Renee Salt & Kate Thompson: Kaikki puolestasi

 

Renee Salt & Kate Thompson

Kaikki puolestasi – Tositarina äidinrakkaudesta holokaustin kauhuissa

Alkuteos: The mother's Promise 

Suomentanut Hilkka Pekkanen 

Bazar, 2025

315 s. 

Kansiliepeestä:

Renee Salt oli kymmenvuotias juutalaistyttö syyskuussa 1939, kun Saksa hyökkäsi hänen kotimaahansa Puolaan. Siitä alkoi hänen henkilökohtainen helvettinsä, joka kesti aina huhtikuuhun 1945 asti: häntä marssitettiin, nälkiinnytettiin ja pahoinpideltiin ghetoissa ja keskitysleireillä. Oli kuitenkin yksi asia, joka pysyi muuttumattomana - hänen äitinsä rakkaus. Se oli jotain väkevää ja kaunista, jotain joka toi toivoa rumassa ja turmeltuneessa maailmassa. Hänen äitinsä piilotti hänet, valehteli SS:lle, meni vasemmalle, kun häntä ohjailtiin oikealle - teki lukemattomia pieniä tekoja, jotka pelastivat Reneen hengen. 

Renee on kirjoittanut kirjan toimitta ja kirjailija Kate Thompsonin kanssa. Heidän yhteistyönään syntynyt muistelmateos on Reneen äidille osoitettu rakkaudenosoitus, jonka kirjoittaminen kesti kahdeksankymmentä vuotta ja joka on täynnä syvää kiintymystä, menetystä, rohkeutta ja toivoa.

Hieman ylisanoja tässä esittelyssä ehkä on, sillä olisin toivonut kerronnassa tuotavan enemmän esiin äidin roolia ja vaikutusta. Nyt se jäi hieman muun kerronnan taakse, vaikka toki merkittävä olikin. On kuitenkin ymmärrettävä, että Renee Salt on ollut jo yli yhdeksänkymmenen, kun kirjaprojekti sai alkunsa. Hän oli menettänyt koko perheensä pikkusisaresta vanhempiinsa ja lähes koko sukunsakin. Ja muistikuvat tunnetusti hämärtyvät iän myötä. Ei silti, kyllä äidinrakkaus ja sen muisto ovat kestäviä. Sen voin omasta kokemuksestakin sanoa.

Teoksen kerronnallisista ratkaisuista voisin mainita, että teos on kirjoitettu sekä persoonan ensimmäisessä muodossa (Reneen ääni, joka on  kursiivilla) ja persoonan kolmannessa, hän-muodossa (kirjailjan taustoitus asioista, joita Renee ei olisi voinut tietää kyseisinä ajankohtina). Teoksen lopussa kirjailija vielä tuo esiin tutkimusmatkojaan Reneen vaiheisiin ja lähdekirjallisuuteen. Mustavalkoiset valokuvat tuovat elävyyttä ja voimaa, ja ennen kaikkea persoonallisuutta tarinaan.  Paitsi kertojan ääntä teos jakautuu kahteeen jaksoon. On Reneen lapsuus ja holokausti ja on aika jälkeen vapautuksen, avioliitto ja uuden elämän rakentaminen.

Minulle, henkilökohtaisesti tämä oli yksi holokaustista selviytyneen historian todistus monien muiden lukemieni joukossa. Vaikka tämä ei tehnytkään minuun mitään erityisen järisyttävää vaikutelmaa ja toi kovin vähän mitään uutta aiheesta, niin olen edelleen sitä mieltä, että jokainen holokaustista selviytynyt ansaitsee saada tarinansa julki.  

Yksi pieni outo seikka kerrontaan, vai pitäisikö sanoa suomennokseen, on kuitenkin pujahtanut, kun sanotaan, että "natsit olivat piilottaneet lapsia luostariin". Pitäisi varmaan olla, että lapsia oli piilotettu luostariin, ei natsien toimesta vaan että natsit ei heitä löytäisi. Kyseinen kuvaus ei liity niinkään Reneen vaiheisiin, vaan yleisempään historiantilanteeseen. 

Minun on pakko myös hieman kritisoidan kansikuvaratkaisua, joka ei eroa kovinkaan paljoa muista vastaavista tarinoista ja on itseasiassa, kuin negaatio kustantajan toisesta teoksesta, vaikka taustalla oleva maisema onkin erilainen. Hieman toivoisi persoonallisutta näihin kansiratkaisuihin.

 

Kuvakaappaus Bazar

Kuvakaappaus Tammi

Kuvakaappaus Otava