Maarit Leskelä-Kärki, Karoliina Sjö & Liisa Lalu (toim.) : Päiväkirjojen jäljillä!

 

Maarit Leskelä-Kärki, Karoliina Sjö & Liisa Lalu (toim.)

Päiväkirjojen jäljillä - Historiatutkimus ja omasta elämästä kirjoittaminen

Vastapaino, 2020

351 s.

"Tämän teoksen taustalla on Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineessa jo pitkään tehty omaelämäkerrallisiin aineistoihin ja kirjoittamisen historiaan kohdistunut tutkimus." "Teos on syntynyt usean vuoden yhteistyön tuloksena."  Aineisto koostuu usean tutkijant  teksteistä, joissa analysoidaan arkistojen kätköistä  kaivettuja aikalaispäiväkirjoja eri näkökulmista. Näkökulmia on niin naiseuteen kuin sotaan liittyviä.

Teos oli ihan mielenkiintoinen. Sivusipa yksi tutkituista päiväkirjoista omaa sukututkimustanikin. Ei niin, että sukua olisi ollut, mutta nimi, joka tuli vastaan, on tullut vastaan myös sukututkimukseni parissa ja liitti näin henkilön jollain tavalla aikaan, paikkaan ja henkilöön, jota itse tutkin. 

Suhteeni päiväkirjojen lukemiseen on kahtalainen. Toisaalta ihmisten elämä ja ajatukset, historia kiinnostaa, mutta kuten tässä teoksessakin tuodaan esille, aineisto herättää eettisiä kysymyksiä. Miten päiväkirjateksteihin tulisi tutkijana (tai lukinana) suhtautua. Onko se tirkistelyä. Itse kirjoitan päiväkirjaa enemmän ja vähemmän. Toisaalta tuntuu kamalalta, että joku tutkija analysoisi tekstejäni tavalla, joka ei vastaa lainkaan omia ajatuksiani, toisaalta en tahtoisi, että päiväkirjat joutuisivat hävöksiin. Vaikka olen ehkä kirjoittanut ne enimmälti itselleni, on takana myös ajatus, että olisi joku (erityisesti suvussa) joka arvostaisi niitä ja sitä kautta minua ja elämääni.

Tässä teoksessa oli siis hyvin monenlaisten päiväkirjojen analyysiä ja tarkastelua eri näkökulmista. Ihan kiinnostavia, moninaisia mies- ja naiskohtaloita löytyy arkistojen kätköistä. Kaikenlaista on ihmiselämän varrella koettu. Toiset osaavat niistä kertoa, jotkut opettelevat kertomaan. Osataanko niistä jotain oppia, ymmärretäänkö niiden viesti, on taas asia erikseen.

 "päiväkirja on metaforien aarreaitta. Sitä ovat sekä päiväkirjan kirjoittajat että päiväkirjoja tutkivat luonnehtineet monin eri tavoin: tarinana, omana huoneena, kiinni pitävänä tilana, turvapaikkana, pakopaikkana, terapiana ja mielen reunahuomautuksina elämälle."

Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 17: Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja. Tulkitsen, että nämä lyhyehköt, eri kirjoittajien tekstit on luokiteltavissa esseiksi.

Tommi Parkko (toim.) Runon vapaus!

 

Tommi Parkko (toim.)

Runon Vapaus - Syventävä opas runouden kirjoittamiseen ja lukemiseen

Avain, 2014

184 s.

 

 

 

 

 

Aloitin nyt keväällä Avoimessa kirjoittamisen perusopinnot ja tämä on yhtenä kurssikirjana. Eri kirjoittajien avartavia näkemyksiä runoudesta ja runojen kirjoittamisesta, julkaisemisesta. Hieman yllättävääkin sisältöä, jos niin voisi sanoa. En oikein osaa runoksi mieltää sikinsokin piirrettyjä viivoja. Minusta runot ovat etupäässä sanoja. Ehkä se on liian yksipuolinen näkemys, mutta en tosiaankaan osaa ajatella runoa kuvallisena. No, kyllä sanojen ja kuvan yhdistelmänä, joista oli myös esimerkkejä. Eli typografisena ratkaisuna, jossa sanojen asettelu muodostaa tekstiä tukevan kuvan. Sen minä hyvinkin voin allekirjoittaa. Esimerkkinä George Herbertin Eastern Wings -runo.

Tämä oli ihan mielenkiintoinen teos runoojen monipuolisuudesta ja tavoista etsiä ilmaisullisia keinoja.

Ja mielenkiintoisin osuus oli Tiina Lehikoisen artikkeli visuaalisten elementtien käyttö runoudessa, vaikka en tosiaankaan ihan kaikkia esiteltyjä visuaalisuuden muotoja oikein ymmärtänytkään. Menee ihan liikaa yli minun runoymmärryksen. Kaiken kaikkiaan teoksessa on kuusi artikkelia, joiden kirjoittajina on joukko kirjoittamisen ammattilaisia. Minusta tuskin kirjoittamisen ammattilaista tulee, mutta mukava olisi, jos jotain iloa kirjoittamisesta saisi ja oppisi.

