Mollie Faustman
Raijan ensimmäinen paikka
Alkuteos: Renées första plats
Suomentanut Aino Elenius
Kuvittanut Marjatta Vihma
Kustannusosakeyhtiö Aura, 1948
194 s.
Raijan ensimmäinen paikka on jatkoa Mollie Faustmanin aiemmalle teokselle Raijan päiväkirja. Teoksen päähenkilö on Raija Berger, 16-vuotias koulunsa päättänyt neitokainen, joka haaveilee matkasta Pariisiin ja taiteilijanurasta. Raija on saanut ensimmäisen työpaikan 8-vuotiaan Kallen kotiopettajana Koivula-nimisessä kartanossa, jonka omistaa johtaja Leppänen ja hänen rouvansa, joka myös harrastaa taidetta. Johtaja Leppänen on mies paikallaan, vaikkakin reumasairaus rajoittaa hänen toimiaan. Rouva sen sijaan on arvonsa tunteva nainen, jolla on omalaatuisia ajatuksia.
Kallen kanssa Raija tulee opettamisen suhteen toimeen, kun hän keksii kutsua luokkahuoneen laivaksi jonka kapteeni Raija on ja Kalle on merimies Mikkonen. Kallen vain piti muistaa, että ei kutsu Raijaa kapteeniksi luokan ulkopuolella. Sen Kalle kuitenkin unohtaa, kun rouva Leppänen pyytää Raijaa auttamaan häntä hänen "kuvaparkojensa" kanssa. Ja Raija auttaa niin kuin häntä on autettu.
- Luulen, että neidin käsitys taiteesta on niin perin pohjin erilainen kuin minun, että pidän sopivampana kieltäytyä kuulemasta vaatimattomien tuotteiteni arvostelua. Kalle voi mennä. Mutta ensin tahtoisin saada selvyyden, mitä tuo "kapteeni" merkitsee. Saiko neidin arvostelutapa sinut ajattelemaan komentajan sävyä?
- Kyllä, sanoi Kalle, jolle tuli kiire lähteä karkuun rajuilman uhatessa, ja joka luultavasti ei ymmärtänyt mitään, mutta vaistosi, että häneltä odotettiin myönteistä vastausta. Rouva Leppänen ei sanonut mitään, mutta hän katsoi minuun. Minä peräännyin nopeasti mumisten jotakin sellaista, että Kallen pitäisi tulla perässäni kouluhuoneeseen.
Raija on mielestäni ollut hieman naiivi rouvan kysyessä apua, tai ei naiivi sittenkään, vaan ymmärtämätön elämänrealiteeteista ja ottanut asian itsevarmuudessaan liian totisesti.
Kerronta on minäkertojan päiväkirjaotteita päivän tapahtumista kesän aikana. Ihan sujuvaa ja luonteikasta, mutta mutta...
Tämä suomalaistaminen tulee esille paitsi nimissä ja paikannimissä myös tapahtumissa ja ajankuvassa. Raija tutustuu kahteen tyttöön, pappilan Vivekaan ja hänen vaihtolapseen" Elseen.
Neiti Söderman on "vaihtolapsi", olen kuullut niin. Kirkkoherran tytär viettää kesää Södermanin perheen luona Uudellamaalla, ja neiti Söderman on vaihdokkina Pappilassa. Tytöt käyvät kumpikin koulunssa viimeisellä luokalla, ja papin tyttärelle on tietysti suureksi hyödyksi, että hän oppii hieman ruotsia.... on selvää, että Södermanin tyttärellä on hyötyä oppimastaan suomenkielestä ja sitä paitsi on hauskaa nähdä maailmaa laajemmalti.
Kirjasammon mukaan tämä tarina sijoittuu kolmikymmenluvulle. Alkuperäisteos on ilmestynyt kolmikymmenluvulla, suomalainen nelikymmenluvun lopulla.
Hän (Else) kertoi minulle elämästään ja vanhemmistaan. Hänen isänsä oli ollut sodassa, joutunut rintamalla vangiksi jo ensimmäisenä sotakuukautena ja sitten istunut Venäjällä sotavankeudessa pitkät sotavuodet.
Mietin lukiessani puhutaanko tässä ensimmäisestä vai toisesta maailmansodasta. Kallistuin vahvasti toiseen maailmansotaan, sillä Ruotsihan ei ollut sodassa, ei ensimmäisessä eikä toisessakaan. Sodasta Raija kirjoittaa myös toisaalla, sen mielettömyydestä.
Lukeminen ei enää ollut niin miellyttävää, kun vastaan tuli karmea kuvaus mustalaisjoukosta. Puistattavaa tekstiä. En usko, että romaneilla olisi "mustat surunauhat kynsiensä alla"
Tekstissä puhutaan myös "viidestäkymmenestä asteesta varjossa varjossa"? Kesälämpötila tuntuu hieman korkealta ollakseen todenmukainen.
Otin lopulta hieman selvää kirjoittajasta ja yritin löytää tietoa teoksen alkuperäistekstistä ja löysinkin mielenkiintoisen, asioita valottavan viitteen Svensk kvinnobiografiskt lexiconista.
"Mollie Faustman julkaisi 1930-luvulla kaksi nuorille aikuisille suunnattua kirjaa, Renées dagbok (Raijan päiväkirja) 1937 ja Renées första plats (Raijan ensimmäinen paikka) 1938. Renée on avioerolapsi, ja tarinan huomattava osa muistuttaa Mollie Faustmanin omaa elämää. Renée-kirjojen sisältö poikkeaa huomattavasti suurimmasta osasta tuolloin kirjoitettuja nuorisokirjoja. Sekä eronneiden vanhempien lasten että poissa olevien isien teemat olivat epätavallisia lasten ja nuorten kirjallisuudessa tuolloin. Tämä pätee myös kirjoissa esiin tuotuihin sosiaalisiin kysymyksiin, kuten näkemyksiin juutalaisista Natsi-Saksassa tuolloin.
Alkuperäisteksissä siis mitä ilmeisimmin tämän teoksen kohdalla on ajankuva ollut kolmikymmenlukua. Se, mikä suomennoksessa on korvattu mustalaisjoukolla on alkuperäisteoksessa ollut kuvausta juutalaisiin kohdistuvasta rasismista ja natseista. Mutta onko alkuperäisteoksen kuvaus ollut kritiikkiä vai rasisimia on kysymys, josta mielelläni ottaisin selvää. Tässä suomalaisessa versiossa kyse ei kuitenkaan ole kriitiikistä kohteluun, vaan perin stereotyyppinen ja rasistinen oletus.
Mitä siis teoksen suomennokseen tulee, niin se on auttamatta kaikkea muuta kuin onnistunut. Sanoisin jopa, että se on aivan oma, suomentajansa luomus, jossa ruotsalainen miljöö, ajankuva ja näkemykset on suomalaistettu ja tuotu alkuperäisestä kolmikymmenluvusta nelikymmenluvulle. Se, että juutalaiset on vaihdettu mustalaisiin on ehkä ollut poliittinen ratkaisu, mutta, voi että, minua sieppaa. Haluaisin todellakin päästä lukemaan sen alkuperäisteoksen ottaakseni selvää minkä aatteen teos se on ollut.
Kerronnallisesti Raijan ensimmäinen paikka sisältää hieman hyperbolaa. Päiväkirjaotteisiin ja tavanomaisempaan kerrontaan tulee lopussa vaihdos, kun Raija kirjoittaa viimeisten päivien tapahtumat näytelmämuotoon ja miettii oman persoonansa kielteisiä puolia ja alkaa harrastaa itsekasvatusta. Tämä näytelmämuoto tuo minulle kuitenkin hieman hankaluuksia ymmärtää miten kaikki päättyi. Saiko vääryydet oikaisunsa vai jäikö jotain epäselväksi?
Pidin teoksen mustavalkoisesta, luonnosmaisesta kuvituksesta.
Erityismaininta tälle ilmaisulle:
