29 helmikuuta 2024

Heikki Lounaja: Peni, ystäväni!

Kanskuva:Antikvariaatti.net

Heikki Lounaja

Peni, ystäväni

Otava, 1966

215 s,


Aloitus: Peni, pikkuinen ystäväni - missä siellä koirien taivasvainioilla nyt laukkailetkin - vilkaisepa vielä tämä kerta sieltä ylhäältä alas: täällä tämä Henteri, entinen isäntäsi. Olen Salolammen majallamme, juuri tänään tulin. On lomaa, ja pitäisi taas hieman kirjoitella, mutta mistå, en tiennyt sitä itsekään vielä tänne tullessani.

 

 

Määrittelin tämän teoksen elämänkerralliseksi/muistelmaksi, vaikka olisi kyllä mennyt ihan kaunokirjallisena proosanakin. Teoksen alaotsikkona on erämuistelmia. Minua tämä teos kiinnosti lähinnä koiratarinana, mutta alkua ja loppua lukuunottamatta teoksessa ei paljonkaan kerrota Penistä, tuosta pienestä ystävästä, vaan suhteesta luontoon, metsästykseen. 

Teoksen minäkertoja, jonka oletan olevan kirjailija itse, tarkastelee vanhoja eräpäiväkirjan merkintöjä vuodesta 1952 vuoteen 1964. Merkinnät herättävät muistoja, muistoista syntyy tarina, tarinaan viedään eteenpäin jutustellen ystävälle pienelle, Penille, joka on mennyt autuaammmille erämaille. 

Luonto:

Yhä raikastuu ja yöt pitenevät. Välillä sataa. Kangasahot punertavat jo marjaa, ja polunrihmalla odottaa tatti. Syys on tullut, ja sen sato vartoo korjaajaansa.

Linnut:

Metsäkanalinnuista tarinoidaan ja niiden ääntelyä seurataan. Itse alan lukiessani miettiä, kuinka mahtaa ollakaan, tunnistaisinko itse Metson, Teeren, Pyyn, Riekon ... Luulen, että täytyy alkaa hieman tutkia asiaa. Krukukukukuku-karrrrn...

Kansanperinne:

Erotan --- --- kuovin joikauksen suonselältä, leivon liverryksen ja västäräkin "hiis-tak-takin" aitarauniosta. Haarapääsky istuu tuuliviirin nokalla ja kertoo suurta seikkailuaan: Menin Saksaan, sain saappaat, menin Ruotsiin, sain rukkaset, tulin Suomeen, sain sukat, pesin  paikkasin panin aidalle kuivumaan varas - vee-i!

Tunteet:

Tämä teos meni ihon alle, erityisesti lopussa, kun kirjailija kertoo Penin vanhenemisesta ja viimeisestä eräretkestä. Siitä hetkestä, kun ystävä on mennyt. 

Kuvaus vie omat muistoni vuosien taakse joulunaikaan, kun aamuvarhaisella vien vettä perheen koiravanhukselle, jonka löydän pihapihlajan juurelta. Se hetki, kun tajusin, miten? En tiedä, mutta minä tiesin. Neljän-, viidentoista vuoden kaveruus ei pääty kuolemaan. Se jää mieleen.

Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste 2024, Tunteet: kohta 22. syyllisyys tai häpeä. Laitan tämän teoksen tähän kohtaan, sillä syyllisyys on vahva, kun erämies huomaa erehtyneensä kohteesta ja ampuneensa juuri sen hirven, jonka syntymän on aikoinaan miltei nähnyt ja jonka on itse vasana pelastanut jäiden kynsistä ja jota oli kaikin voimin yrittänyt suojella. Kyyneleet on lähellä lukijallakin.

Pieni Helmet 2024 kohta 13. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa

26 helmikuuta 2024

Juan Valera: Pepita Jimenez!


Juan Valera

Pepita Jimenez

Suomentanut Margareta Konkka

Karisto, 1969





Tämä teos tuli vastaani selatessani tässä taannoin erään nettiantikvariaatin tarjontaa. Teos alkoi kiinnostaa sen verran, että varasin teoksen kirjastosta. Pepita Jimenez on nuori leski. Avioitunut 16-vuotiaana vanhan, jo kahdeksissakymmenissä olevan miehen kanssa, josta mainitaan, että hän oli Pepitan setä. Tätä minä suuresti ihmettelen, sillä ainakin Suomen laissa sukulaisavioliitot on kiellettyjä.  Pepitan äiti ollut määräävässä asemassa Pepitaan nähden. No, avioliitto on kestä montakaan vuotta, kun mies kuolee ja Pepita jää leskeksi parikymppisenä, mutta rikkaana. 

Teos jakautuu kerronnallisesti kolmee osaan: Veljenpoikani kirjeitä, Kanooniset kirjat ja Epilogi - Veljeni kirjeitä. Näiden lisäksi on jonkinlainen prologi - Pepita Jimenez -luku, jossa johdatetaan teokseen.

Pepitan on tärkeässä roolissa tarinassa, mutta varsinaisesti teoksen päähenkilö on nuori mies, Louis, joka on päättänyt tulla papiksi. Hän on opiskellut setänsä johdolla ja saanut erityisluvan pappisvihkimykseen nuorella iällä. Ennen pappisvihkimystä hän on isänsä luona käymässä ja tapaa Pepitan, jonka kauneutta ja hyvyyttää ylistää kirjeissään sedälleen. Louis ei kuitenkaan näe, että Pepitasta tulisi kompastus hänen papiksi ryhtymiselleen. 

Kyseessä on siis katolinen ristiriitatilanne pappiskutsumuksen ja avioliiton välillä. Mitä enemmän Louis Pepitaa kehuu, sitä syvemmälle hän joutuu tämän pauloihin. 

Olihan tämä ihan mielenkiintoinen teos, vaikka en oikein ymmärrä niitä naiskäsityksiä, mitä Louis esittää kirjeissään sedälleen. Lukukokemusta myös hieman tylsyttää Epilogi, jossa on viime metreillä turhaa selittelyä ja ohimennen ilmenevää rasismia ja lyhyt maininta kuubalaieen orjakauppaan. Teos on alkujaan ilmestynyt 1874. Sinänsä siis ajankuvaa ilmentäviä, mutta tarinan kannalta turhia mainintoja ja tylsyttävät jäntevyyden.

Kansikuvasta: Pepitasta kerrotaan, että hän olisi ollut vaalea Kansikuvan nainen näyttäisi kyllä olevan tummaverikkö. Toisaalta teoksessa kuvataan Pepitan pukeutuminen mustiin, joten sitä vasten kansikuva menettelee. Toisaalta kuvan nainen on selkeästi iäkkäämpi kuin teoksen Pepita. Olisi hauska tietää kuka kysein maalauksen on tehnyt, sillä mitä ilmeisimmin kuva on jostain maalauksesta. 

Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste 2024 - Tunteet, kohta 11. intohimo tai innokkuus

Kyyti 2024 kohta 3: Kirjassa käydään kirjeenvaihtoa

24 helmikuuta 2024

TIEDOKSI!

Tiedoksi kaikille. Epäilen, että instagram-tilini ainoharjula1 on hakkeroitu. Olen ollut kirjautuneena tililleni, mutta nyt en pääsekään sivuilleni, kun vaaditaan puhelinnumeroa, jota en ole käyttänyt tiliä luodessani tai kirjautumisessa ja jota en muutenkaan juuri jakele sinne ja tänne. 

Jos tilillä ainoharjula1 tapahtuu siis jotain outoa, niin pyydän ilmoittaa, että kyseessä ei ole minun päivitykset ja pyydän tekemään asiasta ilmoituksen instagramille. Olen laittanut sähköpostia instagramin securityyn, mutta en tiedä, saako sieltä milloin ja millaisen vastauksen, sekä ilmoittanut asiasta ainakin kyberturvallisuuteen. Tehnyt siis sen, mihin pystyn tässä tilanteessa. 

Että sellaista! 

EDIT: En tiedä, onko tiliä varsinaisesti kaapattu. En vain pääse kirjautumaan sille, kun vaaditaan puhelinnumeroa, jota en aio aintaa. Sain kyllä salasanan vaihdettua, mutta kirjautuminen ei onnistu samalla tavalla kuin muille instan sivuille, joille minulla on oikeus.  

EDIT 2: No, nyt pääsin kirjautumaan, mutta päädyin poistamaan kyseisen tilin käytöstä. 

21 helmikuuta 2024

Barbara Wood: Domina!


Barbara Wood

Domina

Suomentanut Paula Herranen

Otava, 1984

510 s.

 

 

 

 

 

Domina kertoo tarinan rohkeasta naisesta, Sammatha Hargravesta, joka haluaa kouluttautua lääkäriksi aikana, jolloin naisten koulutus ei ollut helposti saavutettavissa. Tarina alkaa  Englannissa, Lontoossa, vuonna1860.  Sammathan äiti Felicity kuolee synnytykseen, Isä Samuel on ankara uskonnollinen fanaatikko, joka ei salli kivun lievitystä ja lääkärinkin vastentahtoisesti. Sammatha jää pitkäksi aikaa taloudenhoitajan hoteisiin, joka ei juuri välitä pitää lapsesta huolta, kunnes eräänä päivänä isä huomaa tytön kurjan olemuksen, sanoo taloudenhoitajan irti ja palkkaa uuden. 

Sammatha elää kaduilla ja tutustuu Freddieen, joka vie hänet katsomaan sairaalan toimintaa, jossa kirurgit leikkaavat potilasta vailla mitään anestesiaa. Sammatha ei pelkää, mutta on kauhuissaan potilaiden hoidosta. "Se on väärin", hän ajattelee ja sanoo. Kymmenen ikäisenä isä laittaa Sammathan töihin naapuriin, jossa asuu erikoislaatuinen mies,  jota karsastetaan väärinymmärryksen takia. Miehestä puhutaan ikäviä, mutta Sammatha ja mies ystävystyvät ja mies opettaa Sammathalle paljon yrteistä ja lääkekasveista, sillä hän on entinen apteekkari. Sitten mies kuolee. Tässä vaiheessa kerrontatyyliin tulee lyhyt näkökulmamuutos ja kronologian poikkeus. Kerronnallisesti tarinaa viedään eteenpäin Sammathan näkökulmasta kaikkitietävän kertomana. Kuvauksellisesti kertovaa, mutta dialogiakin löytyy ihan mukavasti. Tarina etenee ihan joutuisasti, mutta on ehkä yleispiirteistä, ei mene kovin syvällisiin tunneilmaisuihin. Esimerkiksi Sammathan veljien kohtalo jää kovin lyhysiin ja osa langanpätkistä vain katoaa, kerronnan keskittyessä Sammathaan.

Kerronnassa on paljon ajan olosuhteisiin liittyvää kuvausta, osin makaaberisiin mittoihin meneviä kuvauksia. Kuinka Sammatha säilyttää empatiakykynsä karuissa oloissa on oikeastaan ihme.

Isän kuoleman jälkeen Sammatha laitetaan tyttökouluun sivistymään. Siellä johtajaopettaja haluaisi Sammathan jäävän kouluun ja salaa Sammathalta Freddien kirjeen. Lapsuuden ystävysten tiet eroavat ja Sammatha muuttaa Yhdysvaltoihin, jossa hakeutuu lääkäriopintoihin miestenkouluun. Monien hylkäävien hakemusten jälkeen hän pääsee Lucernen lääketieteelliseen laitokseen, jossa pian valloittaa niin opettajat kuin opiskelijat. Saatuaan diplominsa hän hakeutuu New Yorkilaiseen Pyhän Birgitan sairaalaan saadakseen sairaalaopinnoista todistuksen. Sammatha on omapäinen nainen, jota mieskollegat eivät katso hyvällä ja sairaalakokemus jää kesken. Sammatha muuttaa Kaliforniaan San Franciscoon, jossa perustaa naisten sairaalan ystäviensä avustuksella. Hän alkaa myös taistella patenttilääkefirmoja vastaan huomattuaan kuinka paljon vahinkoa nämä saavat aikaan vaarallisilla sekoituksillaan.

Paitsi lääketieteen kehitystä kuvauksessa Domina on myös rakkaustarina. Vaikka lääketieteen kannalta naisiin suhtautuminen on karua ja alentuvaa, on myös miehiä, jotka kunnioittavat Sammathaa ja miehiä, joita voi arvostaa ja rakastaa. Domina rakstuu ensin Joshua Masefield -nimiseen lääkäriin joka auttaa häntä uran alkuvaiheessa. Joshuan vaimo sairastaa leukemiaa. Joshua on minulle lukijan ristiriitainen hahmo. Hänessä korostuu myös lääketieteen moraaliset puolet hyvässä ja pahassa. Toinen Dominna rakkauksista on Mark Rawlins, myös lääkäri, jonka kosinta alkaa kirosanalla. Jos minua kosittaisiin tällä tavalla, niin sanoisin heti kättelyssä ei. Mutta Domina ei voi unohtaa Markia, vaikka uskoo tämän kuolleen Excalibur-laivan törmättyä jäävuoreen.

Tarinassas on paljon todellisia, oikeasti eläneiden ihmisten nimiä. Lääkäri Oliver Wendel Holmes, Mark Twain, maailman ensimmäinen naislääkäri Elisabeth Blackwell. Yhdysvaltain presidentit Grant ja McKingley luovat ajallista miljöötä. Kirjailija kuitenkn sanoo esipuheessaan, että tarina on fiktiota niin tapahtumiltaan kuin henkilöiltään. 

Kulttuuriviitteitä:

Minut yllätti maininta,  "Ben Hur, jonka Uuden Meksikon kuvernööri oli ihan vasta kirjoittanut". Täytyi ihan taas ottaa selvää Lew Wallacesta.

Henry Jamesin Naisen muotokuva mainitaan. Lisäksi viitataan Byronin runoon Chillonin vanki. Poen runolla Annabel Lee mainitaan useammankin kerran.

Taidesuuntauksiin viitataan Cezannen L'Estaquella, joka olikin ihan erilainen taideteos, kuin millaisen käsityksen tarinan kommentista sai.

Matematiikkaa:

Samantha katseli mietteliäästi vuoderivistöjä. Ainakin kaksitoista potilasta oli sairaalassa tälläkin hetkellä patenttilääkkeen yliannostuksen takia. Kymmenellä naisella oli joku tavallinen gynekologinen vaiva jota ei vielä osattu parantaa Neljä potilasta oli hysteriatapaukseia: vaivat olivat pikemminkin psyykksisiä kuin fyysisiä. Ja kahden naisen tautia ei osattu lainkaan määrittää. 

Näistä neljästäkymmnenestä naisesta kahdeksan tulisi kuolemaan sairauteensa, kymmenen leikkattaisiin, heistä kaksi menehtyisi. Viisitoista ei parantuisi koskaan kokonaan ja loput toipuisivat onnen tai lääketieteen ansiosta.

Minun täytyi ruveta ihan ynnäämään näitä potilaita. En päässyt alun luvuilla kuin kahteenkymmeneenkahdeksaan. Jotenkin kun jatketaan, että näistä neljästäkymmenestä, niin loogisuus uupuu. 

Olen lukenut Dominan joskus muinoin ja halusin palata tarinan ääärelle vuosien jälkeen. Vaikka tässä oli sekä kiinnostavuutta että vähemmän kiinnostavaa, jopa kuvaukseltaan etovaa ainesta, jäi minulle kokonaisuudesta hieman ristiriitainen vaikutelma. Ei ihan huono teos, mutta parempikin ja jäntevämpikin olisi voinut olla. En tiedä, En ehkä enää kolmatta kertaa tätä tule lukeneeksi. 

KYYTI 2024 -lukuhaaste kohta 1: Kirjan nimi on vain yksi sana

19 helmikuuta 2024

Lance Salway: Vaarallinen perintö!

 

Lance Salway

Vaarallinen perintö

Alkuteos:Dangerous summer

Suomentanut Johanna Seppälä

Karisto 1990

136 s.

Kansi: Kaarina Hanström

Laura jäänyt orvoksi. Äiti ja isä ovat aikoinaan eronneet. Isä jäänyt Usa:han, Kaliforniaan. Äiti asettunut Englantiin. Äiti kuollut, kun Laura on ollut 10-vuotias, jonka jälkeen hän on asunut Maxine Andersonin, tätinsä kanssa Hampsteadissa.  Maxine on näyttelijä. Maxinella on teatterista kiinnostunut tytär Abby. Isä ei ole pitänyt yhteyttä Lauraan avioeron jälkeen. Laura on 17-vuotias nuori, kun hän kuulee, että isä on kuollut ja jättänyt hänelle omaisuuttaan perinnöksi.

Laura lähtee Kalifornian, jossa hän tapaa isän uuden puolison Jessican ja tämän pojan Toddin sekä tätinsä Vernan, joka on isän sisko. Lisäksi Laura tutustuu Jakeen, joka on hänen isänsä asianajan poika. Laura on tavannut Jaken jo lentokoneessa, jossa on vahingossa tallonut tämän jalalle ja saanut epäkohteliaan vastauksen, mutta Jakesta tulee Lauralle tärkeämpi kuin hän uskookaan.

Isän kartanossa, Saxonwoodissa (Hollywoodin versio Tudorin aikaisesta arkkitehtuurista)  Laura elää ylellisyyden keskellä, mutta viihtyisyys alkaa karista, ku hän kuulee salaa keskustelun, että "hänestä on päästävä". Laura alkaa pelätä henkensä puolesta. Matkalla Disneylandiin Jaken kanssa, musta cadillac seuraa heitä ja toisella kerralla autoajelulla heidät pakotetaan tieltä alas jyrkännettä, josta selviävät vain onnenkauppaa. Kuka ja miksi uhkaa Lauran henkeä?

Löysin tämän nuortenkirjan roskista josta otin tämän talteen, kun alkoi kiinnostaa. Eikä tämä yhtään hullumpi teos ollut. Jännitys kasvaa kerronnan myötä. 

Meri oli kaunis, mutta aika ajoin myös villi. Vietin tuntikausia noina päivinä istuen vain kannella ja tuijottaen vastapäisiä tyrskyjä niiden vyöryessä kimaltavaan rantahiekkaan. Talo oli Malibun pohjoispuolella, joten muita taloja ei juurikaan ollut lähellä; välillä tuntui, kuin koko ranta ja upea Tyyni valtameri olisivat olleet meidän yksityistä omaisuuttamme. Muistan aina sen taianomaisen asetelman: valkea hiekka kuumana varpaideni välissä juostessani aamulla alas merenrantaan; vaahtoavana kuohuvat aallot, jotka löivät viime talvena  mereen romahtaneisiin kiviin; ja kaukaisessa horisontissa ohikulkevien rahtilaivojen savuvanat.

Vaarallinen perintö on nuorten tyttöjen versio niistä romantiikalla höystetyistä kartanoromaaneista, joissa salaisuudet ja vaarat vaanivat nuoria naisia. Miljöötä luodaan paikannimillä, kuten englannin: Govent Garden, Regent Park, Knightsbridge, Tottenham Court Road, puhumattakaan Chalfontin koulusta, pienestä kansainvälisestä koulusta, jota Laura käy. Ilmeisesti koululla on todellinen esikuva. Yhdysvaltain puolella liikutaan Los Angelissa ja Hollywoodissa, katsellaan näyttelijöiden kädenjälkiä Kiinalaisen teatterin edustalla, käydään Disneylandissa ja ihastellaan Ruususen linnaa, Ajellaan San Diegon valtatietä, Santa Monica Boulevardia ja päädytään Beverly Gleniin.

Kuuluisuus on yksi teema, josta tarina rakentuu. Mutta maininta, että Verna, Lauran täti, joka on myös näyttelijä, on esittänyt Elvis Presleyn äitiä jossain elokuvassa, kohottaa kulmiani. Teoksessa on pari kulttuuriviitettä, Machbeth ja lastenkirja Veli Kani.  Muuten kerronta pyörii Lauran minänäkökulmana hänen ajatuksissaan ja tunteissaan.

Outo metafora: Sydmeni hakkasi kuin paalujuntta. En oikein osaa paalujunttaa sykkivänä. 

Ei tämä ihan huono lukukokemus ollut, eikä kovin yllätyksellinenkään. Hauska, kevyt välipala moniulotteisempien tarinoiden ohessa. Lukisin kyllä mielelläni ne muutkin osat, jotka tähän Chalfontin koulu -sarjaan kuuluvat. Täytyy tutkailla, jos jostain löytäisin. 


13 helmikuuta 2024

Aila Nissinen: Punaposki ja Marja-Liena!

Aila Nissinen

Punaposki ja Marja-Liena

WSOY, 1954

150 s.

 "Arkielämän satuja", joissa luonto ja lapsuuden muistot kulkevat käsikädessä.

Tarinassa "Miten Mansikki joutui 'metsän peittoon' ja mitä sitten tapahtui" kertoo siitä, kuinka itsepäinen ja omapäinen lehmä karkaa metsään ja seuraa suuri  etsintä.

Pitkälettinen Tyttö muisti taas kaikki vanhat kansantarinat Metsän Väestä ja Halko-Heikin jutut ja kaikki, mitä ajatella saattoi. Mielikuvitus kuiskasi: Ajatteles, jos ne olisivatkin totta! - Pyh, sanoi Pitkälettinen Tyttö, mutta Mielikuvitus oli tullut voimakkaksi, sillä se tulee aina voimakkaaksi kun varjot pitenevät ja tulevat sinipunaisemmiksi ja sininipunaisemmiksi, ja sitä varten ei auttanut paljoakaan, vaikka Pitkälettinen Tyttö kuinka olisi sanonut 'Pyh". Korkearunkoiset hongat huojuivat hiljaa, ja lapikkaan pohja liukastui maahan pudonneisiin havunneulasiin. Laulurastas viritti laulunsa ja sanoi: Hupsu tyttö, hupsu tyttö, hahaha, hahaha, hae vielä, hae vielä, ---

Kertojana Karjalan evakkomummo Marja-Liena, joka kertoo lapsuutensa muistoja Karjalan mailta pienelle punaposkiselle pojalle, joka on tullut Marja-Lienan mökille  Linnea-Kukan  juttujen seurauksena. Tämä Linnea-Kukka on hieman arvoituksellinen viittaus, sillä hän ei muuten teoksessa esiinny lainkaan. Mietinkin, onko tekijältä ehkä ilmestynyt jokin toinen teos, jossa Linnea-Kukka esiintyisi. Täytyy varmaan hieman tutkia kirjailijan julkaisutietoja. 

Myös kansikuva, niin viehättävä kuin onkin, on tältä osin hieman harhaanjohtava, sillä siitä saisi sen käsityksen, että kuvassa kulkevat Punaposki ja Marja-Liena, mutta koska Punaposki on pieni poika ja Marja-Liena vanha evakkomummu, ei häntä oikein voi kansikuvaan soveltaa. 

Maija Karman kuvitus on viehättävää ja elävää. Teksti on hauskasti asemoitu sivujen keskelle ja kuvitus reunustaa  tekstiä vihreäsävyisenä. Kuvitus herättää ajatuksen mahdollisuudesta värittää. Ilmeisesti sama ajatus on tullut aiemman lukijan mieleen, sillä kirpparilta löytämässäni opuksessa on joitakin kuvia ehdittykin värittää. Itse käyttäisin kyllä hyvin hentoja värejä. Harmi, että joillekin sivuille on mahdollisesti läikkynyt kahvitahroja (?). Pidän tosi paljon näistä kuvituksista, joissa väreilee suomalaisen maiseman kauneus suolammista kuusimetsiin, pikkutipujen tepsuttelusta huuhkajan huhuiluun.

Viehättävä vanha lastenkirja. Onkohan kenellekään vierailijalleni tuttu? Jos on, niin kuulisin mielelläni ajatuksiasi.


Pohjoinen 2024 -lukuhaaste kohta 18. Kirja, jossa kerrotaan jostain suomalaisesta kansanperinteestä

 

11 helmikuuta 2024

Sini Ezer: Jerusalemin morsian!

 

Sini Ezer

Jerusalemin morsian

Minerva, 2023

426 s.

Aloitus: Muuri kiersi koko kaupungin ympäri ja sulki sen suojelevaa syleisyynsä. Se oli seissyt järkkymättä ikuisuuden ja seisoisi vielä kauan jälkeenikin. Kivenjärkäleet olivat valtavia, ja pystyin kävelemän niiden päällä turvallisesti. Riisuin paksun viittani, joka tuntui yhtäkkiä liian lämpimältä. Aamuyön raikas tuuli viilensi posket, jotka kuumottivat jännityksestä. Matkalla muurille sydämeni aina tykytti mutta perillä oloni oli tyyni.

Päähenkilö: Shira on nuori, aikuisuuden kynnyksellä olevan neitokainen, joka lähenee naimaikää. Hänellä on sisko Hadassa, joka on sairaalloinen. Shiran ja Hadassan isä Naftali on hajusteentekijä ja leeviläinen pappi. Myös yrttiensekoittelija, eräänlainen apteekkari voisi sanoa, sillä hän tekee erilaisia yrttisekoituksia tyttärensä terveyttä parantaakseen.  Shiralla on myös pikkuveli Reuben. 

Hadassa kihlataan kauppias Shaulin pojalle Gideonille, joka odottaa Hadassan tervehtymistä kaksi vuotta. Lopulta hän kyllästyy odottamiseen ja haluaakin Shiran puolisokseen. Shira on kuitenkin tavannut Jerusalemin muureilla Eitanin, Gideonin velipuolen Galileasta ja rakastunut tähän. 

Ajallisesti Jerusalemin morsian sijoittuu Jerusalemiin juutalaiskapinan aikaan, jonka roomalaiset kukistavat. Jerusalem tuhotaan täydellisesti. 

Jerusalemin morsian on, kuten takakannessakin sanotaan aikuisten viihderomaani. Rakkaus, mustasukkaisuus, anteeksianto ovat vahvoja teemoja. Ezer valottaa juutalaista kulttuuria ja uskontoa. Jerusalemin morsian ei ole raamatunhistoriallinen teos. Ei ollenkaan. Se on puhtaasti kirjoitettu juutalaisten ja roomalaisten näkökulmasta. Oikeastaan ensisijaisesti juutalaisesta näkökulmasta, sillä keskiössä on kaksi perhettä, Shira Naftalintyttären perhe ja kauppias Shaulin perhe. Toki muitakin henkilöitä teoksessa on, kuten nahkurinpoika Jakov, josta lopulta tulee seppä. Kuinka perheet selviytyvät, kun juutalaiset alkavat kapinoida valtaapitäviä roomalaisia vastaan. Erezin kapinoitsijoista käyttämä sicaarit sana on itselleni uusi enkä ainakaan äkkiseltään löytänyt sanan taustoista suomenkielistä lisätietoa. Koska kirjailija on asunut monia vuosia Israelissa uskon kuitenkin, että hän on historian lukenut.

Jerusalemin morsian oli suht helppo lukukokemus. Kerronnallisesti sujuvaa ja selkeää. Tähän on ilmeisesti tulossa jatkoa. Masadan vuori häämöttää kaukaisuudessa. 

Mitä jäin ihmettelemään ja miettimään oli ajankohdan ja miljöön osalta uskottavuuteen liittyvä kysymys. Kuten jo aiemmin sanoin, tämä ei ole raamatunhistoriallisesta näkökulmasta kirjoitettu teos vaan enemmän juutalais-roomalaishistoriallisesta näkökulmasta kirjoitettu. Mutta voiko ajankohtaan sijoittuvaa teosta kirjoittaa ilman pienintäkään viittausta, suoraa tai epäsuoraa vihjettä, kristittyihin? Ensimmäiset kristitythän olivat juutalaisia ja kristinuskon merkitys tuona ajankohtana myös poliittisesti oli merkittävä.

Mutta ei. Tämä teos on kirjoitettu kuin kristinuskoa ei olisi ollut olemassakaan. Ehkä tämä ulottuvuus olisi ollut liian vaikea yhtälö ilman, että teoksen luonne olisi muuttunut liian uskonnolliseksi. Nyt pääpaino on rakkaustarinassa ja juutalaisten kohtalossa.  

---

Pieni Helmet 2024 kohta  7. Kirjassa rakastutaan

Seinäjoen kaupunkirjaston lukuhaaste 2024, Tunteet kohta 25. tuska tai kärsimys. Tuskaa ja kärsimystä teoksesssa riittää, jos kohta tämän olisi voinut laittaa moneen muuhunkin kohtaan.

Muualla sanottua:

Kirsin kirjanurkka "Aivan ihana romaani"



08 helmikuuta 2024

Jussi Talvi: Kesakko-Timo!


Jussi Talvi

Kesakko.-Timo

Otava, 1951

107 + 1 s.

Kuvittanut P.O. Nyström


Aloitus: Kaikki alkoi omenasta

Ja omenaan varsinainen tarina päättyykin. Tarinan pääosassa on Timo. Ikää ei mainita, mutta olettaisin hänet +/- 10-vuotiaaksi. Timon paras kaveri on Impo. Kun Timo saa tukkapöllyä mummilta, koska on varastanut omenan, kutsuu Impo hänet katsomaan kirkon katolla "tinassa" olevaa Perälän ukkoa, joka ihan kohta kyllä tippuu sieltä. Kun Perälän ukko ei kuitenkaan tipahda, ainakaan sillä tavalla, kuin on uumoiltu, lähtevät pojat pois surkutellen sitä, ettei täällä tapahdu koskaan mitään. Ja silloin tiellä syöksyy hurjaa vauhtia ajava auto päin puhelinpylvästä ja syttyy palamaan. Timo löytää autosta ulos lentäneen lennätinavaimen ja korjaa sen hoteisiinsa. Ja siitä alkaa hurja seikkailu, joka vie pojat asesalakuljettajien tielle. 

Pojat ovat oikeita lurjuksia. Käyvät omenavarkaissa Perälän puutarhassa ja saavat suolapyssystä. Impo on myös varastanut karamelleja isänsä putiikista. Pojat ovat kavereita, mutta se ei estä Timoa "toverilliselta kiristämiseltä" Impoa kohtaan, joka on menettänyt kaikki omenansa, koska on suolapyssyn pamahduksen seurauksena kastellut housunsa ja vannottaa toista, että tämä ei kertoisi asiasta kenellekään.

Kerronta on omintakeista, lapsenomaista, mutta humoristisen otteen takana on vakavia aiheita, joita Timokin ajattelemattomuuksiensa jälkeen joutuu miettimään. Vaikka aika ja tavat ovat olleet erilaiset (kuten lasten fyysinen kurittaminen) niin seikkailu on seikkailu tänäkin päivänä ja lapsen uteliaisuus voi johtaa vaarallisiin tekoihin.

Yö lepäsi kuolemanraskaana ja - äänettömänä ympärillä. Tämä äänettömyys erilaisin painotuksin on kerronnallisesti toistuva. Siinä on jännitystä ja uhkaa. Kerronnassa on puhekielisyyttä ja murretta.

"Hällyyttäkää, hällyyttäkää palokunta! huusi joku mies. - Ei se kannata, kimitti eräs vanha muija, - se on auttamassa sitä Perälän ukkoa alas kirkon katolta. Sen häätyi mennä sinne."

Miljöö on Raahen satamakaupunki ja ajankohta Raahen 300-vuotisjuhla. Etsiessäni tietoa siitä, milloin Raahe täytti 300 vuotta päädyin vuoteen 1949. 

Niin kuin kaikki tuollaiset meren rannalle rakennetut pienet kaupungit Raahekin oli ennen kaikkea muuta satamakaupunki. Joskus aikoja sitten uljaat fregatit ja komeat kuunarit olivat purjehtineet maailmalta Raaheen ja Raahesta maailmalle vieden lastinaan tervaa ja puuta ja paljon muuta, mitä tuollainen kaupunki laajoine takamaineen saattoi myydä. Vanhat merimiessuvut antoivat kaupungille oman leimansa yhä vielä, vaikka uljaiden merimiesten ja purjehtijain aika oli jo ohitse ja niiden mukana menneisyyteen siirtyneinä myös Raahen kukoistus merikaupunkina. Mutta yhä vielä Raahen asukkaat, paljasjalkaiset raahelaiset, elivät suolan- ja purjeidentuoksussa ja yhä vielä jokainen raahelaispoika halusi kauas ja koarkealle.

Raahelaisista paikannimistä mainitaan ainakin Katinhännän kaupunginosa ja Lapaluoto.

Tämä oli iha metka poikakirja. Kuuluu sarjaan Poikien seikkailukirjasto. Ostin tämän teoksen viime syksynä Kirjamessuilla ja maksoin tästä turhan paljon. Hinnan alle on laitettu merkintä harvinainen, mutta en tiedä kuinka harvinainen teos tämä lopulta on. Etulehdellä on myös liimattuna ruusuinen onnittelukortti, jossa Esko esittää onnittelunsa Tapanille tammikuussa -53. 

Erityismaininta tälle kuvaavalle ilmaisulle:

Uteliaisuus kutitti häntä kuin tuhat muurahaista olisi kävellyt pitkin selkärankaa.

--.

Pieni Helmet 2024 -lukuhaaste kohta 2. Kirjassa tehdään taikoja. Pojat näkevät vieraan mustan kissan jolloin sylkäisevät sekä tekevät solmun nenäliinaan.  

Seinäjoten kaupunginkirjaston lukuhaaste 2024 Tunteet, kohta 27. vastuuntuntoisuus tai vastuullisuus. Tämän tunteen kanssa Timo-poika kesakkoineen joutuu hurjan seikkailunsa jälkeen.

07 helmikuuta 2024

Sir Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmesin paluu!


Sir Arthur Conan Doyle

Sherlock Holmesin paluu

Alkuperäisteos: The return of Sherlock Holmes

Suomentanut O.E. Juurikorpi

WSOY, 2014


 

 

 

 

Sherlock Holmesin paluu sisältää 13 novellinomaista tarinaa Sherlock Holmesin ratkaisemista tapauksista. Kertojana Holmesin ystävä Tohtori Watson. 

Lyhyet luonnehdinnat novelleista:

Autio talo

Sijoittuu Lontoon kevääseen 1894. Ronald Adair -niminen mies on murhattu. Tri Watson on aloittanut uudelleen lääkärintyön ja suree kuollutta ystäväänsä Sherlock Holmesia. Tarina on lukitun huoneen -mysteeri, jossa kuollut löydetää lukitusta huoneesta, ikkuna seitsemän metrin korkeudessa ja sen alapuolella kukkapenkki koskemattomana. 

Tri Watson pähkäilee mysteeria yrittäen miettiä asiaa Holmesin tavoin, mutta ei onnistu ratkaisemaan arvoitusta. Sitten hän tapaa vanhan kirjankerääjän, jonka "teräväpiirteisiä, ryppyisiä kasvoja kehysti pitkä valkoinen tukka, ja oikeassa kainalossa hänellä oli kymmenkunta noista rakkaista kirjoistaan." Ja keneksipä muuksi, kuin kuolleeksi luulluksi Sherlock Holmesiksi tämä lopulta osoittautuukin.

Rakennusurakoitsijan testamentti

Tri Watson on lopettanut praktiikkansa ja palannut Sherlock Holmesin seuraksi Baker Streetille.  Eräänä aamuna asuntoon ryntää "läähättäen ja kovalla kolinalla, tukka aivan sekaisin, nuori ja kalpea nuori mies hurja katse silmissään." Mies on herra John Hector MacFarlane, jonka Scotland Yardin miehet kohta tulevat pidättämään tunnetun rakennusurakoitsijan murhasta. Ennen pidätystä epätoivoinen mies ehtii kuitenkin pyytää Holmesia auttamaan, sillä hän ei ole syyllinen tapahtuneeseen.

Tanssivat kuviot

Sherlock Holmes saa ratkaistavakseen salakielisen sanoman. 

Yksinäinen polkupyöräilijä

Violet Smith, pianonsoitonopettaja, yksin ajeleva polkupyöräilijä, joka on joutunut isänsä kuoleman jälkeen salaliiton kohteeksi, pyytää apua Sherlock Holmesilta. Hieman erilainen tapaus, jossa rakkauden ja petoksen teemat luovat dramaattisen tapahtumaketjun.

Herttuan poika

Sijoittuu poikakouluun, jota pitää Tri Thorneycroft Huxtable. Tämä pyytää Sherlock Holmesilta apua, kun koulun oppilas, Holdernessen herttuan poika, Lordi Saltire katoaa samoin kuin koulun saksanopettaja Heideger. Holmes tutkii polkupyörien ulkorenkaiden eroavaisuuksia ja outoja lehmänsorkkien jälkiä. joiden ratkaisu löytyy Holderness Hallin antiikkikaapista. Tämä sorkkajuttu minua hieman hämmentää, en oikein tiedä sen toimivuudesta tosielämässä.

Musta Pekka

Poliisi Hopkins pyytää Holmesin apua murhatutkimuksessa. Murhattu on kapteeni Peter Carey, joka on saanut Musta Pekka -nimen paitsi tumman värin, myös mustan partansa ja hurjan luontonsa vuoksi. Mies on löydetty pihakajuutastaan harppuunalla surmattuna.

Charles Augustus Milverton

Kiristystapaus, jossa Sherlock Holmes ei kättele henkilöä, jonka on kutsunut luokseen. Tapaus tuo esiin piirteitä niin Holmesista kuin Watsonista, joissa minulla on hieman sulattelemista.

Kuusi Napoleonia

Kuusi Napoleonin rintapatsasta ja Borgia-suvun kuuluisa musta helmi ovat tämän tapauksen keskiössä , jossa "Holmesin muuten kalpeille poskille oli ilmestynyt naa; hän ei tuona hetkenä  ollut pelkkä terävä päätelmientekijä, vaan myös ihminen, joka saattoi tuntea iloa ihailusta ja ylistyksestä. Hänen ylpeälle, vaatimattomalle luonteelleen oli ominaista, että hän vieroksui suuren yleisön tunnustusta, mutta lämpeni ystävän kiitoksesta."

Kolme ylioppilasta

Parivaljakko viettää aikaa eräässä yliopistossa, jossa on tapahtunut epäilyttävä koepapereihin liittyvä tapaus ja mahdollinen epärehellinen toiminta alkavassa tutkinnossa.

Kultasankaiset silmälasit

Nuori Willoughby Smith löydetään kuolemaisillaan. Viimeiset sanat kuuluvat: "Professori, se oli se nainen."  Hyvin yksinkertainen tapaus, sanoo Holmes.

Godfrey Stauntonin tapaus

Kahden yliopiston välinen jalkapallo-ottelu uhkaa johtaa Cambridgen häviöön, koska  joukkueen sivusta on kadonnut. Kitupiikkejä ja rakastavaisia löytyy arvoituksen takaa. Myös peilikirjoituksen selvittäminen on merkittävää ratkaisun löytymiselle.

Sir Eustacen kuolema

Tämä oli kokoelman toinen tapaus, joka pisti minut hieman nieleskelemään. Holmes joutuu puntaroimaan oikeuden ja kohtuuden rajoja.

Toinen tahra

Kokoelma päättyy kadonneen kirjeen tapaukseen, josta voisi seurata Eurooppaa ravisteleva poliittinen kriisi ja mahdollinen sota.  

Sherlock Holmes lienee kaikkien salapolisiien prototyyppi ja esikuva, jonka jälkeen Hercule Poirotit ja Mrs Marplet ovat enemmän ja vähemmän saaneet innoitusta näistä tarinoista. Sherlock Holmesin tarinat vain ovat hyvin erilaisia kuin Christien dekkarit. Holmes-tarinoissa kyse ei ole niinkään lukijan mahdollisuudesta omiin päättelyihin. Tarinoissa ei esitellä henkilögalleria ja tapahtumia seikkaperäisesti. Kerronnallisesti nämä on muistelmamuotoon kirjoitettuja tapausselostuksia joistakin Sherlock Holmesin ratkaisemista arvoituksista ja murhista. Keskiössä on Holmesin päättelytaidot ja johtolankojen kerääminen.

Olen lukenut aiemmin jokusen Sherlock Holmesin tarinan, mutta jostain syystä en innostunut näistä kovin suuresti. Lukeminen oli hidassoutuista. En tiedä johtuiko se suomennoksesta vai mistä. Odotin hieman enemmän mukaansatempaavuutta. Lieneekö syy sitten siinä, että  "henkiinherättäminen" ei ehkä ole onnistunut niin hyvin, kuin olisi toivottu. Conan Doylehan teki ratkaisunsa yleisön toivomuksesta.

Sherlock Holmes on silti kiinnostava kirjallisuuden hahmo, joka tekee Watsonin mukaan työtä "kuin suuret taiteilijat, työn itsenä vuoksi", ei juuri välitä rahasta, omaa ainutlaatuisen mielikuvituksen ja keksimiskyvyn. Pidin paljon vanhasta, 80-luvun Sherlock Holmes -sarjasta, jonka pääosaa esitti Jeremy Brett. Näitä uudempia sarjoja tai elokuvia en ole juurikaan seurannut.

Sherlock Holmesin paluu -teos on alkujaan ilmestynyt 1905, suomeksi ensimmäisen kerran 1957. Tämä lukemani teos oli uudistettu painos.

Pieni Helmet 2024 -lukuhaaste kohta 10.  Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna. (keskenjätettyjä en ole ottanut mukaan lukuun)

Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste 2024, Tunteet: Kohta 9 ihailu, sillä Tri Watsonin ihailu ystäväänsä Sherlock Holmesia kohtaan on hyvin vahva. Tämä olisi toki sopinut myös kohtaan 2, empatia, sympatia, joita tunteita Sherlock Holmes tuntee ainakin muutamia kertoja. Onko tunteet prusteltuja on taas toinen juttu, ja siksi päädyin ruksaamaan tuon ihailu-kohdan.