F.H. Eva Hasell
Across the praire in a motor caravan
Society for promoting christian knowledge,
New York and Toronto : The Macmillan co.
1922
Luettu Gutenbergista
108 sivua
Mielenkiintoinen matkakuvaus kahden englantilaisen naisen karavaanimatkasta Kanadan preerialla opettamassa Raamattua lapsille. Mainittakoon, että naiset edustivat Anglikaanista kirkkoa. Matkan varrella kohdattiin kuitenkin niin katolisia kuin presbyteerejä ja mitä milloinkin kiistelemättä oppikysymyksistä. Alun ja lopun kirkollisiin kysymyksiin menemättä sen enempää kuvaus oli suurelta osin matkakuvaus niistä vaikeuksista, joita kaksi naimatonta naista kohtasivat. Milloin auto juuttui läpipääsemättömään mutaan jumiin, milloin myrsky oli viedä teltan.
Luin tämän päästäkseni Halki Kanadan -lukumatkallani Saskatchewanin Reginaan. Teos antaa (alkua ja loppua lukuunottamatta) kaikkea muuta kuin kirkollisen katsauksen tai uskonnollisen luennon. Matkakuvauksessa korostuu 1920-luvun (noin) preeriaelämä iloineen ja vaikeuksineen. Paitsi pyhäkoulutyötä ehdittiin välillä pelata myös pallopelejä. Yhteisöllisyyden merkitys nousi vahvasti esille.
Kerronta on kaikkea muuta kuin jäykkää, huumori kukkii siinä missä preeriakukatkin.
Tähän liittyen erään papin vaimo kertoi minulle, kuinka hän oli kysynyt lapselta: "Tunnetko Isä Meidän?" ja lapsi vastasi: "En, mutta tunnen isoisämme."
Parasta teoksessa onkin se lämmin ote, jolla elämää kanadalaisella preerialla 100 vuotta sitten kuvataan. Kuvat tuovat oman kiintoisan lisän kuvaukseen ja matkanteon vaiheisin.
Tyypillinen preeriakaupunki: Kenastoniin, tyypilliseen preeriakaupunkiin, matka kesti viisi tuntia – leveä maatie puisine jalkakäytävineen ja molemmin puolin puisten mökkien reunustamana. Jopa Reginassa kaikki paitsi pääkadut ovat tätä päällystämätöntä maata, ja lumen sulaessa tai rankkasateiden jälkeen tämä maa muuttuu paksuksi ja tahmeaksi mudaksi ("gumbo"), joka paakkuuntuu saappaisiin.
Tyypillinen länsikanadalainen ateria alkoi keitetyllä intialaisella (intia vai intiaani?) maissilla, jota tarjoiltiin valkokastikkeen kera, sitten lihalla ja perunoilla ja lopuksi herkullisilla säilykehedelmillä, joita tarjoiltiin kuorrutetun kerroskakun kera, ja kaiken lisäksi tarjoiltiin vahvaa teetä.
Preerian neitokaiset: Tytöt olivat kuoron jäseniä ja yksi oli pyhäkoulunopettaja. Tavatessani heidän ystäviään ja liikkuessani heidän kanssaan sain käsityksen nuoren Kanadan elämästä. Kauniit kasvot, erittäin tyylikkäät vaatteet, välitön ystävällisyys, nopea omaksuminen, innokas kiinnostus työhön ja vapaa-aikaan sekä kunnianhimo ovat joitakin näiden nuorten ihmisten ominaisuuksia. "Elokuvat" ja jäätelö näyttelevät suurta osaa heidän elämässään. Tytöt menevät yleensä naimisiin hyvin nuorina ja heillä on laaja ihailijapiiri, josta valita. Winifred Ticehurst kuvaili heitä seuraavasti yhdessä kirjeistään: "Kuorotytöt, laastinlaudoilla ja tupsuilla, erittäin tyylikkäitä; albat ja kasukat, kiharat laastinlaudan molemmin puolin... valkoiset Eton-kaulukset kuin pikkupoikien."
Tuota laastinlauta-termiä minun täytyi tutkia ja kyseessä on se ulkomailla käytössä oleva valmistuessa saatava "salmiakki-päähine". Näiden googlekäännösten, joita välillä käytin, kun oli liikaa sanoja, joita ei ymmärtänyt, kanssa tuli välillä ihan hassujakin käännöksiä, kuten tämä:
Instead of the remote being a clergyman is sometimes assumed kuului googlekäännöksenä näin: Kaukosäätimen sijaan oletetaan joskus, että pappi rukoilee, mikä tosin lienee johtunut siitä, että en kääntänyt tarpeeksi pitkää otetta tekstistä jotta asiayhteys olisi tullut selväksi.
Tai tämä: There was a crazy boat on it, in which the children rowed about, keeping it afloat by vigorous bailing. Siellä oli hullu vene, jossa lapset soutivat pitäen sen pinnalla voimakkaasti ahmimalla.
Tarkoitetaan ilmeisesti, että vene oli vuotava ja siitä piti välillä kauhoa vettä pois.
Sanonta, jota täytyi myös selvittää oli, kun puhutiin suolan alapuolella olemisesta:
The farm hands sat at the same table—in this democratic country no longer below the salt.
Vaikka teoksessa kuvattiin aikaa 100 vuotta sitten oli teoksessa jotain, minkä hyvin voisin allekirjoittaa tällekin ajalle, lasten hengellisen hyvinvoinnin: I tried to show how juvenile crime had increased in countries which neglected the spiritual welfare of the children.
Koko päivän hölmöilijät sain käännökseksi tästä ilmaisusta: all-day suckers. Pelkän suckers-sanan kun kääntää saa merkitykseksi luuserit. Kyseessä oli kuitenkin jonkinlainen tikkari, jonka tarkoitus oli kestää koko päivän ajan.
Naiset aloittivat matkansa 21.toukokuuta ja palasivat 21. elokuuta. Kolmen kuukauden aikana he olivat ajaneet ainakin 3000 mailia.
Ennen paluutaan englantiin kirjoittaja kävi myös intiaanireservaatissa ja Punnichyn kristillisessä sisäoppilaitoksessa, jonka tarkoitus (Raise d'etre) oli tarjota intiaani-lapsille hyvä elintaso. Kirjoittajan viime päätelmä intiaaneista päättäköön katsaukseni tähän pieneen teokseen.
There was something singularly tragic in the sight of these people, disinherited, and suffering from diseases which they never knew in their old free life. It is one of those great injustices for which there seems to be no remedy.
Näiden ihmisten näkemisessä oli jotain poikkeuksellisen traagista, perinnöttöminä ja kärsivinä sairauksista, joista he eivät koskaan tienneet vanhassa vapaassa elämässään. Se on yksi niistä suurista epäoikeudenmukaisuuksista, joihin ei näytä olevan parannuskeinoa.
---
Halki Kanadan -lukuhaaste: Regina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti