Irja Lounaja: Rakas syntipukki!

 

Irja Lounaja

Rakas syntipukki - Minun saksalainen sotani

WSOY, 2002

413 s.

 

 

 

Teoksen motiivi:

"Joskus yli viisikymmentä vuotta sitten palattuani Suomeen tahattoman pitkäksi venyneeltä Saksan-matkaltani yksi ja toinen ystävä ja kylänmies lausahti: "Kirjoittaisit noista ajoista!" ---- Tekstit välittävät lukijalle --- tavallisten nuorten vuoropuheluita ja mielialoja."

Tekstit koostuvat kirjeistä, joita kirjailija kirjoitti sota-aikana suomalaiselle sotilaalle ja päiväkirjaotteista.

Eletään jatkosodan aikaa. Teoksen päähenkilö Maria (Irja Lounaja) on lähtenyt Saksaan töihin, haaveilee opiskeluista yliopistossa ja käy kirjeenvaihtoa suomalaisen sotilaan kanssa. Tapahtumat sijoittuvat lähinnä Kasseliin ja Muncheniin.

Heränneitä ajatuksia lukijan mielessä

Miksi Maria eli Irja lähti Saksaan töihin? Mikä hänen suhteensa oli ajan politiikkaan? Ihailiko hän natsiaatetta? Tähän ehkä antaa vastauksen Marian antama vastaus eräälle henkilölle, joka katsoi häntä "hieman karsaasti", että hän ei ole "valtakunnan saksalainen" vai oliko se kansalainen. Mariahan, jota kirjeissä kutsutaan kisuksi, oli suomalainen. Teoksessa ei muutenkaan ole juurikaan natsismista mainintoja. Hitleriin viitataan muutamia kertoja, mutta ei mitenkään ihaillen. Maria ei tee natsitervehdystä, kuten jotkut hänen "kollegansa".

Elämä Saksassa ei välttämättä ole helppoa. Sääntöjä on monenlaisia. Ihmetyttää se, että Suomeenkaan ei voi niin vain matkustaa takaisin. Eikä liikkua paikasta toiseen niin vain.

Juutalaisiinn viitataan muutamia kertoja. 

Vieraista tutustuin parhaiten stuttgartilaisen varakkaan liikemiehen rouvaan. Heillä on kotonaan jopa sauna. Hän uskoutui kerran, että hän muutama vuosi sitten etsi miehensä kanssa uutta taloa. Heidän käydessään tutustumassa yhteen tarjoukseen mies ihastui kovasti. Se täytti monessa suhteessa hänen toiveensa, mutta vaimo tunsi outoa levottomuutta ja ahdistusta eikä voinut yhtyä miehensä innostukseen. Vaimon pyynnöstä mies otti selvää talon entisestä omistajasta: hän oli ollut j u u t a l a i n e n.

Nämä maininnat ovat hämmentäviä. Tässä kohdassa erityisesti fonttiratkaisu korostaa sitä, että se, että talon entinen omistaja oli ollut juutalainen olisi merkityksellinen seikka. Miksi juutalaisuus olisi tuonut ahdistusta uudelle omistajalle. Onko kyse antipatiasta, rasismista vai vain toteamisesta? Juutalaisvainoista tai siirtämisistä ei otteissa ole mainintoja ennen kuin vasta Saksan antautuessa, jolloin saksalaisille näytetään amerikkalaisten toimesta filmejä keskitysleireistä. Maria menee amerikkalaisten töihin. Ilmeisesti kyseessä on Marian taholta kuitenkin vain huomiointi ihmisten arjessa.

Kirjallisuusviitteitä:

Teoksessa on joitakin kirjallisuusviitteitä, mm. Uuno Kailasta ja Goetheä lainataan. Teos päättyy Rainer Maria Rilken runoon Syyspäivä. 

Lopputulemana Rakas syntipukki tuo hyvin esille tavallisen nuoren ihmisen ajatuksia ja elämää sota-aikana. Ei niinkään poliiittista ideologiaa. Itse sodasta ei juurikaan puhuta. Pommitukset tuovat sodan lähelle. Suhtautuminen suomalaisiin muuttuu Suomen antautumiseen. Koti-ikävä alkaa vaivata. Mutta miten päästä takaisin koti-Suomeen? Se onnistuu vasta vuosien päästä, kun sota on sodittu ja olot alkaneet vakiintua ja yhteydet palautua. Siihen vaaditaan kuitenkin takuumiehiä Suomen puolella  ja kuulustelut Hangossa ovat omaa luokkaansa.

Mielenkiintoinen teos, joka toi uudenlaisen näkökulman aikaan ja aiheeseen. Toisaalta jätti paljon kertomattakin. 

Lea Toivola on blogissaan valottanut teosta hyvinkin monipuolisesti ja avartavasti.

Dietrich Bonhoeffer: Kirjeitä vankilasta!

Dietrich Bonhoeffer
Kirjeitä vankilasta
Alkuteos: Widerstand und Ergebung
Suomentanut Kai Selinheimo ja Erkki Niinivaara
Suomen Lähetysseura, 1963
279 s.

Kierrätyslaatikosta bongattu kirja kiinnosti historiallisuuden ja teologisten pohdintojen vuoksi. Dietrich Bonhoeffer oli saksalainen teologi, joka vangittiin yhtenä osallisena Hitleriä vastaan suunnatusta attentaatista, josta hänet sitten tuomittiin kuolemaan. Olen aiemmin lukenut Bonhoefferin elämänkerran. Itselleni Bonhoeffer näyttäytyy hieman ristiriitaisena  persoonana, kristitty, jonka ajattelusta on vaikea päästä selville.

Kirjeitä vankilasta sisältää Bonhoefferin kirjeitä vanhemmilleen ja ystävälle. Ystävän nimeä ei mainita. Lisäksi muutamia kirjoitelmia ja runoja.

"Pahan suuret naamiaiset ovat temmanneet pyörteisiinsä kaikki siveelliset käsitteemme. Että paha esiintyy valkeuden hahmossa, hyvinä tekoina, historiallisena välttämättömyytenä sosiaalisena vanhurskautena, sen o perinteellisten siveellisten käsitteittemme maailmasta tulevalle suorastaan tyrmistyttävää;"

"Siviilirohkeus voi kasvaa esiin vain vapaan ihmisen vapaasta vastuuntunnosta."

"Aivan ihania olivat ruskoliljat niiden verhiöt avautuvat aamuisin hitaasti, kukkivat  vain yhden päivän seuraavana aamuna avautuu uusia ylihuomiseen mennessä ovat kaikki kukkineet."

"Kun on pakko niin kuin minun olla olemassa vain ajatuksissaan  silloin joutuu sen kiakkein typerimmän ajatuksen valtaan, että nimittäin ryhtyy kirjoittamaan hetkellisetkin ajatuksensa paperille!"

Olla olemassa vain ajatuksissaaan - onko kuvaavampaa ilmaisua totaaliselle yksinäisyydelle?

Bonhoeffer tunnetaan teologisesta armon käsitteestä: halpa ja kallis armo. Siihen littyen tämä armon ulottuvuus kolahti:

"Mennyt elämäni on tulvillaan Jumalan hyvyyttä ja syyllisyyteni yllä on Ristiinnaulitun annteeksiantava rakkaus."

Kirjeitä vankilasta on syvällistä elämän pohdintaa, joka ei kaikilta osin aukene helpolla, mutta joihin ajatuksiin ja pohdintoihin mielellään palaa uudemmankin kerran.

Astrid Lindgren & Sara Schwardt!

Astrid Lindgren & Sara Schwardt
Kätken kirjeesi patjani alle - kirjeenvaihto 1971-2002
Alkuteos: Dina brev lägger jag under matrassen
Suomentanut Kari Koski
Alkusanat Lena Törnqvist
WSOY, 2017
202 + 1 s.

Tämä on upea teos, hieno pieni teos, joka voisi olla kirjeenvaihtoluonteestaan huolimatta kuin romaani. Romaani ystävyydestä kahden ihmisen välillä, nuoren ja iäkkäämmän'. Tämä kirja todistaa sen, että kahden sukupolven välisen kuilun ei tarvitse olla niin syvä, jos sitä tarvitsee lainkaan olla.

Astrid Lindgrenin tuntevat kaikki kirjallisuutta tuntevat, hän oli ruotsalaisen lastenkirjallisuuden Grand Old Lady, joka elää ja vaikuttaa varmaan vielä kuolemansakin jälkeen. Sara Schwardtin tuntevat harvemmat. Hän on yksi niistä, joihin Astrid Lindgrenin kirjat tekivät vaikutuksen. Lindgren sai elämänsä aikana paljon ihailijapostia, aluksi hän pyrki vastaamaan kaikille henkilökohtaisesti, ajan mittaan tämä kävi kuitenkin vaikeaksi. Ihalijapostista erottui kuitenkin Saran kirjeet. Sarasta ja Astridista tuli kirjeenvaihdon kautta läheiset ystävät. He eivät tosin koskaan tavanneet toisiaan, mutta yhteys oli tärkeä ja kestävä.

Se, että nämä ovat todellisia, sensuroimattomia kirjeitä tekee tästä kirjasta eräällä tavalla vaikean arvottaa, tuo tuntematon tyttö, Sara on tehnyt rohkean teon avatessaan yksityisyyttään julkiseksi. Voin kuitenkin lämpimästi sanoa, että tämä on kirja, joka antaa paljon. Kiitos Sara, kun jaoit tämän kanssamme.

Silloin linnut tulivat
Joka päivä kun kuljin tietä yli kukkulan
Ne tulivat ja täyttivät taivaan
Nousivat kaikki kerralla puiden suurista latvoista
laulaen, kirkuen korkealla pääni päällä,
Mutta juuri silloin kun pääsin mäen huipulle
niiden kiihko oli rajuimmillaan, ja tunsin aina
pientä huimausta
avaruuden ja ikuisuuden tunteen,
Eräänä päivänä, kun olin aivan huipulla ja luulin että
tuttuun tapaan ottaisin ensi askeleen mäkeä alas
minä nousin ja lähdin niiden matkaan.
    - Sara Schwardt

Lady Mary Wortley Montagu: Elämänmenoa kultaisessa sarvessa!

Lady Mary Wortley Montagu:
Elämänmenoa kultaisessa sarvessa

Suomentanut Ville-Juhani Sutinen
Savukeidas, 2010
171 s.

Lady MaryWortley Montagu  (1689-1762) oli englantilaisen suurlähettilään vaimo. 1700-luvun alkupuolella hän matkusti miehensä kanssa Euroopan halki aina Konstantinopoliin. Elettiin ottomaanien valtakautta.

Tämä pienikokoinen teos sisältää Lady Maryn kirjeitä siskolleen ja joillekin ystävilleen ja kirjeissä hän kertoo matkavaikutelmiaan ympärillään kuhisevasta elämänmenosta. 

Wieniläistä muotia:

Asu oli erittäin epämukava, mutta toi erinomaisen hyvin esiin niskan ja vartalon muodoto. En voi mitenkään välttää tässä kohdin kuvailemasta paikallisia muodin oikkuja, sillä ajanmukaiset asut ovat tavattoman kookkaita ja sanoinkuvaamattomalla tavalla vastoin kaikkea järjellistä pukeutumista. Päähän sommitellaan harsokankaasta mileti metrin korkuisia rakennelmia, jotka koostuvat kolmeta tai neljästä päällekkäisestä kerroksesta ja joita vahvistavat raskaasta kankaasta valmistetut, usean metrin mittaiset nauhat. Tämän rakennelman perustaa kutsutaan nimellä bourle ja se on tismalleen saman muotoinen ja kokoinen kuin ne rullat, joilla huollelliset lypsäjättäremme sulkevat maitotonkkansa, mutta vain noin neljä kertaa suurempi. Tämän laitteen naiset peittävät hiuksillaan, jotka he sotkevat keinotekoiseksi vyyhdeksi, sillä täällä pidetään erityisen kauniina sitä, jos päästä tehdään niin suuri ettei se mahdu tavallisen kokoiseen kylpyvannaan. Naiset puuteroivat hiuksensa ihmeellisellä tavalla peittääkseen tämän kokonaisuuden ja asettelevat hiusten yhdessä pitämiseksi päähänsä kolme tai neljä riviä hämmästyttävän suuria timanteista, helmistä sekä punaisista, vihreistä ja sinisistä jalokivistä valmistettuja hiusneuloja, joiden kärjet pistävät esiin seitsemän tai jopa kymmenen sentin mitalta. --- --- Heidän luunvalkeat alushameensa ovat kehältään useita metrejä leveämpiä kuin meillä ja ne peittävät myös kappaleen verran lattiaa.

Kirjeiden kerronta on terävänäköistä ja huomioivaa, mutta lauseissa on myös jotain, josta en tiedä, onko se tarkoituksellista piikittelyä, leikinlaskua vai onko mukana jopa ironiaa tai hyperbolamaisuutta. Tässä mainitsemassani kohdassakin on yksi tuollainen kohta, jossa ensin sanotaan toista, mutta seuraava lause väittää ihan toista, siis kun ensin sanotaan, että on tismalleen samankokoinen ja sitten kohta paitsi että on neljä kertaa isompi. Tällaisia vastakkainasetteluja kirjeissä tulee useampiakin.

Sinänsä tämä oli ihan kiintoisa historialliskulttuurinen matka 1700-luvun Eurooppalaiseen ja Turkkilaiseen elämään.

Vaikka kirjeissä pääasiassa viitataan islamilaiseen kulttuuriin, varsinkin, kun ollaan tultu Konstantinnopoliin, niin laitan tähän päätteeksi yhden runon, joka kirjeiden  mukaan löytyi naisille rarkennetun seraljin seinämaalauksista. Runo on mielestäni kaunis ja puhutteleva.

Me saavumme maailmaan, asumme,

ja lähdemme aikanaan;

mutta hän joka asuu sydämissämme

ei lähde milloinkaan.

---

Helmet lukuhaaste 2017 kohta 14:  Valitsit kirjan takakannen perusteella

Kirjallinen maailmanvalloitus: Turkki

Timo Valtakoski: Sukuni suuri tarina!

Timo Valtakoski

Sukuni suuri tarina

Elvi ja Aku Valtakosken kirjeenvaihto vuodelta 1918

370 + 3 s.

"Tämä on rakkaustarina, tarina äkkirakastumisesta, uskollisuudesta, luottamuksesta ja voimakkaasta elämisen halusta ja uskosta tulevaisuuteen." 

Näin kirjoittaa Timo Valtakoski prologissaan isovanhempiensa tarinaa. Se on myös Valtakosken suvun syntytarina, sillä Aku Valtakoski, aikaisemmin Wallenius muutti ja suojasi nimensä vuonna 1906, jolloin monet suomalaistivat nimensä. Tämä kirjeenvaihto on myös suomalaisen työväen historiaa ja alkuperäinen kirjeenvaihto onkin talletettuna Työväen arkistossa.

Löysin tämän kirjan kirpputorilta, kuten niin monet muutkin kirjani. Suhtaudun yleensä hieman varauksellisesti julkaistuihin todellisiin kirjeenvaihtoihin, ne on niin henkilökohtaisia olletikin sitten historiallisestikin merkittäviä. Ja kun lisäksi tiedän kirjoittajan, kuka hän on ja niin päin pois. Minua kuitenkin kiinnostaa sukututkimus ja historia yleensä ja tässä teoksessa kiinnostustani lisäsi nimi Wallenius, sillä suvussani on Walleniuksia. Löytäisinkö tästä kirjasta jonkin yhdistävän tekijän sukuuni? No, en löytänyt. Tästä huolimatta tämä oli kiinnostava ja koskettava kirja. Kuinka toisin voisi ollakaan. Niin syvästi kipunoivat tunteet kahden nuoren välillä, niin sydämen pohjia raastavasti kipunoi tunteet punaisten ja valkoisten välillä vuonna 1918, niin raastavasti että niiden kaiku kuuluu vielä meidän vuosituhannelle.

Elämän neuvoja ja adeknootteja:

Rakkaus ei ole leikkiä!
Nälkä on paha vieras.
Älä ole murheellinen sillä se ei ole terveellistä

Sattuva sana:
Verikylvö

Naisten kaunistus:
hämähäkkisukat

Outo sana:
Trykfeeli?

Lauseyhteydestä sen joten kuten ymmärrän, mutta muuten on ihan outo ja ennen kuulematon tämä sana, lieneekö murretta vai mistä lie juontunee moinen vierasperäinen sana muuten suomalaisessa kirjeenvaihdossa.