Mikkel F
Ønsskov
Kirkas yö
Alkuteos: Den lyse nat
Suomentanut Elina Lustig
Karisto, 2026
368 s.
Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena esittely- ja markkinointitarkoituksessa. Tämä ei kuitenkaan ole mainos, vaan henkilökohtainen mielipide ja näkemys, omat ajatukseni lukukokemuksesta.
"Kauan ennen kuin oli olemassa klassista musiikkia, meillä oli käytössä vuorolaulu. Se oli ensimmäinen tunnettu laulumuoto, joka voidaan yhdistää varsinaiseen yhteislauluun. Vuorolaulussa ihmisjoukosta astui esiin yksi henkilö, joka lauloi yksin säkeistöt, kun taas muu väki liittyi mukaan kertosäkeessä. Kuvitelkaa naisia, jotka kulkevat pelloilla ja rupeavat yhtäkkiä laulamaan, tai merimiehiä, jotka vetävät köysiä tai nostavat purjeita laulunsa tahdissa. Tai marssivia ihmisiä. Nämä ihmiset tekivät rytmikästä työtä, ja juuri pysyäkseen rytmissä he lauloivat."
Mikkel FØnsskovin Kirkas yö on kunnianosoitus tanskalaiselle muusikolle Oluf Ringille ja tanskalaiselle laulurunoudelle sekä niille naisille, jotka keskitysleirijulmuuksien keskellä löysivät lauluista voimaa, vaikka laulaminen ja kuorotoiminta olikin kiellettyä.
Kirkas yö on koskettavasti kerrottu tarina
musiikin voimasta ja laulujen merkityksestä kansallisen identiteetin ja
ihmisten välisen yhteishengen luomisessa. Laulu luo toivoa, antaa
rohkeutta, voimistaa mieltä.
"Ehkä kysytte itseltänne, onko sillä mitään merkitystä, että olemme nyt täällä taivasalla laulamassa. Laulamalla emme voita sotia, mutta saamme aikaan jotain muuta: laulaminen sitoo meitä yhteen --- --- Oluf vaikeni ja antoi katseensa valetaa ihmisjoukossa. Jumala antakoon sinulle tulevaisuuden niin kuin antoi muistot. Rakastan sinua, Tanska, isänmaani. Sillä tavalla sanotaan yhdessä Tanskan kauneimpiin kuuluvassa laulussa. Emme saa ongelmia väistymään laulamalla, mutta voimme muistuttaa toisiamme, että jonain päivänä nämäkin synkät ajat päättyvät. Laulakaamme, ja seisokaamme rinta rinnan."
Samoin kuin laululla on siivet, jotka kantavat yli
vaikeuksien, on Mikkel Fonsskovilla taito kertoa tarinansa niin, että
draaman kaari nousee hitaasti, mutta vakuuttavasti laskeutuen
suvantoon. Hän rakentaa tarinaansa pienin harkituin elein, luoden hahmoja, jotka ovat lihaa ja verta, kuten asemanhoitaja Mogensen, joka hoitaa kuntoaan ensin kapteeni Jespersenin liikkeiden myötä, mutta siirtyy sitten pilatekseen tai meijeristipariskunta, pieni herra Winther rouvansa Dagnyn kanssa, jonka silkkisukissa saattoi olla silmäpako.
Kirkas yö on fiktiota ripauksella faktaa. Teoksen päähenkilö Oluf Ring vaimonsa Marien ja poikansa BØrgen kanssa. Olufin perhe on faktaa, todellinen, oikeasti elänyt perhe, jonka varaan, muutoin fiktiivinen tarina suurelta osin rakentuu. Tätä faktan ja fiktion osuutta kirjailija tuokin loppusanoissaan esille.
FØnsskovin kerronta on maanläheistä ja yksinkertaisuudessaankin sävähdyttävää. Se vie mukanaan, lukija ottaa hahmot omakseen, niin, että heidän puolestaan pelkää, toivoo - elää niin myötä- kuin vastakarvaan.
Olufin perheen ohella muita henkilöitä ova mm: Nete Holm, Olufin vuokralainen, jonka juutalainen tausta luo jännitteen draaman kaareen, Johtaja Berg, joka kaikessa noudattaa sääntöjä ja katsoo Olufin opetustavan liian vapaamuotoiseksi ja joka haluaa pojastaan matematiikanopettajan, vaikka poika Anders haluaa Jazzmuusikoksi tai kirjailijaksi. Andersin ja Neten välille syntyy suhde, jota isä Berg ei katso hyvällä. On Niels ja Ragna, Erna Olsen jne, joiden kaikkien myötä pieni yhteisö saa kasvot, jotka peilaavat aikaa ja natsimiehityksen tuomaa murrosta.
Kirkas yö herätti minussa erityistä kiinnostusta kevään kirjauutuuksissa. Odotin, että tarinassa korostuisi enemmän musiikin ja laulun merkitys vastarintatekona, ja kyllähän se sitä oli, vaikka ei siinä muodossa kuin olin ajatellut. En kuitenkaan ole pettynyt, vaikka ennakkoajatus ja -odotukset olikin hieman toisenlaiset. Vastarintatoimintaakin tässä kuvataan, vaikkakin pääpaino on musiikissa ja laulun voimassa. Pienen yhteisön näkökulmassa. Ja se juuri on tarinan hienous.
Kiitos kustantajalle lukukokemuksesta, joka oli ajatuksia herättävä, sai hakemaan lisätietoa ja pohtimaan asioita.
Lopuksi vielä muutamia huomioita, jotka nousivat esille.
Ajankuva versus nykyaika:
– Sepä olisi jotain, jos jonain päivänä keksittäisiin miten tehdään juustoa ilman lehmänmaitoa.
– Höpöhöpö isukki.
–Vaimosi on oikeassa, Johannes, Mogensen huudahti ja ravisti päätään. – Miten minun voini muka voisi olla peräisin kasveista.
Kirjallisuusviittauksia:
Sophus Claussenin romaani FrØken Regnvejr
Kai Hoffmanin teksti "Laula Tanska, anna sydämen puhua, sillä runo ja laulu ovat sydämen kieltä"
Mainittakoon, että teoksen lopussa on listaus kaikista lauluista ja musiikkiteoksista, joihin teoksessa viitataan.
Hieman espanjaa:
Por una Cabeza, todas las locurus. Su boca que besa, borra la tristeza, calma la amargura.
Suomibongaus:
1. Aseman edustalla Oluf pysähtyi lehtikioskille, jonka juureen oli kasattu sanomalehtipinoja. Oluf katsoi mylviviä lehtiotsikoita: Nationaltidende raportoi ankarista talvisäistä ja venäläisistä joukoista Suomessa.
2. Olen juuri lukenut Peter de hemmer Gudmesta, Ragna sanoi ja työnsi kahvin syrjään. Hän oli Nationaltidenden sotakirjeenvaihtajana Suomessa ja julkaisee kohta uuden kirjan.
---
Pieni Helmet 2026 -lukuhaaste kohta 17 Kirjassa mennään piiloon
