Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uusi Tie. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uusi Tie. Näytä kaikki tekstit

28 marraskuuta 2025

Reino Laakkonen: Maatilan salaisuus

 
Reino Laakkonen
Maatilan salaisuus
Uusi Tie, 1990
133 s, 
Kansi: Kristiina Kolari
 

Jari Eronen on 15-vuotias yksinäinen poika, jonka vanhemmat ovat eronneet. Jarin isän uusi puoliso ei ole halunnut ryhtyä "äitipuoleksi" ja sen takia isä on vuokrannut pojalle oman asunnon. Jari on ollut vuosi aiemmin kesätöissä Malmikartanossa ja nyt hän saa kutsun tuntemattomalta mieheltä tulla tapaamaan häntä Suomalaiseen klubiin. Äiti Jarin siskojen kanssa asuu erikseen, mutta käy joskus tapaamassa Jaria.

Tämä tarinan aloitus minua hieman uteloitti, sillä aloin miettiä, että jos klubiin hyväksyttiin vain miesjäseniä (viittaan viime aikojen uutisiin), niin kuinka on sen ravintolan laita, voiko siellä olla naistarjoilijoita?

No, Jari menee tapaamaan miestä, joka ei sano nimeään, mutta tietää paljonkin Jarin aiemmista kesätöistä ja kertoo olevansa Malmikartanon isännän veli. Mies toivoo, että Jari nytkin menisi kesätöihin isännälle ja pitäisi tätä "silmällä" ja sitten kertoisi miehelle tilannepäivityksiä. Jari pääsee kuin pääseekin töihin Malmikartanoon, jossa Isäntä ja apumies Hanse antavat hänelle hommia vuorotttain. He eivät koskaan näyttäydy samanaikaisesti. Jaria alkaa kiinnostaa Isännän puuhailut läheisellä kannaksella, jossa näkyy eräänä päivänä myös outo vesisuihku. 

Jarilla on kesätyöpaikkakunnalla 14-vuotias kaveri Eero Lampela. Lampelan perhe on uskovainen ja erään kerran Jari lähtee Eeron kutsusta hengelliseen tilaisuuteen, jossa musiikilla tuntui olevan suuri osuus tilaisuutta. Jari  tosin ei ymmärtänyt musiikista enempää kuin "kirahvi kotimikroista". Tilaisuudessa Jari tapaa Tapani Huhtan, jonka kanssa hän lähtee ajelulle tämän Datsun A- satasella. Jari on saanut kirjeen Jouto-Tuomas nimiseltä kaverilta, joka on kutsunut hänet tapaamaan häntä Varsitielle. Jarin ja Tapanin keskustelut jää kesken, kun Jari lähtee tapaamaan miestä, joka kertoo hänelle, että Jarin vakoojakseen palkkaama mies ei itseasiassa olekaan Malmikartanon isännän veli, vaan hämäräperäinen mies nimeltä Roni Kivirikko. Tällä on jotain saatavia Malmikartanosta, mutta niiden aika ei ole nyt.

Maatilan salaisuus -teos on erikoinen tarina, jonka rakenteessa on hyppäyksiä kahden kerronnan välillä. On Jarin tutkimukset Malmikartanossa, jossa on tekeillä jotain salaperäistä. Yhtäkkiä aletaan kertoa Aatu Hanneksesta, jonka pitäisi matkustaa jonnekin ulkomaille pelastamaan kidnapattua poikaa. Aatu Hannes on itse asunut aikoinaan ulkomailla jonne hänen poikansa ja tämän vaimo on haudattu. Mikä maa on kyseessä, ei mainita, mutta jossain Välimeren tuolla puolen liikutaan. Tarina saa todella kummallisia käänteitä, joilla ei tunnu olevan mitään yhteyttä Jarin tutkimuksiin Malmikartanossa. Jokin yhteys kuitenkin Aatulla on Malmikartanoon oudon ulkomaanmatkan ollessa kuitenkin jotenkin irrallaan muista tapahtumista, joissa merkittävässä roolissa on energiatutkimukset ja salaperäinen öljykasvi, jota lähdetään kuljettamaan turvaan yöllisellä pakomatkalla. 

Aikas erikoinen tarina, josta oikein tiedä, mitä ajattelisin. Tämä on ehkä lähinnä pojille suunnattu seikkailuhenkinen teos, jossa on tuotu esiin myös kristillinen elämänasenne. Mikä minua häiritseee on, että henkilöiden taustoja, Jaria lukuunottamatta, ei avata. Erityisesti tämä kiusaa Aatun kohdalla, joka jää jotenkin mystiseksi ja salaperäiseksi henkilöhistoraltaan. Tuo Aatun ulkomaanreissu erityisesti on outo kiemura tarinassa. Kerronnassa mainitaan Keski-Suomi, mutta ei paikkakuntia. On vaikea tietää, missä päin Suomea liikutaan. Maininnat, kuten Suomalainen klubi tai Pohjankartano eivät paljonkaan auta asiaa.  Jari on kaupunkilaispoika, joka on kuitenkin kesätöissä maaseudulla. Hieman uskottavuuden rajamailla tämä tarina puikkelehtii.

---

Helmet 2025 -lukuhaaste kohta 4: kirjassa valvotaan yöllä 

27 huhtikuuta 2023

Seppo Palonen: Laakson lapset!

 

Seppo Palonen

Laakson lapset

Uusi Tie, 1998

70 s.







"Tästä tulee meidän elämämme suuri seikkailu!" isä sanoi, kun koko perhe oli astellut hänen perässään läpi metsikön joen rantaan. Mäkiset katselivat virtaavaa jokea, tuuheaa metsää ja lumihuippuisia vuoria hiljaisuuden vallitessa."

Mäkisen perheeseen kuulu isä Matti, äiti Helena, sekä lapset: Jarkko, Karoliina kapinoiva teini ja 6-vuotiaat kaksoset Taru ja Tero. Jarkko on lapsista vanhin, linnuista ja kalastuksesta kiinnostunut. 

Perhe on muuttanut ruuhka-Suomesta vuodeksi Kanadaan ja saavat lähimmäksi naapurikseen intiaani-Johnin, jolla on vaimo Sarah ja syntymästä asti sokea poika Mark. Johnin intiaaninimi on ollut Lentävä Kotka ja Sarahin Kevään Kukka ja Markin Ruskea Karhu. Intiaani-John on ensin asunut reservaatissa, mutta kun poika on syntynyt sokeana on perhettä alettu karsastaa ja perhe on muuttanut omilleen jonnekin vuorille. 

Laakson lapset on hengellinen kirja. Intiaani-John perheineen ovat jättäneet intiaaniuskomukset ja tulleet kristityiksi. Heidän kauttaan myös Mäkisen isä alkaa miettiä hengellisiä asioita. Perhe saa Johnilta Raamatun, ja sitä isä salaa lukee Saunassa. 

Laakson lapset on pieni, kevyt kirja. Suunnattu lähinnä alle 10-vuotiaille lapsille, näin uskoisin. Alkusanoissa kirjoittaja viittaa Gospel-muusikko Steve Gracen rohkaisevaan puheeseen Nuorten Kesässä 1997 unelmoimaan ja toteuttamaan niitä. 

Kuin unelmaa tämä kirja onkin. Hieman epätodellista. Minun on vaikea ymmärtää, miten voi olla mahdollista noin vain muuttaa Kanadaan ja alkaa rakentaa erämaahan saunaa ja asuintaloa. Eikö siihen vaadita mitään lupia? Kännyköistä puhutaan, joista intiaani-John ei tunnut tietävän mitään, ihmettelee vain, eikö olisi parempi puhua vieressä olevan kanssa kuin jossain kaukana olevan kanssa. Ja Jarkko, joka katsellessaan uunnissa palavia tulenliekkejä ajattelee, ennen nukahtamistaan, että se on paljon viihdyttävämpää ja kiinnostavampaa kuin television katselu. 

Todellisuudentuntua kyllä on Jarkon yksinäisyydentunteet, mitä hän on Suomessa ja koulumaailmassa kokenut. Varmasti moni lapsi ja nuori kokee tänäkin aikana samoja tunteita. Erämaassa Jarkko joutuu miettimään elämäänsä, kun hän lähtee yksin vuorelle nähdäkseen vuorilla pesivän kotkan ja teloo jalkansa. Myös lapset Taru ja Tero sokean Markin kanssa joutuvat seikkailuun, lähtiessään kanootilla vesille. 

Kerronta on hyvin yksinkertaista. Kyllähän tämä luki, mutta jätti hieman mietteliääksi monien avoimien kysymysten vuoksi. Pientä asenteellisuutta intiaaneihin nähden tässä myös on, joskin isä-Matin lännenelokuvien kuvat  ja näkemykset saavat intiaani-Johnilta pitkät naurut. Asenteellisuus on siinä ja siinä, meneekö se leikkisyyteen vai stereotypiaan, erityisesti minua kiusaa sanan Ugh-käyttö. 

Ajallisesti tarina siis sijoittuu jonnekin 1990-luvun paikkeille. Vahvana teemana on elämänmuutos, loppuunpalaminen ja luonnon merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Hengelliset asiat on nekin esillä hyvyin suoraviivaisesti, mutta ei nyt ihan "Raamatulla päähän" -lyöden kuitenkaan.

--

Pohjoinen 2023 -lukuhaaset kohta 22: Kirjassa käydään saunassa.

Saunalla onkin suuri rooli, sillä isä päättää perheen vastustuksesta huolimatta rakentaa ensin saunan ja selittää, että rakennuspuuhissa tulee hiki ja on hyvä päästä peseytymään. 


04 marraskuuta 2019

Ilmari Mustonen: Vuorilla kruunatut!



Ilmari Mustonen
Vuorilla kruunatut
Eeva ja Erik Barendsenin marttyyrikertomus
Uusi Tie 1997
95 s,


Jokainen kristitty tietää, että kristinuskon historia on myös marttyyrien historiaa" Jeesus sanoi omilleen: "Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne." Joh.15:20. ---  --- Vaika marttyyrius kuuluu Kristuksen selvään ilmoitukseen, järkyttyi kristitty maailma kuullessaan 30.12.1980 tapahtuneista murhista. Nyt oli Eeva ja Erik Barendsenin vuoro liittyä veritodistajien joukkoon.

Vuorilla kruunatut kertoo suomalaisen Eevan ja hollantilaisen Erikin tarinan. Eeva oli syntynyt Karjalassa, sodan myötä siirtynyt evakkona Keski-Suomeen.Tullut nuorena tyttönä uskoon Kansan Raamattuseuran nuorten leirillä. Hän valmistui ensin kirjansitojaksi, sittemmin laborantiksi. Hän työskenteli ensin Jyväskylän keskussairaalassa, mutta lähetyskutsu alkoi vähitellen kasvaa hänen sydämessään. Kun hän kuuli laborantin paikasta Afganistanissa hän tunsi tuon paikan omakseen.Opiskeltuaan ensin englantia Englannissa hän siirtyi Kabuliin. Siellä hän tapasi Erik Barendsenin, joka toimi siellä farmaseuttina. He rakastuivat, menivät naimisiin ja saivat kaksi lasta. 

Kahdeksan vuoden ajan Eeva ja Erik tekivät lähetystyötä afgaanien parissa. Tuli sota, mutta he pysyivät paikoillaan loma-aikoja lukuunottamatta. Tuli vuodenvaihde 1980/81. Mitä tapahtui? Miksi? Syitä tai syyllisiä ei koskaan selvitetty. Eeva ja Erik löydettiin surmattuina. Lapset löysivät vanhempansa aamulla (vanhin lapista 5-vuotias) kun heräsivät (heidät oli huumattu.

Eevan tarinan on kirjoittanut hänen pappis-veljensä siskonsa muistoksi. Kirjassa on valokuvaliite. Kukin luku alkaa jollain runo- tai virsilainalla. Kerronnallisesti Eevan tarina alkaa lapsuudesta, kulkee eteenpäin "kaikkitietävän" kertojan äänellä ja Eevan kirjesitaatein. Tämä on hyvin autenttinen tarina lähetysnäystä ja uskollisuudesta saadulle kutsulle.

--
 Afganistaniin sijoittuu myös tarina Seijasta, joka myös sai surmansa tuossa sodan runtelemassa maassa.

11 elokuuta 2018

Paula Laaksonen: Sannan yllätysleiri!



Paula Laaksonen
Sannan yllätysleiri
Uusi Tie, 1991
150 s,

Sannan yllätysleiri on jatkoa tarinaan Sanna ja esteratsun arvoitus. Sanna on 14-15-vuotias tyttö, ei vielä rippikoulua käynyt, mutta juuri sen alla elävä koululainen. Sanna on hevoshullu, kuten hänen pikkusiskonsa Jonnakin. Sannalla on oma hevonen Madanga, jolla hän on ajatellut ottaa osaa esteratsastuskilpailuihin. Sitten käy kuitenkin niin, että Madanga  loukkaa jalkansa eikä tiedä, onko siitä enää hyppääjäksi. Kaikki puhuvat, että Sannan pitäisi hankkia Madangalla varsa, mikä ei oikein innosta Sannaa. 

Koulun alkuun on enää muutamia viikkoja aikaa. Ratsastuskoulun opettaja pyytää Sannaa avukseen leirille pitämään huolta peruskurssilaisista ja Sanna suostuu. 

Jotain hämärää on leirillä kuitenkin liikkeellä, sillä yhtäkkiä mitä säysein tuntihevonen alkaa pukitella. Mistä oikein on kyse?.

Sannan yllätysleiri on ihan napakka hevostarina. Paitsi hevosia Sanna joutuu miettimään suhdettaan poikaystäväänsä Murtsiin ja uskovaisten juttuihin. Pikkusiskokin kun on lainannut kirjastosta Uuden Testamentin, mitä Sanna ei oikein sulata, niin uskovaisen pojan kanssa kuin tykkää seurustella.

Täytyi tarkistaa:

Suomalainen raha, jossa on Chydeniuksen kuva? 

Minulla tuli Chydeniuksesta mieleen vain säveltäjä Kaj Chydenius ja ihmettelin,että mitä. Ei kai hänen kuvaansa missään rahassa ollut. Mutta sehän oli valistuksen ajan suomalainen vaikuttaja  Anders Chydenius, jonka kuva oli tuhannen markan setelissä silloin aikaa ennen euroja. 

Alkulause: Koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä tapahtuu.
Lopetus: Nyt mentiin, poika! sanoin sille hiljaa. - Otetaan voitto kotiin!

....

Kirjankansibingo: loma

Tähän olisi käynyt kyllä tuo kesäkin, mutta päädyin lomaan, koska Sannan kesäloman viimeisistä viikoista tässä kuitenkin oli ajallisesti kyse, vaikka hän ne käyttikin  niin sanotusti kesätöissä. Ja tällä sain kokoon täyden rivin,eli BINGO!

27 joulukuuta 2017

Heikki Valpas: Vempulan metkut!


Heikki Valpas
Vempulan metkut
Uusi Tie, 2000
51 s,

Kuvitus Eeva Lehtinen

Vempula, oikealta nimeltään Veera Inkeri on Piippolan Ellan ja Pekan keskimmäinen lapsi. Hänellä on isoveli Veli-Pekka ja pikkusisko Hanna. Vempula itse on aika vempula. Lystikäs tyttö, joka on sukua Astrid Lindgrenin Eemelille, jos puhutaan toilauksista.

"Tyttö on välillä kuin elohopea ja seuraavassa hetkessä kuin tyyni lammen pinta. Hän ajattelee vilkkaasti pienillä aivoillaan. Vempula on hyvin veitikkamainen tyttö, oikea päivänsäde."

Vempulalla on ystävä, naapurin poika Lassi, jonkan kanssa hän tutustuu niin Kurre-oravaan, rouva Harakkaan kuin kärppäänkin, joka kärppänä luikkii piiloon. 

Vempulan metkut on hauskasti kerrottu ja mukavasti kuvitettu kesäinen kertomus, jossa on myös kristillinen sanoma anteeksiantamuksesta.

---
Helmet lukuhaaste 2017 kohta 11: Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja. Minä tunsin Heikki Valppaan ennen kaikkea lastenleireiltä ohjaajana. Hän oli ensisijaisesti saarnaaja, seurakunnan paimen, evankelista, sananjulistaja.

18 marraskuuta 2017

Jakov Damkani: Siionin poika!

Jakov Damkani
Sionin poika
Uusi Tie, 1997
Alkuteos: Why me?
Suomennos: Heljä Meuronen ja Hannu Viinikainen
261 s.







"Kirjat Shemona, 1964 - pieni kaupunki Golanin kukkuloiden juurella lähellä Libanonin rajaa. Kun Isarelin lippua laskettiin puolitankoon, me oppilaat seisoimme asennossa pitkissä suorissa riveissä katseet kohdistettuina juutalaisvaltion omaan tunnukseen. Tänään en enää kykene muistamaan kaikkia niitä ylistyspuheita, joita rehtori ja vanhemmat oppilaat pitivät tuosssa tilaisuudessa. Joka tapauksessa he puhuivat mahtipontisesti ja spartalaiseen sävyyn julmuuksista, joita natsirikolliset olivat tehneet juutalaisille jossakin kaukaisessa maassa nimeltä Saksa. Milloin toinen maailmansota tarkalleen ottaen alkoi? Kymmenen vuotta sitten? Tuhat vuotta sitten? KUka tietää! Juutalaisten koko historiahan suorastaan tulvii tällaisten julmuukisen selostuksia."

Jakov on 12-vuotias kun kaikki kertomukset jat tarinat, vainot, kärsimykset ja pahat teot sekoittuvat yhdeksi massaksi Hän ihailee 1. maailmansodan aikaista sotasankaria Josef Trumpeldoria, josta on tullut Israelissa maanpuolustuksen henkilöitymä . Jakovin elämä kulkee kuitekin toisia latuja. Hänestä tulee seitsemänkymmenluvun hippinuori, joka laiskottelee Eilatin rantahietikoilla tuottaen häpeää vanhemilleen ja sisaruksilleen. Hän myös uusien ystäviensä neuvoja noudattaen hankkii itselleen vapautuksen armeijasta. Jakob muuttaa lopulta, ensin Bahamalle, Freeportiin ja sieltä Yhdysvaltoihin päätyen lopulta New Yorkiin, jossa perustaa koruliikkeen. 

New York muuttaa Jakovin elämän. Hän tutustuu kristittyyn Jeffiin, joka kertoo hänelle Jeesuksesta, joka on myös juutalaisten Messias. Jakov ei ensin ihastu. mutta alkaa sitten tutkia Raamattua, niin juutalaisten Tenachia (kristittyjen Vanha-Testamentti) kuin Uutta Testamenttia ja vastarinta alkaa murtua. Jakovista tulee messiaaninen juutalainen. 

Kääntymyksensä jälkeen hän kiertää ensin Yhdysvalloissa, taistelee omia huonoja taipumuksiaan vastaan ja lähtee sitten takaisin Israeliin kertomaan omalle kansalleen evankeliumin ilosanomaa. Jeesus kuuluu myös juutalaisille. Israelissa hän myös yrittää päästä armeijaan, koska katsoo,että hänen nuoruudessaan tekemä huijaus pitää jotenkin korjata, mutta kuulustelujen jälkeen häntä ei edelleenkään hyväksytä armeijaan.

Siionin poika on Jakovin tarina, mutta se on myös juutalaisen kansan historiaa ja kulttuuria. Se on myös kertomus evankeliumin anteeksiantavasta voimasta. Kirjassa on jonkin verran paatoksellisuutta, mutta myös elämämakua ja koskettavuutta. Valokuvaliite tuo  lisämakua kuvaukseen.

"Varhaislapsuudestani asti
minut kasvatettiin rakastamaan Trumpeldoria.
Valmistin vereni
ja sieluni tulen
juutalaisen kansani parhaaksi.
Mutta Jumala kätki minulta kasvonsa,
ja toisten lailla
kysyn itseltäni:
"Mitä merkitsee olla juutalainen?"
Ja vastaus, jonka sain,
oli sanoma ylhäältä:
Veri oli jo vuodatettu! Liitto solmittu,
iänkaikkinen rauha Jumalan kanssa tehty!
Ei  enää kivileijonaa, kuollutta,
Juudan Leijona elää!
Hänessä on iänkaikkinen elämä.
Hänelle kunnia, ylistys ja kiitos!"'

- Jakov Damkani 
----
Helmet lukuhaaste 2017 kohta 40: Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Muuttolikkeessä -lukuhaaste

30 tammikuuta 2017

Jukka Sariola: Ystäväni Seija - kutsumuksena Afganistan!













Jukka Sariola
Ystäväni Seija - Kutsumuksena Afganistan
Kustannus Oy Uusi Tie, 2015
160 s. + kuvaliite

Alku: Heinäkuun 14. päivä 2014 lähin ystäväni Seija Järvenpää ja hänen työtoverinsa kuolivat väkivaltaisesti Afganistanissa.

Loppu: Lähden ajamaan jylhien kuusien reunustamaa Törnävän Kirkkotietä. Ilma on jo viilentynyt. Hieman kaduttaa, etten tullut ottaneeksi hanskoja mukaan. Käsiä palelee.

Alun ja lopun välissä kaksikymmentä vuotta ystävyyttä, lämmintä läheistä toveruutta niin yksityisesti kuin kehitysaputyössä linkkinä lähetin ja lähettäjien välillä. Kerronta on kursailematonta, kunnioittavan vähäeleistä mutta silti kuvaavaa. Ystäväni Seija - Kutsumuksena Afganistan valottaa lukijalle taustoja ja tunnelmia siitä, mitä on olla lähetystyöntekijä tai kehitysaputyöntekijä. Mitä eroa niillä on? Miksi niitä tarvitaan?

Ystäväni Seija - Kutsumuksena Afganistan koostuu Jukka Sariolan muistoista, siitä, kuinka hän Seijaan tutustui. Teos ei ole kuitenkaan ainoastaan lämmin muistokirjoitus ystävästä, vaan kerronnassa tulee myös esille Jukka Sariolan oma elämä, jota harvinainen lihassairaus rajoittaa tai on rajoittamatta.

Lämmin valottava teos kahden erilaisen ihmisen lämpimästä toveruudesta valittiin vuoden 2015 kristilliseksi kirjaksi. Valinnastaan Jutta Urpilainen kuvaa teosta harvinaisen rehelliseksi kuvaukseksi ystävyydestä, joka ansaitsi tulla kirjoitetuksi,  ja kyllä, rehellisyys on hyvin kuvaava sana tälle teokselle.
---
Kirjallinen maailmanvalloitus: Afganistan
Tällä mukana lukuhaasteessa ystävyydestä
Kuittaan tällä myös  Helmet lukuhaaste 2017 kohdan 20:Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas ihminen
Sekä 100 suomalaista kirjaa

22 joulukuuta 2016

Paula Laaksonen: Sanna ja esteratsun arvoitus!







Paula Laaksonen
Sanna ja esteratsun arvoitus
Uusi Tie, 1990
Kansikuvitus: Kristiina Kolari
129 s.

Sanna on 14-vuotias hevoshullu. Hänellä on 9-vuotias pikkusisko Jonna, joka on myös hevosista kiinnostunut, mutta on muös innostunut ruoanlaitosta sillä aikaa, kun tyttöjen äiti on jossain Härmässä. Sanna haaveilee omasta hevosesta ja kuinkas käykään, kun äiti palaa matkoiltaan, on hänellä tuomisina Madanga, "pikkukakaroiden poni", kuten ratsastuskoulun omistajan Ellun tytär  Erika tätä kutsuu.

Kun Ellun ratsastuskoulun hevoset laukkaavat pitkin maalaispikkukaupungin kujia ja metsiä on niiden saamisessa kokoon aika homma. Kaiken jälkeen kuitenkin todetaan, että Madanga on kadonnut. Sitä ei löydy mistään. 

Kun Sanna sitten saa kirjeenvaihtoystävältään kuvia, joissa on aivan Madangan näköinen hevonen, lähtee Sanna yksinään hakemaan polleaan takaisin ja joutuu suurempaan kuin pulaan.

Sanna ja esteratsun arvoitus on hevoshullujen peruskauraa. Hevosia, hevosia ja koulunkäyntiä, seurustelua ja seikkailua.

Kyllä tämä ihan mukava kirja oli, ei siinä mitään. Paitsi hevoskirja, on tämä kirja myös hengellistä lastenkirjallisuutta. Usko ja hengelliset asiat tulevat Sannalle tutuksi poikakaverin myötä, kun he eräänä sateisena päivänä lähtevät seurakuntatalolle teetä juomaan. Hengellisiä asioita ei kuitenkaan tuoda paukuttaen päähän. Kun poikakaveri Murtsi tulee uskoon ja kertoo, että on yösydännä herännyt rukoilemaan Sannan puolesta alkaa Sannakin ihmetellä, josko näissä jotain olisi. Olihan se ihmeellistä, että kun hän oli pahemmassa kuin pulassa ja selivää pulasta ihmeellisesti, niin se voisi johtua siitä, että joku on samaan aikaan saanut sydämelleen valtavan tarpeen rukoilla tytön puolesta. 

Tämä oli siis ihan luettava kirja. Mitä kuitenkin ihmettelin ja hieman pidän outona on se, että 14-vuotias tyttölapsi seurustelee ikäistään huomattavasti vahemman pojan kanssa. Murtsin täytyy kuitenkin olla jo ainakin kahdeksantoista, koska hänellä on auto. Ehkä jopa vanhempikin. Ikää ei mainita. Vanhemmilleen Sanna puolustautuu, että kun ei tässä kylässä ole samanikäisiä poikia. Jaa jaa. Minun mielestä 14-vuotias on kyllä ihan lapsi eikä sen ikäisten pitäisi vielä seurustella sanan varsinaisessa mielessä. Ihastunut voi olla, olin minäkin aikoinanani ihastunut erinäisiä kertoja, mutta seurustelu, se ei ole lasten puuhaa.
Hengelliseksi lastenkirjaksi tämä on kuitenkin minun mittapuun mukaan hieman erilainen kerronnaltaan. Asioista ei lässytetä, ei paukuteta päähän eikä jurputeta.Todetaan vain osana elämää.


Erikoissanat:

Tyrkytys 

Esiintyy parikin kertaan teksissä ja sillä ilmeisesti tarkoitetaan kaupassa olevaa tarjousta. En ole koskaan kuullut käytettävän tässä yhteydessä.

Vitsit:

Kirjassa on muutama puujalkavitsi, joista yksi oli tuttu ja muutama ennenkuulematon.

- Mikä on maailman siistein eläin?
- En mä tiedä, oisko pesukarhu?
- Hevonen tietysti. Sillä on aina harja mukana.

Kolmas vitsi, jossa mainittiin intiaani ei saanut minua edes hymyilemään, vaikka pointin tajusinkin. Minä en varmaankaan ole kovin huumorintajuinen ja ainakin musta huumori on sellaista, mikä ei juuri naurata.

...
Helmet lukuhaaste 2016 kohta 28: perheenjäsenellesi tärkeäää aihetta käsittelevä kirja. Veljelle (samoin kuin itseleni) usko on tärkeä juttu. Veljentyttärelle hevoset merkitsevät myös paljon.


04 kesäkuuta 2016

Lee Roddy: Hevoskesä!

Lee Roddy
Hevoskesä.
Uusi Tie, 1981
171 s.

Alkuteos: The Taming of Cheetah
Suomentanut Paula Laaksonen
Kansi: Terttu Hauhia












---  - Mitä tammalle kuuuluu?
Huokasin.-  Samanlainen kuin ennenkin.
Isoisä päästi kovan tuhahduksen. Chita hypähti pelästyneenä. - Vai samanlainen! Sehän on vauhkompi kuin ennen.
Kävelin portille. Isoisä tuli perässä. - Se on Tedin vika, sanoin. - Hän säikäytti sen lassollaan.
-Tehtyä ei saa enää tekemättömäksi. Mutta ainakin sait äidiltäsi armonaikaa. Minä kaikkeni likoon sinun puolestasi. Saat luvan olla erityisen varovainen tuon hevosen kanssa. Onko sinulla mitään suunnitelmia?
Kiipesin portinpienoille, jotta ylettyisin katsomaan tammaa. Ei muuta kuin että aion rakastaa sitä, kunnes se lakkaa pelkäämästä minua.


Karen on 14-vuotias tyttölapsi, jonka asuu äitinsä kanssa, isän ollessa jossain muualla metsätöissä hankkimassa elantoa. Myös isoisä (äidinisä) saapuu vierailemaan. Karenin kesä alkaa huutokaupassa, josta hän ostaa hevosen, joka valloittaa hänen sydämensä. Hevosta huutaa myös naapurin poika Ted, mutta lopulta Karen saa hevosen seitsemälläkymmenelläviidellä dollarilla.
Kun hevonen sitten tuodaan Karenin kotiin, niin hän saa kuulla, että se oli rikkonut kuljetusvaunun, jolla se piti alunperin tuoda ja siksi tuojana onkin Ted Dumbar. Karen ei voi sietää poikaa.

Hevonen osottautuu villiksi ja arvaamattomaksi ja äiti sanoo, että voi olla, että Karen joutuu lopulta myymään sen. Karen on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että hevonen vain pelkää ja hän kyllä saa sen kesytettyä ja voitettua sen luottamuksen.

Monenlaista ehtii tapahtua ennen kuin kesä on ohi ja hevosen, Chitan kohtalo on ratkaistu. Karen joutuu muun muassa seikkailuun villisikojen kanssa, joutuu lohduttamaan parasta ystäväänsä Arlenea, tämän menettäessä oman rakkaan hevosensa Nipperin traagisessa onnettomuudessa ja kohtaamaan vielä menettämisen pelon, kun rakas isoisä saa sydänkohtauksen ja joutuu sairaalaan.

Lee Roddyn hevoskesä on paitsi hevoskirjallisuutta myös hengellinen nuortenkirja. Kirjassa on vahva ratkaisukristillinen sanoma. Karen on uskovaisen kodin tyttö, joka miettii pohtii omaa asennettaan uskonratkaisuun.

Mukava pieni kesätarina, jolla saa kuitattua Helmet lukuhaaste 2016 kohdan 37: Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan.