Lisa Wingate: Kadonneiden rakkaiden kirja!

Lisa Wingate

Kadonneiden rakkaiden kirja

Alkuteos: The book of Lost friends 

Suomentanut Elina Salonen

Sitruuna, 2023

461 s.

Aloitus: Opettajan sormelle laskeutuu leppäkerttu keveästi kuin höyhen. Se on kuin elävä jalokivi, pilkullinen rubiini, jolla on jalat. Tuulenvire houkuttelee vierailijan pian lentoon, mutta sitä ennen opettaja muistaa vanhan lastenlorun: Leppäkerttu, leppäkerttu, minne nyt meet? Koti on tulessa ja lapset kadonneet.

Leppäkerttuloru on kovin pessimistinen ja synkkä verrattuna suomalaiseen loruun, jossa leppäkerttua kehotetaan lentämän ison kiven juureen, jossa sille keitetään puuroa. Kadonneiden rakkaiden kirja ei kuitenkaan aiheestaan huolimatta ole pessimistinen eikä synkkä teos, vaikka surua ja murhetta, kauhua ja kamaluutta tapahtuukin. 

Kerronta etenee kahdessa tasossa, kahden minäkertojan kautta. On menneisyys ja nykyisyys Augustinen kaupungissa, Louianassa. 1875 Hannie Gosset kertoo omaa ja perheensä tarinaa sisällissodan jälkeisissä tunnelmissa. Hannien omaiset, äiti ja sisarukset on myyty kuka minnekin, Hannie on päässyt palaamaan Gossettien kartanolle vapaana työläisenä, tuttujen orjatoverien luokse. 1987 osin italialaista sukua oleva Benedetta (Benny) Silva on aloittanut opettajana Augustinessa, köyhien lasten koulussa ja yrittää saada oppilaansa kiinnostumaan kirjalisuudesta. Ensin luetaan Eläinten vallankumousta, mutta sitten kuvaan astuu suvut ja salaisuudet.

Kerronta etenee vuorotellen näiden kahden minäkertojan kautta ja lukujen välissä on sanomalehti-ilmoituksia, joita vapautetut orjat ovat laittaneet kristilliseen lehteen löytääkseen kadonneita omaisiaan ja rakkaitaan.

Menneisyydessä Hannie joutuu seikkailuun lähtiessään etsimään kartanosta paperia, jossa luvataan kymmenen vuoden vuokraviljelyn jälkeen palstan omaksi saamista. Kartanon isäntä hra Gosset on kadonnut ja hänen jälkisäädöstään on etsimässä myös tytär Lavinia avioliitosta ja tytär ei avioliitosta Juneau Jane. Hannie pukeutuu pihapojaksi ja lähtee kuljettamaan Laviniaa ja Juneau Janea hra Gossetin asianajajan luokse, mutta reissu kääntyy hengenvaaralliseksi. 

Nykyisyydessä Benny alkaa tutkia Gossetin kartanon menneisyyttä ja saa lopulta vastaansa Gossetin kartanon jälkeläishaaran ja kaupungin silmäätekeviä.

Kadonneiden rakkaiden kirja on notkeasti etenevä tarina, mukaansa tempaava ja koskettava lukuromaani yhteisöllisyyden merkityksestä ja historian, omien sukujuurten tuntemisen tärkeydestä.

---

Pieni Helmet 2024 kohta 20. Kirjan nimessä on sana kirja,

Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste 2024, Tunteet. Kohta 16:  odotus tai kaipuu

 ---

Muualla tuumittua.

Kirjojen kuisketta: Kadonneiden rakkaiden kirja viestii historian tuntemisen tärkeydestä. 

Kirjarouvan elämää: Teoksessa erityisesti naiset saavat äänen

Kirjakaapin avain: Kiehtova miljöö

Tara Westover: Opintiellä!

 

Tara Westover

Opintiellä

Alkuperäisteos:Educated

Suomentanut Tero Valkonen

Tammi, 2018

 

Raju tarina Idahon vuorilta on tämä Tara Westoverin muistelmateos, jossa hän kertoo varttumisestaan Idahon vuorilla, perheessä, joka valmistui maailmanloppuun, eli eristäytynyttä, vainoharhaista ja uskonnollliseti äärisuuntaa edustavaa elämää. Takakansitekstin mukaan Opintiellä on "uskomaton selviytymistarina syrjäytymisestä ja koulutuksen voimasta" ja "huikea kertomus rakkaudesta ja julmuudesta perheen sisällä". Ja kyllä, tässä tarinassa on paljon sävyjä, tummia, mutta myös kirkkaita. Mikä itsellä jää teoksesta päällimmäisenä mieleen, on teoksen loppukappale.

