25 huhtikuuta 2026

Tutkimusmatka Viktoriaanisen ajan kirjallisuuteen!

Tutkimusmatka Viktoriaanisen ajan kirjallisuuteen

Viktoriaanisella aikakaudella viitataan Englannin / Yhdistyneet kuningaskunnat l. UK kuningatar Viktorian (1837–1901) hallitsemaan ajanjaksoon. Viktoriaaniseen aikakauteen voidaan liittää sellaisia määreitä, kuin moraali, nuhteettomuus, perhe-elämän- ja tapakulttuuri, kristillinen herätysliikehdintä, yhteiskunnallinen jakautuneisuus. Englannissa erityisesti ylä- ja alaluokka.  (Wikipedia).

Koskeeko Viktoriaanisuus vain englantilaista yhteiskuntaa? Pääosin varmaankin, sillä ei suomalaisessa kirjallisuudessa ainakaan puhuta viktoriaanisesta ajasta, suomalaisessa kirjallisuudessa tuota aikakautta edusti ihan eri suuntaus. No, eipä listallani olekaan suomalaista kirjallisuutta, mutta muitakin kuin vain brittiläistä kirjallisuutta on joukossa. Mainittakoon, että Austen, joka on mainittu jo aiemmissakin listauksissani, edustaa Viktoriaanisen ajan edeltävää aikakautta.

Aiempaan tapaan, jos olen löytänyt teoksesta suomalaisen käännöksen, on se kursiivilla. Jos olen lukenut teoksen, on se vihreällä. Jos minulla on jokin mielipide toeksesta, tai muuta kerrottavaa, olen sen sanonut. Minua erityisesti kiinnostavat teokset on erilaisella fontilla ja värillä.

Kirjailijaelämäkertoja:

Ackroyd Peter: Dickens

Edel Leon: Henry James

Bate Walter Jackson: John Keats

Battiscombe Georgina:  Christina Rossetti (elämänkerta runoilija Christina Rossetista)

Gittings Robert: John Keats

Holmes Richard: Coleridge

Robb Graham: Balzac ja  Victor Hugo -elämäkerrat

Sutherland John: Mrs Humphry Ward

 

Alcott Louisa May: Little Women / Pikku naisia (Yhdysvallat) 

Alcott kuuluu lempikirjailijoihini. Mielestäni hänen teoksiaan väheksytään aivan liikaa ja katsotaan aivan liian yksipuolisin silmälasein. Minulla on muutamia hänen suomentamattomia teoksia hyllyssäni ja yksi tarinakokoelma lukematta. 

Arnold Matthew Culture and Anarchy / Kulttuuri ja anarkia

Ashford Daisy The Young Visiters (or Mr. Salteenas plan)

Austen Jane (ennen Viktoriaanista aikaa)

Pride and Prejujice / Ylpeys ja ennakkoluulo

Emma / Emma

Mansfield park Kasvattitytön tarina

Balzac Honoré de

Cousin Bette / Bette-serkku

Eugenie Grandel

Barret Elisabeth The Poems of Elisabeth Barret Browning

Outoa, että Barret Browningin runoja ei ole juurikaan suomennettu (?) kuin muutamia eri julkaisuissa. Olen kuitenkin muutamia kertoja huomioinut, että kirjallisuudessa on viitattu hänen runoihinsa.

Beeton Isabella Mrs Beeton's Book Of Household,

Vuonna 1861 julkaistu opas kotitalouden hoitoon, kokoelma esseitä ja reseptejä. Tämä saattaisi olla ihan kiintoisa teos tutkittavaksi,vaikka itse en esimerkiksi ruokaa laittaessani seuraakaan mitään reseptiä, vaan teen mutu-tuntumalla. Reseptejä on kuitenkin toisinaan kiva lueskella ja saada inspiraatiota. 

Bennet Arnold Clayhanger

Bennetin teoksia on kyllä suomennettu joitakin, mutta tätä Clayhanger-trilogiaa ilmeisestikään ei. Edustaa kai lähinnä viihdekirjallisuutta.

 

  
Kuvakaappaus: Abebooks ja Otava 

 
Bird Isabella L. A Lady's Life in the Rocky Mountains

Matkakirja sisältää kirjeitä kirjailijan siskolle . Kirjailijasta on luku Mia Kankimäen kirjassa Naiset, joita ajattelen öisin. Nytpä kiinnostus heräsi niin Birdin teokseen kuin Kankimäenkin teokseen.

Boswell James The Life of Samuel Johnson / Tohtori Johnsonin elämä

Onkohan tämä Victoriaanisen ajan kirjallisuutta? Vai sitä edeltävältä ajalta.

Braddon M.E. Lady Audley's Secret / Hänen salaisuutensa

Bronte Anne:The Tenant of Wildfell Hall / Wildfell Hallin asukas

Bronte Charlotte:

Shirley / Shirley

Villette / Syrjästäkatsojan tarina

Jane Eyre / Kotiopettajattaren romaani

Bronte Emily Wuthering Heights / Humiseva harju

Aloin kerran lukea tätä tarinaa, vaan kesken jäipi. Samoin vanha mustavalkoinen Hollywood-elokuva taisi jäädä kesken syystä tai toisesta.Toisaalta tekisi mieleni lukea ja selättää tämä tarina, toisaalta erinäiset seikat taitavat olla kuitenkin liikaa mukavuusalueeni ulkopuolella.

Browning Robert Robert Browning's Poetry & The Ring and The Book

Burnett Frances Hodgson

A little Princess / Pikku prinsessa

The Secret Garden / Salainen puutarha

Burnettilta on suomennettu jokunen muukin teos, joihin olisi kiva tutustua, vaikka niiden suosio onkin jäänyt Pikku prinsessaa ja Salaista puutarhaa vähemmäksi ja saattanut jopa painua todelliseen unholan yöhön. Voisinkin mainita sellaisen teoksen, kuin Klorinda (A Lady of Quality), 1600-luvun lopulle sijoittuva aatelisnaisen tarina, joka kiinnostaisi todellakin paljon. E-kirjana tämä löytyisi, mutta mutta, lukisin kyllä mielelläni ihan fyysistä kirjaa.

Butler Samuel Way of All Flesh

Kirjailijalta on ilmestynyt suomeksi Erewhon niminen satiirinen utopia.

Byatt A.S. The Children's Book / Lasten kirja 

Hieman uteloittava teos kansiensa ja kuvauksensa perusteella. 

Capuana Luigi Giacinta (Italia)

Carlyle Thomas Life of John Sterling & Carlyle Thomas Past and Present / Mennyt ja nykyinen

Clarke Marcus For The Term Of His Natural Life (Australia)

Tarina miehestä, joka on tuomittu syyttömänä Australian rangaistussiirtolaan.  

Cockton Henry Valentine Vox

Avainsanoja teokseen: vatsastapuhuminen ja mielisairaalalait

Coleridge Samuel Taylor The Complete Poems of Samuel Taylor Coleridge

Olen lukenut Wordsworthin ja Coleridgen Lyrical Ballads -yhteisteoksen, joten jossain määrin runoilijan teoksiin on tullut tutustutta. Coleridgeakaan ei ole taidettu suomentaa laajemmin. Vanhan merimiehen tarina lienee tunnetuin suommennos.

Collet Camilla The District Governor's Daughters (Norja)

Norjan ensimmäinen feministi

Collins Wilkie

After Dark

Armadale

The Moostone / Kuun kivi

The Woman in White / Valkopukuinen nainen

Couperus Louis: Eline Vere,  Small Souls (Hollanti)

Tältä hollantilaiselta kirjailijalta on suomennettu teokset: Hiljainen voima ja Kuusikymmentä vuotta sitten.

Craik Dinah Maria Mulock John Halifax Gentleman

Kirjailijan Rampa pikku prinssi ja hänen matkustusviittansa on nettiantikvaritaateissa vastaan tullut lastenkirja, jota olen mielessäni pohdiskellut, josko ostaa tai ei. Suomeksi on ilmestynyt myös Jalo elämä. Hänen Italialaisen tytär -novelli on luettavissa Kansallisarkiston digitoiduissa, Kirjallinen kuukausilehti 1.11.1869.

Cronin A.J. Hatter's Castle / Hattukauppias ja hänen linnansa

Croninia on suomennettu aika paljonkin, voisin mainita ainakin teokset Kaivos ja kartano (The stars look down) sekä Neilikkanainen (Lady with carnations) sekä Laulajapapin tie (The minstrel boy).

Crowe Catherine

Susan Hopley (or Adventures of A maidservant)

Palvelustyttö yrittää selvittää veljensä murhaa ja rahavarkautta. Dekkariainesta siis.

Cummis Maria Susanna The Lamplighter 

Tarina kaltoinkohdellusta lapsesta, jonka lyhdynsytyttäjä ottaaa hoteisiinsa. Kiinnostaisi jossain määrin. 

Davis Rebekka Harding Life In The Iron Mills (USA)

Van Deyssel Lodewijk Een Liefde (Hollanti)

Dickens Charles

A Christmas Carol / Joulun-aatto tai Jouluaatto tai Jouluilta, tai Joululaulu tai Saiturin jouluyö tai Saiturin Joulu, Dickensin joulutarina (kuunnelma) tai Carl Barks-sovelluksena Roope Ankasta.

The Chimes / Kellot tai Joulukellot tai Uudenvuoden kellot / tai Kaksi kertomusta: Joululaulu ja Uudenvuoden kellot

The Cricket On The Hearth / Kotisirkka tai Älä rakasta minua vielä

Dickens Charles: A Haunted man And The Ghost's Bargain

Bleak House / Kolea talo

David Copperfiedl / David Copperfield

Dombey and Son / Dombey ja poika

Great Expectations / Suuria odotuksia tai Loistava tulevaiuus

Hard Times

Little Dorrit / Pikku Dorrit

Martin Chuzzlewits / Martin Chuzzlewits

Dickens Charles Nicholas Nicleby / Nicholas Niclebyn elämä ja seikkailut

Our Mutual Friend

The Adventures of Oliver Twist / Oliver Twist

The Mystery of Edwin Drood / Edwind Droodin arvoitus

The Old Curiosity Shop

Dickens Charles The Pickwick Papers / Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit

Ah Dickens! Dickens kuuluu kyllä kirjahyllyni "aatelistoon". Pickwick-kerhon jälkeenjääneistä papereista en tosin niin innoissani ollut. 

Disraeli Benjamin:  Sybil (or The Two Nations)

Dostojevski Feodor Poor Folk / Köyhää väkeä (Venäjä)

Doyle Arhur Conan

The Sign of Four

The Adventures And Memoirs Of Sherlock Holmes

Study in Scarlet Punaisten kirjainten arvoitus

The Adventures Of Sherlock Holmes Sherlock Holmes 

The Case Book Of  Sherlock Holmes

The Greates Cases Of Sherlock Holmes

The Hound of The Baskerville / Baskervillen koira

The Lost World

The Memoirs Of Sherlock Holmes 

Suomeksi ilmestynyt Sherlock Holmesin muistelmat sisältää kolme Holmes-kokoelmaa: The adventures of Sherlock Holmes. The memoirs of Sherlock Holmes ja  The return of Sherlock Holmes.

Joitakin Sherlock Holmes -juttuja olen kyllä lukenut, en vain osaa nyt kohdistaa lukemaani mihinkään tällä listalla.

Dumas Alexandre The Lady Of The Camellias / Kamelianainen (Ranska)

Eliot George

Adam Bede

Daniel Deronda / Daniel Deronda

Felix Holt, The Radical

Middlemarch / Middlemarch

Romola

Silas Marner / Kankuri ja hänen aarteensa tai Silas Marner Raveloen kankuri

The Mill of the Floss / Mylly joen rannalla

Ellis Stewart Marsh Mainly Victorian (Viktoriaanisen kirjallisuuden kritiikkejä sisältävä teos)

Farrel J.G. The Siege of Krishnapur

Felix Charles The Notting Hill Mystery (dekkari)

Fern Fanny Ruth Hall

Fontane Theodor (Saksa)

The Stechlin

Effi Briest / Nuoren naisen kohtalo

Forster Margaret Lady's Maid

Fowles John The French Lietenant's Woman / Ranskalaisen luutnantin nainen

Freeman May E. Wilkins Pembroke (USA)

Freytag Gustav Debit And Credit / Vanha kauppiaskoti (Saksa)

Gaboriau Emile Monsieur Lecoq 

Kirjailijalta on suomennettu ainakin teos Hirttonuora kaulassa 1-4 (La Corde au cou). Monsier Lecoq on ranskalainen vastine Sherlock Holmesille. Ilmeisesti ei ole suomennettu.

Galsworthy John

Fraternity / Veljeys

The Forsyt Saga / Forsytein taru TV-SARJA

Gaskell Elisabeth

Cranford / Cranfordin seurapiiri tai Cranfordin naiset TV-SARJA

Mary Barton

North and South

Ruth

The Life of Charlotte Bronte

Gaskellilta on ilmestynyt suomeksi myös Sylvian kosijat (Sylvia's lovers) niminen teos.

Gissing George

New Grub Street

The Private Papers Of Henry Ryecroft

Goodman Alison (Australia)

The Benevolent Scociety Of  III Mannered Ladies

Edustaa nykykirjallisuutta, jos kohta onkin historiallinen romaani

Green Anna Katharine (USA)

The Leavenworth Case

Suomeksi kirjailijalta löytyy teokset: Tohtori, hänen vaimonsa ja kello sekä novelli: Sivu kolmetoista puuttuu, osana Pahan palkka -kokoelmaa.

Grossmith George &  Weedon The Diary of a Nobody / Ei kenkään päiväkirja

Haggard H. Rider

King Solomon's Mines / Kuningas Salomonin kaivokset

Seikkailukirjojen jonkinasteinen klassikkokirjailija, jos niin voi sanoa. En ole itse lukenut, mutta jonkinasteinen mielikuva on syntynyt näistä tarinoista, joita kyllä suomeksikin riittää.

