Tähti katoaa
Alkuteos: Star lost
Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen
Otava, 1971
145 s.
Kansi: Maija Karma
Kuuntele, hengähti Deb. --- --- rapinaa polulla. Ensin miltei kuulumatonta, sitten yhä lähenevää. Kumpikin ojensi käden toista kohti ja puristaen toisiaan lujaa kädestä he odottivat jyskyttävässä pimeydessä, jonka täytti heidän oman sydämensä levoton tykytys. Yhtäkkiä Tähti hirnahti. Tytöt puristivat yhä kiinteämmin käsiä. Rahina kuului nyt aivan tasangon reunalta, se oli tulossa aukealle. Deb pakottautui kurkistamaan ulos pidelleen vapaalla kädellään oksaa sivussa. Jos siellä on joku, kuolen kyllä kauhuun, hän ajatteli epätoivoisesti. Ääni ei jotenkin kuulostanut lainkaan eläimeltä. Hän sulki silmät. Mutta se tuntui vielä pahemmalta.
Tähti katoaa on jatkoa kirjailijan aiempaan, Tähti, villivarsa -teokseen. Teoksen päähenkilö on Debbie, joka haaveilee hevoskouluttajan urasta. Debbien isä on kuollut ja äiti hoitaa pientä maatilaa yhdessä renki Bailyn kanssa, joka on kuitenkin enemmän kuin renki. Tarina sijoittuu Kalifornian Santa Cruzin vuoristoon ja merenrannalle. Nämä maasto-olosuhteet minua hieman mietityttivät tarinan edetessä, joten tätä täytyi hieman selvitellä.
No, Debbien paras ystävä on Maureen, jonka kanssa he lähtevät viikoksi retkelle ylös vuorille. Kyseessä on myös Debbien tulevaisuuden kannalta merkittävä koe, kuinka hän selviäisi Tähden kanssa? Maureenilla on myös hevonen nimeltä Läiskä. No, Debbie tekee juuri päinvastoin, kuin mitä Baily on ohjeistanut, sitoo Tähden jalat jonkinlaisella "kytkimellä" yön ajaksi, josta hevosista mitään ymmärtämätön lukija ei ymmärrä yhtään enempää. Tähti järsii kytkimen irti ja karkaa. Mutta miksi? Onko syy se, että se on vihainen Debbielle ja äkeissään saamastaan "kovasta kohtelusta".
Tähti katoaa on ihan metka hevostyttöjen kirja, Tarinassa kuvataan itsenäistymistä ja selviämistä omin päin, vastuuntuntoa. Teos ei ole ihan tavallinen hevostyttökirja, vaan astetta omintakeisempi ja mikä erityisen hienoa, tässä kuvataan "hevosen tunteita ja ajattelutapaa", no, sen verran kuin ihminen voi tunkeutua hevosen tai muunkaan eläimen aivokoppaan. Hienoa kerrontaa ja draaman kaari nousee ja laskeutuu suvantoon. Missä on tämän päivän upeat tarinat? Kuka enää kirjoittaa näin nasevasti ja kiintoisasti? Ajat on muuttuneet ja tarinat. Minä vain olen sitä mieltä, että juuri tällaisia tarinoita tämä päivä tarvitsee.
Pieni Helmet 2026 -lukuhaaste kohta 2: Kirjan nimessä on sana tähti tai sen taivutusmuoto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti