Kaisa Viitala: Klaanin tulevaisuus!

Kaisa Viitala

Klaanin tulevaisuus

Karisto, 2026

464 s. 

Agnes Hunterin, nykyisin rouva McTorrian tarina jatkuu huikean vaihtelevissa tunnelmissa. Seikkailua ja jännitystä on riittämiin puhumattakaan henkilökohtaisista haasteista, joita tulee vastaan niin avioliitossa kuin suhteissa lähimpiin. Oman osansa arjen haasteista saa myös Fingalin sisko Ailsa, jonka synnytys on käsillä ja josta seuraa erinäisiä ongelmia niin Ailsalle kuin muillekin tarinan henkilöille. Varsinkin, kun Fingal lähtee klaanitapaamiseen ja vaatii Agnesin mukaansa, josta siitäkin syntyy mittavia hankaluuksia ei vain Agnesille vaan Fingalille itselleen.

Yllätykselliset juonenkäänteet puhumattakaan odotetuista tai ei niin odotetuista tapahtumista pitävät lukijan hyvin otteessaan. Kerronta on sujuvaa ja kielellinen ilmaisu reipasta  ja kuvailevaa. Henkilöiden luonteenpiirteet saavat lisävahvistusta, saavatpa uusia ulottuvuuksiakin. Erityisesti Ailsan luonne vahvistuu ja kehittyy.

Kuvaavuudesta:

Agnesia vavisutti muukin kuin kylmä tuuli, joka puhalsi järven yli ja sai veden väreilemään mustan silkin tapaan.

EDIT: Fiba vaihdettu muotoon Hämmentävä kohta:

Ettäkö hän kiipeäisi itse nuoraportaita! Miten Millie kuvitteli hänen kykenevän laskeutumaan niitä pitkin. Vaikka hänellä oli miten vahvat kädet, hänen olisi pitänyt pystyä astumaan alimmalta nuora-askelmalta heikoilla jaloillaan veneeseen, joka heiluisi... Ewen siirtyi laiturin reunalle, ja Agnes tunsi miehen vetävän syvään henkeä, ennen kuin tämä haki jalansijaa, kyykistyi ja kumartui laskemaan rouvansa alas ---- Ewen oli kuitenkin laskemassa Agnesia, Ei Millietä. 

Ajatuskatkos vai mikä lienee tullut eteen, tässä vain on kerronnallinen tarkkuus herpaantunut, kun Agnesista äkkiä tehdäänkin Ewenin rouva. Lukijalle jää epäselväksi oliko Ewen laskemassa Millietä, joka siis oli hänen rouvansa vai Agnesia Millien vielä katsellessa laiturin päällä, vai oliko rouva jo laskettu alas. Ymmärtääkseni kuitenkin vielä laiturilla katselemassa Agnesin selviämistä veneeseen. Täytyy muutenkin sanoa, että tätä nuoratikkailla kiipeämiskuvailua olisi voinut hieman miettiä ja  sillä ainakin itseni oli hyvin vaikea kuvitella sitä "sirkusmaista kiipeilyä", jota muutamissa kohdin kuvaillaan, Uskottavuus hieman kärsii tältä osin. 

Ei sillä, tästä yksittäisestä, sanoisinko hieman hiomattomasta kohdasta huolimatta, viihdyin kyllä tämän tarinan parissa ja viimeisen sivun kääntyessä jäin jo malttamattomana haikailemaan seuraavaa osaa.  Ja täytyy sanoa, että kun sekin sitten on luettu niin jäänen kyllä pohdiskelemaan, mistä löytyykään seuraava yhtä ihastuttava ja valloittava tarina kuin tämä Skotlannin nummille ja linnoihin sijoittuva klaanitarina. Harvinaista herkkua romanttisen historiallisen tarinan ystäväville ja harvinaisuudessaan sitäkin nautinnollisempaa.  Harmittaa vain, kun en hetimmitten tullut hankkineeksi omaksi sitä ensimmäistä osaa, jonka lainasin kirjastosta. Nyt sitä saa metsästää kovakantisena päällyspapereineen kaikkineen ties kuinka kauan ties mistä.

Satakirjastojen lukuhaaste 2026 kohta 5: Kirjassa käsitellään vanhemmuutta

Kaisa Viitala: Klaanin suojeluksessa!

 

Kaisa Viitala

Klaanin suojeluksessa

Nummien kutsu 2

Karisto, 2025

457 + 1 s.

Parasta oli se, että hän sai todella ostaa mitä tahtoi. Hän valitsi kaikki Daniel Defoen uusimmat, sillä isä ei hyväksynyt Defoeta eikä antanut Agnesin kotona lukea tämän tekstejä. Hän iloitsi nähdessään useita naiskirjailijoiden teoksia ja osti Louisa-nimimerkillä julkaisevan runoilijan valikoiman. Elisa Haywoodia ja muutamia Mary Davysin romaaneja. Agnes ilahtui mys löytäessään Amerikassa painetun kirjan, jossa New Yorkin kuvernööri kertoi intiaaniheimoista, vaikka se saikin hänet tuntemaan syyllisyyttä siitä, ettei edelleenkään ollut kirjoittanut vanhemilleen. Hän valitsi Ramsayn, Fieldingin ja Popen runoja, ja päästyään vauhtiin jopa muutamia ranskalaisia kirjoja...

 

Agnes Hunter on avioitunut Fingal McTorrianin kanssa ja on nyt klaanipäällikön rouvana Skoltlannin ylämaalla ja viettää kunnioitettua elämää Edingburghissa, mitä nyt Fingalin palvelija, rouva Fletcher vähän ylenkatsoo rampaa rouvaa.  Fingal joutuu kuitenkin omien liiketoimiensa ohella hoitamaan  Agnesin sedän Colin Hunterin konkurssia ja petosoikeudenkäyntiä. Talo ja tavarat huutokaupataan, Colin Hunter tuomitaan ja  Emily-täti ja Lily-serkku muuttavat Fingalin Edingburghin asuntoon. Edingburgh kuohuu juoruja ja Agnes saa ensimakua tulevasta astuessaaan kangasostosten lomassa vastapäiseen kirjakauppaan. Lily, joka on vihainen isälleen tämän aiheuttaman harmin takia on päättänyt ottaa onnensa omiin käsiin ja aiheuttanut skandaalin kävellessään yksin iltasella ja tulemalla kuokkavieraana tansseihin. Fingalin liiketoimet alkavat sakata eikä Agnesin ystävätkään enää hae tämän seuraa, päinvastoin alkavat karttaa tätä. Paluu Ylämaalle Gilleshieliin alkaa ennen aikojaan.

Gilleshieliin matkaavat myös Emily-täti, joka on järkytyksestä hieman "omissa maailmoissaan" ja Lily, joka on vihainen vanhemmilleen. Fingalin sisko Ailsha, joka on naimisissa Alistair Gilfillianin kanssa odottaa esikoistaan, ja Agnes itse tuskailee, kun ei ala odottaa ja saa sen vuoksi klaanilaisilta erinäisiä katseita.

Klaanin suojeluksessa jatkaa Klaanin vieraana -teoksen tarinaa rammasta Agneksesta, jonka terveydelliset rajoitteet tuovat omia mutkia  ja ongelmia matkaan. Tarinan päähenkilö on omintakeinen nuori nainen, jonka persoonassa on hieman ristiriitaisuutta. Hän on vahva ja omatahtoinen, joka on oppinut selviytymään, mutta toisaalta hänellä on kaikki ihmisen ja nuoren naisen tunteet heikkouksineen ja epävarmuuksineen. Kuitenkin minua hieman jäi mietityttämään millaista henkilöhahmoa kirjailija haluaa rakentaa, kun hän mainitsee Agneksen olevan "hieman hysteerinen". Hysteriahan on entisaikaan liitetty nimenomaan naisiin mutta hysteriaa aikaan liittyvänä ilmiönä on vaikea liittää Agneksesta saamaani mielikuvaan. Toisaalta se, että Anges tuleekin hieman hysteeriseksi ei merkitse sitä, että hän jatkuvasti olisi heikkohermoinen hysteerikko. Kaikkea muuta. 

Viitalan kerronta on sujuvaa. Näkökulma kaikkitietävällä kertojalla on Agneksen. Välillä näkökulma vaihtuu ja asioita katsotaan "toisin silmin". Sarjan ensimmäisessä osassa nämä toisin silmin -luvut olivat Fingalin näkökulmasta, tässä osassa asioita tarkastellaan välillä Lilyn silmin. Lily, josta saa kuvan juonittelevasta ja omahyväisestä, itserakkaasta naisesta saa uusia piirteitä, kun hän joutuu McTorrianin klaanin hyökkäyksen kohteeksi, josta hänet pelastaa Douglas Logie -niminen gillie. Lilylla ja Douglasilla ei ole yhteistä kieltä. Lily on halveksinut gaelin kieltä, mutta kummastuksekseen hän huomaa sisimmässään heräävän uusia outoja tunteita ja kuinka ollakaan, hän tekee Agnekselle odottamattoman pyynnön. 

Klaanin suojeluksessa on mutkatonta ja mukaansatempaavaa. Siellä täällä on gaelinkielistä sanastoa, jota ei harmikseni ole suomennettu, mutta jotka toisaalta luovat autenttisuutta ja paikallisväriä. Google-kääntäjästä ei ollut apuja, mutta nettihaulla sain selville ainakin yhden lauseen merkityksen, joten ehkä on hyväkin, että ei ole suomennettu. Kerronta on suurimmaksi osaksi kirjakielistä, puhekielisyys sujuvaa ja luonnollista ilman erityisvivahteita tai ilmaisuja lukuunottamatta palvelusneito Millietä, joka murre erottuu muusta sanailusta.

Millie oli ilmeisesti juossut pidemmältäkin kuin pelkät portaat alas, sillä hänen oli huohotettava hetki, ennen kuin hän pystyi puhumaan. - Emily rouva on karonnut! - Kadonnut? Agnes puuskahti. - Miten niin? - No kuin sitä nyt ihminen katoaa? Ei oo kamarissaan! - Mutta olihan Lily hänen kanssaan! Millien tuhahdukselta vei hieman pontta se, että hän huohotti edelleen. - Neiti oli lähtenyt katselemaan paikkoja, palvelijatar ilmoitti happamasti. Eikä tullut miäleen soittaa piikaa äirillensä seuraksi siksi aikaa! Kun se oli tullut takaisin, ei rouvaa ollut missään! Sitten vasta oli hoksannut, jotta vois ilmoittaa jollekulle! - Millie, Agnes sanoi ankarasti, - lopeta tuo paasaaminen. Miten kauan Lily oli poissa? - Mistä mä tiärän! Orla tuli henkihapatuksis mua herättämään, kun ei ollut ymmärtänyt sanaakaan neirin puheesta, ei tiätystikään, muuta kun että joku on hätänä.

Klaanin suojeluksessa on todella viihdyttävää kerrontaa. Tarinassa yhdistyy ajattomat arkiset kuviot ihmismielen ominaispiirteisiin ja vaihteluihin. On tavallista elämänmenoa, rakkautta ja tunteita, mutta myös juonitteluja ja salaisuuksia, ristiriitoja, epäilyksiä, välirikkoja ja sovintoja. Englannin ja Skotlannin historia taustoittaa tapahtumia. 

Olin todella haltioitunut ensimmäisen osan, Klaanin vieraana -luettuani. Sen lainasin kirjastosta, mutta tämän toisen osan ostin omakseni. Nyt odotan malttamattomana seuraavan osan ilmestymistä. Kaisa Viitala on todellakin osunut hyvällä tavalla lukijan makuhermoon: Tätä täytyy saada lisää.

--- 

Pistän tämän, vaikka tuli nyt ennakolta luetuksi, Kyyti 2025 kohtaan Marraskuu 1: Vuonna 2025 julkaistu kirja

---

 Muualla sanottua:

Amman lukuhetki: Pesunkestävää historiallista viihdettä, silti syvältä koskettavaa

Kirsin Book Club: Kunnianhimoinen ja sydämellinen, historiallinen viihderomaani

Kirjakaapin kummitus: Houkuttava ja koukuttava

Kulttuuri kukoistaa:  Viihdyttävää ja vetävää kerrontaa, jota lukiessa sivut kääntyvät tekstiä kunnioittavalla vauhdilla