kesänä olen lukenut suomalaisen kirjailijan kirjan.
Anonyymiys-haasteeseenkin tämän laitan, sillä kirjassa on eräs hahmo, joka jää anonyymiksi.Konimäen vanhin tytär, se miesmäisesti pukeutuva Siikri alkaa odottaa lasta, jonka isästä hän ei puhu eikä pukahda. Lukija toki voi aavistaa ja tehdä arveluja isästä, mutta varmuudella sitä ei voi sanoa, sen verran vähille sanoile kertoja tämän jättää.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Katarina Eskola: Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin!

Katarina Eskola
Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin.
Elsa Eklundin tytönpäiväkirjat 1913-1920
WSOY, 2012
347 s.








Tulin lukeneeksi tämän kirjan uudelleen, kun en muistanut, että olisin lukenut aiemmin. Lukiessani kuitenkin nousi tuttuja asioita mieleen ja kyllä, olen postannutkin tästä kirjasta aiemmin. Postaus löytyy täältä.

Elämä Helsingin Kallion kaupunginosassa vuodesta 1906 sotavuosiin kiinnostaa minua sukututkimuksellisesti, sillä isäni pikkuserkun perhe asui niillä paikoin ja olen yrittänyt saada selkoa heidän elämänvaiheistaan. Kalliolaista elämänmenoa tämä kirja tarjosi jonkin verran Katarina Eskolan lisäargumentein, mutta yhtymäkohtia en juurikaan löytänyt omaan kohteeseeni, paitsi, että niin Eklundit kuin oma sukulaisperheeni asuivat jonkin aikaa neljännellä linjalla. No, tutkimus jatkuu.

Sinänsä tämä oli kiintoisa ajankuvaus.. Olen tykännyt paljon Eskolan ja Koskimiehen 50-luvun tytöt -kirjoista. Tekisi mieleni kyllä tutustua myös muihin Enäjärvi-Haavio teoksiin, joita on ilmestynyt. Toisaalta päiväkirjat tarjoavat kiintoisan miljöön aikaan ja ihmisiin, mutta toisaalta ne myös laittavat hieman mietteliäiksi, ja kysymään, onko sopivaa kurkistella toisten yksityiselämään. 

---
Jos tiedätte kirjoja, jotka kertovat aidosta elämästä Helsingin Kalliossa vuosien  1906-1940 välisenä aikana niin vinkatkaapa, olisin kiitollinen vihjeistä.
---
Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste kohta 6: lue  elämänkerta, sillä tämähän on,ainakin hieman elämänkerrallinen.

Jämsän kaupunginkirjaston kesähaaste: Tänä kesänä olen lukenut kirjan, joka sijoittuu menneeseen aikaan.

Kirjakansibingossa valinta kohdistui kaupunkiin, sillä kirjan kannessa on kaupunkinäkymä. Kirjankansibingon on lukijoille luonut Oksan hyllyllä -blogisti.



maanantai 4. kesäkuuta 2018

Ursa Aspegren: Samanlaisin palkitaan!

Ursa Aspegren
Samanlaisin palkitaan
Karisto, 1971
208 s.

"Oh Eevert ---! --- Siitä aamuhetkestä alkaen, hän, hivenen epäröivin sinisilmin kaupunkilaiseen joukkoon liittyvä maalaisneito, kuusitoistias eikä lainkaan hassumman näköinen oli Eevertti ... Hei Eevertti! Kuule Eevertti! Katso Eevertti! Kukaan ei vahingossakaan - Petteriä lukuunottamatta - kutsunut häntä säädyllisellä kasteessa annetulla nimellä."

Eevertin ja Petterin lisäksi on Pirreä (Eevertin paras kaveri), Pimppanaa, Lullea, Kukea, Yrjölää, Seijaa, Typyä - nuorisoa moneneen lähtöön ja tunnelmaan.

Aspegrenin nuorille suunnattu kirja on hyvin seitsytlukulainen tai no, kuuskytlukulainen, sillä kirjahan on ilmestynyt vuosikymmenen vaihtuessa. Mikään tavallinen nuortenkirja tämä ei kuitenkaan ole. Tässä on paljon pohdintaa, nuorten ajatusmaailman moni-ilmeisyyttä, yhteiskuntakritiikkiä, pohdintoja erilaisuudesta ja samaan muottiin kaavoittumisesta, elämästä ja vähän kuolemastakin - aikuiseksi kasvamisesta.

Epätavanomainen, syvällinen, ajatuksia herättävä teos, joka sopisi hyvin tähänkin päivään. Kirjan teemoissa on monia ajankohtaisia aihealueita. Eevertillä, kirjan päähenkilöllä on ajatuksia, jotka nousevat ja vänkäävät vastaan yhteiskunnan luutuneisuutta ja ohjailuja vastaan. Kuka ja mikä meitä ihmisiä tempookaan kuin pässiä narussa.

"Jotkut muokkaavat meitä mieleisikseen. Väkevät, häikäilemättömät..." Eevertin katse luotasi taivaan syvyytttä, siellä sinen takana loistivat tähdet, hän ajatteli, linnunrata; ja linnunradan takana toisia linnunratoja - ihme. Olemassaolon järisyttävä ihme."


Kirja on ilmestynyt aikana, jolloin kouluissa vielä pidettiin aamuhartauksia. Tätä kirjaa ei voi varsinaiseseti luonnehtia hengelliseksi kirjaksi, vaikka kirjassa on uskonnollisia pohdintoja arvojen ja hengellisten kysymysten äärellä. Kirjassa ei varsinaisesti ole juonta ja kutienkin siinä on löydettävissä eräänlainen draamankaari, joka nousee ja saa päätepisteen Yrjölän pitämään aamuhartauteen, jossa hänen puheensä koostuu varioidusta Isä Meidän -rukouksesta. Aamuhartaus keskeytetään ja Yrjölää uhkaa koulusta erottaminen.

Kirjassa käydään kädenvääntöä uskon ja epäuskon välillä kallistumatta oikeastaan kummallekaan puolelle. Pohdintaa, ajattelemaan herättävää ja ei pilkkaavaa, sanoisin.
,,

Kirjallisuusviitteitä:

"- Harmi, kun Mikki ei ole, joku pöydän ääressä istuva haksahti sanomaan ja vaikeni sitten.
- Minusta meillä on ohjelmaa aivan tarpeeksi, joku toinen ehätti.
- Niin, ja l a u s u j a  ainakin on, mitä sinä, Seija, aiot lausua? Juvosta vai Haavikkoa?
- Jotakin vanhaa klassikkoa kevään kunniaksi, Seija sanoi. Filemonkin oli sitä mieltä.  Vain harvat modernit runot suosivat lausujaa. Tunne puuttuu, katsokaa. Ajatuksen välittämiseenhän riittää toteaminen, silkka sisältäluku. En tiedä -, Seija empi, miä pidän Baudelairesta, niemenomaan tästä Humaltuneesta venheestä, en sitten tiedä suhtaudutaanko siihen."

Hmm. Ihan kiinnostaisi tietää, millainen se runo humaltuneesta veneestä mahtanee ollakaan.

Ajatus, joka on maiitsemisen arvoinen.

"Ja milloin jokin kauniin lisäksi oli totta ja oikeaa, se oli j a l o a. 
Ja myös: mikä sillä tavalla oli totta, oikeaa ja kaunista, että sen tunsi jaloksi, se oli P y h ä ä."

---
Pieni Helmet lukuhaaste 2018 kohta 15: Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa

Laitan tämän tähän kohtaan, koska aiemmin lukemani Aspegrenin kirjan perusteella osasin odottaa jotain, mikä ei olisi ihan tavanomaista. Kauhupelottavaa en odottanut, mutta juurikin tuo kirjassa esiintyvä aihelueiden käsittely versus omat näkemykset oli seikka, jonka valossa hieman arvelutti, tohdinko lukea tätä kirjaa.
 
 

Lukemista kesäksi - ARVONTA SUORITETTU!!

EDIT:

Hieman oli pieni osanottajien määrä arvonnassani, mistähän lie johtunut. Niin tai näin, niin arvonta on nyt suoritettu seuraavasti.

Tyttökirjapaketti menee  Anniinalle, joka ainoana oli siitä kiinnostunut.
Intiaanipaketti ei kiinnnostanut ketään, joten vienen sen kirpparille tai pistän johonkin muuhun vaihtopisteeseen.

Paketti 1 eli elämän ja kuoleman kysymyksiä kiinnosti kolmea ahkeraa lukijaa. Arvonta paketin suhteen suoritettiin siten, että osanottajien nimet kirjoitettiin paparilipukkeille, jotka numeroitiin satunnaisesti. Tosin, tämä numerointi jäi turhaksi, koska päädyin sitten pistämään lipukkeet tyhjään maatuskaan, josta askarteluveitsen kärjellä sekoittaen ja sohaisten nostin voittajan. Veitsen kärkeen tarttui ensimmäisenä lipuke nro 3 ja sen sisältä henkilö, joka tuntee Kirjarakkautta. 

Onnea voittajalle ja mukavia lukuhetkiä. Otan yhteyttä!


----


Nyt olisi tarjolla lukemista kesäksi. Kirjoja on taas kerääntynyt niin paljon huusholliin, että on hyvä pistää osa kiertoonkin ja jakaa lukuiloa muillekin. Arvon kolme kirjapakettia, jotka ovat:



1
 Elämän ja kuoleman kysymyksiä

Paketti sisältää Maria Angels Angladan Auschwitzin viulu ja Mia Kotron Portilla -teokset.

Arvonnassa mukana:

1. Kirjarakkautta 
2. Paula
3. Hande




2
Intiaanit

Sisältää Ulf Ullerin Haukansilmä ja Franz Othmar Langin Joki peittää jäljet -teokset.



3
Tyttökirjapaketti

Sisältää kirjat: Eva Hirn: Helin kesä ,Toini Lehtinen-Palme: Kesä kolmisin ,Tuulikki Otsola: Yksinäinen  Inkeri , Laila Rinne: Nauravan kuun harju , Salme Setälä: Ailan uusi sisko

Arvonnassa mukana:
Anniina

Voit ottaa arvontaan osaa seuraavasti:

Jätä kommentti, jossa kerrot mikä/mitkä paketit sinua kiinnostavat ja anna linkki, josta sinut tavoittaa, jos voitto osuu kohdallesi.

Tai, jos sinulla ei ole blogia, mutta haluat ottaa osaa arvontaan, voit jättää minulle viestin vasemmalla sivupalkissa olevan yhteydenottolomakkeen kautta ja ilmoittaa, mikä/mitkä paketit sinua kiinnostavat. 

Arponen kirjat kesäkuun ensimmäisellä viikolla.



lauantai 26. toukokuuta 2018

Leena Wallenius: Rosalien laulu!

Leena Wallenius
Rosalien laulu
Otava, 1999
176 s.


Rosalie on 15-vuotias Itävallan juutalainen. Itävalta on Hitlerin valloittama ja juutalaisiin kohdistuu sortoa. Rosalie ja isänsä miettivät muuttoa pois, niin tekevät monet muutkin ja jonot konsulaatteihin on pitkät. Lopulta Wieselit saavat luvan tulla pakolaisina Suomeen. Sitten käy kuitenkin niin, että Rosalie  joutuu tulemaan yksin ja isä tulisi viikon kuluttua perässä.

Rosalie saapuu Suomeen, jossa maahantuloviranomaiset eivät ole kovin suosiollisia. Rosalie tutustuu kuitenkin Ruben Tolleriin, joka vie hänet kotiinsa. Tollerit ovat myös juutalaisia. Myöhemmin Tollerit ottavat kotiinsa myös Simon Landaun, joka on karannut keskitysleiriltä. Rosalie ja Simon ovat tavanneet  ensi kerran jo Itävallassa.

Rosalie haluaa isona laulajaksi. Hän on erityisesti kiinnostunut svingistä. Simonilla puolestaan on ainoana omaisuutenaan saksofoni.

Rosalien  laulua lukiessa mietin, onko Rosalie todellinen? Tarinan tausta on todellinen. Talvisota, jatkosota, Suomen, Venäjän ja Saksan suhteet. Suomen juutalaispakolaisten kohtalo. Kertomuksen tauastalla on varjona kahdeksan juutalaispakolaista, jotka Suomi luovutti saksalaisille jatkosodan aikana. Mikä häpeä!

Rosalien laulu ei anna kovin kaunista kuvaa Suomen sotavuosien oloista ja politiikasta. Sen verran ajatuksia kirja herätti, että minun täytyi hieman googlailla aihetta. Ilmeisesti kirja talon fiktiiviinen päähenkilöiden osalta, mutta heidän tarinansa on liitetty osaksi todellisia tapahtumia. Tosin en ole päähenkilön fiktiivisyydestä ihan satavarma. Rosalie pääsee laulamaan yhtyeessä, jonka johdossa on juutalaiset veljekset (nämä kaatuvat sittemmin sotatantereella) ja Rosalie tekee tuttavuutta myös lurppasilmäisen musiikkituottajan kanssa, joka lähtee viihdytyskiertueelle. Hahmo tuo mieleeni Toivo Kärjen, mutta onko tämä vain hyvää miljöön rakentamista. Ehkäpä?

Leena Walleniuksen Rosalien laulu on nuorille suunnattu historiaan pohjautuva teos, joka jättää ravistellun ja hieman epävarman olon. Vaikka kirja kertoo Rosalien laulajahaaveista niin ylitse niiden ainakin minulla nousi juutalaispakolaisten tilanne Suomessa sotavuosien aikaan, johon aiheeseen haluaisin perehtyä tarkemmin, niin raskasta kuin aiheesta onkin jo tietämäni  perusteella lukea.

----
Seinäjoen kaupunginkirjaston kirjastohaasste kohta 47: Lue  kirja, jossa musiikki on tärkeää.
Kirjallinen maailmanvalloitus: Itävalta

torstai 24. toukokuuta 2018

Karen Kingsbury: Valheen jäljet!

Karen Kingsbury
Valheen jäljet
Alkuteos: Fistbirn series nro 3, Found
Suomentanut  Eeva Saarimaa
Aikamedia, 2017
351 s.













Kingsbury jatkaa tutulla tyylillään Baxterin perheen tarinaa. Keskiössä on Dayne Mathews, John Baxterin vanhin poika, joka on olosuhteiden pakosta aikoinaan annettu adoptoivaksi ja jota leskeksi jäänyt John nyt jäljittää tietämättä, että Dayne on itse jo saanut selville mistä hän on lähtöisin ja tehnyt jopa tuttavuutta perheeseen näiden tietämättä. Toinen päähenkilö on nuori kristillisen teatterin ohjaaja Katy, jolla on lämpimiä tunteita Daynea kohtaan samoin kuin tällä häneen, vaikka Hollywoodin filmiviidakko luo omat paineensa asioihin.

Kingsburyn teksti on viihdyttävää, hiljalleen eteenpäin soljuvaa, välillä tunnelma kohoaa jännitteitä luoden.Siirtymät eri tilanteista toisiin ja näkökulmavaihdokset ovat luontevia. Paitsi Daynen ja Katyn maailmoja, kirjailja kuvaa myös leskeksi jääneen Johnin ajatuksia sekä hänen tyttärensä Ashleyn pohdintoja hänen odottaessaan toista lastaan ja viidestä sisarusparvesta ainoana tuntien isänsä salaisuuden.Ashleyn synnytys keskellä rajuilmaa ja tornadon riehuminen pienessä keskilännen kaupungissa  onkin kirjan kerronnassa korkeimmalle kohoavia kuvauksia

Kingsbury kirjoittaa kristillistä fiktiota, jossa Jumalan huolenpito arkisssa asioissa käy käsi kädessä tai etsivänä ihmisen valintojen ja pyrkimysten suhteen. 


tiistai 22. toukokuuta 2018

Aino Kallas: Valitut teokset 1 - Valkea laiva!

Aino Kallas
Va.litut teokset I
Valkea laiva
Otava, 1938
192 s,








Teos sisältää T. Vaaskiven kirjailijakuvauksen lisäksi novvellit Tarina nuoresta Odelesta ja   pitaalisesta, Gerdruta Carponai, Pyhän joen kosto, Imant ja hänen äitinsä, yksi kaikkien edestä sekä Lasnamäen valkea laiva.

Novellit ovat kerronnaltaan taattua Aino Kallasta, jos ne eivät kohta saavutakaan samanlaisia korkeuksia kuin aiemmin lukemani novellit Reigin pappi ja Barbara von Tisenhusen. Novelleja yhdistää kuitenkin historiallinen athmosfääri ja  haikeus. Tarinat eivät ole iloisia tai auringonpaisteisia, päinvastoin näissä tarinoissa on syvää surua ja kohtalokkuutta.

Tarina nuoresta Odelesta kertoo nuoresta äidistä ja spitaalisesta. Tarinassa on legendamaisia sävyjä, mutta se loppuu jännästi eikä loppu ihan kerralla minulle auennut. Ehkä siinä kuvastui jokin arjen ja unelmien ristiriita, joka estää olemasta täysin tyyyväinen ja onnellinen vailla huolia ja pelkoja. 

Gerdruta Carponai kertoo tytöstä, joka jää yksin eloon, kyläläistensä kuollessa ruttoon ja kuinka hän sitten kuljeksittuaan tapaa toisen selvinneen ja kuinka koko maailmassa "ei ollut muita kuin he kaksi"

"Mutta tämä yö oli valkia, sillä valo viipyi mailla vielä auringon alettuakin, ja niituilta tuli kukkanunnujen tuoksu."

Kallaksen vanha ja arkaainen ilmaisu on kauneimmillaan syvälle käyvää ja ilahduttavaa. Eihän kukaan tosin näin puhu eikä kirjoita enää, mutta juuri siksi että se on niin erilaista ja runollista se puhuttelee.

Pyhän Joen kosto on tarinoista kaikkein pisin. Se kertoo miehestä, joka saapuu rakentamaan myllyä Vohandu-joelle. Joelle, jota kyläläiset pitävät pyhänä. Mylly valmistuu ja sen rakentajan Adam Dörffen mielen jokeen rakentama pato paisuttaa. Tarinassa on taikauskon sävyttämiä virtauksia, mutta niiden vastavoimana on maallinen valta ja Jumalan lait, jotka ovat ihmiseltä salatut.

"Vaan ihmisen henki, joka toukkana maisen elämäsi ajan niinkuin laudan likistyksissä tongit, mistä tiedät sinä? Taidatkos valtamerien kuljut kuivaksi laskea ja sen loukkaat tutkiskella? Taidatkos maankuoren niinkuin napakairalla puhki porata ja sen nieluun kuristaa? ..."

Kallaksen teksti lähentelee tässä Jobin kirjan syvyyksiä. Pyhän joen kosto sijoittuu 1600-luvulle ja Liivinmaalle.

Imant ja hänen äitinsä on tarina 1300-l uvulta. Mare, jolla on ollut kuusi poikaa, joita kaikkia oli tuho kohdannut, paitsi yhtä, joka vietiin luostariin kaipaa vielä saada yhden pojan vanhoilla päivillään. Ja tapahtuukin kuin saduissa ainakin.

"Vaan yhtenä varhaissuven ehtoona Mare seisoi mökkinsä kynnyksellä, ja hänelle näkyi, niin kuin olisi hänen päänsä päällä taivaan kansi äkkiä auennut, ja pitkä ja tulinen piirto kulki idästä länteen. Ja katso! keskelle humalatarhaa putosi taivaasta kullainen kerä, niinkuin olisi itse auringon ahjosta seäen singahtanut." 

Mutta ei Maren käsiin mitään tarttunut hänen kahmaistessaan, mutta Mare, jolle "kristillisyys oli ohut kuin ohraleivän kuori" taikauskoisessa mielessään piti tätä luapauksena pojasta, jonka hän saisi ja joka olisi saava erinomaisia aikaan.Niin saavat Mare ja Valdeko pojan, joka kasvaa kuin ilvespentu ja Mare, pakana, ohjaa tämän pakanan tavoille ja esi-isien uroteoilla tämän mieltä ohjailee. Niin alkaa poika Imant kaivata urotekoihin ja kun Sakalamaan rahvas  alkaa kapinoida Ordolinnan väkeä  vastaan on poika Imant ensimäisenä menossa taistoon. Mare-äiti haluaa kuitenkin pelastaa poikansa, ja ilmiantaa rahvaan juonet. Tarina on synkkä ja surkea, mutta siinä on vahvana "synnyttäjän murhe sikiönsä takia raskaampi kiviriippaa", eli äidinrakkauden merkitys.

Yksi kaikkien edestä on lyhyt tarina kalastajasta, joka sairastuu spitaaliin ja mitä kyläläiset päättävät hänen kohdallaan tehdä.

Lasnamäen valkea laiva on  kertomus uskonnollisesta joukkoliikkeestä, joka pohjautuu todelliseen tapahtumaan, jossa joukko talonpoikaisväestöä leiriytyi Tallinan lähelle järvenrantaniitylle odottamaan valkeaa laivaa, joka veisi heidät "Kaanaan maahan".Heihin liittyy Kallaksen tarinassa Maie Merits, joka jättää kauppiasmiehensä ja kaksi lastaan ollakseen "ei kukaan, ilman nimeä ja kotia". 

Kaiken kaikkiaan pakanuuden ja kristinuskon ristiaallokossa nämä tarinat lukijaansa kuljettavat, ihmismielen syvyyksistä jotain tärkeää ja merkityksellistä ammentavat ja jakavat.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Sara Saarela: Nimeä minut uudelleen!

Sara Saarela
Nimeä minut uudelleen
Kharis Oy
2015









"Hänen viiksensä kuiskaavat: balettitanssijan säärilläsi voisit lumota kaikki kelltaisen kerrostalon isät ja äidit, haluaisivat sinut, röyhelömekon. Olet haltija, saanut loitsuillasi minut laulamaan hiuksiisiisi orvokkeja ja männyn tuoksua, laulamaan kadonnutta kuvaa, joka avaa silmänsä taas, vuosien jälkeen. Täytän toiveesi, muovailen sinusta prinsessan, jollaista ei leikkipuistossa ole vielä nähty, ei edes saduissa.
Hän silittää tukkaani ja hymyilee, vie minut käymään linnassani kädestä pitäen. Tämä paikka on salaisuutemme.
Miksi linnantornini kamarissa on pimeää ---"

Sara Saarela teos Nimeä minut uudelleen on rankkaa luettavaa. Sen päähenkilö on Elle, joka on myös tarinan kaikkitietävä minä-kertoja. Hän kertoo tarinaansa vaiheittain alta kymmenvuotiaasta (?) 14-vuotiaaksi itsetuhoiseksi nuoreksi, jonka elämässä ei juurikaan näy valoa, nuoreksi, jonka elämä ei ole lainkaan sellaista, kuin 14-vuotiaan nuoren naisenalun elämän tulisi olla. Elle ei kerro kaikkea, paljon jää rivien väliin. Aavisteltavaksi, arvattavaksi.

Kirjan aihe, hyväksikäyttö - on karmiva. Minulle ehkä vähän liian rankka aihe. Kuvaus minulle ehkä vähän liian vahvaa,  mutta eihän tästä aiheesta voi kevyesti kirjoittaakaan. Aivan tarinan loppumetreille saakka minua vaivasi eniten kirjan toivottomuus ja hurja meno, ei kenenkään elämä saisi olla tällaista, tämänhän piti olla hengellinen kirja, missä on toivo ja valonkajo? Muutoksen mahdollisuus. No, kyllä se valo alkoi lopulta kajastaa, vaikka ei ihan täydeltä  laidalta tulvinutkaan, alkoi vain pilkistellä sieltä mustien pilvien lomasta.