Hardy Thomas

Far from the Madding Crowd / Kaukana maailman melskeestä

Jude the Obscure

Poems of Thomas Hardy

Tess of the d'Urbervilles / Tessin tarina

The Mayor of Casterbridge / Pormestarin tarina

The Return of the Native / Paluu nummelle

The Woodlanders

Wessex Tales

Hawthorne Julian The Lock And Key Library (USA)

Maailman tunnetuimpia jännitys- ja salapoliisitarinoita yhteen koottuna antologiana

Housman A.E. The Collected Poems of A.E. Housman

Howells William Dean (USA)

The Rise of Silas Lapham 

 

Kuvakaappaus: Kampin antikvaarinen kirjakauppa

Hughes Thomas 

Tom Browning's School Days / Tom Brownin kouluvuodet TV-SARJA

Joskus kauan kauan sitten nähty tv-sarja on jäänyt mieleen kummitelemaan, ja siksi haluaisin lukea tämän tarinan kirjanakin.

Hugo Victor (Ranska

Les Comtemplations

Les Misérables / Kurjat

The Toilers Of The Sea / Meren ahertajat

James Henry (USA)

Wings of the Dove

Daisy Miller

Terminations And Other Stories

The American

The Bostonian / Bostonin naiset

The Golden Bowl

The Lesson Of The Master And Other Stories

The Portrait of a Lady / Naisen muotokuva

The Princess Casamassima

The Soft Side

Washington Square / Washingtonin aukio

Jerrold Douglas A Man Made OF Money 

 

Kuvakaappaus: Short story reader

Jewett Sarah Orne (USA) The Country of the Pointed Firs

Kuulostaa kuvausten perusteella kiehtovalta teokselta. Harmi, että ei ole suomennettu. Voisin kuitenkin harkita lukea Gutenbergista.

Kavanagh Julia Nathalie

Keats John The Poems of John Keats

Kinglake Aleksander William Eothen

Kingsley Charles

To Water-Babies, A Fairy Tale for a Land Baby / Wellamon lapset

Westward Ho! / Länttä kohti

Wellamon lapset lienee satuklassikko. Olen sitä itsekseni miettinyt, josko tutustuisi ... Jokin kuitenkin hieman pidättelee, mene ja tiedä sitten, onko ennakkoluuloihin syytä tai ei.

Kingsley Henry Ravenshoe

Laski Margharita The Victorian Chaise Longue (aikamatkatarina)

Leskov Nikola (Venäjä)

The Cathedral Folk (alkuteos: Soborjane) / Tuomiokirkon alttaripalvelijat

Lover Samuel (Irlanti)

Handy Andy

Marsh Ngaio (Uusi-Seelanti)

A Man Lay Dead

Olen yhden Ngaio Marshin dekkarin lukenut ja vaikka se "värisyttikin" niin lukisin kyllä mielelläni muitakin. Häneltä on ilmestynyt suomeksi ainakin seuraavat: Esirippu nousee, Hansikoitu käsi, Murharisteily, Mustaa miestä ken pelkäisi, Odottamaton onkimies, Pettävä tuoksu, Serenadi ruumiille, Viimeinen este sekä novelli Kuolema radioaalloilla.

Marsh-Caldwell Anne Emilia Wyndham

Mayhew Henry London Labour and the London Poor

Meredith George

The Egoist

The Ordeal Of Richard Feverel / Nuoren Feverelin tulikoe

Tuosta Egoisti-teoksesta, jota ei ole suomennettu, minun täytyy kyllä sanoa, kun luin kuvauksia, että tulee mieleen Jane Austenin kirja Järki ja tunteet, sillä molemmissa on Willoughby-niminen egoistinen mieshenkilö, sattumaako?

Montgomery L.M. (Kanada) Emily of New Moon / Pieni Runotyttö

Ah! Montgomery. Alcottin ohella niitä merkityksellisiä kirjailijoita elämän varrella. Miksi kuitenkin Montgomery on noussut Alcotin ohi tutkijapiireissä? Tätä ihmettelen. Heissä on paljon samaa, mutta myös omaa näkemystä. 

Moore George Esther Waters

Mór Jókai (Unkari)

Az Arany Ember / Kultamies

Egy magyar nábob / Unkarilainen Nabob

de Morgan William Joseph Vance

Newman John Henry Callista (A Tale of The Third Century)

Anglikaanista katoliseksi kääntyneen, pyhimykseksi julistetun kirjoittajan romaani Kristittyjen vainoista.

Nightingale Florence Letters From Egypt. Hmm. Saattaisi olla kiinnostavaa ajankuvaa. 

Orczy Baroness Emmuska The Scarlet Pimpernel / Punainen Neilikka

Ranskan vallankumouksen aikaan sijoittuva tarina englantilaisesta ylimyksestä, joka pelastaa aatelisia giljotiinilta. Sarja löytyy kirjahyllyni 'aarteista'. Samoin englantilainen filmatisointi, jonka pääosissa ovat Anthony Andrews, Jane Seymour ja Ian McKellen. Toki Punaisesta Neilikasta löytyy myös vanhempi mustavalkoinen Hollywood-elokuva, pääosassa Leslie Howard.

Phelps Elisabeth Stuart (USA) The Gates Ajar,  The Story Of Avis

Potter Beatrix The Tailor Of Cloucester / Tarina räätälistä / Sisältyy Petteri Kaniinin satumaailma -kokoelmateokseen. Lastenkirja!

Raabe Wilhelm Karl  Abu Telfan, Return from the Mountains of the Moon (Saksa)

Kirjailijalta on julkaistu suomeksi teokset: Nälkäpappi , Musta kaleerilaiva (Mailta ja meriltä nro 8) ja Pikku Sofia ja hänen kissansa.

Reisen Harriet Louisa May Alcott

L.M.Alcotin elämänkerta olisi tietystikin vanhojen tyttökirjaklassikkojen ystävälle mukavaa lukemista. Saisipa vain suomenkielellä. 

 

Kuvakaappaus: Abebooks

Richardson Henry Handel (Australia)

The Getting of Wisdom

Kirjailjanimi on pseydonyymi, joka kätkee taakseen naiskirjailijan, oikealta nimeltään Ethel F. L. Robertson. Tämä tyttökouluun sijoitettu tarina kuulostaisi kivalta, valitettavasti sitä ei ole suomennettu, ruotsinkielisenä käännöksenä kyllä löytyisi, mutta se ei paljon auta. 

Robins Elisabeth The Convert. 

Naisten äänioikeustaistelua kuvaava teos.

Rose Phyllis (USA)

Parallel Lives

Viisi brittikirjailijaa avioliittoineen 'kulttuurisen kirjallisuustutkimuksen' kohteena, aika erikoinen tutkimusaihe, sanoisin.

Rossetti Christina Goblin Market and other poems

Yksittäisiä runosuomennoksia löytyy eri julkaisuissa (kts. lisätiedot Kirjasampo)

Ruskin John The Seven Lamps Of Architecture

Suomeksi löytyy: Kuninkaiden aarteet, Työ, talous ja sielu, Luonto ja ihminen poimintoja eri teoksista sekä lastenkirja Kultavirran kuningas (tarina Stiriasta) Karisto 1918 / Kultavirran kunigas tai Mustaveljet (Styrian tarina) Savukeidas 2014

Saki (Hector Hugh Munro) The Westminster Alice

Parodia tai satiiri, jossa Lewis Carolin Liisan seikkailut ihmemaassa on siirretty poliittiseen ympäristöön.

Sewell Anna Black Beauty / Pulska Musta tai Uljas musta

Kaikkien hevostarinoiden äiti, klassikko, josta on tehty elokuvia ja tv-sarjoja. En ole lukenut kirjaa, mutta muistan, kuinka lapsena, kun tultiin koulusta, oli kiire päästä television ääreen katsomaan Uljasta Mustaa tai Mustaa oria, mitä niitä nyt olikaan "vanhoina hyvinä aikoina".

Sewell Elisabeth Missing Amy Herbert

Skram Amalie (Norja) Constance Ring

Smedley Francis Edward Frank Fairlegh or Scenes from the life of a Private pupil

Smith Albert The adventures of Mr. Ledbury

Somerville Edith & Martin Violet Florence The Real Charlotte (Irlanti)

On kuvattu viktoriaanisen ajan ja irlantilaisen kirjallisuuden mestariteokseksi. Kuvaa anglo-irlantilaista aristokratiaa ja alkuperäistä irlantilaista talonpoikaisväestöä. 

Strachey Lytton Eminent Victorians

Stevenson Robert Louis

Treasure Island / Aarresaari ilmestynyt myös nimellä Merirosvon testamentti

Tales And Fantasies (Novellikokoelma sisältää kolme novellia, joista on suomennettu novelli Body Snatcher / Ruumiinryöstäjä.

The Merry Men And Other Tales And Fables

The Master of Ballantrae / Veljekset. Tästä on tehty myös elokuva Merten veijarit.

Tennyson Alfred Idyls Of The King

Runollinen tulkinta Kuningas Arthurin legendasta

Poems of Alfred Lord Tennyson

Thackeray William Makepeace

The History of Henry Esmond / Henry Esmondin historia hänen itsensä kertomana

The History of Pendennis

The Memoirs of Barry Lyndon

The Newcomes

Vanily Fair / Turhuuden turu(i)lla

Tolstoy Leo (Venäjä) The Kreutzer Sonata / Kreutzer-sonaatti

Tarina mustasukkaisuudesta

Tomalin Claire The Invisible Woman. The story of Nelly Ternan and Charles Dickens

Twain Mark The Prince and the Pauper (A) / Prinssi ja kerjäläispoika

Verne Jules (Ranska)

Le tour du monde en quatre-vingts jours / Maailman ympäri 80 päivässä

Voyage au centre de la Terre / Matka maapallon keskipisteeseen

L'Île mystérieuse / Salaperäinen saari

Warren Samuel Ten Thousand A Year

Watson Graham The Invention Of Charlotte Bronte

Wetherill Elisabeth The Wide, Wide World  (USA)

Wilde Oscar (Irlanti)

A House Of Pomegranates (Neljän novellin kokoelma)

De Profundis

The Collected Oscar Wilde

The Importance of Being Earnest

The Picture of Dorian Gray / Dorian Grayn muotokuva 

Wilson Harriet (USA) E. Our Nig

Wood Ellen East Lynne

Wood Mrs. Henry (Ellen Woodin pseydonyymi) The Channings

Woodham-Smith Cecil Florence Nightingale

Zola Émile (Ranska)

Nana / Nana

Au Bonheur Des Dames / Naisten paratiisi // Naisten aarreaitta

Naisten paratiisia on varioitu, sanoisinko parodioitu tv-sarjoissa. Ehkä kirja on parodia, en ole lukenut, enkä taida suunnitellakaan lukemista.


Tässä listauksessa vastaan tuli 27 tuttua teosta. Muutama erityisesti kiinnostava teos nousi esille ja joitakin teoksia, joihin voisi tutustua. Jokunen löytyy Gutenbergistakin. 

Viktoriaanista aikaa kuvaavia historiallisia teoksia ilmestyy nykyäänkin, vaan kuinka on, kuinka hyvin ne kuvaavat viktoriaanista aikaa? Eikö olisi kiintoisaa tutustua teoksiin, jotka on kirjoitettu kyseisenä aikana ja kuvaavat aikaansa aikalaissilmin ja -tavoin? 

Kuulisin mielelläni ajatuksiasi tämän listauksen tiimoilta. Nousiko sinulla esiin mitään tiettyä teosta, jonka olet lukenut tai johon voisit tutustua? 

21 huhtikuuta 2026

Henry Denker: Hoitaja vuorilla


 

Henry Denker

Hoitaja vuorilla 

Alkuteos: Kincaid

Suomentanut Auli Hurme

Kirjakerho Johanna, 1986 (Karisto)

366 s.

Hoitaja vuorilla on  Kate Kincaid, nuori sairaanhoitaja, joka saa tarpeekseen suuren kaupunkisairaalan oloista. Varsinkin, kun hän joutuu napit vastakkain synnytyslääkärin kanssa, joka haluaa "pöydän puhtaaksi" viikonlopun viettoon" ja määrää monisynnyttäjälle lääkettä, joka vaarantaa tämän. Seurauksena on lapsen menehtyminen, joka olisi voitu välttää ja johon Kate omalla toiminnallaan pyrki vastoin lääkärin määräyksiä. Kate saa toiminnastaan nuhteet, mutta ei potkuja. Hän saa kuitenkin ylihoitajalta esitteen Vuoristosairaalasta, joka on myös koulutuskeskus, tutustuu aiheeseen, tekee hakemuksen ja tulee hyväksytyksi. 

Vuoristosairaala sijaitseee Adelphissa, Appalakien vuoristossa, jossa kaupunkielämään tottunut ylipäättäväinen Kate saa vastaansa vuoriston erilaisen kulttuurin, niin kielen kuin tapojen suhteen. Kate päättää kuitenkin, että hän selvittää kykynsä ja pätevyytensä ja käy vuoden mittaisen koulutuksen tullakseen perheterveydenhoitajaksi ja kätilöksi.  

 "Te vaaditte liikaa itseltänne. Olette aina vaatinut. Miksi? Todistaaksenne, että teillä on kauneuden lisäksi myös älyä , vai?" Kysyy tohtori Ray Boyd Katelta. 

Ray Boydista tulee Katelle tärkeä henkilö. Se, että Katella on poikaystävä Howard Brewster, ei estä Katea ja Rayta läheisemmästäkin suhteesta, jossa uskollisuus poikaystävää kohtaan saa kyytiä. Teoksen kansikuva kuvastaakin hyvin teosta tältä osin. Kate on kahden miehen välissä.  Ray on lääkäri, ymmärtää Katen ammatilliset pyrkimykset, Howard on nuori lakimies, jota Kate kutsuu lempinimellä Haukka, ja jolla on ensimmäinen juttunsa Korkeimmassa oikeudessa. Howard ei oikein ymmärrä Katen pyrkimyksiä, vaan haluaa Katen emännöimään hänen asianajoillallisiaan.  Kummanko Kate lopulta valitseekaan. Elämän vuorilla pienessä maaseutuyhteisössä vai kaupunkielämän Howardin rinnalla?

Olen aikoinani pitänyt paljon Denkerin sairaalamaailmaan sijoittuvista tarinoista. Jokin aika sitten lukemani Aivoleikkaus ei sykähdyttänyt ihan samalla lailla kuin aiemmin. Tämä Hoitaja vuorilla oli innostavampi. Tässä oli tarpeeksi jännitettä, eikä aiemmat muistikuvat häirinneet lukunautintoa. Ihmissuhteita, terveydenhoidollisia haasteita ja kohoava draamankaari, kun hiilikaivosalueella tapahtuu maanvyöry pitävät jännitteen hyvin kasassa. 

Minua jäi kuitenkin kiusaamaan se, että vaikuttaa siltä, että Kate jättää bensat maksamatta, vaikka tekstissä puhutaan luottamuksesta. Tämä johtuu siitä, että ensin piti tankata ja sitten käydä maksamassa, mutta tankin oli ehtinyt täyttää joku ystävällinen henkilö, mutta missään ei mainita, että Kate olisi palannut ilmoittamaan määrän, kuten häntä oli neuvottu, vaan keskusteltuaan paikalla olleiden henkilöiden kanssa hän lähtee ajamaan kohti asiakastaan. Onko jätetty jotain suomentamatta, vai onko vain jätetty rivien väliin lukijan pohdittavaksi, mitä tässä kohtauksessa tapahtuikaan.

Toinen pohdituttava seikka on: Kuka kirjailija on sanonut:

"Vain yksi asia on pahempi kuin se, ettet saa mitä haluat. Se, että saat sen." 

No, yllätys, yllätys, kirjailijahan on Oscar Wilde, jonka teoksesta Lady Windermere's Fan ajatusta on siteerattu. Näin, jos tekoälyvastaukseen on luottaminen.

---

Satakirjastojen lukuhaaste 2026 kohta 30: Kirja on sidottu 

20 huhtikuuta 2026

Aura Louhija: Hannuli

Aura Louhija

Hannuli

Otava, 1970

105 s.

Kansi: Riitta-Kaarina Tikkamäki 

 

 

 

Aloitus: "Johanna istui kirjoituspöytänsä ääressä, siristeli silmiään ja tarkasteli käsipeilistä silmäluomiaan, joiden meikki oli niin vaaleansininen, että se alkoi näyttää harmaalta."

Johanna on 16-vuotias nuori, joka asuu äitinsä Irman kanssa.  Johannan lempiväri on sininen. Sininen väri onkin läsnä kerronnassa ja sen symbolista merkitystä voi miettiä. Minulle se ei ihan avautunut.  Johanna kirjoittelee runoja, paitsi silloin, kun hän tuntee itsensä onnelliseksi. Nyt hänellä ei ole mitään kirjoittamista, sillä hän on lähdössä erääseen saareen, poikaystävänsä Henrikin luokse. Henrik kutsuu Johannaa Hannuliksi.  

Hannuli on Otavan Isojen tyttöjen kirjasto -kirjasarjaa, pienoisnovelli, joka kuvaa aikuistuvan nuoren ensirakkauden ja pettymyksen tunteita. Vaikka kuvauskeskiössä on Hannulin tunteet ja kokemukset, kuvataan tarinassa myös hänen läheistensä elämää ja vaiheita. Hannuli on tärkeä isoisälleen, Rafaelille, joka on alkanut vanheta ja jonka hoidon asioita Hannulin Äiti Irma ja Rafaelin sisarpuoli Hile, eli Hildegard miettivät. Hannuli ei ole yhtään tykännyt rouva Lehmuksesta, joka on käynyt isoisän luona auttamassa. Ja sitten Lehmus menee menojaan ... mistä nyt kotiapu saadaan?

Aura Louhija kuvaa teoksessaan ylemmän luokkayhteiskunnan, hyvin toimeentulevan perheen elämää, voisi sanoa, hienostoelämää. Tosin saaressa, johon Hannuli lähtee tapaamaan poikaystäväänsä tapaa hän myös muita nuoria, joista yksi alkaa puhua "vasemmistoon päin", mutta ei nämä hahmot kuitenkaan ihan "työläisiltä vaikuta". Hyvin eksentrisiä hahmoja, ainakin osa, erityisesti Hile, joka on menneisyydessään ollut taiteilija, ymmärtääkseni näyttelijä. 

"Sitä suurempi taiteilija mitä suttuisemman asun päällensä vetää. Mutta eivät he olekaan taiteilijoita, lass mich sorgen, mutta niin ruokottomasti ei työmies pukeudu kuin nämä taiteen nuoret työmiehet. Ja työtä , eikö työtä muka tehty ennen. Jokainen tosi taiteilija on aina työtä tehnyt, mutta taiteilija on taiteilija, yksilö, massan yläpuolella ...." 

Hilen mies, Ensio on ollut kirjastonhoitaja ja kirjat, joita riittää jäisivät Johannalle, joka oli tullut hyvin toimeen Ension kanssa.

Ajankuva: 

Hannuli on julkaistu 1970. Ajankuva on siis enintään 60-lukulaisuutta, johon viitannee myös tuo aiemmin mainitsemani erään nuoren "poliittinen esitys." Johanna kokoaa huksistaan rullakruunua, jota mietin ja yritin selvittää. Rullakampauksella löytyi 50-luvun muotia, mutta en minä tätä tarinaa 50-lukulaiseksikaan laittaisi.

Johanna .... veti jalkaansa ruskeat samettihousunsa ja otti kassista keltaisen angorapuseron. Hän rakasti langan pehmeätä nukkaa paljaalla ihollaan, joka tuntui olevan täynnä hyppeleviä pisteitä. Mutta hän ei värissyt, hänen ei ollut kylmä. Hän piti siitä, että hänen ihonsa eli. Se oli kuin täynnä pieniä nokkivia lintuja, sinisiä lintuja. 

Miljöö: Helsinkiläisyys 

Hannuli on hyvin Helsinki-keskeinen tarina. Kirjailija kuljettaa lukijaa halki Helsingin , mitä nyt välillä ollaan jossain lähisaaressa. Muutamat paikanimet herättivät uteliaisuutta ja vaativat lisäselvitystä. Mikä on Byrå, jossa Hannuli on Henrikin tavannut. Aleksin, jossa ovat kävelleet, jotenkin hahmottaa

Miljöö ja ajankuva mielessäni saatoin nähdä Helsingin vanhan linja-autoaseman, Espladadilta kohti toria, Katajanokka (siellä on muutamia kertoja kyläilty), kirkon kultaiset kupolit (viitannevat Uspenskin katedraaliin), suunnataan Kaivopuistoon, Suurtori, Suurkikko, Aleksanterin patsas, Mariankatua ylös ja joitakin hetkiä myöhemmin  ollaan jälleen liikkeellä, vaihdetaan bussia Erottajalla, kävellään Arkadiankatua, kuljetaan Topeliuksenkatua, käännytään Runeberginkadulle, ajatellaan poiketa Sibeliuspuistoon, ei sittenkään, vaan käännytään Eino Leinonkadulle, joka on isoisän katu, isoisän, jonka luona Johanna on luvannut käydä.

