Johann Spyri
Mitähän Dorista tulee
Suomentanut Aino Jauhiainen
WSOY, 1932
226 s.
Tuijatan Naistenviikon lukuhaasteen myötä lukulistallani tälle päivälle oli Johann Spyrin teos Mitähän Dorista tulee. Vietetäänhän tänään Johannan nimipäivää, samoin kuin Hannan, Jennin, Jennan, Jonnan, Hannelen, Hannen ja Joannan päivää. Onneksi olkoon!
Mitähän Dorista tulee on tuttua, turvallista Johann Spyriä Pikku Heidin hengessä olematta kuitenkaan toisinto. Teemoina tässä teoksessa on lastenkasvu ja -kasvatus, isän ja äidin merkitys lasten kehitykselle mutta myös eri maiden kulttuuriset piirteet ja ennakkoluulot. Eikä rakkauttakaan unohdeta.
Alkuote: Monte Rossolla, jonka metsäiset kunnaat kuvastuivat syvälle Lago Maggioren sinisiin aaltoihin, lehtivät jälleen kastanjapuut. Kevyt aamutuuli suhisi niiden latvoisa. Joen toiselta puolen näkyi valkeita kyliä kirkkoineen. Siellä alkoivat iltakellot soida. Pieni tyttönen seisoi kuunnellen milloin hiljaisempina, milloin kirkkaampina kantautuvia säveliä.
Tämä pieni tyttönen on Dori, 12-vuotias saksalaisen taiteilijaisän ja sveitsiläisen äidin tytär, joka on saanut kasvaa vapaana ja huolettomana isän ja äidin rakkauden ympäröimänä Italian lämmössä ja auringonpaisteessa. Erityisesti isän rooli on ollut vahva, sillä isä on opettanut Dorille sen vähän, mitä tämä osaa.
Isä kuitenkin kuolee kaivaten lapsuutensa maisemia Pohjanmeren rannikolla. Alku on lastenkirjaksi hieman erikoinen, sillä alkuluvuissa kuolee peräti kolme henkilöä ja kuolema on läsnä myöhemminkin. Dori on tavannut nuoren hotellivieraana olevan sairaan neidin, jonka kanssa hän vaihtaa ajatuksia hengellisistä asioista. Neiti on kuolemansairas ja hän lahjoittaa Dorille laulukirjan, jonka eräs laulu erityisesti toistuu läpi teoksen.
Ottaos käteni, / ohjaa mua alati, /ohjaa mua, armoisin /synkällä tielläkin!
Isäni johdossas / matka on autuas.
Teoksessa on siis vahva kristillisen uskon pohjavire.
Alussa kuolee myös Dorin naapurin Vanhan Maijan tytär, jonka mies Beppo ei kestä suruaan vaan lähtee pois ja jättää kolme lasteen, 5-vuotiaan Mariettan, 7-vuotiaan Benedetton ja 8-vuotiaan Giacomon Maijalle, joka hädin tuskin selviää toimistaan lasten pyöriessä hänen helmoissaan.
Dori ottaa lapset hoteisiinsa ja alkaa opettaa heitä "tavoille".
Mutta sitten Dorin elämä muuttuu. Isän kuolemasta on kulunut neljä vuotta, Dorista on tullut 16-vuotias nuori neitonen. Äiti Dorotea on saanut kirjeen sukulaisiltaan Sveitsistä ja nämä pyytävät tätä palaamaan perinnönjakoon, sillä suvun vanha Ukki on kuollut (Neljäs kuolema). Dorotea saisi yhden kolmesta mökistä asuttavakseen.
Niin Dori äitinsä kanssa muuttaa Sveitsin Schulsiin jossa vuoret ovat hyvin erilaisia, Dorin mielestä paljon synkempiä. Kestää aikansa ennen kuin Dori alkaa havaita kauneuttakin ympärillään.
Äidin puolein Sveitsin suku on hyvin tapoihinsa juurtuneita ja he sanovat, että on hyvä, kun Dorotea on tyttärineen muuttanut vieraista oloista "oikeiden ihmisten" luokse. Italialaisiin suku, erityisesti serkku Marie Lene sanoo kipakoita sanoja "sipulin ja maissinsyöjistä", johon Dori vastaa, että kyllä Italiassa syödään muutakin. Ennakkoluulot vieraita maita ja oloja kohtaan on siis vahva teema myös.
Marie Lene ei oikeastaan ole kuitenkaan serkku. Tämä yhden ja toisen serkuksi kutsuminen hieman hämmentää. Sillä Marie Lene on oikeastaan enemmänkin käly kuin serkku.
Mummi ja Vanha Ukki, joilla on ollut neljä poikaa: Daniel (Dorotean isä ja Dorin isoisä), Eljas, joka on kuollut, Matti, jonka puoliso on Katrine ja Jaakko, jonka puoliso on Marie Lene.
Doriin ihastuu kaukaisempi sukulainen Niki Sami, joka on rikas ja vauraasta talosta. Vanhalla Ukilla on ollut velipuoli, jolla on kaksi poikaa, joista toinen on Niki Samin isä, joka on kuitenkin kuollut ja Niki Sami on jäänyt setänsä, jota kutsutaan kummisedäksi, hoiviin.
Niki Sami ajattelee, että kun hän rikas ja vauras, kolikot vain taskuissa kilisee, saa hän oitis Dorin omakseen. Myös suku ajattelee, että vauraus on tärkeä elämän turva ja he pitävät Doria ylpeänä, kun tämä ei katso suopeasti Niki Samin kosioyrityksiä.
Suku yrittää taivutella Doria, mutta tämä on luonteeltaan aivan toisenlaisen ja katsoo hyvän elämän rakennuspalikoiden koostuvan aivan muusta kuin rikkauksista. Mummikin yrittää saada tytön järkiinsä järjestämällä vierailun Niki Samin talouteen ja esittelemällä tälle kaikki talon vauraudet. Mutta Dori karkaa omille teilleen, hakemaan ruusuja, joita hänelle oli aikoinaan luvattu näyttää läheisellä rauniotornilla.
"Siinä näkee, sanoi hän (mummi) miten käy, kun sekoitetaan vieraita kuteita taattuihin kotoisiin loimiin. Mummi ei ehkä ole aivan rasisti, mutta sellaiseksi hänet varmasti nykyaikana leimattaisiin.
Dori tekee tuttavuutta myös muihin kuin sukuun, Dorotean vuokralainen tohtori Strahl tekee suuren vaikutuksen Doriin. Yhdessä he lukevat kirjallisuutta ja kääntävät sitä. Myös lähistöllä asuva puutarhuri Melkior on hyvä ystävä, jolta Dori saa hyviä ohjeita.
Melkior hommaa Dorin auttamaan läheisen Kylpylän Vanhaa Herraa, joka kaipaa yksinäisyyteensä jotain virkistävää. Tämä Vanha Herra osoittautuu vanhaksi tutuksi Italian Cavandonen ajoilta, sen kuolleen neidin isäksi, jolta Dori oli saanut Pohjanmerta kuvaavan merinäköalan isänsä lohduksi ennen tämän kuolemaa. Sitten tämä Vanha Herrakin kuolee (viides kuolema).
No, kylpylässä on myös eräs nainen, jolla on sairas, raajarikko poika Willy, jonka hoitajaksi Dori pääsee.
Mitähän Dorista tulee on yllättävää ajankohtaisuutta, vaikka teos lienee satakuntavuotta , ehkä ylikin, iältään.
Rouva Lichtenstenillä itsellään "tuntuu olevan paljon tärkeitä velvollisuuksia, sillä viimeiset valtiolliset tapaukset ovat suuresti järkyttäneet Euroopan tasapainoa. Voitko ymmärtää, että äiti, jonka on erottva sairaasta lapsestaan, huolehtii paljon enemmän Euroopan tasapainosta kuin siitä, miten hän saisi lapselleen sopivaa hoitoa ja kohtelua?"
Äiti Dorotea, joka on tavallinen nainen ja jolle mies ja Dori olivat kaikki kaikessa, tuumaa puolestaa, että "oppineen rouvan, jolla on laajat tiedot, täytynee kai ajatella ja toimia sellaista, jota me emme käsittämään." --- ---- Onhan suurta, kun naisella on niin laajat tiedot, että hän voi käsitellä asioita, joista meillä ei ole aavistustakaan. Minä en ainakaan tiedä, mitä tarkoitetaan Euroopan tasapainolla." ---- ----
Dori ei helposti muuttanut mielipidettään. Hän ravisti päätään. En usko, että tuollainen nainen voi muuttaa Euroopan tasapainoa minnekään päin. Mutta lastensa tasapainoon hän varmasti kykenisi varjelemaan. --- siitä on iloa ja etua hänelle itselleen ja myöhemmin muille ihmisille ja koko maalle, ja siten saadaan Eurooppakin parhaiten pysymään tasapainossa."
Rouva Lichtensenin tilanteen kautta Dorille avautuu kuitenkin uusi elämä. Hän pääsee äitinsä kanssa takaisin rakkaaseen Italiaan, oman lapsuutensa maisemiin ja Cavandonen kotiin, joka on voitu ostaa omaksi Niki Samin sedän avulla, joka ei kanna kaunaa, vaikka muu suku hylkää ja vaikka veljenpoika Niki Sami jää nuolemaan näppejään. Tämä saa Dorilta jäähyväislahjaksi tekemänsä rahapussin, ettei tarvitse rahojaan taskuissa kilisytellä.
Cavandonessa Dori saa myös uuden yllätyksen, hän saa hoiviinsa myös tohtori Strahlin nuorimman pojan, jonka äiti on joutunut parantolaan. Dori, joka on pelännyt tulevansa hyödyttämäksi saa kokea lapsilauman ympäröimänä, että eihän toki. Hänellä on paljon annettavanaan ja myös saatavissa.
Avioliitosta:
Toista ei voi tuntea ennen kuin on syöty yhdessä vakallinen suoloja.
Hmm. Miehesi taitaa olla taitava ajomies, vastasi Melkior verkkaiseen tapaaansa. Kysy häneltä, kykeneekö hän valjastamaan yhteen härän ja kanarialinnun, jotta nähtäisiin, miten he vetävät vaunuja parivaljakkona.
Tässä teoksessa on kaiken kaikkiaan paljon näkökulmia naiseuteen ja naisen elämään. Mutta myös elämään laajemminkin. Pidin paljon. Teokseen on jatko-osakin Dori työssä. Harmi, että nämä muut Johanna Spyrin teokset, paitsi Pikku Heidi ovat jääneet unohduksiin. Mielestäni tällä teoksella olisi paljonkin annettavaa nykyajallekin.
Pikku Heidi on tosiaan tuttu (tai oikeastaan kun se on luettu joskus ala-aste-ikäisenä enkä ole edes ihan varma oliko itse kirja vai joku mukaelmaversio niin sisältö on kyllä aika lailla unohtunut) mutta Spyrin muusta tuotannosta ei ole mitään tietoa, kiitos siis tästäkin nostosta.
VastaaPoistaPikku Heidistä on todellakin monia versioita ja mukaelmia filmatisoinneista puhumattakaan. Minusta on ikävää, että Spyrin muu suomennettu tuotanto on jäänyt unohduksiin. Tämä aika tarvitsee Spyrin tapaisia lämminhenkisiä teoksia ja lapsikuvauksia.
Poista