Nimeä minut uudelleen on rakenteeltaan jännä yhdistelmä lyyrisyyttä ja rankkaa proosaa. Lyyrisiä ovat lukujen välien runojen tapaiset kirjoitelmat, joissa välittyy tunteiden moninaiset sävyt. Varsinainen kerronta onkin sitten kaunistelematonta totuutta rikkirevityn sielun epätoivosta ja noidanpyörästä, josta on vaikea omin voimin irtaantua.Täytyy myöntää, että kokonaisuus muodostaa vahvan ja vaikuttavan, myötäelävän kertomuksen, jossa vastakkainasettelun ja eräänlainen voiman ja vastavoiman epätasapainoisuus luovat jännitteen, joka pitää tarinan koossa. Ja se, mikä minua eniten vaivasi jääkin sen totuuden varjoon, että pienikin määrä valoa poistaa suurimmankin pimeyden.

"Edessäni Jumalan talo, valo aamuyön taivasta vasten, mustavihreä pensasaita. portti vaaleanvihreästä helmestä ja ovi, simpukoita. Uskallanko astua sisään, olenhan kulkenut monien järvien  pituuden, tänne asti, ajattelen. Avaan oven. Eteisessä metallinpaljastin, ei ääntäkään. Minua ei viedä sivummalle, tehdä ruumiintarkastusta. Ei, vaikka taskussani on vasara, kengissä rautapiikit. Jumala sanoo: ota kengät jalastasi. Minä teen sinusta pyhän."
----

Kirja on luettu myös Kirjasähkökäyrässä.

torstai 10. toukokuuta 2018

Aira Kokki: Ankkurin salaisuus!







Aira Kokki
Ankkurin salaisuus
WSOY, 1964
113 + 1 s.
Kansikuvitus: Aimo Virtasalo


”Eräänä hohtavan helteisenä päivänä Topi näki Alin ensimmäisen kerran Turusen kioskin kohdalla.” Näin alkaa Aira Kokin sekä tytöille että pojille suunnattu lastenkirja. Paitsi Alia, joka asuu Mikko Kellerin luona Topi tutustuu toiseenkin vieraaseen poikaan – Kariin. Kari onkin vähän erikoinen tapaus, voittaa Topin tappelussa tuosta noin yksinkertaisella heittotekniikalla, mitä Topi ei voi ollenkaan ymmärtää ja Alinkin, joka sentään on melkoinen kaveri. Erinäisissä seikoissa Kari vaikuttaa myös olevan ihan lyömätön, kuten juoksussa, mutta Topi ja Alipa ei tiedä, että Karilla on kaksoissisko Sari, joka on ihan samannäköinen ja, että Kari ja Sari, jotka asuvat vanhassa taloröttelössä nimeltä Ankkuri yhdessä merimiesisän tuttavan, Petterin kanssa, isän ollessa merillä, jekuttavat kaksoset poikia ilmestymällä esille vuorottain. Lisäksi tuo tuttava, joka pitää heille jöötä on opettanut lapsille judoa.

Koko iltapäivän Ankkurin asukkaat ahersivat pihassa. Petteri katkoi katajat ja pajut multarajasta poikki. Kari raahasi oksat ja Sari haravoi roskia. Peipposet viheltelivät ja aurinko räkitti helteisenä ja kullan värisenä poutaisella taivaalla.”

No, sitten alkaa tapahtua ja salaisuudet selviävät, kun Ankkuriin ilmestyy kaksosten ”sukulainen” ja Ankkurin pihalla olevaa kaivoa aletaan lähemmin tutkia. Kesäinen seikkailu voisi ”tehdä selvän” kaikesta, mutta kaikki päättyy ilman haavereita pelkkään varoitukseen.

Aira Kokin omintakeinen tyyli pilkistää tässäkin kertomuksessa, vaikka ei ehkä ihan samalla tavalla kuin muutamissa aiemmin lukemissani teoksissa. Pirteä ja raikas kesäseikkailu tämä kuitenkin on ja sopii siis yhtä lailla tytöille kuin pojille.

Looginen päätelmä ja maalaisjärki:

Ei iso mies suotta juokse kenenkään kaivoja kurkkimassa, se on selvä.”