Charles Dickens
Huomioita Amerikasta
Alkuteos: American Notes for General Circulation
Suomentanut Ville-Juhani Sutinen
Savukeidas, 2015
222 s.
En milloinkaan unohda sitä neljännekseltään vakavaa ja kolmelta neljännekseltään huvittavaa järkytystä, jonka koin avatessani kaksitoistatonnisen höyrylaiva Britannican "salonkihuoneen" oven ja pistäessäni pääni sisään. Oli vuoden 1942 tammikuun kolmas päivä, ja alus oli lähdössä Halifaxiin ja Bostoniin mukanaan hänen majesteettinsa postia.
Näin alkaa Charles Dickensin kertomus matkastaan Amerikkaan. Ihan kiintoisa, joskaan ei kaikilta osin järisyttävän tenhoava kuvaus amerikan oloista nähtynä hieman pisteliään ja liioitteluun taipuvaisen brittiläisen kirjailijan kynäilemänä. Ei ehkä ihan autenttinen päivittäin kirjoitettu kokemuspäiväkirja, vaan myöhemmin kirjoitettu muistelmateos päiväkirjoihin pohjautuen (?). Alun kuvaus pieneen hyttiin sulloutumisesta on Dickensille tyypillistä hyperbolaa, mikä matkan jatkuessa laantuu ja on ehkä hieman vaikeammin tulkittavaa.
Dickens vierailee niin kuurojen koulussa kuin tehtaissa puhumattakaan vankiloista, joille hän antaa niin tunnustusta kuin vähemmän mairittelevia määreitä. Vierailu Niagaran putouksilla tekee Dickensin erityisen suuren vaikutelman ja Kanadan puoleisella rannalla hän on jo aivan "lumoutunut". vai sanoisinko "hengellisessä hurmiossa".
Mistä Dickens ei kuitenkaan ole hurmioitunut eikä anna ylistäviä sanoja on orjuus, josta hän teoksen lopussa kirjoittaa mielipiteensä ja näkemyksensä.
Teoksessa oli pari kuvausta, joista halusin ottaa selkoa.
Dickens kirjoittaa, kuurojen koulussa vieraillessaan, eräästä kuurosokeasta oppilaasta mainiten hänet poikkeuksellisesti nimeltä. Kuvaus Laura Bridgmanista tuo mieleeni Helen Kellerin ja wikipedian mukaan Helen Kellerin äiti olisi lukenut Dickensin kuvauksen, mistä seurasi se, että Helen Kellerille hankittiin opettaja.
Toinen kuvaus on Lebanonin pikkukaupungista Ohiossa, jossa oli joku erikoinen uskonnollinen yhdyskunta, josta käännöksessä puhutaan "hihhuleina". Koska olen aina kuullut tämän ilmaisun helluntalaisten (joihin itse kuulun) yhteydessä asia kiinnosti minua suuresti. Ilmeisesti Dickensin kuvaus tarkoittaa kuitenkin shakereita, joista en ole aiemmin kuullutkaan ja joilla ei ole mitään tekemistä helluntalaisuuden kanssa. No, eipä tästä sen enempää.
Tällä sain napsittua Pieni Helmet 2026 -lukuhaasteessa kohdan 9: Matkakertomus
Tämän olisi voinut pistää myös Satakirjastojen lukuhaasteeseen yhteiskuntakriittisyyden takia, mutta menköön nyt tuohon toiseen. Dickensin matkakertomus on toki yhteiskuntakrittinen monelta osin, ja ehkä hän on halunnut lieventää kritiikkiään sillä jälkiliitteellä, joka on myöhemmin liitetty teokseen.
Aion lisäksi kertoa, että kaikissa paikoissa, niin pienimmissä kuin suurimmissakin, minut on otettu vastaan äärimmäisen kohteliaasti, hienotunteisesti, lempeästi, vieraanvaraisesti, huomaavaisesti ja myös täydellisen kunnoittavasti suhteessa siihen yksityisyyteen, jota työni luonne sekä terveydentilanni päivittäin edellyttävät. Ja lupaan, että niin kauan kuin elän ja niin kauan kuin jälkeläisilläni on lainmukaiset oikeudet teoksiini, tämä todistus tullaan julkaisemaan liitteenä kahden Amerikasta kertovan kirjani jokaisessa painoksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti