Patrick McGrath: Tulisielu!

Patrick McGrath

 Tulisielu!

Alkuteos: Martha Peake

Suomentanut Annika Eräpuro

Otava, 2002

 

Tämä  tarina kertoo eräästä isästä ja hänen tyttärestään, sekä niistä eriskummallisista ja kauhistuttavista tapahtumista, jotka erottivvat heidät toisistaan.

 

 

 

Ostin tämän teoksen kirpputorilta. Teoksen kannet vaikuttivat sen verran vahvasti ja vetoavasti, samoin kansiliepeen teksti, jossa kerrottiin juonikuvioon liittyvästä rujoudesta. Luettuani teoksen olen kuitenkin hämmentynyt. Mitä genreä tämä oikein onkaan. Historiallinen romaani, kyllä. Tässä on historiaa. Tarina nivoutuu osaksi Yhdysvaltain itsenäisyyssotaa. Irrottautuminen Britannian kuninkaan vallasta on kuitenkin hyvin pieni osa teoksen kerrontaa ja tulee esille vasta loppupuolella teosta ja lähinnä alkuiskuna. 

Mutta se historiallisuus. No, jos tämä ei historiallinen romaani sanan varsinaisessa merkityksessä, niin onko tämä romanttista kirjallisuutta, jännitysromaani. Romantiikkaa tässä ei juurikaan ole, kaikki miehen ja naisen välisiin suhteisiin liittyvät seikat ovat arkista ja käytännöllistä kudelmaa tai sitten pelkkää himoa ja viettiä. Hieman goottisävyjä tässä on, Mainittakoon vaikka jo pelkkä aloituslause: Historiankirjoitus - eikö se olekin mustaa magiaa?Lause sai minut miettimään ostaako vai ei, mutta lauseenselvennys osoitti, ettei kyse kuitenkaan ole mustasta magiasta, vaan historiankirjoituksen ja tutkimuksen olemuksesta. Vainajat virvoiteaan henkiin, vanhat luut valjastetaan liikkelle, niinhän juuri historioitsijat tekevät?

Kaiken kaikkiaan minun oli siis vaikea mieltää tätä mihinkään erityiseen kerronalliseen lajiin ja olen kyllä täysin eri mieltä Literary Review:n kanssa, jonka arvion mukaan tämä olisi Historiallinen romaani sanan parhaassa merkityksessä. Olen lukenut parempiakin historiallisia romaaneja. Evening Standard taas arvioi, että tämä olisi hieno, täyteläisen teatraalinen kokemus (lukukokemus). No, teatraalisuutta tässä kyllä on, mutta se jännite mikä teoksessa etenee ei kestä loppuun asti. Syynä tähän saattaa olla epäuskottava kertoja.

TEoksen kertoja on Ambrosius Tree, joka kuuntelee setänsä Williamin kertomaa tarinaa Harry ja Martha Peakesta. Ambrosius ei oikein luota setänsä tarinaan, hänen mielesetään setä jättää jotain kertomatta ja siksi Ambrorius rakentaa tarinasta omaa näkemystä ja täyttäen kuvitelmillaan sedän jättämiä aukkoja. 

TEos jakautuu kolmeen osioon. Ensimmäien osio: Kieroon kasvanut puu, sijoittuu Cornwalliin ja Lontooseen, ja jonka alaluonnehdintana on John Locken ajatus: 

"Alussa koko maailma oli kuin Amerikka." 

Osio kertoo Harry Peakesta, salakuljettajasta, joka ruhjoutuu kotinsa tulipalossa. Hänestä tulee runoilija, joka maksusta esittelee epämuodostunutta selkäänsä, seuranaan tyttärensä Martha, joka on halunnut seurata isäänsä, muiden lasten jäädessä lasten tädin hoiviin. Harryn alamäki alkaa kuitenkin vasta hänen tavattuaan lordi Drogon, kirurgin, joka vaikuttaa olevan aivan erityisen kiinnostunut Harryn oudosta selästä.

2.  Cape Morrock sijoittuu sitten Amerikkaan, jonnenkin Massachucets/Boston -linjalle.

Tätä osiota luonnehtii puolestaan Herman Melvillen ajatus "Ohut selkärangan vitsa ei ole koskaan kannatellut vahvaa ja jaloa sielua.", Harryn alamäki on mennyt siihen pisteeseen, että tytär Martha on joutunut hakemaan turvaa lordi Drogon ja William Treen luota. William hankitsee Marthan Amerikkaan sukulaistensa luokse, mutta Martha, kaikista kokemuksistaan huolimatta kaipaa isäänsä.

3. Drogo Hall on jonkinlainne loppuhuipennus, joka kuitenkin luhistuu osiota luonnehtivan Byronin säkeen "Omaan kauneuteensa on mieli sairastunut, yltynyt houreiseen luomistyöhön" tavoin.

Pidin tarinan ensimmäisestä osiosta, toisessa osiossa olin odottavalla kannalla, mutta petyin odotuksissani. Sankarit eivät olleet sankareita ja moni lukiessa herännyt kysymys jäi vaille vastausta kun tarina oli lopussa. Lisäksi tarinassa oli yksi pieni kohta, joka kuulosti ällöttävän epäolennaiselta ja rasistiselta. Täysin turha maininta. Koko kyseinen episodi oli jotensakin kehnoa kuvausta. Mene ja tiedä sitten, mikä osuus suomennoksella oli asiaan.

Tässsä kuitenkin malliksi teoksen yksi parhaimmista keskusteluista:

Englannissa on hyviä ihmisiä, Martha sanoi pelkästä vastustamisen halusta, niin kuin kaikkialla maailmassa.

- Miksi he sitten kiusaavat meitä tällä tavoin? Me haluamme vain sen, mihin meillä on luonnollinen oikeus.

Martha kohottautui kyynärpäidensä varaan ja katsoi serkkkuaan. Hän oli kuullut sanonnan ennnenkin, hänen isänsä oli käyttänyt sitä. . Mikä on luonnollinen oikeus? hän kysyi.

- No, se mikä on meidän, koska olemme miehiä.

- Minä en ole mies. Martha vaikeni. Etkä myöskään sinä.

Nyt Adamkin kohottautui kyynärpäänsä varaan. Hänen suuttumuksensa ei ollut miehen vaan pojan suuttumusta. Hän änkytti. Hän alkoi kertoa Marthalle , miten hyvin hän osasi käyttää kirvestä ja asetta, miten hyvin hän hallitsi hevosia -

- Mutta oletko sinä kaiken tuon vuoksi mies?

- Miten mies sitten määritellään, kerro minulle se Martha Peake?

Martha ajatteli isäänsä. Hän oli mies. Voisiko hän kertoa serkulleen hänestä? Voi, hän halusi, miten hän halusikaan kertoa Harrystä, siitä miten tämä oli luhistunut ja mitä tämä oli kärsinyt - ja sitten aivan yhtäkkiä hänessä kohosi voimakas, melkein ylitsekuohuva hämmennys, tuska ja raivo - ja kun hän työnsi nämä tunteet syrjään ja painoi ne piiloon, hän ymmäsi mikä oli saattanut hänet ymmälle. - Onko miehen luonnollinen oikeus tulla arvoiduksi sielunsa eikä ruumiinsa mukaan? 

- Tietysti. 

- Silloin minä uskon luonnollisiin oikeuksin.

Erityismaininta myös  tälle ajatukselle:Uskottavuus on huono vastine totuudelle

Uskottavuus on koetuksella tässä teoksessa. Pitäisikö tämä ottaa fiktiivisenä teoksena, joka vain on sijoittuvinaan Yhdysvaltain itsenäistymiseen vai onko tämä historiallinen teos, joka kertoo todellisista ihmisistä. Aivan lopussa mainitaan muutamia naisia, joista ainakin Molly Pitcher -niminen henkilö lienee todellinen (googlauksen perusteella), mutta hän ei ole varsinainen tämän teoksen toimija. Amerikkaa ihannoidaan jollakin tasolla vapauden ja itsenäisyyden maana, mitä myös hieman kritisoin. Mene ja tiedä, josko tämä teoskin hieman kritisoisi tuota idealisuutta Martha Peaken hahmon kautta, tuon Vallankumouksen Legendan, jonka hahmo ei sytyttänyt minua liekkiin, niin kuin olisin toivonut.

Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 30: Kirjassa muutetaan uuteen maahan