Näytetään tekstit, joissa on tunniste näytelmät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näytelmät. Näytä kaikki tekstit

31 heinäkuuta 2026

William Shakespeare: Paljon melua tyhjästä!


En ole aiemmin ottanut osaa tähän haasteeseen, vaan nyt alkoi mieli kokeilemaan jotain erilaista, jonnekin oman mukavuusalueen reuna-alueille. Mielessä on ollut jonkin aikaa, että voisin kokeilla tutustumista Shakespearen runoelmadraamoihin ja päädyin seuraavaan: 

William Shakespeare

Paljon melua tyhjästä

Alkuteos: Much Ado About  Nothing

Suomentanut Kersti Juva

WSOY, 2009

165 +1 s.

Hmm. Mitähän tästä nyt osaisi sanoa. Tulipa tutustuttua, mutta tuskinpa tätä lajia tulee enempi harrastettua. 

Näytelmässä on parisenkymmentä henkilöä, joista mainittakoon Don Pedro, Aragonian ruhtinas sekä tämän avioton veli Don John sekä Leonato, Messinan kuvernööri. Leonatolla on tytär Hero ja hänen hoivissaan on myös orpo veljentytär Beatrice. Don Pedro saapuu seuralaisineen Benedickin sekä Claudion kanssa Messinaan, Samoin Don John. Tapahtumien keskiössä on tietysti rakkaus: Claudio rakastuu Heroon ja Don Pedro tarjoutuu auttamaan asiassa Claudiota. Toisaalta Don John, tarinan antagonisti alkaa juonia Claudion ja Heron päänmenoksi. 

Beatrice edustaa itsenäistä naista, joka ei paljoa miehistä perusta ja "ennen makaan vaikka lakanoitta  pistelevän peiton alla" (vaikka taitaa toisaalta haikailla aviosäätyä).

"Mitä minä mokomalla teen?   Puen omiin vaatteisiini ja otan kamarineidiksi? Se, jolla on parta, on enemmän kuin nuorukainen, ja se, jolla ei ole partaa, on vähemmän kuin mies, ja se, joka on enemmän kuin nuorukainen, ei ole minua varten, kun taas minä en ole sitä varten, joka on vähemmän kuin mies." 

Beatricen ja Benedickin välilläkin saadaan kuitenkin rakkaus syttymään, kun selän takana vähän juonitaan. 

Tarinasta voisi muodostua perin traaginen, ellei kolmannessa näytöksessä esiin astuisi hieman hömelö lainvalvoja apulaisineen. Tässä vaiheessa olin ollut jo aika tuskastunut lukemiseni kanssa, mutta kuinka ollakaan aloin virkistyä tästä huumoripuolesta (vaikka täytyy sanoa, että minulla on aika yksituumainen huumorikäsitys), joka erosi muusta menosta kuin yö päivästä, olematta silti irrallaan tapahtumista ja juonesta. 

Kiinnostuin tästä tarinasta luettuani jostain Kersti Juvan suomennoksesta, mutta eipä tässä sanailu paljoakaan auttanut, kun minun oli vaikea pitää eri henkilöt mielessä ja nähdä tapahtumia. Tämä täytyisi nähdä ja kokea voidakseen olla täysin perillä tapahtumista. Ei minusta ole näytelmiä lukemaan. Sitä pitäisi itse esittää kaikkia henkilöitä ja päästä niiden nahkoihin päästäkseen sisälle tarinan hienouksiin eikä minusta taida siihen olla. Ei sillä, etteikö sitä ymmärrystä saa joskus huhuilla suorasanaisemmassakin tarinassa.

Shakespeareen on kyllä tullut tutustua Romeon ja Julian sarjakuvaversiona sekä nähnyt myös Elisabeth Taylorin tähdittämän Kuinka äkäpussi kesytetään -filmatisoinnin. Myös John Waynen tähdittämä McClintoc-variaatio samaisesta näytelmästä on tuttu. Ja kyllä Shakespeare on klassikkomaineensa ansainnut, ei kai sitä muuten näinäkin aikoina luettaisi ja esitettäisi.

--- 

Tämä oli Klassikkohaaste #23 jota isännöitiin Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogissa. Sieltä voi lukea koontina mitä kaikkea haasteeseen onkaan tullut luettua.


15 heinäkuuta 2025

Nelly Sachs: Israelin kärsimys


Nelly Sachs

Israelin kärsimys  —  

    Eeli, Kuoleman asunnoissa, Tähdenpimennys

Suomentanut Aila Meriluoto 

WSOY, 1967

Kansi: Urpo Huhtanen  

Uskaltautuako vai eikö esittelemään tätä teosta. Sitä pohdin. Mutta mikä ettei. Tällä teoksella on paljon sanottavaa myös tälle ajalle, jos vain löytää olennaisen mystiikan takaa. Sillä mystinen tämä teos on. Sanat eivät aukene helpolla, mutta sieltä täältä kimpoaa valonvälähdys, kosketus syvälle käyvä: Ihmisyyden ääni, hätähuuto. 

Nelly Sachsin Israelin kärsimys sisältää kolme eri teosta. Eeli on  mysteerinäytelmä Israelin (juutalaisen kansan) kärsimyksestä. Holokausista. Näytelmässä on seitsemäntoista kuvaa eli näytöstä. Lukiessani mietin, onkohan tätä kukaan, koskaan ja missään sovittanut näyttämölle? Varmaankin näytelmän sanoma avautuisi aivan eri tavalla, jos sen näkisi ihan fyysisin silmin fyysisesti esitettynä. Vai olisiko se liian raflaavaa, kun ottaa huomioon historian.

Näytelmän lisäksi teoksessa on kaksi runokokoelmaa: Kuoleman asunnoissa , omistettu kirjailijan Kuolleille veljille ja sisarille ja Tähdenpimennys, omistettu kirjailijan Isän muistolle.  

Runojen jako ja nimet löytyvät lopun sisällysluettelosta, joka tuo myös selkeyttä, mielestäni hieman sekavalta tuntuvaan layoutiin. Tosin, toisenlainen layout ja asemointi voisi tehdä hyvää tajunnalle. 

Siinä missä näytelmä on selkeästi holokaustia kuvaava teos, koen, että runot on ymmärrettävä laajemmassa näkökulmassa, ei vain holokaustiin liittyvinä. Teksteissä on paljon symboliikkaa, raamatullisia viittauksia, eivätkä ajatukset sanojen takaa aukene helposti. Kuitenkin, kuten jo alussa toin esille, siellä täällä kimpoaa valonvälähdyksiä, kosketuspintaa, ei vain historiaan tai israelilaisiin, vaan laajemmin elämään. Näissä runoissa kaikuu historian ääni tälle ajalle. Historian, josta pitäisi oppia, mutta kuinka vaikeaa se tuntuu olevankaan.

Tähän loppuun vielä muutama tekstiote, jotka ainakin minuun kolahtivat. 

Oi Itkevien lasten yö! Kuoleman merkitsemien lasten yö!/ Unelle ei ole ovea enää. /Kaameat vartijanaiset ovat astuneet äitien sijaan, /ovat väärän kuoleman virittäneet kämmenlihaksiinsa, / kylvävät sen seiniin ja palkkeihin - /  Kaikkialla kauhu pesii./  Pelkoa imevät pienokaiset äidinmaidon sijaan.

Pyhän maan ääni. Oi lapseni, / kuolema on kulkenut sydäntenne läpi / kuin viinimäen / - maalasi sanan Israel punaisella maan kaikkiin seiniin. / Mihin joutuu se vähäinen pyhyys / joka vielä asuu hiekassani? / Yksinäisyyden kanavista puhuvat kuolleitten äänet: / Pellolle laskekaa koston aseet / jotta ne hiljenevät - sillä myös rauta ja vilja ovat sisarukset mullan sylissä - 

Erityismaininta tälle runonsäkeelle:

 "Huokauksen kätkössä / voi itää rauhan laulamaton laulu". 