--

Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 10: Kirjassa on ohjeita ja neuvoja.

Kirja-aarteita löydettyjä!

 

Vaikka kuinka yrittää olla ostamatta, niin aina sitä jostain löytyy kirja vastustamaton. Kuten nyt nämä kolme teosta, jotka viimemmäksi hankin. Olen  ajatellut, että hyvä sääntö olisi, että jos ostat yhden kirjan, pistä joku vanhoista kirjoistasi kiertoon. E-kirjat on kyllä tilankäytön suhteen hyvä ratkaisu, mutta mikä siinä onkin, että fyysinen kirja kädessä antaa ihan erilaisen tunteen ja tarinaan uppoutumisen. 

No, vein minä sitten kassillisen kirjoja kierrätykseenkin. mutta kuinka kävikään. Kierrätyshyllyä tutkiessani en voinut vastustaa, kun löytyi teos, joka harvinaisuudessaan oli ylittämätön. Nimittäin Fär-saarille sijoittuva ja färsaarelaisen kirjailijan, Hedin Brun kirjoittama Vieremä. Fär-saaret on yksi maailmankolkista, jonne tahtoisin matkustaa ja vaikka tuo kansikuva ei kovin kutkuttava ja luokseenkutsuva ole, niin takakannen esittely sen teki. Fär-saaret - kyllä! Lisäksi otin mukaan tuon Einari Vuorelan Korpirastas -runoteoksen, jonka luontoaiheiset runot kuulostivat kiehtovilta ja inspiroivilta. 

Patricia Wentworth: The case is closed!

 

Patricia Wentworth

The case is closed

Coronet Books, 1976

253 s.

Hilary Carew sat in th wrong train and thought bitterly about Henry.

Ja se, että Hilary astui väärään junaan johtaa tapahtumiin, joita Hilary ei osannut odottaa. Hän oli ollut kihloissa Henryn kanssa, mutta kihlaus oli purkautunut. Hilaryn ja Henryn keskustelu tuppasi yhtenään mennä riitelyksi. Niin erilaisia he luonteiltaan olivat. Henry oli kuitenkin se, joka palkkaa Miss Maud Silverin selvittämään outoja tapahtumia, jotka seurasivat tästä junaerehdyksestä.

Junavaunussa Hilary tapaa rouva Mercerin, joka kysyy Hilaryltä kuikna rouva Marion Grey voi. Tämän hän uskaltaa tehdä, koska miehensä, hra Mercer on poistunut vaunusta. Rouva Marion Greyn mies, Geoffrey Grey on ollut vuoden vankilassa tuomittuna sukulaisensa James Evertonin murhasta. Mutta hän ei tehnyt sitä, ei tehnyt, yrittää Marion vakuuttaa itselleen. Marion on epävarma, vaikka yrittääkin vakuuttua miehensä syyttömyydestä, mutta hän ei halua puhua koko tapauksesta: The case is closed. Todistajien lausunnot ja tapahtumat osoittivat selvään suuntaan.

Rouva Mercerin sanomiset junassa kuitenkin mietityttävät Hilaryä ja hän alkaa tutkia tapausta. Saa peräänsä hra Mercerin, joka sanoo hänelle, että hänen puolisonsa on sairas, päästään sekaisin. Samaa sanoo Bertie Everton Henrylle, tämän antikvariaatista.

Hilaryn jatkaessa tutkimuksiaan hän joutuu kuitenkin auton yliajamaksi ja selviää hädin tuskin hengissä. 

Pidän paljon Patricia Wentworthin salapoliisikirjoista, joita jokunen on suomennettu, mutta harmillisesti ei kaikkia. Miss Maud Silver on Christien Miss Marplen hengenheimolainen. Nämä henkilöhahmot ovat hyvin samanlaisia ja kuitenkin hyvin erilaisia. Miss Marple on tavallinen mummeli, joka vain sattuu joutumaan selvittelemään asioita, mutta Maud Silver omistaa liiketoiminnan, toimii ammattilaisena. On tosiaankin harmillista, että Wentworthia ei ole suomennettu samalla lailla kuin Christietä. Uskoisin, että tällaisia "kodikkaille", vähemmän väkivaltaisille dekkareille olisi tarvetta nykyajan väkivallalla pröystäilyn vastapainoksi. Ei kaikki tykkää "kovan luokan dekkareista". 

The case is closed ei ole dekkari, jossa syyllistä täytyisi etsiä. Syyllisyyskysymys on aika selvä lukijalle jo alkuhetkinä, mutta sitä vastoin merkityksellistä ja lukijaa pohdituttava kysymys on James Evertonin toiminta. 

Why did James destroy his will and make another one?

Ja erityisesti, miksi hän poisti testamentista Geoffreyn, jota hän rakasti ja kunnioitti, ja jätti kaiken henkilölle, jota inhosi.

Ihan hyvä lukukokemus, vaikka englanninkieli tuotti jonkin verran ongelmia ja jätti aukkoja ymmärrykseeni. Erityisesti alun ymmärtämisvaikeuksien jälkeen lukeminen alkoi kuitenkin sujua ja vetää mukaansa ja kun kaikki oli aika lailla selvää ja viimeisillä sivuilla oltiin, alkoi jo pikkasen väsyttää, eikä ymmärryskään enää ollut niin mukana. Minua jäi hieman vaivaamaan oliko kellon edistäminen ja jätättäminen lopulta merkityksellistä vai ei ja kummasta lopulta oli kysymys. Teos on ilmestynyt alkujaan 1937, joten ajallinen miljöö sijoittuu jonnekin sinne suuntaan. Minua hieman mietitytti Hilaryn toimeentulo. Hän asui Marionin luona ja piti tästä huolta, he olivat ilmeisestikin sukua toisilleen. Mutta Hilaryllä ei tuntunut olevan paljonkaan rahaa. Hän joutui myymään tätinsä perintöä olevan sormuksen, saadakseen rahaa polkupyörään ja vähän muuhunkin, syömiseenkin tutkimusmatkallaan. 

Mutta siis, Wentworthia voisi lukea enemmänkin ja mielellään suomeksi. Ottakaa nyt ihmeessä vihjeestä vaarin, suomentajat ja kustantajat.

Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 40: 40. Kirjassa hylätään jotain

Ester Toivonen-Siirala: Lapsuuden ympyrät!

 

Ester Toivonen-Siirala

Lapsuuden ympyrät

WSOY, 1967

Kuvitus: Satu Siirala

235 + 1 s.

Pieni arkisia tapahtumia, lapsuusmuistoja, hieman pakinatyyliin kirjoitettuja sisältää tämä teos. Tosin jotkut näistä tarinoista saavat ihokarvat kärvistelemään pelottavuudessaan tai muun tunteen lävistäessä lukijan tajuntani. Sijoittuu jonnenkin 1920/30-luvulle. Ester Toivonen on  tunnetuimpia suomalaisia missejä. Hän on vuoden 1934 Miss Eurooppa. Ester Toivonen on tullut suomalaisille tutuksi myös elokuvista (mm. Kaivopuiston kaunis Regina ja Katarina ja Munkkiniemen kreivi). 

Tässä oli paljon Haminan historiaa, arkkitehtuuria perhe-elämän ja kasvatuksen ohella. Yleisvaikutelmaksi jäi ihan mukava lukukokemus, joskin ne muutamat "tarinat", joita entisaikaan suusta suuhun kerrottiin, saivatkin vähemmän mukavia tuntemuksia aikaan. Vaikea sanoa, onko ne ihan oikeasti tapahtuneita, vai juttuja, joita kerrottiin tosina, mutta lapsuuden auringkoiseen, valoisaan ja turvalliseen maailmaan, jota Toivonen-Siirala ensisijaisesti kuvaa, ne tuo pienen jännitteen. On teoksessa myös huumoria. Täytyy sanoa, että yhdessä kohtaa nauroin ihan ääneensä lukiessani.

"Ensimmäinen kirja, jonka sain lukea rehellisesti ja rauhassa - Aapisen ja koulukirjojen jälkeen - oli Genoveeva. --- ---  se sai pienen tytön sydämen pullolleen sääliä. Eipä ihme että sen jälkeen eivät Pikku Veran seikkailut tuntuneet paljon miltään." Mutta ei kaksi kolmannetta ja sellaiseksi sain perheen vanhalta ystävältä Valdemarilta Tuomo sedän tuvan. Se oli oikea jymypaukku. Sitä lukiessani ainoan kerran elämässäni melkein kadehdin poikia. Heistähän kasvoi miehiä, jotka voivat mennä sotaan ja tappaa kaikki kurjat orjanomistajat. Vähitellen kaunis, vaalea Eeva himmensi vääryyttä kärsineen Genoveeva-paran muiston mielestäni."

Genoveeva on tuttu, samoin Tuomo sedän tupa. Tuota Pikku Veran seikkailuja mietin, mahtaako kyse on samasta teoksesta, kuin mikä löytyy omasta hyllystäni: Isla Sitwellin Pikku Veran pelastus? Mieltäni kutkuttaa myös maininta Sara Röyhy -nimellä kirjoitettu Kärsimyksen kukka -teos, teos, "josta lapsikaan ei voinut tehdä vääriä johtopäätöksiä" ja joka ei sisältänyt mtiään "syvyysluotauksia".  

 

Teoksessa on kiva mustavalkoinen kuvitus, jonka on tehnyt Satu Siirala. Erityisen mainio on sirkustelttaan (Johon Esterin ei sallittu mennä)  liittyvä kuvitus. Siinä, kuten äitinsä vastauksessa tytön kysymykseen, mitä teltassa olisi, on huumoria, joka saa minutkin, huumoria rajatusti ymmärtävän,  hymyilemään.

--

Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 8: Kirja kertoo pienestä kaupungista

Mitä lähti kirjastoreissulla mukaan!

 

 

Kävinpä viemässä vanhoja lainoja pois ja etsin uutta luettavaa. Olo ei kovin kaksinen ollut, joten kirjojen katselu ja makustelu jäi vähän vajaaksi. Mukaan lähti kuitenkin vähän historiaa, vähän kulttuuritutkimusta, vähän kaunokirjallisuutta. Eila Pättikankaan Jokaisella kotinsa oli poistomyynnissä. Näissä menee kyllä jokunen hetki ja lisänä on kaikki kirjahyllyni lukemattomat. Huomenna pistäytynen kirjastoautolla, ehkä sieltä löytyy jotain tunnelmallisempaa, kuin mitä nyt pääkirjaston tarjonnasta löytyi. Kaipaisin sellaista iki-ihanaa lukukokemusta...

Timo Malmi: Tampereen sotakirja II

 

Timo Malmi

Tampereen sotakirja II - Kalevankankaan rakkauksia

Warelia, 2021

Kansisuunnittelu Irina Luoto (Etukannen kuva: Kimmo Kaivanto, Tori 1976)

287 s.

"Älä huolehdi sodasta tai rauhasta. Ne eivät ole ihmisen kädessä, mutta armo on, jotta toteutuisit. Etsi sitä". - Lasse Heikkilä

Tampereesta, sen ihmisistä ja taisteluista kertoo Timo Malmi ja jatkaa kierrosta Kalevankankaan hautausmaalle, sinne haudattujen kirjailijoiden, siviilien elämään samaistuen draaman otteella. Mutta ei vain Tampere ja Kalevankangas ole läsnä,  Tampereen, vuoden 1918 taistelut laajenevat koskemaan suomalaisten kohtalonvuosia ja -hetkiä Kannaksella, Syvärillä.

"Tampere on tuulen ja taistelun, veden ja maan kohtaamispaikka, sovinnon kaupunki, missä Tammerkosken pauhu kuuluu kaikille. Kaupungin asukkaiden rakkauden juuret ovat maisemassa, vapaan veden kohinassa. Hellyys ja toisesta huolehtiminen virtaavat yhä tamperelaisissa katseissa. Hämeensillalla hyvän löytää vastaantulijan silmien valosta. Kyäs tiat. Kalevankangaskierros puhuu nykylukijalle sukupolvien äänellä, rohkaisee itsenäisyyteen, yhtenäisyyteen. Hautapaasista häivähtää jokaisen vaeltajan tarina."

Kuten jo ykkösosan esittelyssä sanoin, tämä ei ole oikein minun ominta kirjallisuutta, ilman runoutta tämä olisi liian rankkaa luettavaa, mutta , tässä on myös jotain, mikä kolahtaa. Avaa näkymiä laajemmalle kuin oman pienen päänupin sisälle. Kuten tämäkin, Yrjö Jylhän suomennos:

Itä on itä ja länsi on länsi, ei ne kohtaa toisiaan, kunis edessä Herran tuomion, on taivas kohtaava maan, mut' ei ole itää, länttäkään, rajaviivoja, heimoja ei, miss' ankara luonto vastakkain kaks uljasta miestä vei - Yrjö Jylhä Kiplingin balladista idästä ja lännestä.

Kuinka ajankohtainen ajatus. Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaa? Sitä sopii kysyä.

Erikoinen oli myös tieto siitä, että aikoinaan, ennen vuotta 1944, "köyhäinavun vastaanottaminen johti äänioikeuden menetykseen kunnallisissa ja valtiollisisa vaaleissa." Kuinkahan moni tänä päivänä voisi äänestää, jos tämä laki olisi vielä voimassa. Voi aikoja!

Erikoinen, ehkä hieman pateettinenkin, romantisoitu kuva, mutta kotiseuturakkaudella, arvostuksella ja kunnioittaen kirjoitettu teos, jossa on paljon tärkeää asiaa. Ja jos minun oli vaikea määritellä tätä teosta mihinkään kategoriaan, niin määritellessäni tämän draamaksi en paljon erehtynyt, sillä kirjailija itse on sen näin etulehdelle määritellyt.

...

Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 44: Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et yleensä lue