En ole aiemmin ottanut osaa tähän haasteeseen, vaan nyt alkoi mieli kokeilemaan jotain erilaista, jonnekin oman mukavuusalueen reuna-alueille. Mielessä on ollut jonkin aikaa, että voisin kokeilla tutustumista Shakespearen runoelmadraamoihin ja päädyin seuraavaan:
William Shakespeare
Paljon melua tyhjästä
Alkuteos: Much Ado About Nothing
Suomentanut Kersti Juva
WSOY, 2009
165 +1 s.
Hmm. Mitähän tästä nyt osaisi sanoa. Tulipa tutustuttua, mutta tuskinpa tätä lajia tulee enempi harrastettua.
Näytelmässä on parisenkymmentä henkilöä, joista mainittakoon Don Pedro, Aragonian ruhtinas sekä tämän avioton veli Don John sekä Leonato, Messinan kuvernööri. Leonatolla on tytär Hero ja hänen hoivissaan on myös orpo veljentytär Beatrice. Don Pedro saapuu seuralaisineen Benedickin sekä Claudion kanssa Messinaan, Samoin Don John. Tapahtumien keskiössä on tietysti rakkaus: Claudio rakastuu Heroon ja Don Pedro tarjoutuu auttamaan asiassa Claudiota. Toisaalta Don John, tarinan antagonisti alkaa juonia Claudion ja Heron päänmenoksi.
Beatrice edustaa itsenäistä naista, joka ei paljoa miehistä perusta ja "ennen makaan vaikka lakanoitta pistelevän peiton alla" (vaikka taitaa toisaalta haikailla aviosäätyä).
"Mitä minä mokomalla teen? Puen omiin vaatteisiini ja otan kamarineidiksi? Se, jolla on parta, on enemmän kuin nuorukainen, ja se, jolla ei ole partaa, on vähemmän kuin mies, ja se, joka on enemmän kuin nuorukainen, ei ole minua varten, kun taas minä en ole sitä varten, joka on vähemmän kuin mies."
Beatricen ja Benedickin välilläkin saadaan kuitenkin rakkaus syttymään, kun selän takana vähän juonitaan.
Tarinasta voisi muodostua perin traaginen, ellei kolmannessa näytöksessä esiin astuisi hieman hömelö lainvalvoja apulaisineen. Tässä vaiheessa olin ollut jo aika tuskastunut lukemiseni kanssa, mutta kuinka ollakaan aloin virkistyä tästä huumoripuolesta (vaikka täytyy sanoa, että minulla on aika yksituumainen huumorikäsitys), joka erosi muusta menosta kuin yö päivästä, olematta silti irrallaan tapahtumista ja juonesta.
Kiinnostuin tästä tarinasta luettuani jostain Kersti Juvan suomennoksesta, mutta eipä tässä sanailu paljoakaan auttanut, kun minun oli vaikea pitää eri henkilöt mielessä ja nähdä tapahtumia. Tämä täytyisi nähdä ja kokea voidakseen olla täysin perillä tapahtumista. Ei minusta ole näytelmiä lukemaan. Sitä pitäisi itse esittää kaikkia henkilöitä ja päästä niiden nahkoihin päästäkseen sisälle tarinan hienouksiin eikä minusta taida siihen olla. Ei sillä, etteikö sitä ymmärrystä saa joskus huhuilla suorasanaisemmassakin tarinassa.
Shakespeareen on kyllä tullut tutustua Romeon ja Julian sarjakuvaversiona sekä nähnyt myös Elisabeth Taylorin tähdittämän Kuinka äkäpussi kesytetään -filmatisoinnin. Myös John Waynen tähdittämä McClintoc-variaatio samaisesta näytelmästä on tuttu. Ja kyllä Shakespeare on klassikkomaineensa ansainnut, ei kai sitä muuten näinäkin aikoina luettaisi ja esitettäisi.
---
Tämä oli Klassikkohaaste #23 jota isännöitiin Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogissa. Sieltä voi lukea koontina mitä kaikkea haasteeseen onkaan tullut luettua.
