Friz Pawelzik (toim.) Lepään palmumatollani ja rukoilen

 

Lepään palmumatollani ja rukoilen

Afrikkalaisia rukouksia 

Alkuteos: Ich liege auf meiner Matte und bete

Suomentanut Liisa Lehtonen

Suomen Lähetysseura (8. painos), 1970

Kuvitus: Georg Lemke

69 + 5 s.

Tämä pieni runokirja on ollut jo monia vuosia hyllyssäni, löydettyäni sen aikoinaan kirpputorilta. Minua viehätti kirjan nimi ja layout. En muista olenko lukenut tätä aiemmin kokonaisuudessaan, vilkaissut ehkä vähän. Nyt kuitenkin aloin selata kirjahyllyäni löytääkseni kirjan, jonka nimestä erityisesti pitäisin. Syynä tämän vuoden Helmet-haaste. Kivoja kirjannimiä toki löytyy, mutta se, että kirjan nimi erityisesti viehättää ei olekaan niin helppo valinta. No, tämän minä löysin ja todellakin, kirjan nimi on tyylikäs, hauska ja kuvaava. 

Lepään palmumatollani ja rukoilen on kokoelma afrikkalaisia runoja. Ne on syntyneet Ghanan Kultarannikon NMKY:ssä. Friz Pawelzik, joka on nämä rukoukset  koonnut, on syntyjään saksalainen, mutta asunut Ghanan Tagoradissa. Nämä rukoukset on siis käännetty suomeksi saksankielestä. Vaikea sanoa, kuinka paljon tunnetta ja vivahteita käännöksissä on jäänyt tuomatta, runot ovat kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan ja arkisuudessaan paljon puhuvia. Vaikka runoissa on paljon afrikkalaista arkea puhuvat nämä runot laajemminkin maailman kansojen arkipäivästä, toiveista, elämästä ikiaikaisine ja polttavine kysymyksineen. Friz Pawelzikiltä on ilmestynyt myös muita teoksia, muun muassa tämän teoksen rinnakkaisteos (?) Nouskoon iloni kuin lintu kohti taivasta, johon mielelläni tutustuisin. 

Puhutteleva pieni teos, jonka runoja ei kannata lukea yhtä kyytiä lävitse pikajunan vauhdilla, vaan hitaasti, viipyillen, runo ja virke kerrallaan. Minuun kolahti erityisesti tämä ruokarukous, jonka muutamat maininnat saivat hyvällä tavalla hymyn huulille. Että näinkin voi asiat nähdä ja kokea.

Sinun puhveleissasi on hyvä liha

Herra, Luoja,

jolta tulee kaikki kasvu,

mikä maan päällä on.

Makeat banaanit, rasvaiset jättiläisbanaanit

happamat appelsiinit, kuiva jam,

riisi, maissi ja maapähkinät,

joista tätä hyvää keittoa valmistetaan.

Sinä joka annat kasvaa

kirpeän, punaisen pippurin,

joka pitää meidät terveinä

ja polttaa vatsamme puhtaaksi,

sinä joka annat raikkaat veden

kummuta maan sisästä,

tuon hyvän, raikkaan veden ...

siunaa tämä ruoka,

rakas Jumalani ja Isäni.

Ja huolehdi siitä,

että kaikki atomit tulevat oikeisiin paikkoihinsa.

Aamen.

Helmet 2025 -lukuhaaste kohta 23. Pidät kirjan nimestä 

Kirjametsä-haasteseen sain palmu(puun).

Sairaanhoitajattaren tarina!

Sairaanhoitajattaren tarina

Kustannusosakeyhtiö Mantere, 1953

155 s.

Kirjankansi on puoleensa vetävä vahvoinen väreineen. Sairaanhoitoteema myös kiinnostaa minua erityisesti. Tarina puolestaan - no, omanlaisensa. Lähinnä kioskikirjallisuutta, jossa ripaus romantiikkaa, ja rikostarinaa.

Tarinan kertoja on nuori sairaanhoitaja Anne Hallard, joka on pestautunut afrikkalaiseen sairaalaan johtavaksi hoitajaksi. Annella on kaksoisveli Jimmy, joka on töissä puufirmassa, myös Kultarannikolla ja Kurumissa, missä sairaala sijaitsee. 

Anne rakastuu piankin tohtori Ralf Templetoniin, jonka hän tapaa laivamatkalla Las Palmasista Kurumiin. Kurumissa puolestaan Anne tutustuu toiseen sairaanhoitajaan Corinneen, jota hän vei voi sietää vaan alkaa tuntea mustasukkaisuutta tätä kohtaan.

Koko mustasukkaisuusdraama päättyy murhaan, josta Corinne joutuu syytetyksi.

"Minä kuljin edellä. Corinnella oli yllään sininen kotitakki ja hän ponnahti ylös minut nähdessään, mutta hän ei voinut piilottaa naista, joka seisoi hänen takanaan - suuri keski-ikäinen neekerinainen, jonka pää oli kiedottu punapilkulliseen turbaaniin, ja jonka silmissä näkyi selvä syyllisyydentunto."

Laitoin tämän otteen tähän siksi, että minua ihmetytti tuo neekerisanan käyttö tässä yhteydessä. Se oli ainoa kerta, kun sana tarinassa esiintyi. Muutoin puhuttiin alkuasukkaista tai viitattiin muutoin afrikkalaistaustaan. Mietinkin, onko sana tässä yhteydessä jotenkin laatusanamerkityksesssä kuvaamassa naisen asemaa, joka ei ollut oikein arvostettu.Siis jonkinasteinen rasisminleima tässä yhteydessä viriää, vaikka naisen ammatinharjoittaminen oli se, mitä ei pidetty arvossa koulutetun sairaalaväen keskuudessa, ei rotu sinänsä. Siisjuuri kun ajattelin, että tämäpä kirja, jossa ei n-sanaa esiinny,niin putkahtipa se sittenkin esiin.

Tämä on siis lähinnä kioskikirjallisuutta, ei mitään korkealentoista tai kielellisesti rikastuttavaa. Tarinassa onkuitenkin  luettavissa se, että ennakkoluulot ovat vaarallisia ja voivat viedä harhaan, eikä mustasukkaisuus ole hyvästä.

Kansi on kuitenkin upea. Kuvittajasta ei ole tietoa sen paremmin kuin tarinan kertojastakaan. Erikoinen tapaus kaiken kaikkiaan.

---

Mainittakoon, että Kultarannikko tunnetaan nykyään Ghanana.