Jesper Bugge Kold ja Mich Vraa: Tyttö valkoisesta laivasta

 

Jesper Bugge Kold ja Mich Vraa

Tyttö valkoisesta laivasta

Alkuteos: Pigen fra det store hvide skib

Suomentanut Salla Korpela

Saga Egmont, 2023

428 s.

 

 

 

 

Alku: Ehdin kokea vapautumisen huuman.

Loppu: Missä valtameren uumenissa lepää Titanic. Jutlandia.

Ajallisesti teos sijoittuu 1950-luvun alkuun, mutta kerronnallisesti alkaa vuodesta 1945, jolloin toinen maailmansota on ohi. Tanska vapaaa natseista. 

Teoksen päähenkilö on nuori sairaanhoitaja Molly Dahl.

Mollylle vapautuksen päivä ja sen tuoma euforia kansassa on kärsimyksen päivä. Molly on vahingokseen rakastunut Tanskan kansalaisuuden omaavan saksalaisen kanssa, joka tosin katoaa näyttämöltä sodan kentille.

Molly joutuu raa'an hyökkäyksen kohteeksi ja hakiessaan turvaa kotoaan, isä karkottaa hänet kotoa.

Molly on asunut ja toiminut sairaanhoitajana Odensessa, mutta hyökkäyksen jälkeen hän muuttaa muualle, kunnes vuosien kuluttua palaa Odenseen. Hän kuulee sairaalalaiva Jutlandiasta, jolle etsitään hoitajia. Jutlandian on tarkoitus lähteä Koreaan auttamaan Korean sodassa haavoittuneita YK-joukkoja. Molly saa hyvät suositukset esimieheltään ja astuu laivaan, matkalle kohti uutta.

Mollyn tarinan rinnalla seurataan pientä korealaista tyttöä, Yunia, joka orpona kulkee Pohjois-Koreasta kohti Etelää ja Pusanin kaupunkia. 

Kerronnallsesti Molly kertoo tarinaansa itse, minäkertojana, Yunin tarinaa seurataan kaikkitietävän kertojan kautta. Loppupuolella Molly joutuu vielä kerran kohtaamaan menneisyytensä ja paetessaan sitä Mollyn ja Yunin kohtalot kietoutuvat yhteen. 

Tyttö valkoisesa laivasta herätti kiinnostukseni Jutlandian takia. Laivan nimi oli tuttu tanskalaisesta tv-sarjasta Sairaanhoito-opisto.  Historiallinen viitekehys on todellisuutta, teoksessa mainitaan joitain todellisia Jutlandialla työskennelleitä henkilöitä, mutta teoksen päähenkilöt ja tapahtumat ovat fiktiivisiä.

Pidin tästä teoksesta. Tähän tarinaan upposi, eli päähenkilöiden myötä. Tunsi tuskaa, pelkoa, ihmetystä. Teos ei moralisoi, mutta jättää miettimään ratkaisujen taustoja ja oikeutuksia. Teoksessa on joitain sotaan liittyviä kuvauksia, jotka jättävät kysymyksiä. Erityisesti amerikkalaisten toimista Koreassa tai brittilentäjien toimista Tanskassa. Onko näin tapahtunut vai oliko kyseessä fiktio myös tältä osin. Jos kyse ei ollut fiktiosta, jää jäljelle sodan moraalittomuus. 

Muutamia huomioita:

"Marfanin oireyhtymä", hän sanoi. " Siis akuutti aortan repeämä. Hänet on leikattava  välittömästi.

Harvinaisen geneettisen sairauden toteaminen Juntlandialla hätkähdytti harvinaisuutensa takia. Myöhemmin puhutaan kaulavaltimon osittaisesta repeämästä ja vielä myöhemmin  Aortan aneyrysmasta ja mediastinumin heikosta erottumisesta mikä taas herättää kysymyksiä loogisuudesta, vaikkakin loppukiitoksissa kiitetään myös lääketieteellisten seikkojen läpikäymisestä.

"Pieni askel Yunille, mutta iso askel korealaisille siviileille." "Ihmiskunnalle", Amanda sanoo.

Tämä Mollyn ja Amandan vuoropuhelu on kiintoisa intertekstuaalisuudessaan. Kuumatkasta ja kävelystä kuun pinnalla, johon teksti ajatukset vie, ei ollut vielä tietoakaan 50-luvun alussa. Siksi tämä tuntuu hieman oudolta replikoinnilta. 

---

Helmet 2023 -lukuhaaste kota 20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla. 

Blaine Harden: Leiri 14 Pako Pohjois-Koreasta !

Blaine Harden
Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta
Alkuteos: Escape from Camp 14
Suomentanut Ruth Jakobson
Gummerus, 2012
195 s.

Shin In Geun oli 4-vuotias, kun hän näki ensimmäisen teloituksensa. Shin asui työleirillä. Hän oli syntynyt työleirillä, eikä tiennyt toisenlaisesta elämästä mitään. Shin asui leirillä isänsä, äitinsä ja vanhemman veljensä kanssa. He olivat pohjois-korealaista 'pohjasakkaa', tuomitut elämään vähempiarvoisina, työhön piiskattuina syntyperästään syyllisinä. Ainoa, mitä Shin kaipasi oli ruoka. Hänen oli aina nälkä.

Leiri 14 on karua luettavaa. Kaikkein kamalinta oli katsoa piirroksia, joita Shinin kertomuksesta oli piirretty. Ne toi liian iholle ne julmuudet,  joita Shin koki. Ei sillä, etteikö Shin itsekin olisi ollut julma, hän ei tiennyt syyllisyydestä mitään. Hänet oli opetettu vakoilemaan, ilmiantamaan.

 Paettuaan Pohjois-Koreasta Shin muutti nimensä, hän muutti ensin Etelä-Koreaan, josta hän sai kansalaisuuden, muutti sitten Yhdysvaltoihin, jossa hän sittemmin alkoi puhua ihmisoikeuksien puolesta.Sopeutuminen uusiin oloihin ei kuitenkaan ole ollut helppoa.

"Olen kohoamassa eläimen tasolta, mutta edistys on todella hidasta. Joskus yritän itkeä ja nauraa kuin muut kokeillakseni, tuntuuko se joltain." - Shin Dong Hyuk. 

Blane Harden kuljettaa kerronnallisesti vuoroin Shinin tarinaa, vuoroin kuvausta Pohjois-Korean historiasta ja oloista. Shinin tarinan ohella tämä on raportti eräästä maailman suljetuimmasta maasta ja äärimmäisestä kärsimyksestä.

Kolmen sukupolven usko!

Kolmen sukupolven usko

Pastori Eric Foleylle kertonut aviopari Bae

Alkuteos: These are the Generations

Käännös: Katja Bågman

Stefanus-lähetys ry, 2013

117 s

Kertomus Pohjois-Koreasta, sen historiasta, elämästä ja kristityistä. Tarinan on kertonut pohjois-korealainen pariskunta paettuaan Pohjois-Koreasta, yhdysvaltalaiselle pastorille, Eric Foleylle. En lähde tarinaa sen enempää purkamaan, mutta suosittelen tutustumaan tähän teokseen, jos suinkin vain löydät ja saat käsiisi. Tarina on elämänmakuinen ja koskettava. Teos valaisee Pohjois-Korean historiaa ja elämää erikoisesta näkökulmasta. Tarina on ymmärrettäväsi hyvin rajallisesti kerrottu, mutta rajallisenakin paljon puhuva. Mikä minua mietitytti oli Kiinan kiinankorealaisten kirkot. Millä tavalla ne erovat muista Kiinan kristillistä kirkoista? Millaisia kirkkoja Kiinassa yleensä on? Millainen on evankeliumi, jota niissä julistetaan? 

Kolmen sukupolven usko on kirja kiinnostavasta aiheesta, jota ei toivoisi olevan, tarkoitan kristittyjen vainoa.  On siis ristiriitaista, että tästä aiheesta haluaisi lukea enemmän. Elämässä tulee näitä paradoksaalisia puolia silloin tällöin esiin. Tosin tämä tarina ei niinkään keskity vainoihin, niitä vain sivutaan lyhyesti. Enemmänkin tämä on selviytymistarina. Ei vaikeuksien valitus vaan tarina siitä, kuinka selviytyä vaikeuksissa ja vaikeuksien yli uskossa ja luottamuksessa.

Kolmen sukupolven usko on luettu myös Kirjarikkaassa elämässä.

Eunsun Kim: Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä!

Eunsun Kim  ja Sebastien Falletti
Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä
Siltala, 2014
Alkuteos: Corée du Nord. 9 ans pour fuir l'enfer
Suomentanut Pirjo Thorel
195 s.

Olin ollut melkein viikon yksin pienessä, jääkylmässä asunnossamme Pohjois-Korean Undokissa, missä olin syntynyt. Vanhempani olivat syötävää ostaakseen myyneet kaikki huonekalumme matalaa pöytää ja kaappia lukuun ottamatta. Lattiapäällystekin oli saanut lähteä, joten nukuin paljaalla betonilattialla makuupussissa, joka oli kursittu vanhoista vaatteista.--- ---

Tässä lohduttomuudessa 11-vuotias Eunsun odottaa äitiään ja isosiskoaan, jotka ovat lähteneet jonnenkin kauemmas ruokaa etsiäkseen. Odotus osoittautuu pidemmäksi, kuin Eunsun ensin ajatteli ja lopulta tämä alkaa laatia testamenttiaan. 

---- Äiti, minä odotan sinua. Olen odottanut jo kuusi päivää. Tunnen kuolevani pian. Miksi sinä et tule?

Takakansitekstin perusteella odotin hieman rankempaa teosta, kuvauksia kidutuksista yms. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut, sillä se yksikin raaempi kohta kuvauksessa sai minut yökkäämisen partaalle. Silti tämä pakomatkakuvaus on koskettava ja puhutteleva matkaraportti siitä, miten äiti ja kaksi lasta lähtevät epätoivoiselle matkalle ylittääkseen kielletyn rajan. He pakenevat eivät niinkään tuon suljetun maan diktatuuria, josta kertoja ei maassa asuessaan tiennyt, vaan nälkää. 

Ensimmäinen pakomatka Kiinan puolelle epäonnistuu, kun heidät palautetaan takaisin Pohjois-Koreaan. Kolmikko joutuu "uudelleen koulutettaviksi". Mitä se sisälsi voi vain aavistaa, Eunsun ei kerro siitä kovin paljon, mutta siinä lyhyessäkin kuvauksessa on tarpeeksi informaatiota. 

Epätoivon ja elinmahdollisuuksien kavetessa perhe yrittää uudemman kerran. Päivät kuluvat, vuodet vierivät - tällä kertaa Kiinassa laittomina maahantulijoina viranomaisia vältellen, kunnes isosisko Keumsun löytää rinnalleen kiinalaisen nuoren miehen ja haluaa jäädäkin Kiinaan. Eunsun ätinsä kanssa sitä vastoin maksavat salakuljettajille päästäkseen rajan yli Mongoliaan ja sieltä edelleen Etelä-Koreaan.

Eunsun Kimin kertomus pakomatkastaan on vaikuttava kaikessa pienuudessaakin. Kerronta polveilee menneisyyden eri tasoissa, lapsuuden ja parempien aikojen hetkissä ja muistoissa sekä kuvauksissa nälänhädän ja pakomatkan hetkistä siihen, kun unelma paremmasta lopulta toteutuu ja Eunsun saattaa jatkaa keskenjäänyttä koulunkäyntiään, nyt Etelä-Koreassa. Kerronnallisesti Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä on enempi kaunokirjallisuutta kuin dokumentti. Mitä jään pohtimaan tästä kirjasta on kansikuva. Onko se kuva Eunsunista? Tuskin, sillä hehän eivät ottaneet paetessaan mitään mukaansa. Se valokuvakin, joka Eunsunilla oli isästään hävisi Tumen-joen virtaan. Kuitenkin lapsi kirjan kannessa katsoo suoraan lukijaan. Siinä katseessa on jotain vavahduttavaa. Sisäliepeestä sitä vastoin löytää hymyilevän Eunsunin, jonka elämä on kovista lähtökohdista huolimatta löytänyt hyvän suunnan. 

---

Tällä mukana Kurjen Siivellä -haasteessa.

Kirjallinen maailmanvalloitus: Pohjois-Korea
....

Eunsunin tarinan on lukenut myös Hanna Kirjainten virrassa, Hanna on teoksessa kuullut lapsen äänen ja kyllä, se on kuultavissa, joskin kertojaminä on vuoroin lapsi, vuoroin jo aikuistunut nuori nainen. Marjatta puolestaan on löytänyt informatiivisemman puolen kaunokirjallisen kerronnan lomasta. Bleue Kirjapolkuni-blogista puolestaan pitää teosta enemmän selonteokona kuin kaunokirjallisuutena,