Jack Cavanaugh
Kuoleman uni (Liekkien läpi I)
Alkuteos: While mortals sleep
Aikamedia, 2004
387 s.
Taitavat sormet kuljettivat neulaa, ja pian sormet vetivät lankaa tasaiseen tahtiin hänen hengityksensä kanssa. Kun Josef oli ollut nuori poika, hän oli oleskellut tuntikausia ullakolla kahdestaan veljensä kanssa. Jo siitä asti hän oli tottunut käyttämään värikkäitä lankoja ja kangasta pakotienä. Neulan työskentelyn tasainen rytmi oli tuonut järjestyksen muuten niin kaaottiseen maailmaan ja toi edelleen, mutta nyt hänen silmiensä heikentyminen rajoitti neuletyöt tuntiin tai korkeintaan puoleentoista.
Teossarjan päähenkilö Josef Schumacher on luterilainen pastori. Hän on naimisissa Madyn kanssa, jonka isä Wilhelm Ollbright, Josefin appi on myös pappi. Eletään 1939-1940-luvun vaiheita. Natsit ovat nousseet valtaan Saksassa. Kuinka suhtautua Hitlerin valtapyrkimyksiin ja lisääntyvään väkivaltaan? Ollako hiljaa ja mukautua, vai taistellako vastaan?
En ole pitkään aikaan ärsyyntynyt mistään teoksesta niin kuin tästä teoksesta. Aihe sinänsä oli kiinnostava. Henkilöhahmoissa jännitettä ja erikoisuuksiakin, kuten koristeompelua harrastava Josef. Ei mikään arkkityyppi miesten eikä pappienkaan joukossa. Mutta ... tämä ei vastannut niitä odotuksia, joita lainatessani olin asettanut. Lopputulokseksi jäi surkea olo ja kristillisyyden kalpea haamu.
Teos kertoo siis Josef Schumacherin perheen tarinaa. Miljöönä saksalainen pieni seurakunta, joka elää natsivallan aikaa. Josefin vaimo Mady odottaa perheen esikoista. Mady ihannoi isäänsä, pastori Ollbrightia. Josef rakastaa Madya, mutta Mady, rakastaako hän Josefia samalla intohimolla? Josefin ja Madyn, samoin kuin Madyn vanhempien suhtautuminen natsivaltaan on erilainen.
Tärkeitä henkilöhahmoja on myös nuortenjoukko, joille Josef muodostuu tärkeäksi roolimalliksi.
Josef Hitlerin hypnoottinen ote on ottamaisillaan Josefin valtaansa, mutta lopulta hän tekee valintansa. Hänen täytyy tehdä jotain, toimia vastaan, mutta tekeekö hän sen järkevästi? Josef joutuu napit vastakkain niin Madyn, appensa kuin SS-joukkojenkin kanssa.
Kerronnallisesti tarinaa viedään eteenpäin kaikkitietävän kertojan kautta. Kerronta on joutuisaa, mukaansavetävää, en malttaisi lopettaa lukemista.Minun täytyy tietää, täytyy saada tietää... Juuri, kun miettii, että mikä nahjus, epäonninen kaveri Josef onkaan, seuraa yllätys. Toisaalta eihän päähenkilö voi kuolla heti alussa, vai voiko?
Tämä ei ole mikään sankaritarina, vaikka sankaruutta kysytäänkin. Sankaruus, joka tässä esiintyy jää vaillinaiseksi.Sankaruuden ei tarvitse olla mitään yli-inhimillistä. Ihminen on vajavainen ja se vajavaisuus tässä teoksessa kyllä tulee ilmi. Siihen kytkeytyy myös kysymys. Millä tavalla eroamme natseista, joiden suhteen käymme vastarintaan?
Ja se vastaus, jonka itse sain viimeisen sivun luettuani jätti suurimman ärsytyksen. Tilanteet, jotka jättävät vastaamattoman kysymyksen jäävät eniten kummittelemaan.
VAROITUS! Seuraavassa saattaa olla tietoa, joka on herkille lukijoille liiallista.
Josef käy siis vastarintaan natsihallintoa vastaan. Tämä vastarintatoiminta on pelastusoperaatio, joka liittyy Aktion T4:ään ja Hadamarissa sijaitsevaan erityislaitokseen. Historiallisesti kyse on Hitlerin eutanasiaohjelmasta.
"Lapsen tiedot ilmoitetaan kyselykaavakkeessa, jonka kolme lääkäriä lukevat. Jokainen heistä laittaa kaavakkeeseen oman merkintänsä - plusmerkin punaisella kynällä tai miinusmerkin sinisellä. jos arviointipaperissa on kolme punaista plussaa, lapsesta kirjoitetaan huostaanottomääräys, minkä jälkeen lapsi noudetaan ja kuljetetaan erityisosastolle, missä...
missä heille joko annetaan kuolettava ruiske tai heidät jätetään ilman ravintoa, kunnes he menehtyvät."
Josef eli maailmassa, joka murhasi omia lapsiaan, "lapsia, joiden elämää kutsuttiin arvottomaksi."
Yrittäessään pelastaa laitoksesta näitä lapsia, Josef joutuu kohtaamaan omat pelkonsa ja totuuden, joka on häilynyt taustalla kaiken aikaa.
Takakansitekstin mukaan tämä on tarina rohkeudesta, toivosta ja rakkaudesta, ja kyllä. Sitä kaikkea tämä teos on. Miksi minulta sitten viimeisellä sivulla puuttuu se tunne rohkeudesta, toivosta ja rakkaudesta. Miksi olen ärsyyntynyt? En huokaise helpotuksesta. En ole tyytyväinen. Usko, toivo, rakkaus, nuo kristillisyyden perushyveet jäävät jotenkin utopistisiksi, vaillinaisiksi, kalpeaksi kuvaksi seikkailun ja toiminnan rinnalla? Ja kaiken taustalla soi kysymys: mikä erottaa ei-natsin natsista?
Kummastusta herätti:
Natsit toivat berliiniin Fochin Pullman-auton, joka oli ollut Napoeleonin matka-ajoneuvo ja Saksan vuoden 1918 antaumisen symboli.
Mistä kummasta on kysymys? Kuka Napoleon. Ainoa Napoleon, joka minulal tulee mieleen on ranskalainen sotapäällikkö, jonka aikana ei ollut sen paremmin autoja kuin junavaunujakaan. Napoleon III:kin ilmeisesti oli olemassa ja silloin ehkä jo oli junia ja vaunuja, mutta hämäräksi detaljiksi tämä kuitenkin jää.
Kuoleman uni on ensimmäien osa Schumacherin perheen saagaa. Kerronnallisesti kristillistä fiktiota, mutta myös fiktiivistä historiaa. Vaikka tämä teos jättikin huonon vaikutelman, haluan lukea nuo kaksi muutakin osaa. Nähtäväksi jää tulenko vielä ärsyyntyneemmäksi vai saanko lievitystä ärsyyntymiseeni.
---
