Jean Webster
Vehnäprinsessa
(Alkuteos: The Wheat princess, 1905)
WSOY, 1920
Englanninkielestä suomentanut Annikki Haahti
451 s.
Kansikuva: Martta Wendelin (?)
Websterin Vehnäprinsessa on amerikkalaisen kirjailijan teos, joka sijoittuu Italiaan, jolloinkin 1900-luvun vaihteessa. Tarinan päähenkilö on amerikkalainen Marcia Copley, joka on setänsä Howard Copleyn ja tämän puolison Katherinen kanssa tullut Italiaan. He vuokraavat vanhan linnan, Castel Vivalanten, jonka muinainen omistajaa ei muistella hyvällä. Marcian isä on amerikkalainen liikemies, rahapohatta. Hän on ostanut kaiken saatavilla olleen viljan Italiassa, jonka köyhä maaseutuväestö näkee nälkää. Italiassa eletään murrosaikoja. Maa on vastikään muodostunut, kun eri ruhtinaskunnat on yhdistetty. Maassa on kuningas, mutta väki kapinoi vallanpitäjiä vastaan.
Olen lukenut aiemmin Websterin St.Ursula koulun tytöt, joka on tyttökirjallisuutta.
Kiinnostuin Vehmäprinsessasta Sara Kokkosen kirjoittaman Kapina ja Kaipuu -teoksen myötä, jossa teokseen lyhyesti viitattiin. Tyttökirjallisuuden tapaan Vehnäprinsessassakin pääosassa on tyttö, tai ei enää tyttö, vaan nuori
nainen, jonka 23-vuotissynttäreillä tapahtuu seikka, joka saa Marcian
maailman romahtamaan. Marcia on rikas, hän tykkää käydä kaupoilla, nähdä
maailmaa, mutta sydämeltään hän viaton ja hyväntahtoinen, joka jakaa
rahojaan myös kerjääville lapsille Italian kaduilla, pelastaa koiran,
jota pojat kiduttavat ja myös pienen italiaispojan isäpuolen kynsistä,
seikka, jolla on merkittävä vaikutus kirjan tapahtumille. Tästä
huolimatta, että pääosassa on nuori nainen ei tämä kirja ole
varsinaisesti tyttökirjallisuutta. Ei tämä ole oikein
viihdekirjallisuuttakaan, vaikka viihteellisyyttäkin kirjassa löytyy, on
kosimisia ja seikkailua, mutta myös yhteiskunnallinen aspekti. Rikkaat
vastaan köyhät asetelma.
Tämä ei ollut yhtään hassumpi teos. Tarina eteni hitaasti, mutta ei raskassoutuisesti, tunnelma nousi ja kiristyi loppua kohden. Kirja on toki ilmestynyt lähes 100 vuotta sitten ja se näkyy suomennoksessa. Jotkut sanat tuntuvat hieman oudoilta asiayhteydessään. Esimerkiksi sana esine yhteydessä, jossa kysytään rakkauden kohdetta. Ja neekeri-sanahan on täysin pannassa nykyään. Kyse on vain yhdestä yksityiskohdasta tarinassa, minua kuitenkin erityisesti ihmetyttää, kun tätä väestönosaa kuvataan hidasveriseksi roduksi. En osaa yhdistää afrikkaa, afrikkalaisia ja hidasverisyyttä. Näkeehän sen musiikissakin, että afrikkalaista perua olevilla ihmisillä on yleensä ihan erilainen rytmi ja poljento kuin meillä pohjoisen perukoilla olevilla. Tosin näissäkään tekijöissä ei pidä yleistää.
Italia maana on kiinnostava ja olen ihastuneena seurannut televiosta italiassarjoja ja tätä taustaa vasten tämän kirjan lukeminen oli hyvinkin antoisa ja hyvä lisä. Paitsi yhteiskunnallista murrosta tässä seurataan myös Marcian sisäistä murrosta naisena ja rikkaana perijättärenä. Vehnäprinsessa on rakkauskertomus, mutta ei niinkään romantiikkaa tihkuva lemmenluritus kuin hitaasti kehittyvä ja kypsyvä ja ennen kaikkea tämä teos on rakkauslaulu Italialle.
Heidän
seisoessaan siinä, käsi kädessä, kantoi tuulenhenki ylhäältä kukkulan
huipulta Castel Vivalantin Angelus-kellojen suloisen, profeetallisen
äänen; heidän jalkojensa juuressa levisi Campagna, aavana kuten rannaton
meri, kaameana, salaperäisenä ja äärettömänä - sama Rooman Campagna,
joka uhriksi on vaatinut niin monen onnettoman talonpojan hengen, joka
on houkutellut niin monta muukalaista etäisistä kodeistaan ja pitänyt
heitä lumoihinsa kietoutuneina - tuo ihana, kuolettava autio maa, joka
on herättänyt tulisempaa rakkautta, kuin mikään muu maa maailmassa.
...