"Me olemme kaikki monisyisempiä kuin ne roolit, jotka meille tarinoissa sälytetään. Näiden muistelmien kirjoittaminen on havainnollistanut tämän minulle selvemmin kuin mikään - olen yrittänyt kuvata rakastamani ihmiset ja tavoittaa heidän kokonaisuutensa sanallisesti, mikä  on tietenkin mahdotonta. Tämä on parasta mihin pystyn: kerron itse muistamani rinnalla toisenkin mahdollisen tarinan. Tarinan kesäpäivästä, tulesta, kärventyneen lihan hajusta ja isästä, joka auttaa poikansa alas vuorelta."

Se, auttoiko isä lopulta pojan alas vuorelta vai joutuiko poika selviämään sieltä itse ei ole olennaista. Minulle olennaista teoksen kokonaisuudessa on se, että vaikka Tara joutui kohtaamaan niin paljon väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta, hän ei kuitenkaan loppujen lopuksi jää  katkeruuteen vaan tuntee yhä rakkauden perhettäään kohtaan. Tämä vihan ja rakkauden ristiriita nousee teoksessa aika ajoin esille. Hän haluaisi muistaa isän toisin, kuin hän muistaa tunteidensa pohjalta.

Opintiellä on koskettava tarina. Se on  tarina kouluttautumisen tärkeydestä, opiskelun merkityksestä ja oman tietoisuuden herääämisestä.

Luin tämä suhteellisen nopeasti, mitä helpotti paitsi tekstin jouheva poljento myös typografiset ominaisuudet. Fontti oli suhteellisen selkeää ja riviväli sopiva, eli teksti ei ollut liian tiivistä. Sivuja teoksessa toki oli, mutta lukuväsymystä ei ehtinyt kuitenkaan tulla, sen verran kiinnostavasti ja elävästi kirjoittaja on tarinansa kirjoittanut. Jokin tapahtumissa herätti kysymyksen, voiko tämä olla totta ja vaati faktan tarkistusta, mutta sinänsä mitään suuria uskottavuusongelmia tarinankerronnassa en kokenut.

Kirjoihin kadonnut näkee teoksen kirjoittajalleen terapeuttisena. 

Paljon mahdollista, itse näen teoksen myös yhteiskunnallisesti  tärkeänä sillä se tuo esille myös amerikkalaisen "vapauden"varjopuolet, mutta myös fanaattisen uskonnollisuuden vaarallisuuden, vaikka kirjailija itse ei millään tavalla ota kantaa uskontoon puolesta tai vastaan. Mormoniuskonto ja siitäkin äärilahko, on vain viitekehys tarinan taustalla. Se on se maailma, jossa kirjailija on kasvanut ja siksi läsnä.

Opintiellä teosta on muutenkin luettu paljon kirjablogeissa

Leena Lumi kokee, että "Opintiellä on väkevä, pitkän jälkimaun selviytymistarina siitä, miten koulutus, rohkeus ja rakkaus voivat sytyttää tähdet valaisemaan synkistä synkintäkin pimeyttä".

Kirja vieköön -blogin  Riitan mielestä teos on hienosti ja syyttelemättä kirjoitettu. 

Luetut lukemattomat -blogistiin "Opintiellä ei tehnyt suurta vaikutusta, vaikka Westover aivan pätevästi kirjoittaakin". Hänen mielestään teoksen "teemat kannattelevat tarinaa loppuun asti", mutta blogisti olisi kaivannut enemmän oppimisen iloa ja merkityksen esille tuomista kuin mitä teoksessa nyt oli. 

Marjatta puolestaa pystyy samaistumaan omien kokemustensa perusteella Taran elämään ja kiinnittää huomiota muistojen tunnepuoleen merkittävyyteen. Todempaa kuin se, miten kaikki tapahtui, on se, miten tapahtuman tunnemme.

Pienen kirjaston Katri pitää teosta lukemisen arvoisena kritiikistä huolimatta, sillä "Westoverin elämäntarina on raadollinen, mutta väistämättäkin kiinnostava".

---

Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 22: Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä.

Kirjallinen Yhdysvaltain osavaltiovalloitus: Idaho

Katherine Paterson: Miksi aina Caroline?

Katherine Paterson

Miksi aina Caroline

WSOY, 1982

Alkuteos: Jacob have I loved

Suomentanut Irmeli Järnefelt

193 + 1 s.

Kansikuva: Pamela Goodchild

Alkulause: Heti kun lumet sulavat, matkustan Rassin saarelle hakemaan äitiäni.

Loppulause: "Tähtitaivaan loistehessa kuljen miettien..."

Miljöö: Kalastayhteisö Rassin saarella

Päähenkilö: Louise, 14-vuotias tyttö, joka kasvaa aikuiseksi kauniin ja lahjakkaan kaksosisarensa varjossa.

Kirjallisuusviitteet:

Tässä teoksessa on joitakin kirjallisuusviitteitä, niistä eniten uteliaisuuttani herättää Kapteeni Marvelin tarinat.

Caroline ja Louise ovat kaksosia. Louise, tämän kirjan kertojaminä on heistä vanhempi, ensinsyntynyt. Caroline oli syntyessä heikko ja heiveröinen ja perheen ajatukset tuntuivat pyörivän enemmän Carolinessa, kuinka tämä selviäisi. Louise tuntee jääneensä Carolinen varjoon. 

Louise asuu Ranssin saaressa, kalastajayhteisössä ja saaressa, jota hallitsee metodistiseurakunta. Louisen perheeseen kuuluu kaksossiskon lisäksi äiti, joka on tullut saarelle ensiksi opettajaksi. Louisen isä on kalastaja . Lisäksi perheeseen kuuluu hieman eriskummallinen isoäiti, isän äiti, joka lainailee raamatunlauseita ja käy kirjan loppua kohden yhä kummallisemmaksi. Mietin, onkohan hän demntoitumassa? Kirjan kirjoittamisaikoihin ei juuri taidettu Alzheimerin taudista paljonkaan puhua tai muista vanhuuden sairauksista.

Louise on poikatyttö, joka kuitenkin haaveksii romanttiikasta. Hänen paras ystävänsä on Cal-niminen poika. Yhdessä he käyvät kokemassa rapuja ja muita meren eläviä.

Caroline on kaunis ja lahjakas. Caroline pääsee opiskelemaan musiikkia ja laulua. 

Miksi aina Caroline on monisyinen, psykologinen teos sisaruskateudesta ja itsetunnon löytämisestä. Sen taustalla on Raamatun kertomus Eesausta ja Jaakobista, jotka myös olivat kaksosia. Jaakob nuorempana syrjäytti Eesaun. Vaikka kirjassa onkin uskonnollisia teemoja ei tämä ole varsinaisesti hengellinen eikä uskonnollinenkaan kirja, Lopussa Louise valmistuu kätilöksi haaveiltuaan ensin lääkärin ammatista, menee naimisiin katolisen miehen kanssa ja saa pojan. Autettuaan kaksossynnytyksessä, jossa toinen lapsista on vähällä kuolla Louise saa lopullisen rauhan  suhteessaan Carolineen. 

Tarina sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Luonnehtisin tätä hieman erikoiseksi nuortenkirjaksi,vaikka tässä toki on niitä ikiaikaisia nuoriin ja kasvuun liittyviä teemoja. Kaikkein erikoisin teema on ensi-ihastuminen ja rakkauden tunteet. Saarelle palaa vanha merimies, joka on syntyisin saarelta. Louise ajattelee ensin, että mies on vakooja, mutta ystävystyy sitten Calin kanssa tämän kanssa ja erään tapahtuman myötä rakastuu tähän. Louise on neljän-viidentoista ikäinen ja mies ainakin lähes, jos ei enemmänkin kuin seitsemänkymmenen. Louise kipuilee tunteidensa kanssa, joita hän ei voi ilmaista, mutta terävänäköinen omituinen isoäiti päästelee suustaan kipakoita sanoja, ja Louise pelkää paljastuvansa.

Tämä teos ei ole siis mitään liirum laarum romantiikkaa, vaan vakavia teemoja mielenkiintoisella tavalla kerrottuna. Hankkiessani kirjan, minulla on ajatus, että tässä olisi enemmänkin sairaanhoitajan ammatista. Louisen elämää kuitenkin kuvataan lähinnä lapsuudesta nuoreksi aikuiseksi aina kirjan loppumetreille ja ammatillisen koulutuksen kuvausta vain sivutaan. Tarinallinen pääpaino on Louisen ja Carolinen välisessä problematiikassa.

Kirjan kansikuvasta voisin mainita, että minulla on sellainen tunne, että tämä kansikuva on joskus herättänyt minusssa jotain erirtyisiä tunteita. Minusta tuntuu, että alkaessani aikoinaan harrastaa piirtämistä enemmänkin, piirsin jonkin työn tämän kansikuvan innoittamana. En kuitenkaan muista, että olisin lukenut kirjaa aikaisemmin. 

---

Helmet lukuhaaste 2017 kohta 16: Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja. Tämä kirja on palkittu Newbery-mitalilla vuonna 1981.

Kirjallinen Yhdysvaltain osavaltiovalloitus: Maryland. Kirjassa mainitaan Marylandin yliopisto ja Chrisfield-niminen paikkakunta, joka sijaitsee Marylandissa, rannikon tuntumassa.