![]() |
| Kuvakaappaus Kirjasampo |
Ernest Thompson Seton
Eläinten sankareita
Alkuteos: Animal heroes
Suomentanut Into Konrad Inha
WSOY 1919
148 s.
Luettu Projekti Gutenbergista
Eläinten sankareita sisältää kahdeksan eläintarinaa, jotka ovat ymmärtääkseni sekoitus eläinten biologiaa ja kaunokirjallista mielikuvitusta. Seuraavassa lyhyet luonnehdinnat näistä eläintarinoista.
1 Takapihan kissa
Kertoo kujakatin tarinan neljä eri elämänvaihetta kurjasta, ravintoa etsivästä satamien ja takakujien katista hienoksi Analostanin prinsessaksi. Vaikka kissalla on lopulta hyvät ja lokoisat oltavat kaipaa se syntymäkujille ja kun henkilö, joka on pidättänyt sitä tuossa hyvässä ja lokoisassa paikassa poistuu sen elämästä, kissa alkaa etsiä takaisin sinne, mistä on lähtenyt. Tarinoista kaikkein pisin.
2 Arnaux kirjekyyhkyn tarina
Nimensä mukaisesti kuvaa kyyhkyjen kasvatusta ja käyttöä viestinkuljettajina. Surullinen tarina, jonka olisin toivonut päättyvän onnellisemmin, mutta Setonin tapaa kuvaa luontoa ja elinolosuhteita suht todellisuuteen pohjautuen.
3 Voitokas susi
Kertoo tarinan Pahanmaan Billystä, sudesta, joka on jäänyt orvoksi sudenmetsästäjien tapettua sen emon ja sisarukset. Se löytää turvakseen toisen susiemon ja kasvaa ovelaksi, niin että sitä metsästävät karjankasvattajat jäävät aina nuolemaan näppejään ja tuskailemaan menetettyä nautaa.
4 Poika
ja ilves
Corney irlantilais-kanadalainen nuorukainen, joka siskojensa Margatin ja Loon kanssa asustaa Corneyn valloittamaa asutusta Faneboukissa., heidän vanhempiensa puolestaan asuessa 40 km kauempana. Heidän vieraakseen tulee Thorburn Alder niminen poika, joka on sairastellut ja on siksi lähetetty tervehtymään ja karaistumaan erämaahan.
Ilves puolestaan asustaa ontossa lehmuksessa ja käy aika ajoin vähentämässä Corneyn kanatarhan asukkaita ruokkiakseen itseään ja pentujaan.
Kun Corney sairastuu hän lähtee vanhempiensa luokse ja kehottaa siskojaan ja Thorburnia menemään naapuriin, jos tulee ongelmia. Mutta sitten sisaruksetkin ja Thornburn sairastuvat ja yrittävät selvitä, kun ilves jotenkin on päässyt sisälle ja Thornburn kuumehoureissaan luulee sitä tiikeriksi. Ilves häviää, mutta vie mennessään viimeiset eväät. Luonto voi olla julma, ainakin se vaatii asukkailtaan paljon sen oloissa selviytyäkseen.
5 Pikku Sotahevonen
Kertoo mustahäntäjäniksestä, joka otetaan kiinni ja laitetaan kilpailemaan juoksussa. Julmaa touhua ihmisten taholta. Onneksi löytyy yksi sääliväinen joukossa.
6 Snap
Persoonallisesta Bullterrieristä kertova tarina, jossa tulee esille ihmismielen kahtiajakautuneisuus. Tarinaa kertoo minäkertoja, joka on saanut Snapin lahjaksi. Hän on kiintynyt Snapiin, mutta rehennelläkseen koirallaan, joka ei pelkää mitään, hän ottaa sen mukaan karjankasvattajien susijahtiin. Surullista menoa.
7 Winnipegin susi
Tarina sudesta, joka eli mieluummin kaupungissa kuin metsissä. Vihasi koiria ja juopuneita, mutta oli lapsille aina ystävällinen. Tässäkin tarinassa ihmisten julmuus eläimiä kohtaan on olennaista. Susiparalla on vain yksi ystävä, pieni Jim-poika, joka itsekin hakee turvaa isänsä käytökseltä.
"Winnipegin sutta ei ole enää. Sen viimeinen jäännös tuhoutui oppikoulun palossa, mutta vielä tänä päivänä St. Bonifacen kirkon suntio vakuuttaa, että kun jouluaattona soitetaan kelloja, kuuluu aina alakuloista outoa suden ulvontaa metsittyneeltä hautausmaalta, sata askelta siltä paikalta, johon he kätkivät pikku Jimin, ainoan olennon maan päällä, jolta susi sai osakseen rakkautta"
Winnipegiin liittyviä paikannimiä: St.Paul, St.Boniface, Kildovan. Red River. Qu'Appelle. Fort Garry. Hudson Bay Company. Fort Aleksander. Colony Creek.
8 Tarina valkoisesta porosta
Upeaa pohjoisen luonnon kuvausta josta hyvinkin pidin. Mutta lopussa kaameaa maagisuutta, jonka vuoksi toivon, että en olisi tullut lukeneeksi tätä. Tarina sijoittuu Norjaan. Kerronta on kaikkitietävää ulkopuolisen tarkkailijan.
Olen aiemmin lukenut Anya Setonin historiallisen romaanin, ja hänen kirjailijakuvansa perusteella olin hieman varauksellinen myös Ernest Thompson Setonin (Anyan isä) teoksiin. Tämä oli kuitenkin äkkiseltään ainoa teos, jonka löysin Gutenbergista päästäkseni Winnipegiin Matkallani halki Kanadan. Tarinoissa oli paljon luonnonolojen kuvausta, eläimiin liittyvää faktatietoa, pidän näitä kuitenkin enemmän kaunokirjallisina fiktiivisinä tarinoina enemmän kuin tietopohjaisina kuvauksina. Eikä kuvauksissa ole oikein mitään suoraan ilmenevää yhteiskuntakriittistäkään, vaikka luonto on mitä ilmeisimminkin ollut kirjailijan motiivina kuvauksissaan. Tarinoissa kuvastuu 1800-luvun loppupuolen elinolosuhteet. Kerronnallinen ote vaihtelee ja jotkut tarinat kolahtivat hieman enemmän kuin toiset. Minäkertojaa ja kaikkitietävää kertojaa vaihtelevasti. Eivät nämä kuitenkaan ihan minun tarinoitani olleet. Enkä ihan pienille lapsille tai herkille en näitä antaisi luettavaksi.
Herättää kiinnostusta:
pipsissewa-yrtit. Viittaus alkuperäiskansan ja luonnonlääkintään on aina kiintoisa yksityiskohta
Tällä siis jatkan matkaani Halki Kanadan ja saavutan Winnipegin
