Kenneth L. Holmes (Edited and completed)
Covered Wagon Women
Diaries & Letters from the Western Trails, 1840-1849.
Volyme I.
University of Nebraska Press, 1996
290 s.
Kansi: Benjamin Franklin Reinhart, The Emigrant Train Bedding Down for the Night, 1867, Oil on canvas. Corporan Gallery of Art, Gift of Mr and Mirs Landsell K. Christie.
Mikä vavahduttava lukuelämys. Autenttista tarinaa Lännen asuttamisesta naisnäkökulmasta päiväkirjojen ja kirjeiden valossa. Englanninkieli oli minulle melko ymmärrettävää, jos kohta kaikkea ei ymmärtänytkään. Tämä oli kuitenkin selkeämpää ja ymmärrettävämpää, kuin edellinen Trails of Tears, jonka englanninkieli oli paljon mutkallisempaa (en osannut kirjoittanut sitä toista muotoa, meni kieli solmuun).
Nämä ovat siis historiallisia tekstejä eri kirjoittajilta ja kertovat siitä, kuinka he ja perheensä lähtivät asuinsijoiltaan kohti Länttä, Oregoniin tai Kaliforniaan. Kirjoituksissa tulee esiin naisten oma ääni ja koulutuksen taso kirjoitusvirheineen ja kielioppisääntöineen. Teoksen julkaisijat ovat nimenomaan halunneet näin tuoda esiin autenttisuuden ja eletyn elämän tuomatta siihen mitään omaa. Pidin valtavasti, vaikka kirjoitukset romuttivatkin täysin romanttiset kuvitelmani Lännen asuttamisesta ja todellisuudesta.
Se vaiva ja kurjuus, mikä näillä matkoilla naisia ja perheitä kohtasi on paikka paikoin järkyttävää luettavaa. Erityisesti se tulee esiin 13-vuotiaan Virginia Elisabeth B Reedin kirjeissä serkulleen. "O Mary I have not wrote you half of the truble we have had but I hav Wrote you anuf to let you now that you now whattruble is but thank the Good god we have all got throw ..."
Virginia Elisabeth B Reed kuului yhdessä Tamsen E. Donnerin, jonka kirjeitä on myös tässä teoksessa, kanssa niin kutsuttuun Donnerin uudisraivaajaryhmään, jonka 87:stä jäsenestä vain 48 selvisi hengissä Kaliforniaan.
Monissa kirjeissä ja päiväkirjoissa kerrotaan, kuinka vuorten ylittäminen ja maasto-olosuhteet olivat sellaisia, että matkaajien täytyi jättää kaikki tavaransa voidakseen jatkaa. Pahinta oli nälkä. Milloin ei ollut ruohoa karjalle tai vesi oli suolaista. Muta, sade, lumi ja kylmyys, ja intiaanit toivat omat ongelmansa, Muutamia viittauksia Oregonissa tapahtuneeseen verilöylyyn löytyy, mutta on myös ystävällisempiä kohtaamisia vaihtokauppoineen.
Tähän loppuun vielä ote 66-vuotiaan leskinaisen Tabitha Brownin kirjeestä. Tabitha oli edennyt hieman eri tahtia Kapteenin kanssa ja joutunut erilleen muusta joukosta.
The sun was now setting, the wind was blowing and the rain was drifting, upon the side of distant mountains - poor Me! I crossed the plain to where these mountains spurs met Ravines, betwixt the points. Here the shades of night were gathering fast, and I could see the wagon track no further. I alighted from my horse, flung off my saddle and saddle bags, and tied him fast with a las(so) rope to a tree. The Captain asked what I was going to do. My answer was, I am going to camp for the night. He gave a groan, and fell to the ground. I gathered my wagon sheet, that I had put under my saddle; flung it over a firm projecting limb on a tree, and made me a fine tent. I then stripped the Captain's horse, and tied him; placed saddles, blankets, bridles, etc. under the tent; then helped up the bewildered old gentleman, and introduced him to his new lodgings upon the naked ground. His senses were gone: I covered him as well as I could with blankets, and then seated myself upon my feet behind him, expecting he would be a corpse by morning.
Kiinnostava, mieltä ravistelevakin teos rohkeudesta, pelottomuudesta ja selviytymisestä vaikeissa olosuhteissa.
---
Pieni Helmet 2024 -lukuhaaste kohta 15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää. Teoksen on editoinut ja koonnut Kenneth L. Holmes, esittelyn on kirjoittanut Anne M. Butler ja teos on täynnä eri naisten päiväkirjaotteita ja kirjeitä.
