Pariisi - Dacar -kirjarallin koontipostaukset! LISÄAIKA TAMMIKUUN LOPPUUN!

HUOMIO HUOMIO! Annan tähän haasteeseen lisäaikaa tammmikuun loppuun asti, jos jollakulla on tiedossa jokin haasteeseen sopiva kirja, jota ei aivan ole  ehtinyt lukea tämän vuoden puolella. Odotan linkityksiä ja koontipostauksia tähän postaukseen 10. helmikuuta asti, jonka jälkeen katson arvontatilanteen. 

Vuosi on lopuillaan ja Pariisi - Dacar -kirjaralli sen myötä. Itse jäin haasteessani turvatarkkailijaksi kolmella kirjalla ja mikä erikoisinta kuljin vastavirtaan Dakarista (Senegal)  Parsiisiin (Ranska).

1. Asta Särs Hiekka kukkii

2. Satu Prusti: Tahdon herättää aamuruskon (teos sijoittui Ranskaan)

3. Peter Englund: Kuningatar Kristiina -Tyttökuningas (Kerronnassa liikuttiin myös Pariisissa ja Ranskassa)

Aloitin kyllä lukea Projekti Gutenbergista löytämääni englannninkielistä kirjaa Travels in the interior of Africa, joka kertoo Mungo Parkin tutkimusmatkasta Afrikan sisämaihin ja Nigeriin, mutta en ehdi sitä enää lukea loppuun.

EDIT: Koska jatkoin hieman lukuaikaa ehdin saada tähän vielä yhden kirjan, jonka sattumalta löysin kirpputorilta. 

4. Jatkoajalla luin: Kaija Löytty: Papukaijanvihreät aurinkolasit

Tähän postaukseen voi siis jättää linkin koontipostaukseen tai ilmoittaa muuten haasteeseen lukemansa kirjat. Jos osanottajia on kolme tai enemmän arvon heidän kesken jotain aiheeseen liittyvää, mitä, sen saa aika näyttää.

Mukana olivat:

Marika Oksanhyllyltä

Suketus

Henna tulossa

Paula tulossa

V. Ketlinskaja: Nevan rannalla!

 

V. Ketlinskaja

Nevan rannalla

Alkuteos: Na Beregu Nevi

Suomentanut Kaarlo Salo

Kansakulttuuri, 1946

122 s.

 

 

 

Takakansiteksti kuvaa tätä neuvostovenäläisen kirjailijattaren pienoisromaani  kuvaa miellyttävällä ja psykologisesti perustellulla tavalla niitä tunteita, mitä neuvostonaiset tunsivat sodan särkiessä heidän kotinsa ja perheonnensa moniksi vuosiksi.

Nykylukijalle teksti on ehkä hieman raskassoutuista. Tosin tätä kuvaavan kerronnan jähmeyttä pehmentää ja keventää dialogi. Takakansitekstistä saa myös selville sen, että kirjailija on nainen ja näkökulma on naisen, silloinkin, kun hän tarkastelee tilannetta miehen näkökulmasta.

Tarinan päähenkilö on Tatjana, jonka aviomies Pavel on ollut kolme ja puoli vuotta kadoksissa. Tatjanalla on poika Sashka. He asuvat Tatjan isän Aleksei Saharovitsin luona. Tatjana ja Aleksei ovat molemmat töissä tykkitehtaassa. Paitsi päähenkilöiden sisäistä maailmaa miljöönä onkin tehdas, jossa sorvit pyörivät ja Kraanat liikkuvat. Tätä kraana-sanaa hieman mietin, itselläni kun tulee sanasta mieleen vain vesihanat, mutta ilmeisesti se tarkoittaa jonkinlaista liikkuvaa hihnaa.

Tatjana kaipaa miestään Pavelia, mutta liikkuuu tykistö-vanhimman Osipenkon kanssa, josta syntyy omanlaisia mielikuvia, joista Masha Tshervjakova on tietoinen kirjoittaessaan kirjeessä että Tatjana on aina iloinen. Masha, joka on myös ollut rakastunut Paveliin ei tiedä, että kirje oli vastaus Pavelin tiedusteluun. Pavel on todellakin elossa, mutta on menettänyt jalkansa ja saanut proteesit ja on sairaalasta kirjoittanut Mashalle kysyäkseen Tatjanan vointia ikään kuin toisena henkilönä. Pavel palaa kotiin, muta ei omaan vaan isänsä Stepan Sadoroshni Matveitshin luokse.

Nevan rannalla on hieno pieni novelli sodan kurimuksessa haavoittuneen miehen ja naisen sielunelämästä ja sen keskiössä on kysymys, voiko palata siihen tilanteeseen, mikä on ollut ennen sotaa? Voiko olla enää sama ihminen kuin ennen sotaa. Voiko rakkaus ja onni palautua ennalleen. Tätä pohtii Pavel, jonka muuttunutta  mielialaa Tatjan ei ymmärrä, vaikka yhä rakastaa miestään ja kaipaa kuulla tältä tuttuja sanoja.

Ehkä rakkaus kuljettuaan läpi tuskan ja rauhattomuuden tulee syvemmäksi ja ihanammaksi? Ovathan heidän sielunsa jollakin taalla kauhean ja valottoman erossa olon aikana rikastuneet. Ovathan he saaneet tietää jokaisen onnen hetken arvon niinä vuosina, jolloin ei sellaisia hetkiäkään ollut?

Venäläinen arki ja elämäntavat tulevat tapahtumien myötä tutuksi aina sillinsyöntiä myöten. Sota on taustalla ja koettelemukset. Leningradin piiritykseen viitataan sydämeen käyvästi teoksen loppupuolella, kun Masha tuo oikeaa hyytelöä Pavelin illanviettoon.

Se on hyytelöä, Tanitshka. Hyytelöä. Mutta ei sellaista ...

Pelottaako sinua, Tanja? - Ei, entä sinua? -Nälkä, pakkanen, palanen kaminan päällä paistetua märkää leipää ja Mashan iloiset kasvot, kun hän oli hankkinut Paramonovilta puusepän liimaa ja he kahden keittivät sitä ja ahmivat sitten hyytelöä, joka tuntui heistä ihanalta.

- Oikeaa hyytelöä, Tatjana sanoi hellästi. - Muistatko, kun silloin keskustelimme, minkänlaista olisi oikea hyytelö...

Kaiken kaikkiaan siis hieman jähmeästä kerronasta huolimatta tämä on hieno pieni teos, jossa elämän virta soljuu eteenpäin pirskahdellen  ja tyyntyen suvantoon.

---

Kirkko ja kaupunki -lehden lukuhaaste kohta 11: hengellisestä tai eksistentiaalisesta kriisistä kertova kirja.

Zane Grey: Purppurarinteiden ratsastajat!

 

Zane Grey: Purppurarinteiden ratsastajat

Alkuteos: Riders of the purple sage

Suomentanut Väinö Nyman

7. painos

WSOY, 1955

Jos olisin lukenut tämän viime vuonna olisin saanut tällä kirjalla kuitattua Helmet-haasteen kohdan  kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti. Ennakkoluuloisuuteni johtuu siitä, että kirjassa on mormoneja. Täytyy sanoa, että ennakkoluuloisuus ja myös vastenmielisyys kasvoi tätä kirjaa lukiessa, jos tässä kohta oli myös jotain valonpilkahduksia ja mieheksi ja naiseksi kasvamista. Tässä oli ihan liikaa pyssynheiluttelua ja ajattelua, että aseilla ratkaistaan kaikki ongelmat. Ja vaikka suhtautumiseni mormoniuskoa kohtaan on se, mikä se on, niin se kuva, mikä tässä annetaan mormoneista ei vastaa sitä kuvaa, minkä olen heistä saanut. Tosin minun täytyi googlata ja katsoa hieman tämän uskontokunnan historiaa ja kyllä sieltä löytyi vastaavaa. Mitenkään hengellisiä asioita painottava tämä ei ole, ennemminkin nimellisyyttä ja sitä uskon varjolla tehtävää vallan väärinkäyttöä tässä on yllin kyllin. 

Kirjan päähenkilö on Jane Withersteen, nuori orpo karjatilan omistaja Utahin rajaseudulla. Hän on rikas. Häntä on kuitenkin alettu painostaa naimisiin mormonipiispan taholta erään mormonimiehen kanssa ja pistämään ruotuun naisena. Hänellä on apunaan Bern Venters niminen nuorukainen, joka ei ole mormoni ja jota sen takia uhkaa karkotus paikkakunnalta ja hakatuksi tuleminen tämän miehen taholta, joka haluaa Janen puolisokseen. Hakkaamisen tulee estämään Lassiter-niminen revolverisankari, joka vihaa mormoneja aivan erityisesti. Lassiter jää Janen avuksi.

Janelta varastetaan karja, hänen palveluskuntansa vakoilee häntä ja lähtee pois, sitten viedään hänen mustat arabialaishevosensa, jotka kyllä saadaan takaisin. Lopulta ryöstetään myös Janen hoiviinsa ottama pikkutyttö, jonka hän on luvannut kasvattaa "ei mormoniksi" ja johon myös Lassiter on alkanut kiintyä.

Kaiken kaikkiaan hurjaa menoa. Lopulta Jane ja Lassiter lähtevät kaupungista, samoin lähtee Bern Venters, joka on löytänyt oman rakkaansa Bessin. Bess liittyy salaperäisellä tavalla Lassiterin etsimään, kuolleeseen Milly Erneen.

En pitänyt tästä teoksesta ollenkaan. Paitsi liiallista aseiden kalistelua en tykännyt siitä tavasta, jolla Bern Venters kohteli upeaa hevosta. Vuoren sokkelot ja alkuperäisasukkaiden luola-asumukset tulevat hienosti kuvatuksi, samoin purppuraiset salviarinteet hehkuvat, mutta se hevonen, vertaansa vailla, saa lopun, jota ei olisi toivonut. Sydänjuuria riipii kova kohtalo. 

Miksi sitten luin tämän kirjan ennakkoluuloistani huolimatta. Koska isäni puhui tästä kirjasta ja en tiedä isäni paljonkaan lukeneen kirjoja. En tiedä, minkä ikäisenä isäni tämän luki, mutta mikään lastenkirja tämä ei ole, eikä oikein aikuistenaikuistenkaan. Parempiakin kirjoja olen Greylta lukenut.

---

USA:n kirjallinen osavaltiovalloitus: Utah

Kirjan Kannet Auki -lukuhaaste kohta 21: Kirja, jonka kannet on suunnitellut Martta Wendelin. 

Wendelinin kansikuvitus onkin parasta, mitä tämä kirja tarjosi.  Ostin tämän resuisen kirjan tosi edullisesti nettiantikvariaatista muiden kirjojen ohessa, mutta tuskin säilytän tätä, paitsi nämä kannet ehkä.

Kaija Löytty: Papukaijanvihreät aurinkolasit!

 

Kaija Löytty

Papukaijanvihreät silmälasit

Herättäjäyhdistys, 1992

141 s.

Pieni kompaktikokoinen kirja, joka oli keveä pidellä ja nopea lukea.Tarinan päähenkilö ja kertojaääni on suomalaisen Siisen, jonka oikea nimi on Sisko. Hän on perheensä kanssa lähetystyössä (?) Senegalissa Fatickissa ja senegalilaisten on  helpompi sanoa Siise kuin Sisko.  Hänen paras kaverinsa on 14-vuotias  Maam Kumba, joka käy katolista koulua. Eräänä päivänä Maam Kumba tulee kauhuissaan Siisen luokse ja kertoo, että hänen enonsa aikoo naittaa hänet jollekin vanhalle muslimimiehelle. Maam Kumban vanhemmat eivät ole naittamisasiassa samaa mieltä, mutta eno kuulema on mies, joka saa kaikki puolelleen.Maam Kumba ei halua naimisiin. Siise keksii pelastussuunnitelman. Maam Kumban pitää kadota. 

Papukaijanvihreät aurinkolasit on ihan mukava nuortenkirja, jossa senegalilaisuus yhdistyy eurooppalaisuuteen. Vaikka lähetystyöhön viitataan ei tässä juurikaan ole uskonnollista ainesta. Kolonialaisuus sen sijaan käsitellään Maam Kumban koulussa historiantunnilla. Suomalaisen koulun pihalla sen sijaan kansainvälinen politiikka yhdistyy välituntileikkeihin. Kerronnallisesti vinkeää ja hieman odottamatontakin. Myös lukujen otsikointi on omalla tavalla vihjailevaa, mutta yllättää luvun lopussa, esimerkkinä se, kun Siise nauraa väärässä kohdassa, tai tutkii Pohjamudan pieneliöitä ja hirssin survontaa tai kun todetaan, että Upottavassa hiekassa ei pääse karkuun. Lopussa kuitenkin tanssitaan Lambadaa kuoppaisella tiellä. Ei hassumpi lukukokemus.

Tällä mukana Pariisi -Dakar -kirjarallin jatkoajalla

Kirjan kannet auki -lukuhaasteessani tämä sopisi useampaankin kohtaan, mutta laitan tämän kohtaan 18: Kirja, jonka kannen on suunnitellut mies. Kansi on Seppo Välimäen käsialaa ja kuvaa hyvin kirjan luonnetta ja tunnelmaa.

Hilja Haahti: Maksoi mitä maksoi!

Hilja Haahti

Maksoi mitä maksoi

Otava, 1944

375 s.

Lähetyslapsille ja heidän vanhemmilleen omistettu kirja kertoo Toivilan lähetysperheen vaiheista kotimaassa ja työsarallaan Afrikassa. Perheen lapset Tuuli ja Säde ovat 7-8-vuotiaita, kun perhe palaa lomalle Suomeen.

"Lasten kielet kävivät vilkkaasti: - Tala, tala!

- Iinima iitokele taji zi megulu!

- Katso, katso! huudahti kahdeksanvuotias Tuuli. - Taivaasta tulee valkoista aineitta, totesi vuotta nuorempi Tähti.

Tytöt olivat syntyneet Afikassa ja puhuivat keskenänsä  ošindongan murretta, johon he olivat tottuneet Ambomaalla ondonganheimon keskuudessa asuessaan.

Perhe, johon kuului isä Lauri ja äiti Salme asettuvat ensin asumaan Salmen Naima-tädin yhteen huoneeseen. Naima on muuttanut Kuopiosta Helsinkiin, eikä tiedä, mihin on ryhtynyt ottaessaan perheen luokseen asumaan. Naima on harras lähetysihminen, mutta hänen mielestään lasten pitää olla kiltisti ja hiljaa ja kun Tähti vahingossa tönäisee hänen ruukkupalmunsa lattialle ei hän voi olla sanomatta että tämä on kuin Afrikan villit.

Toivilan perheen loma pitkittyy ja lopulta isä Toivila ostaa oman talon maalta, jossa perhe viihtyy, kunnes Lauri ja Salme ovat jälleen lähdössä Afrikkaan. Tytöt jäävät Suomeen käymään koulua ja asettuvat jälleen, ainakin ensi alkuun Naima-tädin luokse.

Kirja kuvaa suomalaisen lähetystyön arkea satakunta vuotta sitten. Teoksessa viitataan Martti Rautasen pioneerityöhön. Teos oli ihan mielenkiintoinen kehityskertomus ja lähetyslapsen arjesta ja vaikeuksista sopeutua paitsi erilaiseen ympäristöön myös olemaan erossa vanhemista ja sisaruksista. Tuuli on, jos niin voi sanoa, säyseämpi ja herkempi luonteeltaan kuin hieman rajumpi Tähti. Tuuli on taiteellisesti lahjakas ja alkaa haaveilla opinnoista Ateneumissa sen sijaan, että opiskelisi sairaanhoitajaksi ja lähtisi auttamaan vanhempiaan lähetystyössä. Tähti kulkee omia polkujaan, opiskelee ahkerasti ja kiinnostuu raja-Karjalan runonlaulajista ja itkijänaisista.

Teos on siis aiheeltaan kiintoisa. Hieman sitä rasittaa vanhahtava kieli, jota tosin raikastaa murreilmaisut ja hieman poikkeavat sanat puhumattakaan afrikkalaisesta sanastosta. Suhtautuminen afrikkalaiseen väestöön, jolle siis ollaan viemässä evankeliumia, on pääosin luontevaa. Mikä hieman mietityttää ja osin harmittaakin on, että ambomaalaisista puhutaan vuoroin mustina, vuoroin neekereinä. Neekeri-sanaa ei kuitenkaan käytetä halveksien, eikä sitä käytetä rasistisesti, paitsi ehkä Naima-tädin ja erään tuttavapojan puheissa. Täti kun suhtautuu hieman ylemmyydentuntoisesti näihin afikkalaisiin ja jälkimmäinen  tahtoo Tuulin Ateneumiin eikä 'neekerien sairaanhoitajaksi'. Mitä myös mietin, kun olen teologian opinnoissani aihetta sivunnut on tasa-arvoisuus ja samanvertaisuus -teemat. Mielestäni tässä teoksessa evankeliumia ei kuitenkaan tuoda ylemmyydentunnosta vaan velvollisuudesta niille, jotka eivät ole vielä kuulleet. Mitä kuitenkin ihmettelen ja en vain tämän kirjan kohdalla ja mitä myös Toivilan tytöt ihmettelevät, miksi alkuperäinen nimi, tässä tapauksessa ambomaalainen Uatika-nimi, pitää vaihtaa raamatulliseen nimeen, kun henkilö kastetaan kristityksi. Ymmärrän nimenvaihdon ehkä, jos nimi kuvastaa jotain todella kamalaa ja ristiriidassa vakaumukseen nähden olevaa, mutta noin yleensä ottaen en oikein ymmärrä sen raamatullista pohjaa.

Kaiken kaikkiaan kuvauksena monisyinen, henkilöhahmot eläviä ja samaistuttavia. Ajallisessa miljöön rakentaminen kuitenkin hieman ontuu, sillä alussa mainittu vuoden ikäero tarinan loppupuolella jättää hieman kysymyksiä ja muutenkin ajankulumisessa ja vuosien vierimisessä on haasteensa. Mietin myös tuota Raja-Karjala kysymystä. Suomalaisuusaate on vahvana tässä teoksessa. Kirja on ilmestynyt sotien jälkeen, mutta kuvannee aikaa ennen sotia.

Muutama kerronnasta esille noussut kohta:

"Jos oikeutes tietää tahdot, nainen, niin alistu ja kärsi, kärsi vainen"

Sanoilla viitataan johonkin runoilijaan, mutta ei mainita keneltä nämä sanat olisi lainattu. Niitä käytetään myös enemmänkin ironisesti kuin todellisena neuvona.

"Kirkko on kuin suuri lyhty! Tähti huudahti."

Olla lyhtynä, olla valona, siitä loppujen lopulta on kysymys. 

...

Kirkko ja kaupunki -lehden lukuhaaste kohta 1: Kirja, jonka henkilöistä ainakin yksi on pappi

Kirjan kannet auki - lukuhaaste vuodelle 2021!

 

KIRJAN KANNET AUKI -LUKUHAASTE VUODELLE 2021.

Haasteessa luetaan kirjoja ja avataan kirjojen kansia oheisen listan mukaisesti. Lukemasi perusteella voit saada meriittiä seuraavasti.

Jos olet lukenut

 1 - 5  kirjaa, niin olet lukuherännäinen

 6 - 10 kirjaa, niin olet innokas lukija

11 - 15 kirjaa, niin olet ahkera lukija

16 - 20 kirjaa, olet oikea kirjatoukka

20 - 25 kirjaa, olet kirjojen suurkuluttaja

Mukavia ja mielenkiintoisia, kenties hieman erilaisiakin lukuhetkiä vuodelle 2021! 

 

KIRJAN KANNET AUKI -LUKULISTA

1.  Lue kirja, jonka kannet vetävät puoleensa      

2.  Lue kirja, jonka kannet ovat mitäänsanomattomat

3.  Lue kirja, jonka kansikuvituksen on tehnyt Maija Karma

4.  Lue kirja, jonka kannet hymyilevät

5.  Lue kirja, jonka kannet on sävyltään siniset

6.  Lue kirja, jonka kannessa on ihmiskasvot

7.  Lue kovakantinen kirja

8.  Lue kirja, jonka kannet alkavat irrota liitoksistaan

9.  Lue kirja, jonka kannessa on kotieläin/-eläimiä

10. Lue kirja, jonka kannet haluaisit tehdä uusiksi

12. Lue kirja, jonka kansissa on villieläimiä

13. Lue kirja, jonka kannessa on numero 13   

14. Lue kirja, Jonka kansien tekstifontti on erikoinen

15. Lue kanneton kirja

16. Lue pehmeäkantinen kirja

17. Lue kirja, jonka kannet on suunnitellut nainen

18. Lue kirja, jonka kannen on suunnitellut mies

19. Lue kirja, jonka kannet kätkee salaisuuden

20. Lue kirja, jonka kannessa on sama nimi kuin sinulla

    etu- tai sukunimi)

21. Lue kirja, jonka kansikuvitus on Martta Wendelinin

22. Lue kirja, jonka kannet luo avaran tilan

23. Lue kirja, jonka kannet vie sinut tuntemattomaan paikkaan

24. Lue kirja, jonka kansissa on vettä

25. Lue kirja, jonka kannet avaa tien ystävyyteen

Kirjallisuus, jota luin vuonna 2020!

 Näin uuden 'lukuvuoden' alkaessa pieni katsaus edellisen vuoden luettuihin. Vuonna 2020 luin reilut sata kirjaa. Kaikista kirjoista en ole tehnyt postausta, joten niitä ei näy tässä tilastossa. Eli tässä on nyt vain blogatut kirjat mukana. Lukemiseeni vaikutti myös teologian opintoni IK:ssa, joka vaati omat veronsa ja lukemisensa. Kaikkein eniten luin kotimaista kirjallisuutta, sitten ruotsalaista ja kolmanneksi amerikkalaista (USA) kirjallisuutta.

Afikka                      1

Australia                  2

Englanti                    8

Espanja                     1

Hollanti                     1

Itävalta                      1

Japani                        1

Kanada                      3

Norja                         2

Puola                         2

Ranska                       1

Ruotsi                      14

Saame (Norja)           1

Saksa                         1

Suomi                      41 + 1 suomenruotsalainen

Sveitsi                        1

Tanska                        5

Venäjä                         1

Yhdysvallat               11

Vaikea määritellä         4

Yhteensä                  103

 

Suurimmaksi osaksi kirjat olivat kaunokirjallisuutta, eli kerronnallista proosaa. Ehdin kuitenkin lukea myös muutaman runokirjan, perehtyä tietokirjallisuuteen ja elämänkerralliseen aineistoon. Muu kirjallisuus sisältää teoksia, joita oli vaikea luokitella.

 

 

 

 

 

Suurin osa lukemistani kirjoista oli naiskirjailijoiden. Valitsen kirjan kuitenkin lähinnä sen kiinnostavuuden mukaan. Kaunokirjallisuutta tarkasteltaessa lasten ja nuortenkirjallisuutta oli tasapuolisesti aikuisille suunnatun kirjallisuuden kanssa, lukutottumuksen kallistuessa kuitenkin enemmän lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolelle. 

 

 

Lasten- ja nuortenkirjallisuus jakautui seuraavasti. Tyttökirjallisuutta oli 56,5 % lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Poikakirjallisuus ja yleisesti lasten- ja nuortenkirjallisuuden osuus oli suht tasainen.

 

 

Lukuvuodesta voisi sanoa, että kirjallisuusmakuni on pysynyt suht samana vuosien mittaan, mutta uusiinkin näkökulmiin on tullut tutustuttua, mainittakoon vaikka se yksi saamenkielinen kirja, jonka luin Gutenberg-versiona. Suomalaista kirjallisuutta on lukumääräisesti eniten, mutta kun ottaa huomioon kaikki ulkomaiset teokset, niin huomaa, että luen edelleenkin mieluummin ulkomaista kuin suomalaista kirjallisuutta, mistähän lienee johtunee. 

 

 

 

 

 

 

 

Ritva Ylönen: Saima Harmaja - Sydänten runoilija 1913 - 1937!

 

Ritva Ylönen

Saima Harmaja

Sydänten runoilija 1913 - 1937

SKS 2019

298 s.

Ritva Ylösen kirjoittama teos piirtää kuvan nuoresta ja herkästä runoilijasta, joka on tullut samaistumiskohteeksi ja merkitykselliseksi monelle nuorelle ja vanhemmallekin  tiellä aikuisuuteen ja elämään. Teosta kuvataan takakansitekstissä ensimmäiseksi kattavaksi elämäkerraksi Saima Harmajasta, nuorena tuberkuloosiin kuolleesta rakastetusta lyyrikosta. Vaikka teos tuokin Saiman elämän yksilönä ja perheensä, sukunsa jäsenenä esille, en pitäisi tätä kuitenkaan ihan puhtaana elämäkertana. Näin siksi,että teoksessa on vahva henkilökohtainen näkökulma kaiken takana. Pidän tätä enemmänkin kirjallisuusanalyysinä Saima Harmajan runoista ja teoksista jonka ohessa käydään läpi Saima Harmajan henkilöhistoriaa. Näkökulma ja luonnehdinnat ovat kuitenkin vahvasti Ritva Ylösen näkemyksiä. Toki hän nojautuu vahvasti lähteisiin, mutta toinen kirjoittaja, jolla ei ole henkilökohtaista näkökulmaa Saima Harmajaa olisi saattanut löytää jonkin verran toisenlaisen Saima Harmajan. Samoin runojen tulkinta riippuu lukijan näkökulmasta. Ritva Ylönen  tulkitsee Saiman runoja hänen rakkauselämäänsä vasten ja näkee ne rakkausrunoina (ei toki kaikkia). Otetaan esimerkiksi Saiman runo Rannalla.

Ihanat vaaleat pilvet

liukuvat taivaalla

Hiljaa ja lumoavasti

laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä

hiekka on väsynyt.

Tulisit aivan hiljaa,

tulisit juuri nyt-

 

Runo on kirjoitettu 17.3.1930. Saima on ollut 17-vuotias. Ylönen tulkitsee runon rakkausrunoksi eroottisine aspekteineen. No, runo voi olla rakkausruno, kaipausta kohdata se unelmiensa prinssi, mutta runon voi tulkita toisinkin - elämäänsä tyytyväisenä olotilana, tilana, jossa on niin onnellinen, että voisi jo tulla otetuksi pois. Ei niin, että välttämättä kaipaisi kuolemaa, vaan, että on valmis. Odotusta runo kuitenkin kuvastaa. Onko runoa tulkittava rakkauden vai Saiman heränneen uskon kautta on makukysymys ja riippuu tulkitsijasta.

Hieno, avartava näkökulma Saima Harmajaan ja siihen ajalliseen ilmapiiriin, jossa hän eli lyhyen elämänsä. Mikä minua kuitenkin häiritsee on se liiallinen itkuherkkyys, jolla kirjoittaja Saimaa kuvaa. Tästä teoksesta puuttuu nauru ja iloisuus. Toisaalta sen ymmärtää sitä traagisuutta vasten, mikä oli niin Saiman kuin teoksen kirjoittajan elämässä. Jos tätä itkunmäärää, mikä Saimalle annetaan, ei oteta lukuun teos oli valaiseva ja toi esiin kirjailijan elämän monet puolet luomisen tuskasta kriitikoiden kirjoituksiin. Elämäkerta, kyllä, sitäkin tämä on, mutta enempi kirjoittajan tulkintaa Saiman elämästä.

