Phyllis Matthewman: Rustys första termin

 

Phyllis Matthewman

Rustys första termin

Originalets titel:  The Queerness of Rusty

Översättning av Gemma Funtek-Snellman

AB Lindqvists Förlag, Stockholm, 1950 

186 s.

Rustys första termin on jatkoa aiemmin lukemaani Ann tar ledningen -teokseen. Rusty, oikealta nimeltään Felicity saapuu kouluun ja osoittautuu heti "jotenkin oudoksi" muiden oppilaiden rinnalla. Felicity  joutuu heti hakauksiin Josien kanssa (aiemmasta kirjasta tuttu "vastarannan kiiski"), koska koulun emäntä on antanut Felicitylle paikan, jonka Josie olisi halunnut itselleen ja jonka hän ajatteli luvatun hänelle. Felicity on valmis vaihtamaan paikkaa, mutta Josie ei suostu. Hän ei pidä uudesta tytöstä ja se siitä ja hän tekee asian selväksi kaikille.

Felicityä kutsutaan kuitenkin yleensä Rustyksi, nimi juontaa juurensa hänen hiuksistsaan. Ann, joka on luokan valvojaoppilas yrittää miettiä ratkaisua asiaan. Rusty kertoo Annille salaisuutensa. Hän ei todellakaan ole niin kuin muut oppilaat. Hän ei pelaa tennistä eikä muita pelejä, hän ei osaa latinaa tai ranskaa, mutta hän on erinomainen uija/sukeltaja ja osaa taloudenhoidon. Salaisuus on se, että Rusty on 13-vuotiaaksi asti käyny yleistä kansankoulua, jonka jälkeen hän on ollut töissä, kotiapulaisena. Tämä "aikuistumisen" aste erottaa hänet muista ikäisistään. Lisäksi Rustyn perhesuhteet ovat erilaiset. Hänen äitinsä on kuollut (näin muistelen), isä saisi töitä jostain kaukaa, mutta ei voisi ottaa Rustyä mukaansa ja Rustyhän on töissä. Ratkaisuna on, että Rustyn täti on adoptoinut Rustyn. Täti haluaisi kouluttaa Rustystä "taiteilijan", hän pistää Rustyn Daneswoodin saamaan lisäkoulutusta tulevaisuutta varten. 

Probleema on se, miten saada Josien ja Rustyn välit kuntoon. Rusty ystävystyy Patin (Pat Leigh) kanssa, joka on ollut Josien ystävä, mikä lisää hankausta. Ratkaisuksi tulee koulunalueella sivussa oleva hylätty mökki, johon Rusty ja Ann ovat löytäneet tiensä. Rustyn sanojen "jospa voisimme tehdä töstä mökistä asuttavan" Ann saa idean. St. Bridgetin (huonekunta) tytöt saavat mökkiprojektin.

Matkassa on monenlaista hankausta ja sekaannusta ja Rustyn "menneisyys" paljastuu vähitellen yhdelle ja toiselle, vaikka sitä ei olisi saanut kertoa (täti ei halunnut että se paljastuisi, ettei muut kohdistaisi Rustyyn ennakkoluuloja). Draaman kaari kohoaa lakipisteeseen, kun Ann uusii Robin Hood näytelmän ulkoilmateatterina, Josie myöhästyy pääosanesittäjänä ja tilalle tulee Rusty, mikä saa Josien lopullisesti pois raiteiltaan. Josie häviää ja Rusty löytää hänet mökistä, joka on saatettu hienoon kuntoon. Josie ei haluaisi puhua Rustyn kanssa, mutta tämä ei anna periksi ja kaikki päätyy sovintoon, kun Josiellekin kerrotaan Rustyn "omituisuuden" taustat. 

Kansikuvasta:

Kansikuvakohtaus on tilanteessa, jossa Ann haluaa tarjota omille ystävilleen sunnuntailounaan. Valmistelut menevät penkin alle, kunnes Rusty tulee ja hoitaa tarjoilut. Rusty, ST. Bridgetin väreissä on valkovihreässä asussa, mutta istuvat tytöt, Ann tovereineen ovat viimeisellä luokalla (St. Hilda) ja sen väri on valkoisen ja vaaleanpunaisen yhdistelmä.   

Kaiken kaikkiaan tämä oli  i h a n  k i v a   sisäoppilaitoskuvaus, hieman ihmissuhdedraamaa ja konflikteja, probleemiin on yleensä kuitenkin vastauskin, niin ainakin tässä tarinassa. Ruotsinkieli tuotti tietysti ongelmia, kun ei viitsinyt sanakirjan kanssa lukea. Jonkin kohdan välillä kuitenkin vilkaisin olinko ymmärtänyt oikein. Juonen ymmärtäminen sinänsä meni ihan hyvin, ne pienet tunneilmaisut ja yksityiskohdat vain jäivät ymmärtämättä. Minulla on vielä yksi tätä Daneswood-sarjaa ja lisäksi muutamia muita ruotsinkielisiä joten kieliharjoitusten on kyllä tarkoitus jatkua aina välillä oman kotoisten suomenkielisten tarinoiden lomassa.

Satakirjastojen lukuhaaste kohta 24: Kirjassa korjataan jotakin. Mökkiprojekti puutarhoineen korjataan asuttavaan kuntoon ja ihmssuhteitakin korjaillaan.

Phyllis Matthewman: Ann tar ledningen

Phyllis Matthewman

Ann tar ledningnen

Alkuteos: Chloe takes control 

Englannista ruotsinkielelle kääntänyt Ragnhild Hallen

AB Lindqvists Förlag, Stockholm

1949

167 + 1 s. 

Tässä taannoin vaihdoin  Tarukirjassa ajatuksia siitä, kuinka hauskaa olisi osata enemmän kieliä ja saada näin rikastettua myös lukuharrastustaan. Englanniksi olen lukenut jonkin verran ja yhden ranskankielisen lastenkirjan luin googlekääntäjän avulla, vaikka en ole koskaan ranskaa opiskellut. Tällainen lukutapa vain on kovin hankala suurempien tarinoiden suhteen. No, ruotsiksi olen lukenut yhden suomentamattoman jatko-osan Ethel S. Turnerin Seitsemään sisarukseen ja aika hyvin minä sen ymmärsin, vaikka ei ollut sanakirjoja käytössä. 

Otinpa sitten ja ajattelin, että jospa nyt sitten kokeilisi ruotsinkieltä ja tilasin itselleni neljä Phyllis Mathewmanin tyttökirjaa nettiantikvariaatista. Ja aloitin lukemisen nyt tästä Ann tar ledningen -tarinasta.

Phyllis Mathewman on englantilainen lastenkirjailija ja tämä teos on siis alunperin ilmestynyt englanniksi. Alkuteoksen nimen Chloe takes control ja ruotsinnoksen Ann tar Ledningen välillä on hiuksenhieno ero.  Kyse on tavasta johtaa. Ja tästä tavasta johtaa tässä tarinassa onkin kyse.

Tarina sijoittuu englantilaiseen sisäoppilaitokseen. Alkuperäisessä tarinassa päähenkilön nimi Chloe on ruotsinnoksessa vaihtunut muotoon Ann , jota käytän tässä esittelyssä. Miljöö on kuitenkin pysynyt samana, eikä tarinaa ole siirretty ruotsalaiseen ympäristöön. Erikoista on kuitenkin, että nimiä ei ole kaikkia muutettu, sillä muiden tyttöjen nimet vaikuttavat kovin englannikielisiltä: Joan  Burton, Prunella Grange, Kitty Mason, Ivy Blake,  Drusilla Weston, jonka kanssa hänellä on vähän skismaiset välit jne. 

Tapahtumapaikka on Daneswoodin sisäoppilaitos. 

Daneswood var ingen särskilt stor skola. Den hade bara omkring hundra elever som uppdelats på tre hus för bekvämlinghetens skull. Senionernas hus som kallades S:t Hilda, mellanklassernas som kallades S:t Bridget och juniorernas som fått namnet S:t Margaret. Det faktum att de tre husen uppkallats efter ette engelskt, ett skotskt och ett irländskt helgon kom eleverna att (givetvis helt inofficielt) kalla sig Tommies, Scotties och Paddies. De olika husens märken var rosor, ljung och shamrock, den irländska treklövern. 

Tapahtumat alkavat, kun johtajatar  "Fröken Talbot", jota tytöt tosin kutsuvat lempinimellä Tabby nimittää Annin valvomaan kolmannen luokan tyttöjä (Paddyja eli S:t Bridgetin tyttöjä) , jotka ovat täysin vailla vastuuntuntoa (de är allihop lika renons på ansvarskänsla). Annin luokkatoverit ihmettelevät johtajattaren valintaa, sillä he eivät usko, että Ann pystyisi ohjaamaan ja valvomaan näitä. Ann itse myös ihmettelee miksei joku toinen voisi olla parempi, mutta saa vastauksen, että Drusilla johtaa urheilua ja Joan itse on oppilaskunnan puheenjohtaja ja kaikilla muilla on opiskelu- tai muita erikoistehtäviä. 

No, Annin ei auta muu, kuin tarttua toimeen, Mutta hän saa vastaansa Josie Manneringin, joka ei pidä siitä, että joku ylempi alkaa kontrolloida heitä ja määräillä. Hän päättää näyttää, että häntähän ei määräillä ja saa muun luokan mukaan kapinaan. Ann miettii asiaa eikä anna periksi. Hän näkee, että pohjimmiltaan Josie on ihan hauska tyttö, tosin omalaatuinen persoona, mutta ei yhtään hullumpi, eikä ilkeä sinänsä. Ann on itse kiinnostunut teatterista ja saa idean. Miksei myös kolmannen luokan oppilaat voisi esittää näytelmää, eikä vain ylemmän luokan oppilaat. Hän puhuu ideastaan johtajattarelle ja saa luvan.  Annin oman luokan koulunäytelmä on myös suunnitteilla ja sitä johtaa Drusilla. Ann ilmoittaa, että hän ei tule mukaan näytelmään, koska hänellä on tekemistä Paddyjen kanssa. Heidän näytelmänsä on salaisuus, joka ei saisi paljastua ennen aikojaan.

Ann ohjaa musikaalinäytelmän Robin Hoodista, ja valitsee pääosaan Josien, joka on hyvä laulaja. Mutta kuinka siinä käy, kun Josie on änkyrällä päällä.  

Ann tar ledningen on tyypillinen tyttöjen sisäoppilaitostarina, jossa tyttöjen väliset mielipide-erot ja tunteet lainehtivat. Annilla on tekemistä niin Drusillan kanssa kuin Josien kanssa. Ja Josiella on hankauksensa niin Annin, Drusilla kuin vähän koko koulunkin kanssa. Kun Robin Hoodin viimeiset harjoitukset on pidetty ja edessä odottaa esitys saa Ann ratkaistavakseen uuden harmin. Drusillan hieno antiikkikirja, joka on ylemmän luokan näytelmästä (Som de behagar Shakespearen Kuten haluatte) on tahrittu musteella ja kirjan päältä on löydetty Annin hieno kynä. Syytetyksi joutuu tietysti Josien, jota Drusilla ei ole valinnut urheilujoukkueeseen ja jolle Ann on kynänsä lainannut. Mutta Ann ei usko, että Josie olisi voinut tehdä niin ilkeän tempun. 

Ymmärsin siis juonikuvion suht hyvin, vaikka en kaikkia sanoja ymmärtänytkään ja esim. tuo ylemmän luokan näytelmä minun täytyi selvittää, mistä oli kysymys. Paljon pieniä vivahteita ja tunneilmaisuja jäi varmastikin kokematta, mutta noin yleisesti ottaen tämä oli ihan luonteikas tarina. 

Daneswood-sarja:

Chloe Takes Control (ruotsinnos Ann tar ledningen). The Queerness of Rusty (ruotsinnos Rustys första termin). Josie moves up. A New Role for Natasha. Justice for Jacqueline (ruotsinnos Josies nya värdighet). Pat at the Helm. The Intrusion of Nicola. 

Tuo Rustyn ensimmäinen lukukausi odottaakin hyllyssä ja samoin tuo "Josien uusi tilanne", mikä se sitten onkaan, Lukisinpa kuitenkin mielelläni koko sarjan. Täytyypä tutkia antikvariaattitarjontaa. 

-- 

Satakirjastojen lukuhaaste kohta 19: Kirjassa on mustaa 

Anna Kasurinen: Uusia ystäviä!

 

Anna Kasurinen

Uusia ystäviä

Gummerus, 1938

100 s.

Kansikuva: Martta Wendelin

Tänään vietämme Sarin, saritan,  Saran, Saaran , Sallan, Sallin (Sally) nimipäivää. Onnea kaikille päivänsankareille.

Naistenviikon haasteeseen valitsin Anna Kasurisen Uusia ystäviä -teoksen, jonka henkilögalleriasta löytyy Saara. Teoksen Saara  ei ole teoksen päähenkilö, vaan yksi koulutyttöjoukosta. Muita keskeisiä henkilöitä on Pirkko, Liisa, Mirja ja muutamia muita puhumatta pojista,

Uusia ystäviä on aika vinkeä teos. Se on toki tyypillinen tyttökirja, koululaiskertomus. Kerronta on kaikkitietävän ulkopuolisen, joka tarkastelee tyttöjoukkoa, sen keskusteluja, toimintaa ja yhteenkuuluvuutta suhteessa toisiinsa ja ympäröivään yhteiskuntaan. Kieli on reipasta, suorasukaista, vaivatonta. Onko se ajalleen tyypillistä, on vaikea sanoa. Siellä täällä jokin tunnelma, ilmaisu luo kuvan vähemmän tyypillisestä keskustelukulttuurista tai tyttökirja-aineksesta. Mainittakoon esimerkiksi maininta, kuinka luokkatoverin isä oli ampunut itsensä ennen koulun alkua. Itsemurhaan viittaaminen ei juuri ole tullut vastaan näissä tarinoissa. 

Uusia ystäviä -teoksen päähenkilö on Aino Koivu. Hän on vilkas, temperamenttinen, omat arvonsa ja näkemykset omaava opiskelija. Pojat, erityisesti muuan Pekka, kutsuu Ainoa pienokaiseksi. Ilmeisesti tytön koon takia. Ystävä, Pirkko, kutsuu häntä rohkeaksi.

Minusta hänen elämänsä on seikkailu. Aino oli kesän maalla aivan vieraassa paikassa puodissa, ja nyt hän hommasi itse lainan kouluaan varten. Aino oli mennyt pankkiin ja kysynyt, millaisia nimiä pitäisi olla takaajiksi. - Keitä neiti tuntee? oli pankissa kysytty. Sitten he olivat luetelleet muutamia, ja Aino käveli rohkeasti nimien luo ja sai ne ja lainan. Minusta ei olisi koskaan ollut sellaiseen.

Seikkailuun joutuu myös Saara kun hän on Ainon ja Pirkon kanssa joululomamatkalla Mirjan luokse ja eksyy hiihtoladulta väärälle uralle. Hän pakenee eräässä talossa mölyävää miesjoukkoa ja yrittää löytää ystävänsä, jotka ovat saapuneet perille ja ihmettelevät, missä Saara on. Tyttöä lähdetään joukolla etsimään ja avuksi otetaan suojeluskuntajoukot. Lopulta Saara ilmestyy paikalle ja kertoo nukkuneensa yönsä läheisessä saunassa. Tapaus saa valtakunnallista mainetta, sillä se kerrotaan lehdissä ja siitäkös tyttöjen perheet saavat sanomista.

Anna Kasurisen Uusia ystäviä on ilmestynyt 1938. Tarinassa liikutaan koululaisyhteisössä, puhutaan koulujuhlista. Kun ajattelen omia opiskelujani, niin minua hämmentää se kuvaus, miten opiskeluilmapiiriä, opettajia ja koulumaailmaa miljööstetään. Tytöistä osa käy yhteiskoulua (tai tyttökoulua). Aino ja Liisa ja Mirja ovat kauppaopistolaisia. Saara ja Pirkko yhteiskoululaisia. Se, miten Aino siirtyy kauppaopistolaisten juhlista yhteiskoululaisten (tai tyttökoulun) juhliin herättää kysymyksiä paitsi kaupunkiympäristöstä,  myös koulujen toimintaan liittyvistä kysymyksistä. Teoksesta nousee toki muitakin aikaan liittyviä yksityiskohtia ja huomioita, kuten se, kuinka kauppaopistossa opiskelevat ovat jo aikuisia, kun yhteiskoululaiset/tyttökoululaiset ovat vielä lapsia. Tämä liikkuminen eri koulujen välillä ja kysymys siitä, oliko kyseeessä mikä opinahjo jää vähän vaillinaiseksi ja epätietoisuuden varaan.

Naiseuden peruskysymyksiä tämä toki vilisee. Ollako itsenäinen, tietoa ja taitoa etsivä vai ruvetako romanttiseksi ja avioliittoon hakeutuvaksi. Ainon ja Pekan välillä kipinät sinkoilevat enemmän ja vähemmän. Tyttötoverit keskusteluineen luovat enemmän ja vähemmän tuttua tyttötyyppiä kauneusihanteineen. Hieman ihmettelen ajatusta, että filmeissä saksalaisten tai itävaltalaisten tanssi olisi jotenkin kauniimpaa ja sulokkaampaa kuin amerikkalaisissa filmeissä, kuten Aino ilmaisee tanssiinpyytävälle Martille. En voi olla ajattelematta, että tässä liikutaan tuon ajan poliittisessa ilmapiirissä, mutta mene ja tiedä. Aikaa kuvastavia viitteitä on myös viittaukset Shirley Templeen ja Marlene Dietrichiin.

Googlausta aiheuttivat viittaukset Malthusin väestöteoriaan, josta minulla ei ollut aavistustakaan, mistä mahtaa olla kyse sen paremmin kuin Finne Ikuinen kysymys -teoksestakaan, joka oli keskustelunaiheena tyttöjen Kirjallisessa huutokerhossa. Tosin teoksesta ei tuossa kokoontumisessa juurikaan puhuttu. 

Yritin löytää jotakin arviota Finnen teoksesta, mutta en ainkaan vielä löytänyt. Minulla on kuitenkin tuntuma, että tuo romaanin teema olisi mahdollisesti kytköksissä tähän teokseen. Osaako kukaan lukijani valaista asiaa?

Minusta on hieman outoa lukea kirjallisuutta, jonka päähenkilön nimi on sama, kuin omani. Onko tämän teoksen Aino minunkaltaiseni. Meissä on ehkä jotain samaa. Kirjanpito onnistui häneltä erinomaisesti, eikä se minullakaan aikoinaan huonoimpia onnistumisia ollut. Arvoissa ja suhtatumisessa viinanjuontiin olemme samoilla linjoilla.Erään luvun otsikointi: Aino ei ymmärrä huumoria on suhteellinen. Minä en juurikaan ole huumorintajuinen ja varsinkin itselle nauraminen ei onnistu. Saatan kyllä hörähdellä jollekin osuvalle sana-assosiaatiolle tai kielelliselle leikille, mutta kuten sanottua. Huumori on suhteellinen juttu. 

Mainittakoon, että kirjailija Anna Kasurinen on yhtä kuin kirjailija Kaija Väänänen, jonka tiedon sain tyttökirjallisuutta tutkineelta Saralta. Onnitteluni hänelle erityisesti näin Saran-päivänä. Teos Uusia ystäviä on ilmestynyt 1950-luvulla, Kaija Väänäsen hieman laajempana ja uudistettuna, Otavan julkaisemana,  nimellä Viluinen unelma. Teos löytyy hyllystäni, kun tulin sen hankkineeksi ennen kuin tietää, että kyse on samasta teoksesta. Aikomus on kuitenkin lukea tuokin teos ja vertailla, mitä eroa ajankuvassa ja tunnelmissa löytyneekään. Minusta on kuitenkin hieman outoa ja kummallista, että teos on julkaistu eri nimellä ja eri kustantajan toimesta. Herättää monia kustannuspoliittisia kysymyksiä.