Barbara Wood: Lumottu maa!

Barbara Wood

Lumottu maa 

Alkuteos: Green City in the Sun

Suomentanut Kaarina Turtia

Otava,1989

714 s. 

Lumottu maa on mittava sukupolvitarina, joka vie lukijan halki vuosikymmenten 1919 -luvulta aina 1980-luvulle Kenian siirtomaa-ajan alkuajoista maan itsenäistymiseen. Tarinan keskiössä on tohtori Grace Treverton, joka veljensä Valentinen ja tämän vaimon Rosen kanssa saapuu Kenyaan, joka heidän saapuessaan ei vielä ole siirtomaa vaan pelkkä protektoraatti. Valentinella ja Rosella on tytär Mona. Grace itse perustaa lähetysaseman. Grace on I maailmansodan aikana palvellut englannin laivastossa. Gracen rakastama mies, jonka kanssa hänen oli tarkoitus perustaa lähetysasema oli hukkunut merillä ja sen tähden Grace päätti perustaa aseman yksinään. 

Tohtori Hargrave, joka oli kuuluisa Amerikassa siitä, että hän taisteli patenttilääkkeitä vastaan, oli ollut käynnillä sodan uhrien luona Lontoon sotilassairaalassa ja tavannut siellä Grace Trevertonin, joka oli vielä toipumassa koettelemuksistaan merellä.

Wood viittaa tässä toiseen kirjoittamaansa teokseen: Dominaan, jonka päähenkilönä oli naislääkäri. Onkin mielenkiintoista huomioida tätä tarinaa lukiessaan, kuinka Wood salaperäisellä tavalla kietoo yksittäiset tarinansa jollakin tavalla yhteen. En ole kaikkia Woodin kirjoja lukenut, mutta tässä on toinenkin pieni yksityiskohta, joka kulkee tarinasta toiseen. 

Lumottu maa kertoo yhteentörmäyksestä Brittiläisen siirtomaahallituksen ja itsenäisyyttä haluavien kenialaisten kanssa ja tämän yhteentörmäyksen keskellä on englantilainen aatelisperhe vastassaan kikuju-heimon parantajanainen, joka julistaa Thahun (kirouksen) Trevertonien ylle siksi, kunnes maa palautuu omistajilleen. 

Trevertonit: Lordi Valentine ja Lady  Rose, tytär Mona, joka syntyy junassa matkalla Ugandasta Brittiläisen  Itä-Afrikan keskiylängölle ja poika Arthur.  Debora Monan tytär. 

Mathenget: Wachera-vanhempi (kikuju-heimon parantajanainen), Wachera-nuorempi (edellisen pojantytär), Mathenge Kabiru, kikuju-päällikkö, David Mathenge (Wachera nuoremman ja Kabirun poika), Wanjiru, Christopher Mathenge (Davidin ja Wanjirun poika)

Kilimba Simba: James (Afrikassa syntynyt tilanomistaja) ja Lucille Donald. Lapset: Gretchen, Ralph ja Geoffrey 

Lisäksi on erinäisiä muita henkilöitä, jotka tuovat tarinaan jännitettä. Lumottu maa on fiktiivinen historiallinen teos, joka kuitenkin nojautuu Kenian siirtomaa-ajan ja itsenäistymisen historiaan. Todellisista henkilöistä tässä tarinassa mainitaankin Jomo Kenyatta.

Jokainen tiesi, että Kenyattan nimi oli aikoinaan ollut Johstone Kamau, mutta nimenmuutoksen syys ja nimen merkitys olivat tuntemattomia ja niitä pohdittiin kovasti. Vallitsevan teorian mukaan Kenyatta oli ottanut nimensä käyttämästään koristeellisesta vyöstä kinyatasta, mutta David tunsi todellisen tarinan. Hän ei koskaan unohtanut iltaa, jolloin äiti oli vienyt hänet metsään, jossa nuori Johnstone Kamau oli puhunut salaiselle kuulijakunnalle. Wachera oli kertonut nuorelle miehelle ennustuksena, että tästä jonakin päivän tulisi "Kenian lamppu" Kenya taa. 

Olen aiemmin maininnut tämän tarinan olevan  "K e r r a s s a a n  l u m o a v a n ja m o ni u l o t t e i n e n" ja kyllä, tässä on monta erilaista näkökulmaa, joita käsitellään suht tasapuolisesti. On brittiläinen näkökulma ja on afrikkalainen näkökulma, on suvaitsevaisuutta (rotujen välinen rakkaus) ja on rasismia (teos itsessään ei ole rasistinen, vaikka joku henkilöistä olisi rasistinen), on kristinusko versus pakanuus, on valo versus pimeys ja taikausko versus tiede.

Nyt lukiessani en kuitenkaan ollut niin ylen ihastunut, kuin aiemmin, sillä huomioni kiinnittyi seikkoihin, jotka eivät niin lumoavia ja ihania olleetkaan. Esimerkiksi maumau. Kikuju-heimon "sissiryhmä", jonka keinot taistella siirtomaaherruutta vastaan ovat värisyttävän kaameita ja inhottavia pimeyden tekoja. Miksi kukaan "kunnon ihminen, joka haluaa edistää rauhaa" lähtisi tähän joukkoon mukaan. Kuvauksessa on syvää etovuutta. 

Toinen seikka mikä minua harmitti oli se tapa, millä kristinuskoa tuotiin julki.  Tämä on varmaan ollut ihan totta aikoinaan ja ehkä nykyaikanakin, mutta ei kuulosta lainkaan hyvältä. Woodin teos tuo kuitenkin hyvin esille ulkonaisen ja sisäisen muutoksen eroavaisuuden, tehdä jotain ymmärryksellä ei vain tapana tehdä jotain. Kristinuskon esilläolo kerronnassa on kuitenkin pieni taustatekijä. Suurimmaksi osaksi tämä on rakkausromaani ja tarina Kenyan historiasta fiktiivisten henkilöiden kautta. Tässä kumpuaa ymmärrys kansaa ja sen tapoja kohtaan, jos kohta myös kritiikki. Esimerksiki tyttöjen ympärileikkaus. Syvimmälti esiin nousee kuitenkin sovun ja anteeksiannon merkitys (ei vain kristillisestä näkökulmasta).

Deborah näki mielessään Amboselin kullanväriset savannit ja maasaipaimenten sinistä taivasta vasten kuvastuvat siluetit. Hän tunsi sieraimissaan punaisen mullan ja savun ja Chanian rannalla kasvavien luonnonkukkien tuoksun, kuuli vuohenkellojen kilinän ja shamboillaan työskentelevien kikujunaisten kimeän, nopean puheen. Hän tunsi ympärillään vahvat käsivarret ja soturin vartalon, jotka kuuluivat miehelle jota hän ei saanut rakastaa. - Olen, olen Englannista, hän sanoi katsellessaan kelloa ja antaen itselleen viimeisen kerran luvan ajatella, että juuri sillä hetkellä aurinko nousi toisella puolella maapalloa Mount Kenyan ylle.  

Kirjallisuusviitteitä:  F. Scott Fitzgerald,  Allan Quaterman ja Narrilaiva.

... 

 Kyyti Finna -lukuhaaste: Maaliskuu: Kirjan kannessa on kasvot

 

 

Kannen piirros: Mikael Paajanen