Muualla blogeissa:

Kirjakimara   

Kirjasähkökäyrä 

Tarukirja  

---

Kyyti 2025 lukuhaaste kohta Heinäkuu  1: Runokirja

25 joulukuuta 2022

Arvi A. Seppälä: Erämaan ritarit!

Arvi A. Seppälä

Erämaan ritarit 

5-näytöksinen näytelmä Peräpohjolan tukkityömailta

K. J. Gummerus Oy, 1917. 

Projekti Gutenberg

 

Tulinpa minäkin lukeneeksi jotain, mikä ei niin ominta ollut, nimittäin näytelmän. No, olen minä pari näytelmää aiemminkin lukenut, Aleksis Kiven Lean ja Hugo Jalkasen Pyhä yö - Joulumysteerion. Tämän luin, kun tässä mainittiin tukkityömaa ja ajattelin, että se liippaisi Pohjoinen lukuhaasteen kohtaa Pohjoisen teollisuudesta. Tässä oli kuitenkin hyvin vähän itse tukkiteollisuudesta, vaikka tukkilaisten elämään nivoutuikin. Ehkä tämä kuitenkin kävisi haasteen kohtaan "Muualta tulleen ajatuksia Pohjois-Suomesta". Sillä kirjoittaja itse oli etelämpää ja kuvauksia pohjoisesta tässä kyllä on.

Minua on aina tämä korpien yksinäisyys miellyttänyt. Siinä on jotain salaperäistä ja viettelevää, jotain pelottavaa ja hurmaavaa samalla. Oo, kun saa suksilla viiletellä loppumattomia lumihankia, sinisen taivaan kaartuessa ylhäällä ja ikivanhojen honkien kohotessa korkeuteen kuin satumaiset pylväskäytävät! Silloin voi ihminen oikein hengittää ja olla vapaa. Ja sitten vaara, ajatteles… vaara hautautua jäljettömiin noihin kinoksiin, kimaltelevien tähtien koristamien lumipuhtaiden kääriliinojen alle, 

Näytelmän rungon muodostaa Hella Lövenbergin, kruunumetsien ylihoitajan tytär, jota kutsutaan Lapin prinseksaksi sekä Tuntemattoman kulkijan traaginen rakkaustarina sekä lauttausyhtiön päällikön, Härmän ja tuon Tuntemattoman välienselvittely, joka koskettaa koko tukkilaisporukkaa. 

Täytyy sanoa, että muutamista upeista luontokuvauksista huolimatta, itse vuoropuhelu ei oikein kolahtanut puhumattakaan, että tämä näytelmänä minua suuresti kiinnostaisi. Hirven salakaadoista viinankeittoon ja tukkilaisten palkkarahojen kavalluksiin on aiheet juonenkehittelyssä. Toisia Pohjoinen lumoaa, toisia se työntää toisaalle, eräille se ei suo onnea enempää kuin muistojen verran.

Outo sana:  purakkonikin!

---

Pohjoinen 2022 -lukuhaaste kohta 8: Kirjassa esitetään muualta tulleen ajatuksia Pohjois-Suomesta

25 joulukuuta 2016

Huugo Jalkanen: Pyhä yö - Joulumysteerio!



Tuo armon valkokyyhky
nyt viestin maailmaan.
Jo laantuu tuskan nyyhky,
käy toive versomaan.
On pyhä jouluyö,
on juhla jumalainen
Messiaan synnyin yö!
....

Tuttu joululaulu, yllätys ainakin minulle , löytyi vanhasta näytelmäkäsikirjoituksesta.

Pyhä Yö
Joulumysteerio
Kirjoittanut Huugo Jalkanen
Musiikin sovittanut Armas Maasalo
Koteja kodittomille lapsille -yhdistyksen julkaisusarja n:o 19
Helsingissä 1924.






Helmet lukuhaaste 2016 Kohta 12: näytelmä