27 tammikuuta 2022

Stanislav Rudolf: Uhmamielinen syksy!



Stanislav Rudolf

Uhmamielinen syksy

Alkuteos: Nezne háckovany cas

Suomentanut Kirsti Saraste (pitäisikö olla Siraste?)

Ilmestynyt 1978 Tammen kustantamana nimellä Hellästi virkattu aika

Suuri Nuorten Kirjakerho (Suomalainen kirjakerho), 1979

Kansi: Kaarina Ewart


Päähenkilö Milena viettää uhmamieliestä syksyä. Hänen isänsä on joutunut  vankilaan työmaalla tapahtuneen onnettomuuden seurauksena, jossa tuomioistuin on katsonut, että onnettomuus olisi ollut vältettävissä. Kolmen vuoden vankilatuomio on kova pala Milenalle, sillä isä tunnetaan kaupungissa ja muun muassa eräs Milena opettajista kutsuu tätä aina sukunimellä viitaten että tämä on "sen vankilassa olevan miehen tytär".

Milenalla on myös poikaystävä Vlado, jonka  suhteen on kuitenkin ongelmia. Vlado on alkanut kulkea Ilonan kanssa, Ilonan, jonka vaatteet on ostettu valuuttakaupasta ja on ollut ulkomailla.

Milenan paras ystävä on Sarika ja onhan koulutoverijengi, jonka kanssa hengaillaan jossain tukkikasalla.

 Uhmamielinen syksy on itäblokin, kylmän sodan aikaista kirjallisuutta Tsekkoslovakiasta, maasta, jota ei enää ole. Teos on mielenkiintoinen ajan ja kulttuurin kuvaus. Tässä on monia mainioita ja mukavan kutkuttavia  sana-assosioaaatioita ja mielleyhtymiä, metaforia, kuten:

Tiistai oli yleensäkin inhottava päivä. Kuin mikäkin rätin riekale

Kiukkuinen kuin kolhittu kahvikuppi

Unen suloinen tulva

Tylsien oppituntien kovettunut leipä 

Pyöri kuin huppelissa oleva donitsi

Kirjallinen ilmaisu on kaiken kaikkiaan raikaista ja omanlaistaan, jossa tehokeinoja on käytetty monipuolisesti, tässä esimerkkinä inhimilllistäminen: Jäljellä olevat kaksi päivää hyppäsivät laiskasti ajan  aidan yli.

Kulttuurinäkökohdat tulee esiin muun muassa ammatillisen koulutuksen yhteydessä. Tonda, eräs jengiläisistä, jolla on surkastunut toinen jalka on toivonut pääsevänsä opiskelemaan hienomekaniikkaa, mutta ei pääse, koska sinä vuonna otettiin koulutukseen vain tyttöjä. Sitten Tonda allekirjoittaa sitoumuksen, että opettelee suutariksi, mutta siinäkin hän jää alimmalle tasolle, rahjujen korjaajaksi. 

Kysymyksiä aikuistumisesta herättää myös se, että Milena odottaa 15-vuotissyntymäpäiväänsä, koska silloin hän saisi oman henkilöllisyystodistuksen.

Mielenkiintoinen ja hieman outokin on episodi, jossa koululuokkaa syytetään siitä, että he eivät ole sanoneet päivää opettaja Havelkalle. Tämä on valittanut luokanvalvojalle. Luokanvalvojan sanat: Ellette sano kristillisesti päivää saa minut miettimään, onkohan tässä kenties tapahtunut suomalaistamista? Kyllä kai tsekkoslovakiassakin oli kristillisiä kirkkoja, mutta itäblokin maana minulla tulee mieleen kyllä että olisikohan alkukieli sittenkin viitannut toverillisuuteen tai vastaavaan?  Idän ja lännen eroihin tai samankaltaisuuksiin viittaa näyttelijänimet, kuten esim. Delon.

Paitsi koululaiselämää ja ystävyyssuhteita teoksessa on toki perhe-elämääkin. Milenan äiti postinkantaja.  "Suonikohjujen voitelu oli jokailtainen seremonia, joka päättyy säännöllisesti huokaukseen: - postinkanto vie minulta vielä hengen..." Kuinkahan on tämän päivän postinkannon Suomessa? Milenalla on myös pikkuveli, jota hän aina välillä joutuu katsomaan. Ja naapurinrouvan, rouva Adamin asioitakin sivutaan, tämän poika on muuttanut Australiaan ja tällä on ihan hyvä eläkekin. Miksi tämä kuitenkin joutuu lainaamaan Milenan äidiltä säännöllisesti rahaa?

Uhmamielinen syksy on täynnä nuoruuden toiveita, unelmia, arkea ja vimmaa. Vladon kanssa välit menevät poikki, mutta sitten kuvaan ilmestyy Kostja, moottoripyörällä ajava nuorukainen, joka pelaa jääkiekkoa A-joukkueessa. 

Kirjallisuusviite:

Dostojevski muistelmia kuolleesta talosta, jonka Milena lainaa kirjastosta, koska se  kertoo vankilaoloista. Milena saa myös Kostjalta kirjan, jonka päähenkilöt on Petri ja Lucia. MIkähän kirja mahtaa olla kyseessä.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen nuortenkirja ajalta toiselta, mutta teemaltaan ei niinkään kaukaiselta, vaikka pienet yksityiskohdat, kuten luokan lähteminen perunannostoon Valtion tilalle herättänevät ihmetystä ja kysymyksiä ainakin nykylukijoille. Itsekin mietin joitakin asioita. Kuinka ankeaa se on ollut Itäblokissa vai onko ankeudessa eroavaisuuksia? Liekö tämän teoksen ilmestymisaikaan kenties alkanut olla jo liennytystä?

---

Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 28: kirjan päähenkilö on alaikäinen

6 kommenttia:

  1. Tässäpä mielenkiintoinen teos! En ole ikinä lukenut Tsekkoslovakiaan sijoittuvaa kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stanislav Rudolfilla on kyllä ihan hauskoja suomennettuja nuortenkirjoja. Itse tykkään eniten hänen teoksestaan Päivänkakkaroita linnanneidille.

      Poista
  2. Kiinnostava teos minustakin. Itse olen kyllä lukenut muutaman Tsekkoslovakiaan sijoittuvan kirjan. Tämä sopisi hyvin joukon jatkoksi. Onpa siinä tosiaan käytetty omaperäisiä kielikuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielikuvien rikkaus on todellakin tämän teoksen parasta antia.

      Poista
  3. Kirja on julkaistu ilmeisesti 1973 (googlasin) ja kuvaa senaikaisua arvoja, varmasti mielenkiintoinen kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Alkuperäisteos on ilmestynyt 1973. Ajan arvot kyllä näkyvät, vaikka tässä ei niinkään poliittiset ilmentymät tule samalla tavalla esiin, kuin kirjailjan kahdessa muussa tyttökirjassa (päivänkakkaroita linnanneidille ja tyttö kuin punapippuri). Nuoruus vaikuttaa aika samanlaiselta oli sitten idässä tai lännessä.

      Poista

Älä roskaa!