Tämä teos oli ilmestyessään yksi niistä uutuusteoksista, jonka toivoin saavani luettavaksi. Hankin tämän teoksen saamallani lahjakortilla, jonka voitin Kirjoja Ulapalta -haasteessa. Kirjayllystäni löytyy Saima Harmajan Kootut runot ja kehitys runoilijaksi päiväkirjaotteiden valossa, johon täytyykin seuraavaksi syventyä. 

 

---

Saima Harmajan Kootut runot -teoksesta olen kirjoittanut aiemmin vuodatuksen puolella, samoin Päivi Istalan Runoilijoista runoilijoin -teoksesta 

...

Tällä ehdin kuitata vielä Pohjoinen lukuhaasteen kohdan 6: Kirja kertoo kirjailijasta

Vuoden 2020 lukuhaasteista!

Vuoden aikana tuli luettua paljon ja kaikenlaista, mutta ei ihan kaikkea,  mitä olisi halunnut. Onnistuin kuitenkin melko  hyvin selättämään Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaasteen, jossa jäi uupumaan vain viisi kohtaa.

  1.  Kirja, jossa matkustetaan ajassa

       H.G. Wells: Aikakone

  2. Kirja, jonka nimessä on jokin ajanilmaus, esim. viikonpäivä tai kuukausi:
     Anna Lindholm: Ines 1918 - Viisi naista sisällissodassa.

  3. Kirjassa on eri aikatasoja
      Elina Kahla: Petsamon marttyyri ja maailman pohjoisin luostari

  4. Kirja, joka sijoittuun kesään: Gunnel Beckman: Nuori neiti Tova

  5. Kirja, joka sijoittuu talveen: Paavo Ruotsalainen: Joululoma erakon majalla

  6. Kirja, joka tapahtuu yhden päivän aikana

  7. Kirja, joka kuvaa jonkin merkittävän tapahtuman aikaa: Laila Kohonen: Miehuuskoe 1917

  9. Sota-ajasta kertova kirja: Henninen: Marjatan lupaus

 
10. Lama-ajasta kertova kirja

11 Opiskelu- tai kouluaikaan sijoittuva kirja: MacKay Russel Sheila: Valkean sisaren lamppu
12 Kirja, jossa siirrytään ajasta ikuisuuteen: Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat
13 Kirja, joka sijoittuu aikaan ennen ajanlaskumme alkua: Paavo Virtanen: Muinaisen maailman tuho
14 Vuosina 0–1499 julkaistu tai sille ajalle sijoittuva kirja: Apostoliset isät
15 1500-1700-luvulla ilmestynyt tai sille ajalle sijoittuva kirja: Katri Lehto: Kytäjän kartanon muistelmat
16 .... 1800-luvulle sijoittuva kirja: Julian Fellowes: Belgravia

 
17 Vuosina 1900 - 1909 ilmestynyt tai sille ajalle sijoittuva teos:

 
18  1910-luvulla ilmestynyt tai 10-luvulle sijoittuva teos: Juan Ramón Jiménez: Harmo
19 1920-luvulla ilmestynyt tai 20-luvulle sijoittuva teos: M.L.Stedman: Valo valtameren yllä
20 1930-luvulla ilmestynyt tai 30-luvulle sijoittuva teos: Jan Ivar Billow: Aaveprikaati
21 1940-luvulla ilmestynyt tai 40-luvulle sijoittuva teos: Jan Ivar Billow: Sininen naamio 
22 1950-luvulla ilmestynyt tai 50-luvulle sijoittuva teos: Ester Ahokainen: Pirkko päättää
23 1960-luvulla ilmestynyt tai 60-luvulle sijoittuva teos: Gitta Von Cetto: Josin suuri rakkaus
24 1970-luvulla ilmestynyt tai 70-luvulle sijoittuva teos: Aira Kokki: Elmerin kuuma kesä 

 
25 1980-luvulla ilmestynyt tai 80-luvulle sijoittuva teos:

26  1990-luvulla ilmestynyt tai 90-luvulle sijoittuva teos: T.Davis Bunn: Markovin suvun talvipalatsi

27 2000–2009 ilmestynyt tai sille ajalle sijoittuva kirja: Janette Oke: Beyond the gathering storm
28 2010-luvulla ilmestynyt tai 2010-luvulle sijiottuvat teos: Khaled Hossein: Meren rukous
29 2020-luvulla ilmestynyt tai 2020-luvulle sijoittuva teos: Tarja Leinonen: Tuohitähtipuu

30 Tulevaisuuteen sijoittuva teos

 

Otin myös osaa Ompun runohaasteeseen viidellä runoteoksella. Ompulla oli haasteessa liikennevaloteema ja värit sininen, musta ja punainen, jotka sai ajatella omanlaisikseen. Minä laitoin runoteokset seuraavasti.

Sininen

Kaskinen - Immonen: Avarille poluille 

L. Onerva: Iltarusko 

Anna-Mari Kaskinen: Joulun iloa

 

Musta - Punainen - Sininen

Khaled Hossein: Meren rukous

Punainen

Joutsenet Jumalan kasvoilla. Udmurttilaista kansanrunoutta.

-------

Kirjahyllyn aarteet

Kirjahyllyssäni on moniakin aarteita, joita voisi lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Nämä kaksi kuitenkin tuli luetuiksi ja määritellyiksi tähän haasteeseen.

Aino-Inkeri Kumara: Ulla peikkotyttö
Laura Ingalls Wilder: These Happy Golden Years

 

Otin myös osaa Helmet 2020 -lukuhaasteeseen, jossa yhdeksän kohtaa  jäi uupumaan, samoin Pohjoinen haaste, josta kuittasin 16/25 teosta. Haasteita on erillinen listaus sivuillani yläpalkissa.

Konni Zilliacus: Siirtolaisia!

Konni Zilliacus

Siirtolaisia - Kertomuksia Amerikan suomalaisten elämästä

Suomentanut Juhani Aho

Ilmestynyt Porvoossa, Werner Söderström. 1897.

Projekti Gutenberg

Teos sisältää esipuheen Lukijalle, jossa ei kovin mairittelevasti puhuta kaikista Amerikkaan siirtolaisiksi lähteneistä. Syitä on ollut monia. Se, kuinka todenperäisiä ja aitoja nämä kertomukset, joita Konni Zilliacus on kirjoittanut, ovat, onkin sitten asia erikseen. Ainakin kokeillessani ensimmäisen tarinan päähenkilöä Eenokki Muposta, niin tuloksena googlaisusta oli vain viittauksia tähän teokseen. Konni Zilliacus oli maailmaa kiertelevä kirjailija toimittaja, joka oli ilmeisesti omanlaisensa persoona Suomen historiassa. Oletankin, että nämä kertomukset ovat enempi mielikuvitusta kuin todellisia tapahtumia, pakinatyyliin kirjoitettuja, joissa tosin on ripaus suomalaista kansanluonnetta ja siirtolaisuuden arkea.

Lyhyet luonnehdinnat teoksen tarinoista.

1. Eenokki Muponen intiaanisodassa kertoo tarinan siitä, kuinka Sioux-intiaanit ovat ryhtyneet kapinoimaan reservaattioloja vastaan ja niitä ruokavarantoja kohtaan, joita heille annetaan. Eenokki Muponen on asutustilallinen, jolta intiaanit ovat varastaneet työhevosen ja hän lähtee jalkaisin hakemaan sitä takaisin.

2. Kuinka Pekka sai anteeksi hevosen kuoleman.

Kertoo veljeksistä Matista ja Pekasta, jotka saivat tutulta kirjeen Amerikoista ja piletin tulla Montanaan töihin kaivokseen. Matti, joka on vanhempi ei oikein tiedä, pärjääkö Pekka nuorempana niin kaukana ja pitkällä matkalla. Lisäksi suhdetta kalvaa se, että Pekka on ilmeisesti syyllinen hevosen menetykseen tukkireissulla. Pekka on väkivahva nuorukainen, mutta ei suostu puhumaan sanaakaan hevosen menetyksestä. Matti ja Pekka matkustavat Amerikoihin ja junailija ajaa heidät ulos vaunusta kesken matkan. Matin kysyessä missä on Tirlots ei kukaan osaa neuvoa. Lopulta Pekka asiaa pähkäiltyään tulee siihen tulokseen, että lippu ei  ilmeisesti riittänyt pitemmälle ja he suuntaavat kohti vuoria, koska kaivoksestahan oli kyse. Pitkään taivallettuaan he tulevat mökkiin, jossa lopulta selviää suomea puhuvan miehen kautta, että Deer Lodgeen olisi päässyt suoraan junallakin, minkä takia he tänne ovat jääneet, mutta samalla selviää mihin päin pitää kulkea ja tarina päättyy Matin sanoessa, että ei hän usko, että Pekalla oli mitään syytä sen hevosen kuolemaan.
 

3. Naimiskauppa uudessa maailmassa.

Hämärä hotellinpitäjä etsii itselleen  apua  ja palkkaa maahan tulleen siirtolaisneitosen, joka pistääkin hotellin uuteen uskoon. Mies yrittää vokotella naista, jonka lopulta pelastaa muuan merimies, jonka kanssa he  karkaavat, nainen koti-Suomeen ja mies merille.

4. Valkoinen valo

Kertoo miehestä, joka pääsee rautateille töihin ja ylenee hommissa. Kutsuu mielitiettynsä maahan.  Tarinassa on vahvaa liioittelua, tai ainakin minulle maininnat siitä, miten paljon junia ja ihmisiä on liikenteessä maailmannäyttelyn tullessa. Sitten aletaan puuhata lakkoa, johon mies ei suostu. Lakkoilijat puuhaavat hämärähommia ja juttu päättyy surullisesti. Tarinassa oli "sydän kintaan peukalossa" ja sydäntä hieman enemmän kuin muissa.

5. Juho Penttinen.

Merimiestarina, jossa lippu ei olekaan riittänyt perille asti ja sitten on jouduttu järjestelemään asioita, jotta päästäisiin perille. Siinä joudutaan elämään kuivalla leivällä satama-alueella, josta poliisit vievät putkaan. Suomalainen ylpeys myöntyy vahvaan ateriaan, mutta ei rahalahjaan, jota tarjotaan hyvitykseksi väärästä kohtelusta.

6. Aatami Urola, isä ja poika ja the Unknown.

Hevosia ja vedonlyöntejä. Tästä tarinasta en oikein päässyt jyvälle. Mielestäni aika sekava keitos.

Ensimmäisen intiaaniaihe oli kiintoisa, joskin sen rasistinen sävy ei innostanut. Suomalainen sisu ja jukuripäisyys siinä nostettiin kunniaan ja intiaanit tehtiin naurettaviksi, ainakin jokunen heistä. Junatarina vetosi tunteisiin ja erosi  sävyltään. Oikeastaan nämä kaikki olivat hyvin erilaisia sävyltään. Pakinoiksi näitä kai lähinnä voi sanoa, vaikka minua ei kylläkään juurikaan naurattanut.

--

Mukana Joken runonurkan Gutenberg-haasteessa

Helmet 2020 kohta 26: Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö

 

Gun Jacobson: Min bror från Afrika!

 

Gun Jacobson

Min bror frän Afrika

Aktiv läsning 9

Weilin+Göös

46 s.

Min bror frän Afrika on pieni ruotsinkielinen teos, joka on tarkoitettu ruotsinkielen opiskelemiseen. Jokaisen luvun, joita on yhdeksän kappaletta, lopussa on pieni sanasto, mutta kaikkia itselleni outoja sanoja ei ole selitetty, enkä oikein tiedä, millä logiikalla nämä suomennetut sanat on valittu.

Kirja kertoja on poika nimeltä Gunnar. Hänellä on sisko Ulla. Ilmeisesti Ulla on vanhempi kuin Gunnar, joka viimeisenä perheessä saa kuulla uutisen. "Du ska få en lillebor", sanoo äiti Gunnarille. Gunnar alkaa miettiä, mistä äiti tietää, että tulee pikkuveli, kun yleensä vanhemmat eivät tiedä, onko tuleva lapsi tyttö vai poika (joo, nykyään se saadaan selville, jos halutaan, joten en tiedä, kuinka vanha tämä teos on, kun nimiölehti on jostain syystä revitty pois). No, äiti kertoo, että poika on 10-vuotias ja tulee Afrikasta. Hänen nimensä on Petrus ja hän on vauvana joutunut leijonan raatelemaksi. Joku äidin tuttava, joka on afrikkalaisessa lastenkodissa töissä haluaa Petruksen Ruotsiin, jotta lastenkotiin saataisiin tilaa ja Petrus pääsisi sairaalahoitoon.

Min bror frän Afrika kertoo lapsentajuisesti olematta naiivi kaverisuhteista ja kahden erilaisen taustan omaavaan lapsen ystävystymisestä. Rasismiakin sivutaan. En ole koskaan   ajatellut, että Musta Pekka -korttipeli olisi jotenkin rasistinen, mutta nyt, kun luin tämän kirjan, niin aloin miettiä, miksi oikeastaan on valittu yksin jääväksi, muutoin perhettä kuvaavissa korteissa, juuri musta henkilö ja kyllä, onhan vikasuuntaan menevä ajattelu siinä korttien suunnittelussa.

Kirjassa on hauska ja aidonoloinen elämänmakuinen mustavalkokuvitus. Lopussa on monivalintakysymyssarja, jonka tarkoituksena on osoittaa ymmärtämisen taso. En itse noita kysymyksiä lukenut läpi. Aika hyvin minä tämän ymmärsin, mutta olihan tässä aika paljon outojakin sanoja. Mietin, onko tämä mahdollisesti lyhennetty versio jostain isommasta teoksesta, täytyneen tutkia asiaa. Itse olen tullut tämän hankkineeksi jostain kirpputorilta tai vastaavasta.

---

Pohjoinen lukuhaaste kohta 5. Kirja, johon tarttumista olen suunnitellut pitkään. Tämä on todellakin ollut hyllyssäni monta vuotta, joten jo oli aikakin tämä lukea.

Anna-Mari Kaskinen: Joulun iloa!

 

Anna-Mari Kaskinen

Jouluniloa

Kirjapaja, 2016

46 s.

Lahjaksi sain ystävältä, kirjan tämän valoisan. Joulun iloa, elämän valoa täynnä on säkeet pienet. Ne  koottu on Anna-Mari vuosien mittaan ilmestyneistä teoksista. Kuvat muokattu shuttershock-kuvista, mitä pidän hieman miinuksena. Itse otetuista tai vartavasten otetut kuvat olisivat tuoneet teokseen lisäarvoa, vaikka toki kuvat nytkin tukevat runojen luomaa tunnelmaa.

Kuin morsiamet

valkoisissa puvuissa

odottaa metsä,

seisovat lumiset puut

hiljaisuuden rajalla.

Runon kuvituksena on eri vvärisiä kauriita (?) lumituiskussa. Aukeama on toki kaunis, ja runo sykähdytti. kuitenkin kun runossa puhutaan morsiamista, niin kuva piirretyistä kauriiden silhueteista on aika erikoinen valinta.

Vielä tahdon jakaa tämän runon, tämän eriskummallisen vaikean vuoden lohduksi ja rohkaisuksi. Olla lyhtyjä pimeään, ystävän käsiä lähimmäiselle.

Yksikin lyhty

murtaa voi piemän.

Yksikin liekki

tuo valon lämpimän.

Yksikin käsi

kosketus ystävän,

yksikin sana 

on lanka elämän.

...

Pohjoinen-lukuhaaste kohta 25: Viime vuosina julkaistu runokirja. 

Helmet 2020 -lukuhaaste kohta 28: Tulevaisuudesta kertova kirja. Laitan tämän tähän, koska kirja kertoo toivosta ja tulevaisuutta ei ole ilman toivoa. Joulunsanoma on sanoma, joka on sanottu Jesajan kirjassa toisin: Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Ompun runohaaste sinisenä runokirjana, sillä taivas on sininen ja toivoa täynnä.