Britta-Lisa Joutsen: Saaressa kasvaa omenapuu

Britta-Lisa Joutsen

Saaressa kasvaa omenapuu

WSOY, 1972

147 + 1 s. 

Kansi: Tekijänimi jää kirjastotarrojen peittämäksi

Saaristolaiset kertoivat, että joskus 1700-luvulla Lyypekistä Pietariin matkalla ollut purjelaiva oli eksynyt myrskyssä ja ajautunut karille saaren edustalla. Siinä oli ollut lastina mausteita, niiden joukossa monta korillista muskottipähkinöitä. Korit hajosivat ja aallot huuhtoivat lastin maihin. Siitä asti saarta oli sanottu Muskottisaareksi. Ja oli totta, että tyyninä päivinä, jolloin suolaiset merituulet eivät puhaltaneet, saaressa tuntui selvästi hieno muskottipähkinän tuoksu. Eino-setä sanoi, että tämä ei pitänyt paikkaansa alkuunsakaan, vaan että saaren nimi oli väännös alkuperäisestä nimestä, joka oli Muskettisaari. Ja se taas sai alkunsa siitä, että tänne oli isonvihan aikana kätketty suuri määrä muskettipyssyjä. Tilda sanoi, että molemmat tarinat olivat pelkkää pötyä. Hän sanoi että sekä muskottipähkinän tuoksu että saaren nimi johtuivat villiomenoista, jotka täällä kasvoivat.

Tänään vietetään Suomalaisen luonnon päivää ja nytpä sattui hyvä kirja kohdalle ja luetuksi. Nmittäin tämä Britta-Lisa Joutsenen Saaressa kasvaa omenapuu on täynnä suomalaisen saaristomeren tunnelmaa ja luonnon voimaa. 

Sanni Forsius on 12-vuotias kaupunkilaistyttö Lahdesta. Isä, joka on ollut merimies on kuollut, äiti on sairaanhoitaja.  On kesä ja loma. Ja sen Sanni saa viettää tuttuun tapaansa isoäitinsä Tildan luona Muskottisaaressa. Muskottisaari sijaitsee Porvoon saaristossa, jonne Sanni saa matkustaa ominpäin. Laivassa Sanni tapaa 10-vuotiaan Mikan, jota hän ei voi sietää. Vallaton ja kuriton poika, joka kiipeilee pelastuveneissä ja muualla, missä ei saisi, kunnes kapteeni kieltää. Vähitellen Sannista ja Mikasta tulee kuitenkin ystäviä. Muskottisaarta, josta Sannin isoäiti Tilda omistaa puolet ja Mikan isä toisen puolen uhkaa kuitenkin vaara. Mikan isä, Teppo Teppola on nimittäin päättänyt rakentaa saareen lomahotellin. Hänen suunnitelmissaan on rakentaa saarten välille silta, jolloin saareen pääsisi autolla. Saareen saataisiin sähköt ja mitä kaikkea. Sannin lempipaikka saaressa on pieni saari saarella sijaitsevan lammen keskellä, jonne johtaa vain upottava soinen kannas, jonka hän on kekseliäästi ylittänyt suksilla. Teppola suunnittelee pikkusaaresta Linnanmäen tai Disneylandin kaltaista lasten huvipaikkaa. Tepoolan suunnitelmat veisi saaressa kasvavat omenapuut nurin, kun tilalle tulisi parkkipaikka.

Sanni alkaa miettiä, miten hän voisi pelastaa kesäparatiisinsa, joka merkitsi niin paljon ei vain hänelle, vaan myös isoäidille ja muille saaren asukkaille.

Muskettisaaressa Sanni hengittikin toisella tavalla. Kun hän ui, hän tunsi olevansa osa merta. Seistessään tuuliella kalliolla hänkin muuttui tuuleksi ja kallioksi. Ja kun hän nojasi omenapuun rosoiseen runkoon, hänkin kasvoi, kukki ja kantoi hedelmää.

Sanni kirjoittaa lehteen kirjeen, joka toimitetaan luonnontieteilijästä kiinnostuneelle professori Lindenille, jota Sanni lähtee tapaamaan, kun ei miehestä kuulu mitään. Linden, joka on kiinnostunut linnuista ja läheisellä saarella pesivästä haahkayhdyskunnasta saapuukin saarelle ja osoittautuu Teppolan Norssi-aikaiselle opiskelijatoveriksi.

Saaressa kasvaa omenapuu on julkaistu 1970-luvulla. Sen kerronta on kaikkitietävää, hauskaa ja  hmm. hieman hulvatontakin. Aihe - luonnonsuojelu on vakava ja tärkeä, vaan kerronta ei ole lainkaan vakavantärkeää. Päinvastoin, vakavaa ja tärkeää aihetta lähestytään liioittelulla ja ei niin todesta otettavalla paisuttelulla, kuten esim. Teppolan suunnitelmissa on nähtävissä.  Myös ratkaisusssa, jonka Linden keksii Sannin sanojen myötä on hipaus ironista lähestymistapaa. Karikatyriaa sanoisin kerronnassa olevan, vaikka tarinassa muutoin oli hyvin viehättävä tunnelma, aidontuntuinen hahmojen rakentaminen. Paljon tavallista arkea, hieman juhlaa ja sävähdys jännitystä myrskyävällä merellä. Mitä hieman mietin, oli viittaus Porvoon vanhaan puutaloasutukseen, jotka paloturvallisuuden takia purettaisiin ja tilalle rakennettaisiin osakekerrostaloja. Tildakin joutuisi lähtemään vuokra-asunnostaan, jossa talvisin asui. Mietin, oliko tämän juonirakenteen takana jokin todellinen tapahtuma, vai ei. Hyvin mielikuvituksellinen tarina tämä oli, vaikka kosketuspintaa todellisuuteenkin löytynee.

Tämä ei ollut yhtään hassumpi lukukokemus. En muista, olenko lukenut tätä aiemmin. Jotkin pienet tapahtumat, kuten suksijuttu kilistää jotain kelloa, mutta en tosiaankaan muista lienenkö lukenut aiemmin vai en. 

Kansikuvasta sen verran, että kuvitus muistuttaa Omppua, Eli Osmo Omenamäkeä. Harmi, kun tieto kuvittajasta on jäänyt kirjastolapun alle. 

 ---

Helmet 2025 -lukuhaaste kohta 43. Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste: Muskotti mainitaan takakansitekstissä. 

Kirjametsää rakentamassa: Omenapuu