Osin tuttuja paikkoja, osin outoja. Täytyisi olla 60-luvun Helsingin turistikartta käytettävissä, jota pystyisi seuraamaan Johanna-Hannulin vaeltelua.  

Kielellisiä huomioita:

Hannuli on ihan mukavasti kerrottu, hyvää suomenkieltä, elävää, kuvaavaa, ei kuulosta yleisesti ottaen kovin vanhahtavalta, vaikka söpötetään sanaa ei ehkä nykyään enää juurikaan taideta käyttää. Se olikin miltei ainoa hieman erilainen sana, joka nostaa päätään kerronnassa. Saksaakin käytetäänkin: das ding an sich

Kirjallisuusviitteitä:

"Ja tämä on minulle tietoa, kaiken syvän pitää kohota minun korkeuteeni, sanoi Zarathustra." Tämä on Hannulin vastaus tuohon sakankieliseen "itse asiassa" puheeseen. Minun täytyi tätäkin lausetta hieman selvitellä ja kysehän on Nietzhen teoksesta. 

Suomalaisuudesta:

"On se kummallinen jääräpää tämä suomalainen, kun sille on niin vaikeita nuo säännöt...

Erityismaininta tälle näkemykselle: 

"Ei ole olemassa mitään niin epävarmaa kuin tunteet, hän ajatteli. Ei niihin voi luottaa, ei voi vaatia, että ne pysyisivät samanlaisina, kun kaikki muukin muuttuu, ihmiset ovat vain keksineet sellaisia vaatimuksia. "

Jos ei tämä nyt ihan ominta lajia kirjallisuutta ollutkaan, niin olihan tämä mainio ajan- ja ihmiskuvaus, valotus nuoren ihmisen elämästä ja ihmissuhteista. Tähän on kirjoitettu kaksi jatko-osaakin, jotka mielelläni lukisin. Sen verran vaikuttavasti tämä teos kuitenkin jäljen jätti eikä ajatusvirrat jääneet pysähtyneeseen tilaan. 

... 

Pieni Helmet 2026 -lukuhaaste kohta 7: Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

--- 

 

13 huhtikuuta 2026

Enid Blyton: Seikkailujen linna



Enid Blyton

Seikkailujen Linna

WSOY, 1969

Alkuperäisteos: The castle of adventure

Suomentanut: Laila Järvinen

Kuvittanut: Stuart Tresilian

263 s.

 

Olen lukenut kirjan edellisen kerran kolmetoista vuotta sitten ja kirjoitin siitä silloin näin.  Koska aiempi kuvaukseni on selkeä ja kertoo olennaisen, en nyt lähde toistamaan aiemmin kertomaani, kerronpa vain muutamasta yksityiskohdasta, joihin tällä kerralla kiinnitin huomiota. 

Suomennos:

"Lapset tepastelivat poikki suuren pihan". Hmm. Tepastella sana kuulostaa hieman oudolta muun sanaston lomassa. Siinä on vivahdus jotain ... ei niin vakavaa. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä se alkuperäissana on, nähdä kävelytyyli, kun kävellään, tai astellaan tai loikitaan tai – tepastella.  

"Ei", sanoi Mrs. Mannering ... Hmm! Miksi  on jätetty englanninkielinen termi? Miksi ei kerrota, että rouva Mannering sanoi?!

""Hän oli huolissaan filmirullistaan, vaikka ne olivatkin huolellisesti kääritty öljytakkiin." Hmm. Jack on ryömimässä ahtaassa tunnelissa, jonka virtaava vesi on syövyttänyt. Tilaa ei pahemmin ole. Öljytakkikäärö rintataskussa tai puseron alla tuntuu vähän liian massiiviselta. Tässäkin olisi kiva tietää, miten asia on ilmaistu alkuperäistekstissä.

Jotain, mistä piti ottaa selvää:

"Huoneessa oli suuri seinäkaappi, ja kun lapset uteliaina aukaisivat sen oven, he näkivät siellä vanhaa kiinalaista posliinia ja hopeaesineitä – vaikka nyt olivat niin ruostuneita ..." Ruostuuko posliini? Tätä minun täytyi jäädä ihan miettimään, sillä minusta posliini ei ruostu. Tästä täytyi ihan ottaa selvää ja niinpä sitä taas tuli pieni tiedonjyvänenkin hankittua. 

 

"Sytyttäkää valo, kuului Kikin ääni, jostakin pimeästä käytävästä. "Sytyttäkää valo." Lapset nauroivat. Oli kummallista, miten Kiki joksus puhui aivan kuin järjellisiä lauseita." 

 

Stuart Tresillianin mustavalkoinen kuvitus tuo tarinaan oman mukavan lisäsäväyksen. Erityisesti tämä Kiki-papukaijan kohtaaminen maakotkan kanssa sävähdytti voimallaan ja tunnelmallaan.

Kiki onkin tarinan persoonallisuuksia, jonka myötä kerronnassa riittää paitsi vauhtia ja jännittävyyttä, niin myös ripaus huumoria. Toisaalta Kikin tempausten myötä kirjailija "kaivaa maata roistojen jalkojen alta", saaden heidät näyttämään tyhmemmiltä, kuin mitä he ovatkaan. Toisaalta en tiedä, mitä itse ajattelisin, jos äkkiä kuulisin tyhjässä tilassa veturinpillejä, kissannaukumisia ja koiranhaukuntaa. Menisikö minultakin tolkku pois.

Rohkeudesta: 

"En tunne itseäni ollenkaan rohkeaksi, mutta luultavasti ihminen silloin on todella rohkea, kun hän tekee jotain huolimatta siitä, että pelkää"

Niinpä, mutta ei sitä silti pidän olla tyhmänrohkea. Jos Jack olisi poistunut linnasta heti, kun huomasi, että siellä tapahtuu jotain outoa ja kertonut kaiken rouva Manneringille, olisi kaikki varmasti selvinnyt nopeammin. Toisaalta seikkailua ei olisi ollut, eikä sitä myöten tarinaakaan. 

Ihan metkoja vielä näin vanhempanakin nämä tarinat kyllä ovat. Aika ajoin näiden pariin palailee ihan lystikseen. 

--- 

Pieni Helmet 2026 -lukuhaaste kohta 16: Kirjan kannessa tai nimessä on linna 

---

Muualla mainittua:

Hemulin kirjahylly: Hemuli on jo lapsena ihaillut rohkeutta ja neuvokkuutta, joka tarinan lapsissa ilmenee

12 huhtikuuta 2026

Einar Odd Mortensen: Turkiskauppiaana intiaanireservaatissa!


Einar Odd Mortensen

Turkiskauppiaana intiaanireservaatissa

Alkuteos: Mitt liv blant Nord-Kanadas Indianere 1925-1928 

Suomentanut Marja-Liisa Tolvanen 

148 s.

Takansi: Eräänä talvisena päivänä vuonna 1925 norjalainen kaupunkilaisnuorukainen pakkaa kapsäkkinsä ja lähtee kaukokaipuunsa ajamana kohti Pohjois-Kanadan tiettömiä erämaita. Einar Odd Mortensen päättyy turkiskauppiaaksi intiaanireservaattiin, jossa hänen on opittava elämään täysin erilaisten ihmisten parissa ja karun luonnon armoilla.

Turkiskauppiaana intiaanireservaatissa on Einar Odd Mortensenin omaelämänkerrallinen kuvaus hänen kokemuksistaan turkiskauppiaana ja -metsästäjänä Pohjois-Kanadan tundralla 1920-luvulla.  Kirjassa on kirjailijan jälkipolvien  johdanto, esipuhe ja jälkikirjoitus Einar Odd Mortensenista, teoksen taustoista ja hänen myöhemmistä vaiheistaan. Turkiskauppiaana intiaanireservaatissa on keskeneräinen käsikirjoitus,

Suomentaja kuvaa alkusanoissaan Turkiskauppiaan kirjoitustyyliä liikemiesmäisen asiallisesta terävän havainnollisen vaihelevaksi, jossa "sydämellinen ja poikamainen huumorintajua ja myötätunto" sävyttävät "luonnonihailijan ja esteetikon maalailevan runollisiakuvauksia".  Lisäksi suomentaja vakuuttaa, että Einarissa "ei ole tippaakaan rasistia", vaikka hän käyttääkin "nykyaikana kielletyiksi katsottavia sanoja" 

Hmm. Ehkä näin. Einari on kuitenkin länsimaisen kulttuurin edustaja, joka on kaivannut pois "länsimaisesta elämänrytmistä". Mortensen on saanut intiaaneista romanttisen sankarikuvan lähinnä poikakirjojen  (Fenimore Cooper) perusteella, ja tämä kuva kyllä nopeasti murenee, hänen tehdessä tuttavuutta Cree-alkuperäiskansan kanssa ja eläessään heidän keskuudessaan.

Väki, jonka keskuudessa liikun, kuuluu Cree-intiaaneihin. Jos antaisin kuvauksen heistä vielä erikseen sen lisäksi, mitä muissa yhteyksissä tämän kirjan sivuilla kerrotaan, tulisi siitä sekoitus hyvää ja pahaa sellaisena kuin minä heidät näen. --- Mutta ymmärrän hyvin, että kuvaukseni esittelevät vain yhden mittapuun ja yhden hyvyin subjektiivisen näkemyksen. 

Mortensen itse myöntää "olevansa maasta, jossa hän voi nauttia hyvinvointiyhteiskunnan etuja", ja kuinka hänen silmänsä sen vuoksi "antavat yksipuolisen ja ulkonaisen, pintapuolisen kuvan".  

En mene sanomaan, etteikö kuvaus Cree-kansan köyhyydestä ja oloista olisi totta.  Mutta se, miksi alkuperäiskansan elämä on sellaista kuin on jää ruotimatta. Mortensen ei paneudu niinkään menneisyyteen, kuin kuvaa olevaa hetkeä.  No, kyllähän Mortensen tuo esiin sen, että valkoiset ovat vieneet intiaanien maat ja "maksavat näille siitä, että nämä ovat luopuneet oikeuksistaan". 

Ja vaikka hän ei suoraan politisoikaan olojen kurjuudesta, syistä ja seurauksista, Einar Odd Mortensenin kuvauksessa tulee rivien välissä hyvin esiin se riisto, mitä alkuperäiskansat ovat kohdanneet, ja jollakin tasolla Mortensen on itse osa tätä riistoa turkiskaupan pitäjänä, jossa turkikset vaihtuvat tavaraan suhteessa, joka ei ehkä ole ihan tasapuolinen, vaikka intiaaneillakin olisi yrityksensä ja keinonsa. 

Jos tämä alkuperäiskansojen tilannekuvaus onkin raakaa ja pöyristyttävää, jota en ihan nikottelematta niele – ja minulla heräsikin halu hieman tutkia kyseisen kansan historiaa saadakseni paremman käsityksen tämän kansan oloista ja elosta – niin tämä oli kuitenkin kiintoisa kuvaus elämästä Pohjois-Kanadan tundralla. Luontokuvaus on upeaa ja hytisyttävää. Sitä vain ihmettelen, kuinka ihmeessä ihminen voi selvitä kantavalle pohjalle, jos hän joutuu rämpimään polvia myöten upottavassa suoliejussa? 

Kirjallisuusviitteet:

James Fenimore Cooperin intiaaniromaanien ohella teoksessa viitataan Helge Ingstadin romaaniin elämästä turkismetsästäjänä. Mielessä vilahti muistikuva, että enkös minä olekin lukenut yhden Ingstadin romaanin ja kyllä: Kultamaan Bill on tullut luettua ja voisipa sen lukea uudelleenkin, jos jostain uudelleen käsiinsä saisi.  Kirja, johon tässä kuitenkin viitataan on Helge Ingstadin Turkismetsästäjänä Pohjois-Kanadan intiaanien parissa ja olisi kyllä kiintoisaa lukea se ihan vertailun vuoksi. Mortensenin teoksen taustoituksessa tuodaan esille, että Ingstadin teos olisi ollut ehkä syynä, miksi Mortensenin käsikirjoitus on jäänyt kesken.

Tällä mukana: 

Vaarakirjastojen LUONTOA  -lukuhaaste 2026 kohta: Äärisäätila

Matkasin myös omassa Halki Kanadan -lukuhaasteessa Manitobaan (provinssi) 

Muualla mainittua:

Kaarlon kirjablogi: Tönköhkö suomennos, mutta mielenkiintoinen sisältö kompensoi huonoja sanavalintoja.  

09 huhtikuuta 2026

Kaisa Viitala: Klaanin tulevaisuus!


Kaisa Viitala

Klaanin tulevaisuus

Karisto, 2026

464 s. 

Agnes Hunterin, nykyisin rouva McTorrian tarina jatkuu huikean vaihtelevissa tunnelmissa. Seikkailua ja jännitystä on riittämiin puhumattakaan henkilökohtaisista haasteista, joita tulee vastaan niin avioliitossa kuin suhteissa lähimpiin. Oman osansa arjen haasteista saa myös Fingalin sisko Ailsa, jonka synnytys on käsillä ja josta seuraa erinäisiä ongelmia niin Ailsalle kuin muillekin tarinan henkilöille. Varsinkin, kun Fingal lähtee klaanitapaamiseen ja vaatii Agnesin mukaansa, josta siitäkin syntyy mittavia hankaluuksia ei vain Agnesille vaan Fingalille itselleen.

Yllätykselliset juonenkäänteet puhumattakaan odotetuista tai ei niin odotetuista tapahtumista pitävät lukijan hyvin otteessaan. Kerronta on sujuvaa ja kielellinen ilmaisu reipasta  ja kuvailevaa. Henkilöiden luonteenpiirteet saavat lisävahvistusta, saavatpa uusia ulottuvuuksiakin. Erityisesti Ailsan luonne vahvistuu ja kehittyy.

Kuvaavuudesta:

Agnesia vavisutti muukin kuin kylmä tuuli, joka puhalsi järven yli ja sai veden väreilemään mustan silkin tapaan.

EDIT: Fiba vaihdettu muotoon Hämmentävä kohta:

Ettäkö hän kiipeäisi itse nuoraportaita! Miten Millie kuvitteli hänen kykenevän laskeutumaan niitä pitkin. Vaikka hänellä oli miten vahvat kädet, hänen olisi pitänyt pystyä astumaan alimmalta nuora-askelmalta heikoilla jaloillaan veneeseen, joka heiluisi... Ewen siirtyi laiturin reunalle, ja Agnes tunsi miehen vetävän syvään henkeä, ennen kuin tämä haki jalansijaa, kyykistyi ja kumartui laskemaan rouvansa alas ---- Ewen oli kuitenkin laskemassa Agnesia, Ei Millietä. 

Ajatuskatkos vai mikä lienee tullut eteen, tässä vain on kerronnallinen tarkkuus herpaantunut, kun Agnesista äkkiä tehdäänkin Ewenin rouva. Lukijalle jää epäselväksi oliko Ewen laskemassa Millietä, joka siis oli hänen rouvansa vai Agnesia Millien vielä katsellessa laiturin päällä, vai oliko rouva jo laskettu alas. Ymmärtääkseni kuitenkin vielä laiturilla katselemassa Agnesin selviämistä veneeseen. Täytyy muutenkin sanoa, että tätä nuoratikkailla kiipeämiskuvailua olisi voinut hieman miettiä ja  sillä ainakin itseni oli hyvin vaikea kuvitella sitä "sirkusmaista kiipeilyä", jota muutamissa kohdin kuvaillaan, Uskottavuus hieman kärsii tältä osin. 

Ei sillä, tästä yksittäisestä, sanoisinko hieman hiomattomasta kohdasta huolimatta, viihdyin kyllä tämän tarinan parissa ja viimeisen sivun kääntyessä jäin jo malttamattomana haikailemaan seuraavaa osaa.  Ja täytyy sanoa, että kun sekin sitten on luettu niin jäänen kyllä pohdiskelemaan, mistä löytyykään seuraava yhtä ihastuttava ja valloittava tarina kuin tämä Skotlannin nummille ja linnoihin sijoittuva klaanitarina. Harvinaista herkkua romanttisen historiallisen tarinan ystäväville ja harvinaisuudessaan sitäkin nautinnollisempaa.  Harmittaa vain, kun en hetimmitten tullut hankkineeksi omaksi sitä ensimmäistä osaa, jonka lainasin kirjastosta. Nyt sitä saa metsästää kovakantisena päällyspapereineen kaikkineen ties kuinka kauan ties mistä.

Satakirjastojen lukuhaaste 2026 kohta 5: Kirjassa käsitellään vanhemmuutta

07 huhtikuuta 2026

Terttu Järvilehto-Forssell: Sininen sävel



Terttu Järvilehto-Forssell

Sininen sävel

Tammi, 1950 

 142 + 1 s.

Kansi: Maija Karma 

Aloitus: Olipa todellakin epämiellyttävää tulla uuteen kouluun kesken lukukautta!

Lopetus: "Tuolla avaruudessa on meillä jokaisella oma sävelemme, sininen sävel, joka meidän on löydettävä. Se on avaimemme musiikin ihmeelliseen maailmaan."

Sininen sävel on tarina Hannele Harviasta, 16-vuotiaasta tytöstä, joka haaveilee konserttipianistin urasta. Hänen isänsä on aikoinaan myös haaveillut musiikkiurasta, mutta antanut periksi ja valmistunut "vain kanttoriksi". Harvian perhe, johon kuuluu Hannelen lisäksi Leila ja Riitta. Hannele ja Leila ovat melkein kuin kaksosia, mutta eivät kuitenkaan. He ovat syntyneet samana vuonna, Hannele tammikuussa ja Leila joulukuussa. 

Perhe muuttaa Helsinkiin parempien koulutusmahdollisuuksien vuoksi. Hannele inhoaa koulunkäyntiä, erityisesti matematiikka, josta hän hädin tuskin selviää. Äiti haluaisi kuitenkin Hannelen jatkavan ylioppilaaksi. Hannele vain haluaa soittaa, soittaa ja soittaa ja saakin lopulta luvan jättää koulun keskikouluun ja siirtyä Musiikkiakatemiaan, jossa hän saa opettajakseen Ilmari Hongiston, joka huomaa tytön lahjakkuuden ja alkaa opettaa tätä yksityisesti ja valmistella kohtakin  ensimmäistä konserttia. 

Leila on luonteeltaan täysin toisenlainen. Hän pestautuu kesäksi sillilaivaan. Leila on tullut isoisäänsä, joka on ollut merimies ja Hannele on tullut isoäitiinsa, kipakkaan rouvaan, jonka luona Marjamaan kartanossa Hannele viettää kesän puutarhahommissa ja saa siinä sivussa soittaa kartanon flyygeliä.

Sisaruskolmikon nuorin Riitta on perheen kaunotar ja ajattelee vain miten näyttäisi kauniilta sisarusten yrittäessä koulia tämän itserakkauteen taipuvaista mieltä.

Sininen sävel on minäkertojan, Hannelen  näkökulmasta kerrottu  tyypillinen tyttökirja ja koululaistarina, mutta pientä epätyypillisyyttäkin teoksessa on aistittavissa.

Hannele tekee tuttavuutta parinkin pojan kanssa, Jukka on koulutoveri yhteiskoulusta ja Raimo Musiikkiakatemiasta. Ja sitten on Ilmari, joka neuvoo Hannelea hakemaan apurahaa/stipendiä musiikin jatko-opintoihin Pariisiin. Kuka näistä kolmesta vie voiton aikuistuvan Hannelen mielessä vai onko musiikki lopulta ainoa, joka vie mennessään, siitä loppu antaa vain vihjauksen.

Mitä ihmettelen on kuvaus isästä, jota alkaa vaivata vatsakivut ja hän ajattelee niiden johtuvan umpisuolesta. Hän ei vain ehdi ajatella lääkäriä, menee sitten kesällä, mutta tämä käy kohtalokkaaksi. Minun on vaikea tajuta isä Harvian tapaa sivuuttaa asia eikä puolisokaan pane pahemmin hanttiin. Rahahuolet ajavat terveyden ohitse. Tämä kaikki kuitenkin kerrotaan pikavauhtia syventymättä sen syvemmin kuvaamaan tilanteita. Pääpaino on Hannelen musiikkiurassa, joka huipentuu kevään ensikonserttiin. 

Rakenteeltaan suvuja, musiikkitermistöä konserttiohjelmistoa myöten sisältävä tarina, jonka lukeminen kävi ihan sutjakkaasti, vaikka itselleni musiikkitermistö onkin täyttä hepreaa. Loppupisteen jälkeen jäin haikailemaan teokselle jatkoa. Tätä ei ilmeisestikään ole kuitenkaan olemassa, vaan jatko jää ikäänkuin leijailemaan pilvien lailla lukijan mielensopukoihin.

--- 

Pieni Helmet 2026 -lukuhaaste kohta 22: Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen