Ingeborg Maria Sick: Carina!

 

Ingeborg Maria Sick

Carina

WSOY, 1919

137 s.

Tämä pieni novelli tuo mieleeni Dumasin Kamelianaisen tai Prevostin Manot Lescautin. Vaikka teokset eivät täysin vastaakaan toisiaan, on tämän pienen tarinan kerronnassa ja luonteessa jotain samankaltaista herkkyyttä ja teematiikkaa.

Pienen kehyskertomuksen sisällä on varsinainen tarina. Carinan kertoja on tuntematon mies, lääkäri, joka kertoo tarinaansa naiselle, Principessalle. Miljöö on Italiassa, Firenze ja Campagna. Nainen, tarinan kuuntelija on kiinnostunut henkilöstä nimeltä Giannina Stechetti. Gianninan maine ei ole mikään hyvä. Tämä tuntematon mies kuitenkin puolustaa Gianninan luonnetta ja alkaa kertoa tämän tarinaa. 

Tarinaan kuuluu myös musiikkivirtuoosi, pianotaiteilija Alberto Neri Tarinan kertoja on Nerin ystävä lapsuudesta, vaikka ei täysin hyväksy tämän toimintaa.

"Eräänä päivänä uskoin kuitenkin isoäiti Moraquezille, että minusta Neri oli hyvin vaarallinen henkilö hänen pienelle carinalleen."

Giannina asui isoäitinsä Vittoria Moraquezzin luona ja Neri kävi usein viihdyttämässä Moraquezzia. Giannina, jonka lempinimi oli Carina sytytti Nerin soiton liekkeihin ja Neri sytytti Gianninan liekkeihin.  Gianninan sydän  oli täynnä rakkautta Neriä kohtaan, mutta Neri eli vain soitolleen. Neri muuttaa pois, ulkomaille ja Giannina menee isoäitinsä järjestämään avioliittoon Pesar-nimisen miehen kanssa, joka on hyvin menestynyt taloudellisesti.

Sitten, neljän vuoden  jälkeen Neri palasi Firenzeen ja huomasi, että hänenkin sydän sykki vain Gianninalle. Giannina karkasi Pesarin luota Nerin kanssa  Rivieralle.

Sitten Pesar, Gianninan virallinen aviopuoliso sairastuu mieleltään ja joutuu mielisairaalaan. Giannina kuulee asiasta ja menee tapaamaan tätä. Gianninan sydän on täynnä rakkautta ja sääliä aviopuolisoaan kohtaan, jonka olot on kuin Dogen vankilassa. Giannina pyytää Neriltä, että hän saisi ottaa Pesarin heidän luokseen asumaan eikä Neri voi  vastustaa Gianninan pyyntöä. 

Carina on kiintoisa pieni novelli naisesta, jonka sydän on täynnä hellyyttä ja rakkautta. Kirjailija, jonka tausta on vapaakirkollisuudessa pohtii teoksessaan siveyden, rakkauden ja moraalin teemoja, Näkisin kuitenkin, että tarinan ydin on kuitenkin luonnekuvauksessa. Tarinan kehyskertomuksen kertojan suhde Gianninaan selviää naiselle, jolle tarinaa kerrotaan.Minulle se jää hieman epäselväksi, mutta ilmeisesti Giannina on ollut kertojalle tärkeä henkilö. Samalla nainen joutuu miettimään, onko Gianninan maine ansaittu ja tuomittava. Kehyskertomuksessa kertojan ja kuuntelijan välillä lienee myös jotain, mikä jää avoimeksi, mutta jota voi aavistella mielessään.

Pieni romanttinen tarina, jossa on myös tragiikkaa. Ei moralisoi teemastaan huolimatta. On kerronnalliseti ehkä hieman kevyehkö, mutta sisältää myös syvyyttä ja vahvoja tunteita, joita ei kokonaisuudessaan avata ja tästä syystä, ainakin minulle, paikka paikoin hieman vaikeatajuinen. En pitäisi tätä kuitenkaan mitenkään huonona teoksena. En kuitenkaan suosittele tätä kenellekään sellaiselle, joka kaipaa kevyttä viihdettä. Sellaiseksi tätä ei voi luonnehtia.

"Carinan onni! Hän itki niin monesti kuolleiden lintusten tähden - ja minusta hänen onnensa oli kuin kuollut lintunen --- ---

Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 5: Kirjassa sairastutaan vakavasti.