"Valkoinen lumi muistuttaa taisteluista ja / isästä / joka lähti uudenlumen aikaan / monet / muistavat punertuvan lumen vuosikymmentä / maa / me rakastamme /vihreyttä / lumesi puhtautta ja / taivaan sineä / me kunnioitamme kansamme vapautta ja / Herra / kiitämme isänmaasta"
- Tapani Urvanta
Teoksesta: Tapani Urvanta. Kun aurinko nousee ja laskee. ARI kustannus. 1974
---
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Siunaa ja varjele meitä, / Korkein kädelläs! / Kaitse kansamme teitä / vyöttäen voimalla meitä, / heikkoja, edessäsi!
- Uuno Kailas (Suomalainen rukous)
Oikein hyvää Itenäisyyspäivää !
"Ja riemu täyttää sydämen. Kiuruna kohoaa mieli ylistystä purkamaan. Ylistystä siitä, että on äärettömän paljon rakkauden kohdetta. Ylistystä Jumalalle, joka nähtyään, etteivät meidän ahtaat sielumme ulotu koko hänen ihanaa maailmaansa käsittämään, on siitä erottanut osan isänmaaksemme ja antanut sille oman kotikielen ja sen honkiin puhaltanut oman henkemme humun."
Arvid Järnefelt: Isänmaa.WSOY, 1965 Ensimmäinen painos ilmestynyt 1893-94.
En ole vielä koko teosta lukenut, mutta tahdoin tällä otteella toivottaa kaikille lukijoilleni mitä ihaninta, siunattua itsenäisyyspäivää.
Patrick McGrath
Tulisielu!
Alkuteos: Martha Peake
Suomentanut Annika Eräpuro
Otava, 2002
Tämä tarina kertoo eräästä isästä ja hänen tyttärestään, sekä niistä eriskummallisista ja kauhistuttavista tapahtumista, jotka erottivvat heidät toisistaan.
Ostin tämän teoksen kirpputorilta. Teoksen kannet vaikuttivat sen verran vahvasti ja vetoavasti, samoin kansiliepeen teksti, jossa kerrottiin juonikuvioon liittyvästä rujoudesta. Luettuani teoksen olen kuitenkin hämmentynyt. Mitä genreä tämä oikein onkaan. Historiallinen romaani, kyllä. Tässä on historiaa. Tarina nivoutuu osaksi Yhdysvaltain itsenäisyyssotaa. Irrottautuminen Britannian kuninkaan vallasta on kuitenkin hyvin pieni osa teoksen kerrontaa ja tulee esille vasta loppupuolella teosta ja lähinnä alkuiskuna.
Mutta se historiallisuus. No, jos tämä ei historiallinen romaani sanan varsinaisessa merkityksessä, niin onko tämä romanttista kirjallisuutta, jännitysromaani. Romantiikkaa tässä ei juurikaan ole, kaikki miehen ja naisen välisiin suhteisiin liittyvät seikat ovat arkista ja käytännöllistä kudelmaa tai sitten pelkkää himoa ja viettiä. Hieman goottisävyjä tässä on, Mainittakoon vaikka jo pelkkä aloituslause: Historiankirjoitus - eikö se olekin mustaa magiaa?Lause sai minut miettimään ostaako vai ei, mutta lauseenselvennys osoitti, ettei kyse kuitenkaan ole mustasta magiasta, vaan historiankirjoituksen ja tutkimuksen olemuksesta. Vainajat virvoiteaan henkiin, vanhat luut valjastetaan liikkelle, niinhän juuri historioitsijat tekevät?
Kaiken kaikkiaan minun oli siis vaikea mieltää tätä mihinkään erityiseen kerronalliseen lajiin ja olen kyllä täysin eri mieltä Literary Review:n kanssa, jonka arvion mukaan tämä olisi Historiallinen romaani sanan parhaassa merkityksessä. Olen lukenut parempiakin historiallisia romaaneja. Evening Standard taas arvioi, että tämä olisi hieno, täyteläisen teatraalinen kokemus (lukukokemus). No, teatraalisuutta tässä kyllä on, mutta se jännite mikä teoksessa etenee ei kestä loppuun asti. Syynä tähän saattaa olla epäuskottava kertoja.
TEoksen kertoja on Ambrosius Tree, joka kuuntelee setänsä Williamin kertomaa tarinaa Harry ja Martha Peakesta. Ambrosius ei oikein luota setänsä tarinaan, hänen mielesetään setä jättää jotain kertomatta ja siksi Ambrorius rakentaa tarinasta omaa näkemystä ja täyttäen kuvitelmillaan sedän jättämiä aukkoja.
TEos jakautuu kolmeen osioon. Ensimmäien osio: Kieroon kasvanut puu, sijoittuu Cornwalliin ja Lontooseen, ja jonka alaluonnehdintana on John Locken ajatus:
"Alussa koko maailma oli kuin Amerikka."
Osio kertoo Harry Peakesta, salakuljettajasta, joka ruhjoutuu kotinsa tulipalossa. Hänestä tulee runoilija, joka maksusta esittelee epämuodostunutta selkäänsä, seuranaan tyttärensä Martha, joka on halunnut seurata isäänsä, muiden lasten jäädessä lasten tädin hoiviin. Harryn alamäki alkaa kuitenkin vasta hänen tavattuaan lordi Drogon, kirurgin, joka vaikuttaa olevan aivan erityisen kiinnostunut Harryn oudosta selästä.
2. Cape Morrock sijoittuu sitten Amerikkaan, jonnenkin Massachucets/Boston -linjalle.
Tätä osiota luonnehtii puolestaan Herman Melvillen ajatus "Ohut selkärangan vitsa ei ole koskaan kannatellut vahvaa ja jaloa sielua.", Harryn alamäki on mennyt siihen pisteeseen, että tytär Martha on joutunut hakemaan turvaa lordi Drogon ja William Treen luota. William hankitsee Marthan Amerikkaan sukulaistensa luokse, mutta Martha, kaikista kokemuksistaan huolimatta kaipaa isäänsä.
3. Drogo Hall on jonkinlainne loppuhuipennus, joka kuitenkin luhistuu osiota luonnehtivan Byronin säkeen "Omaan kauneuteensa on mieli sairastunut, yltynyt houreiseen luomistyöhön" tavoin.
Tässsä kuitenkin malliksi teoksen yksi parhaimmista keskusteluista:
Englannissa on hyviä ihmisiä, Martha sanoi pelkästä vastustamisen halusta, niin kuin kaikkialla maailmassa.
- Miksi he sitten kiusaavat meitä tällä tavoin? Me haluamme vain sen, mihin meillä on luonnollinen oikeus.
Martha kohottautui kyynärpäidensä varaan ja katsoi serkkkuaan. Hän oli kuullut sanonnan ennnenkin, hänen isänsä oli käyttänyt sitä. . Mikä on luonnollinen oikeus? hän kysyi.
- No, se mikä on meidän, koska olemme miehiä.
- Minä en ole mies. Martha vaikeni. Etkä myöskään sinä.
Nyt Adamkin kohottautui kyynärpäänsä varaan. Hänen suuttumuksensa ei ollut miehen vaan pojan suuttumusta. Hän änkytti. Hän alkoi kertoa Marthalle , miten hyvin hän osasi käyttää kirvestä ja asetta, miten hyvin hän hallitsi hevosia -
- Mutta oletko sinä kaiken tuon vuoksi mies?
- Miten mies sitten määritellään, kerro minulle se Martha Peake?
Martha ajatteli isäänsä. Hän oli mies. Voisiko hän kertoa serkulleen hänestä? Voi, hän halusi, miten hän halusikaan kertoa Harrystä, siitä miten tämä oli luhistunut ja mitä tämä oli kärsinyt - ja sitten aivan yhtäkkiä hänessä kohosi voimakas, melkein ylitsekuohuva hämmennys, tuska ja raivo - ja kun hän työnsi nämä tunteet syrjään ja painoi ne piiloon, hän ymmäsi mikä oli saattanut hänet ymmälle. - Onko miehen luonnollinen oikeus tulla arvoiduksi sielunsa eikä ruumiinsa mukaan?
- Tietysti.
- Silloin minä uskon luonnollisiin oikeuksin.
Erityismaininta myös tälle ajatukselle:Uskottavuus on huono vastine totuudelle
Uskottavuus on koetuksella tässä teoksessa. Pitäisikö tämä ottaa fiktiivisenä teoksena, joka vain on sijoittuvinaan Yhdysvaltain itsenäistymiseen vai onko tämä historiallinen teos, joka kertoo todellisista ihmisistä. Aivan lopussa mainitaan muutamia naisia, joista ainakin Molly Pitcher -niminen henkilö lienee todellinen (googlauksen perusteella), mutta hän ei ole varsinainen tämän teoksen toimija. Amerikkaa ihannoidaan jollakin tasolla vapauden ja itsenäisyyden maana, mitä myös hieman kritisoin. Mene ja tiedä, josko tämä teoskin hieman kritisoisi tuota idealisuutta Martha Peaken hahmon kautta, tuon Vallankumouksen Legendan, jonka hahmo ei sytyttänyt minua liekkiin, niin kuin olisin toivonut.
Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 30: Kirjassa muutetaan uuteen maahan
Joulukuun kuudes
Historiallinen romaani Kyösti Kalliosta ja hänen ajastaan
Minerva, 2009
348 s.
"...astua vapaiden ja riippumattomien kansojen joukkoon... että Suomen kansa riippumattomana ja vapaana paraiten voi työskennellä sen tehtävän toteuttamiseksi, jonka suorittamisella se toivoo ansaitsevansa itsenäisen sijan maailman sivistyskansojen joukossa."
Tarinan punaisena lankana kulkee Suomen itsenäisyys ja sen merkitys yksilöihmisten elämässä, mutta myös Kyösti Kallion persoonan vaikutus ja merkitys Suomen itsenäisyydelle ja Suomen kansalle.
Ei tämä mikään huono kirja ja antaa kyllä ajattelemisen aihetta. Tätä luki ihan syvnetyneenä. ja kiinnostuneena. Luiin tätä ihan kiinnostuneena, joskin jossain vaiheessa en enää
pystynyt pitämään lukua, kuka oli Pokela ja kuka mitäkin sukua ja millä
tavalla henkilöt olivat sukua tai tuttavia keskenään. Kerronta etenee suurelta osalta kronologisesti vaihtuen näkökulmasta toiseen henkilöiden ja sukuhaarojen kautta, välillä on pieniä hyppäyksittäisiä takaumia ja tapahtumien päällekkäistä kerrostumaa. Ajallista etenemistä on välillä hieman vaikea hahmottaa kun kerronnan pääpaino on ihmisten arjen kuvauksessa ja ajatuksissa. Ajankuvana ja historiallisia tapahtumia tämä valottaa hieman eri
näkökulmasta kuin koulujen oppikirjat tai dokumentit. Kaunokirjallisena
teoksena tässä on otettu tiettyjä vapauksia, joita kirjailija tuokin
esiin.
"Lohi pysähtyi ennen ylimmäisiä portaita. Niin teki myös Kyösti Kallio. Sanoja ei tarvittu. Molemmat tiesivät, että lopullinen ratkaisu tehdään jossain kauempana ja eduskuntaakin korkeammalla. Lohi katkaisi tuhannelta vuodelta tuntuvan hiljaisuuden. - Siunaa Suomeasi, Jumala!"
Poikkeuksellisesti tämä on ajastettu postaus. Luin tämän muutamassa päivässä jo lokakuulla, mutta kirjan nimi ja aihe sopivat niin hyvin itsenäisyysteemaan, että en voinut olla ajastamatta tätä tälle päivälle.
Kirkko ja kaupunki -lehden lukuhaaste kohta 19: Kirja, jonka nimessä on ja-sana. Ja-sana löytyy teoksen alaotsikosta.
