Petina Gappah
Pimeydestä loistaa valo
Alkuteos: Out of Darkness, Shining Light
Suomentanut: Aleksi Milonof
Tammi, 2029
377 s.
"Tämä on kertomus siitä, miten me kannoimmme pois Afrikasta bwana Daudin, tohtorin, David Livingstonen ruumisraasun, jotta hän pääsi meren yli omaan maahansa haudattavaksi."
Tarinan kertojana on Halima, sansibarilainen orjanainen, jonka Livingstone on ostanut vapaaksi ja luvannut tälle oman talon. Tosin Halima on annettu puolisoksi Amoda-nimisella miehelle.
Tarinan toisena kertojana on Jacob Wainwright, joka on syntyjään afrikkalainen, mutta päätynyt orjalaivan kautta Intiaan kristilliseen kouluun ja tullut kristityksi. Jacob on palava kristitty, jonka haaveena on saada pappisvihkimys Englannissa ja päästä sitten lähetystyöhön oman kansansa keskuuteen.
En oikein tiedä, miten tähän tarinaan tulisi suhtautua. Osin se on historiaan pohjautuva. Henkilöt ovat todellisia (?) ja tapahtumakin. Lukujen aluissa olevat päiväkirjaotteet lienevät autenttisia lukuunottamatta Jacob Wainwrightin, koska kirjailija mainitsee lopussa, että "kun Wainwrightin oikeasta päiväkirjasta julkaistiin otteita, oli Gappah jo saanut kirjansa valmiiksi".
Kyllä tämän luki, vaikkakaan ei mitenkään nopeasti, ihan viimeisillä sivuilla alkoi jo lukuväsymyskin painaa päälle.
Mikä minua eniten häiritsee saatuani kirjan luettua on Jacob Waingwrightin nimiin laitettu kuvaus siiitä, miten tarinaa on todellisuudessa kerrottu ja miten se siis on tässä tarinassa kerrottu. Pitäisikö minun uskoa enemmän historian kirjoitusta vai tämän kirjan selostusta tuosta matkasta?
David Livingstonesta ei anneta kovin mairittelevaa kuvaa tässä teoksessa, minkä myös Kirjaluotsi
on havainnut. Lumiomena puolestaan kiinnostui Haliman (joka oli retkikunnan kokki ja edusti naisnäkökulmaa) osuudesta, mutta Jacob Wainwrightin osuus taas oli hänelle liian uskonnollinen.
Minä en sinänsä karsastanut kristillistä näkökantaa, mutta Jacob oli minusta turhan "itseriittoinen". Toisaalta hän oli hyvin palavasieluinen ja asialleen antautunut. En myöskään jakanut ihan kaikkia hänen näkemyksiään ja muun muassa kristinuskon kääntymismetodeista olen hänen kanssaan hieman eri linjoilla.
Kansikuva on hieno, joskin taipuu hieman naivistiseen suuntaan ja tuo mieleen lastenkirjan, mitä tämä ei millään muotoa ole. Päällyksen on suunnitellut Eevaliina Rusanen. Teoksesta nimestä vielä sen verran, että en oikein päässyt jyvälle mikä oli se valo, joka pimeydestä loistaa. Alkuteoksen sanatarkempi suomennos olisi Ulos pimeydestä, loistava valo, mutta sekään ei oikein avaudu. Tarinassa käydään ristivetoa afrikkalaisten heimouskontojen, islamin uskon ja kristinuskon kesken eikä mikään niistä oikein nouse toista korkeammalle, vaikka kristillistä symboliikkaa on toki paljon.Minulla on vähän sellainen tunne, että nimi on pikkuriikkisen ironissävytteinen.
Teos jätti siis minuun hyvin ristiriitaisen vaikutelman. Toisaalta tarinan motiivi ei liene ollutkaan kuvata David Livingstonen elämää vaan tuoda esiin hänen retkikuntansa jäsenten, alkuperäisten afrikkalaisheimojen puolta tuon ajan elämänmenoon ja tapahtumiin näissä oloissa. Suketus pitää teosta eloisana, herkullisena, mutta myös raadollisena kertomuksena tapahtumista David Livingstonen kuoleman jälkeen. Ja kyllä, kerronta on eloisaa, välillä järistyttävää ja juurikin raadollista. Kirsin Book Clubissa teoksen taustoja ja kirjailijaa esitellään laajemmminkin.
...
Kirjallinen maailmanvalloitus: Zimbabwe, sillä kirjailijaon Zimbabelainen. Tarina sijoittuu Keski-Afrikkaan ja matkaa tehdään ilmeisesti useamman maan halki.
Helmet 2020 lukuhaaste kohta 18: Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja
