Henry Denker: Hoitaja vuorilla

 

Henry Denker

Hoitaja vuorilla 

Alkuteos: Kincaid

Suomentanut Auli Hurme

Kirjakerho Johanna, 1986 (Karisto)

366 s.

Hoitaja vuorilla on  Kate Kincaid, nuori sairaanhoitaja, joka saa tarpeekseen suuren kaupunkisairaalan oloista. Varsinkin, kun hän joutuu napit vastakkain synnytyslääkärin kanssa, joka haluaa "pöydän puhtaaksi" viikonlopun viettoon" ja määrää monisynnyttäjälle lääkettä, joka vaarantaa tämän. Seurauksena on lapsen menehtyminen, joka olisi voitu välttää ja johon Kate omalla toiminnallaan pyrki vastoin lääkärin määräyksiä. Kate saa toiminnastaan nuhteet, mutta ei potkuja. Hän saa kuitenkin ylihoitajalta esitteen Vuoristosairaalasta, joka on myös koulutuskeskus, tutustuu aiheeseen, tekee hakemuksen ja tulee hyväksytyksi. 

Vuoristosairaala sijaitseee Adelphissa, Appalakien vuoristossa, jossa kaupunkielämään tottunut ylipäättäväinen Kate saa vastaansa vuoriston erilaisen kulttuurin, niin kielen kuin tapojen suhteen. Kate päättää kuitenkin, että hän selvittää kykynsä ja pätevyytensä ja käy vuoden mittaisen koulutuksen tullakseen perheterveydenhoitajaksi ja kätilöksi.  

 "Te vaaditte liikaa itseltänne. Olette aina vaatinut. Miksi? Todistaaksenne, että teillä on kauneuden lisäksi myös älyä , vai?" Kysyy tohtori Ray Boyd Katelta. 

Ray Boydista tulee Katelle tärkeä henkilö. Se, että Katella on poikaystävä Howard Brewster, ei estä Katea ja Rayta läheisemmästäkin suhteesta, jossa uskollisuus poikaystävää kohtaan saa kyytiä. Teoksen kansikuva kuvastaakin hyvin teosta tältä osin. Kate on kahden miehen välissä.  Ray on lääkäri, ymmärtää Katen ammatilliset pyrkimykset, Howard on nuori lakimies, jota Kate kutsuu lempinimellä Haukka, ja jolla on ensimmäinen juttunsa Korkeimmassa oikeudessa. Howard ei oikein ymmärrä Katen pyrkimyksiä, vaan haluaa Katen emännöimään hänen asianajoillallisiaan.  Kummanko Kate lopulta valitseekaan. Elämän vuorilla pienessä maaseutuyhteisössä vai kaupunkielämän Howardin rinnalla?

Olen aikoinani pitänyt paljon Denkerin sairaalamaailmaan sijoittuvista tarinoista. Jokin aika sitten lukemani Aivoleikkaus ei sykähdyttänyt ihan samalla lailla kuin aiemmin. Tämä Hoitaja vuorilla oli innostavampi. Tässä oli tarpeeksi jännitettä, eikä aiemmat muistikuvat häirinneet lukunautintoa. Ihmissuhteita, terveydenhoidollisia haasteita ja kohoava draamankaari, kun hiilikaivosalueella tapahtuu maanvyöry pitävät jännitteen hyvin kasassa. 

Minua jäi kuitenkin kiusaamaan se, että vaikuttaa siltä, että Kate jättää bensat maksamatta, vaikka tekstissä puhutaan luottamuksesta. Tämä johtuu siitä, että ensin piti tankata ja sitten käydä maksamassa, mutta tankin oli ehtinyt täyttää joku ystävällinen henkilö, mutta missään ei mainita, että Kate olisi palannut ilmoittamaan määrän, kuten häntä oli neuvottu, vaan keskusteltuaan paikalla olleiden henkilöiden kanssa hän lähtee ajamaan kohti asiakastaan. Onko jätetty jotain suomentamatta, vai onko vain jätetty rivien väliin lukijan pohdittavaksi, mitä tässä kohtauksessa tapahtuikaan.

Toinen pohdituttava seikka on: Kuka kirjailija on sanonut:

"Vain yksi asia on pahempi kuin se, ettet saa mitä haluat. Se, että saat sen." 

No, yllätys, yllätys, kirjailijahan on Oscar Wilde, jonka teoksesta Lady Windermere's Fan ajatusta on siteerattu. Näin, jos tekoälyvastaukseen on luottaminen.

---

Satakirjastojen lukuhaaste 2026 kohta 30: Kirja on sidottu 

Henry Denker: Aivoleikkaus!

Henry Denker

Aivoleikkaus

Alkuteos: The Warfield syndrome

Suomentanut Kaarina Jaatinen 

Karisto, 1984 

271 s.

Kansi: Aimo Virtasalo

Aloitus: Christine Warfield, joka toimi neurologian professorina Washingtonin uudessa asumalähiössä Capitol Parkissa sijaitsevassa yliopistollisessa sairaassa, valmistautui parhaillaan vastaanotollaan tärkeään neuvotteluun erään potilaansa kanssa.

Potilas on Josef Benders, maailmankuulu juutalainen viulutaiteilija, jonka kuulo on heikentynyt. Syynä on akustinen neurooma eli kasvain, joka tosin on hyvälaatuinen ja poistettavissa. Josefin äiti on kuitenkin kahden vaiheilla, hän ei halua, että pojan aivoihin kosketaan ja päätyy menemään toiselle kirurgille, joka poistaisi kasvaimen pienestä reiästä. 

Josef on  ensimmäinen niistä kolmesta keskeisestä potilaasta, jotka muodostavat tämän teoksen juonen. Toinen on Jennie Clarke, joka ei oikeastaan ole Chirstine Warfieldin oma potilas ja jonka tapaus koskee hoitovirhettä ja jonka  todistajaksi  Warfield joutuu. Kolmas tapaus koskee politiikkaa. Gilbert Hopkins on fyysikko, joka on ollut keskusteluissa venäläisen miehen kanssa Sveitsissä. Venäläismies ammutaan hengiltä ja Hopkinsiakin ammutaan. Tiedustelupalvelun mies Frick häärää omalla sarallaan ja Christine Warfield omallaan. Asiaa mutkistaa, että Christine tuntee Hopkinsin ennestään. Kaiken lisäksi miehellä on 15-vuotias tytär, joka tuo Christinen mieleen oman elämänsä trauman, glioomaan kuolleen tyttären ja sitä seuranneen avioeron. 

Ajallisesti eletään kylmän sodan aikaa. Alkuperäisteos on ilmestynyt 1981 (Suomennos joitakin vuosia myöhemmin), jolloin Yhdysvaltain presidenttinä oli Reagan. Mutta onko itse tarina kuitenkin Reagania edeltävältä ajalta? Gilbert Hopkins on menettänyt muistinsa ja elää viiden vuoden takaisissa muistoissa. Neurologisiin testeihin kuuluu kysymyksiä ja Hopkins mainitsee presidentiksi  Fordin, mutta  ... mutta kuka oli tarinan ajankohtainen presidentti jää vaille vastausta. Christine Warfield vain suree sitä, että Hopkins, joka on ollut älykäs fyysikko ja matemaatikko ei muista presidentin nimeä. Juonikuvioon liittyy  aserajoitusneuvottelut, joissa Hopkins on ollut mukana. Kyllä minä itse hieman kaiveltuani lisätietoa pistäisin tämän 1970-luvun loppupuolelle enemmän kuin Reaganin aikaan (päinvastoin kuin Kirjasammon aikalaisarvostelija). Joka tapauksessa kylmän sodan aikaa eletään, ei ollut vielä EU:ta ja Venäjän sijaan puhutaan Neuvostoliitosta. 

Suomennos ja kieliseikat: 

"Hän haluaa minun yrittävän suostutella sinua jättämään hieman liikuntavaraa selontekoosi."

"lamppu välähti sekuntin murto-osaa... "

"Hän ei tule sinne tänään, tohtori, rouva Hendrickson sanoi. - Ei tänään eikä koskaan muullostikaan."

Kerronta on kirjakieltä. Tosin nuo kolme kohtaa minua ihmetytti. Liikuntavara kuulostaao oudolta, kun parempi olisi sanoa liikkumavaraa. Samoin sekuntin murto-osa kohottaa kulmia, eikö pitäisi sanoa sekunnin murto-osa? Ja sitten tuo viimeinen: muullostikaan. Se menee jo murteellisuuden puolelle, vaikka dialogeissa ei muuten murteista käytetäkään. Tosin en ole koskaan kuullut sellaista muotoa kuin muullostikaan, kun puhutaan ettei jotain tapahtuisi muulloinkaan. Kohtauksittain etenevää, enempi kertovaa kuin kuvailevaa. Pientä dialogia ja keskustelua elävöittämässä tekstiä. 

Yhteen aikaan tykkäsin näistä Denkerin kirjoista ja tarkoitukseni on lukea varastoistani löytyneet kirjailijan teokset jollain aikavälillä uudelleen. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan värähdyttänyt samalla lukijan mieltäni ihana samalla tavalla kuin aikoinaan. Kaipasin ehkä hieman enemmän jännitettä. Juonesta en sinällään muistanut kovin paljoa. Sairaalamaailman hierarkia, potilassuhteet ja potilasvahingot puhumattakaan rahasta ja politiikasta sekoittuvat yksityiseen tunne-elämään. Onko tämä romanttista viihdettä, ehkä hieman, mutta ei täysin. Romanttinen jännityskirja? Ehkä vähän sitäkin. Dekkari? Ei. Dekkari tämä ei ole. Toimintajännäri? Ehkä ripauksen verran. 

Suomi-bongaus:

"He allekirjoittivat Helsingin sopimuksen koska se takaa heille vallan Keski-Euroopassa olevissa satelliittivaltioissa."