tiistai 24. maaliskuuta 2020

L. Onerva: Iltarusko!


L. Onerva
Iltarusko
Runoja
Otava,  1952
71 + 1 s.


Löysin tämän pienen runokirjan kirpputorilta ja hieman selailtuani aloin kiinnostuakin. Yksinkertaiset oranssit kannet eivät nekään yhtään hälventäneet ajatusta, että tämä saattaisi olla lukemisen arvoinen teos. L.Onerva on nimenä tuttu, mutta en ole hänen teoksiinsa aiemmin tutustunut, joten siinäkin mielessä oli kiintoisaa tutustua näihin pieniin säkeisiin.

Iltarusko on jaoteltu ajallisesti eri vaiheisiin. Vertauskuvallisesti voidaan ajatella, että runot ilmentävät ihmiselämää yhteen päivään tiivistettynä. Aamut, Päivät, Illat, Yöt ja Kajastus. Runoissa on rytmiikkaa, loppusoinnullisuutta ja joissakin on haettu inspiraatiota kalevalasta.

Vala, päivä valkeutta,
hohtele hopeoitasi
yksinäiselle ovelle,
ilottoman ikkunalle!
Anna, aurinko, apua,
kukkuroitse kultiasi
vaeltajalle varjometsän,
illan tyhjän tyttärelle.

Tämä runo kuvastaa hyvin teoksen tunnelmaa. Runot ovat hieman alakuloisia, kaipuuta, yksinäisyyttä kuvastavia. Voisi sanoa että tämä on aika pessimistissävytteinen teos, jossa toki on myös jonkinasteisen realistisuuden ote ihmiselämän katoavaisuudesta tai tuntemattomaan vievästä tiestä. Se, että runot on jaoteltu päivänvaiheiden mukaan herättää minussa ajatuksen, että Aamussa olisi toiveikkaita runoja, päivät olisi elämänkylläisiä ... mutta ei. Oltiin sitten elämän aamussa tai illassa niin kaipaus on kova, tyydytystä ei ole löydetty, etsintä ja jano jatkuu. Tosin se, että runot päättyvät kajastukseen ikuisuuden äärellä tuo jotain toiveikkuutta: Kuitenkin elämä on ylistämisen arvoinen.
Tähän päätteeksi vielä yksi runonäyte,  joka mielestäni sopii hyvin tähän nykyiseenkin aikaan.


Ihmisten maa

Ihmisten maa, olet luotu ihmistä varten
vapauden päivään, valoon rientämään.
Jumalan maa, jumaluuden astinlauta,
olet kutsuttu aurinko-aikaan säteilevään!

Olet luotu onnen itselles voittamaan kerran
voimalla unelman, sydänten uhrityön,
niin että vastaisuuden valtakunta
on vapaa vallasta murheen ja mustan yön!

Ihmisten maa, sua kutsuu, ihminen,
työsaralle hyvien voimien ikuisten! 

...
Hannu Mäkelä on Kirjoittanut Onervasta valaisevan kuvauksen, joka omalla tavalla avaa näidenkin runojen taustaa.

....
Ompun runohaaste, jossa määrittelisin tämän hyvin tummansiniseksi. Näissä on alakulon tummia sävyjä, mutta myös toivoa ja kaipuuta.

Pohjoinen lukuhaaste kohta 9: Kirja, jonka käsikirjoituksen kirjailija todennäköisesti on kirjoittanut mustekynällä paperille.



1 kommentti:

  1. Luin joskus L.Onervan valikoidun runokokoelman "Etsin suurta tulta". Hän ei inspiroinut minua yhtä paljon kuin Edith Södergran eikä vaikuttanut kirjoitustyyliltään niin "modernilta" kuin tämä, mutta hänen alakuloinen tyylinsä oli kuitenkin kiehtova. Eniten pidin runosta "Hämärämietteitä", jota siteerasin blogissani:

    http://iltatahdensyttyessa.blogspot.com/2018/09/l-onerva-etsin-suurta-tulta.html

    VastaaPoista

Jättäessäsi kommentin olet tietoinen, että antamasi tiedot jäävät blogin kommentteihin, ellei minulla ole syystä tai toisesta syytä poistaa kommenttia. Sinulla on oikeus pyytää kommenttisi poistoa jos et itse voi sitä tehdä. Tällöin sinun tulee antaa yksilöity tieto poistettavaksi pyydetystä kommentista. Tämän blogin pitäjä ei pidä sähköpostilistoja eikä keräile tietoja ihmisten yksityiselämästä. Pyydettyjä sähköpostiosoitteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty.