Herge: Tintti ja Sininen lootus!

Herge

Tintti ja Sininen lootus

Otava, 2004

 

Luin tämän sarjakuvateoksen jälleen kerran. Olin tyystin unohtanut jutun. Edellisestä lukemisesta oli kulunut nelisen vuotta. Tuolloisen postauksen voi lukea täältä. Tintit ovat ihan mukavia. Niissä on vauhtia ja huumoriakin. Toivoisin löytäväni näitä enemmänkin uusintalukuun kirjastoreissuilla, mutta harvemmin tulee vastaan.

Tällä saan kuitenkin napattua Pohjoinen 2023 -lukuhaasteen kohdan  21. Kirja, josta on tehty elokuva tai tv-sarja. Tinteistä on ymmärtääkseni tehty animaatioversio. Elokuva kuin elokuva. Näitä animaatioita en ole nähnyt.

 

Herge: Sininen Lootus!

 Herge

Tintin seikkailut 10

Sininen Lootus

Otava, 2004

Tintti on Bombayssa maharadja Rawhajpoutalahin vieraana. Hän on juuri selviytynyt edellisestä seikkailustaan. Tintti kuuntelee lyhytaaltoradiolähetyksiä, joiden piippaukset saavat Tintin Milou-koiran ärtyneeksi. Tintti kuulee salakielisen sanoman. Ei aikaakaan, niin Tintti on jälleen keskellä uutta seikkailua, joka vie hänet Intiasta Kiinaan ja Sanghaihin.

 

Sininen Lootus on ihan miljööltään hyvin autenttisen oloinen. Hergen kynänjälki on yksityiskohdissaan rikasta ja paljon puhuvaa. Puhuttelevin scripti löytyy sivulta 6-7, kun Tintti kohtaa eurooppalaisen miehen sättimässä kiinalaista riksankuljettajaa. "Teidän käytöksenne ei ole herrasmiehen arvon mukaista" sanoo Tintti miehelle. 

Sininen Lootus on ilmestynyt kolmikymmenluvulla.

Hergen tapa kuljettaa juonta on kiinnostava. Yllättäviä tilanteista sattuu ja aina ei tiedä, mitä tulee seuraavaksi. Kuva ei kerro kaikkea, niinkuin ei tämäkään kuva kerro olennaista.

Tintti joutuu Sanghaissa moniin vaaroihin hulluiksi tekevistä myrkkynuolista alkaen. Keskellä seikkailua myös Milou joutuu kadoksiin.

Sinisen Lootus -tarinassa Tintti tapaa ensimmäisen kerran ystävänsä Tsangin, jonka hän pelastaa tulvivasta joesta. Tsanghan on tuttu Tintti Tiibetissä -tarinassa.Suomalainen Tintti-järjestys on tältä osin kummallisen epälooginen, sillä Tintti Tiibetissä on suomalaisessa sarjassa numero viisi ja Sininen Lootus numero 10.

Sininen Lootus on ajankuvana paljon puhuva. Kuvien takana on vakavaa asiaa hienovaraisesti esille tuotuna hergemäistä huumoria unohtamatta.

---

Kirjankansibingo: eksotiikka

Herge: Kultasaksinen rapu!

Herge
Kultasaksinen rapu
Tintin seikkailut 7
Otava, 1975
62 s.

Alkuteos: Le crable aux picces d'or
Suomentanut Jukka Kemppinen

Seikkailu saa alkunsa, kun Milou löytää roskiksista rapusäilyketölkin. Miloun pää jää purkkiin kiinni. Tinteissä mielenkiintoista onkin, ei vain nuoren lehtimiehen seikkailut, vaan rinnalla saattaa kulkea myös Miloun ajatukset ja tekemiset. Asioita katsotaan ei vain ihmisten vaan myös eläimen näkökulmasta.

No rapusäilyketölkki ja sen repeytynyt etiketti johdattavat Tintin laivaan nimeltä Karaboudjan. Ksraboudjanilla Tintti tutustuu ensimmäistä kertaa kapteeni Haddockiin, joka on laivan kapteeni, mutta joutuu syöstyksi vallasta. Myös Tintti joutuu vangituksi. 

Tintti ei juo alkoholia, mutta kapteeni Haddock sitäkin enemmän ja tämän takia kapteenin toilailut aiheuttavat monia vaaranpaikkoja, kuten tämä, kun kapteeni Haddock ympäripäissään sytyttää veneeseen nuotion lämpimikseen.

 

Mereltä Tintti joutuu erinäisten vaiheiden jälkeen Saharan erämaahan.

Tintti ja kultasaksinen rapu on ihan jäntevä seikkailu, jossa on paljon humoristisia kohtauskia. Piirrosjälki on mainion vaihtelevaa ja kuvauksellista.

Valitettavasti minun joskus kirpparilta löytämästäni teoksesta puuttuivat sivut sivvut 57-60, joten se, mitä tapahtui sen jälkeen, kun Dupondin ja Dupontin haastattelivat erästä henkilöä ja ottivat  hienovaraisesti selvää asioista ja salaovi yllättäen avautuu ja sitten ollaankin jo selvitty roistoista, eli juuri ne ratkaisevat hetket puuttuvat. Harmillista!

Herge: Tintin seikkailut 14 - Päämääränä kuu!

 

Herge

Tintin seikkailut 14

Päämääränä kuu 

Otava, 1999

Päämääränä kuu sarjakuva-albumi on alunperin ilmestynyt vuonna 1953. Siihen maailmanaikaan ei kuuta vielä oltu saavutettu, mutta suurvaltojen välillä käytiin kiihkeää taistelua avaruustutkimuksen saralla. Tämä ilmapiiri näkyy myös tässä albumissa, jossa professori Tuhatkauno on keksinyt atomivoimalle rauhanomaisen käyttötavan avaruusaluksen polttoaineena. Kuinka todenmukaisia tai mielikuvitukselliKsia Hergen tieteelliset näkemykset tässä teoksessa on, en osaa sanoa, ne menevät täysin yli ymmärryksen. Kirja on täynnä hullunkurisia tapahtumia, Dupondin etsiväpari toilailee vanhaan tapaansa ja vähän hengenvaarallisestikin, Kapteeni Haddockin kielenkäyttö ei ole ihan niin kiivasta, kuin jossain muissa sarjan teoksissa, mutta räiskyvyyttä kyllä löytyy, kutkuttavin Haddockin ilmaisuista oli Logaritmin hännänhuippu, jonka voisin sanoa kuvaavan hyvin myös tätä teosta kokonaisuutena. 

Tässä vielä esimerkki mainiosta kohtauksesta Haddockin ja Tuhatkaunon välillä. Tuhatkauno on kiivastunut, kun Haddock kutsuu kuuoperaatiota haihattelusta. Hän menettää välillä muistinsa, ja kun Haddock yrittää temppua jos toistakin palauttaakseen tämän muistin, eikä onnistu siinä ennenkuin turhautuneena sanoo taas sanan haihatella, ja siitäkös Tuhatkaunon  muisti taas palaa ja piirileikki jatkuu. 

Tällä saan kuitattua Helmet lukuhaaste 2016 kohdan 35: Kirjassa ollaan avaruudessa. Vuosi lähenee loppua ja nyt ei ehdi kovin suuria teoksia enää lukea, jos aikoo saada kaiken kuitattua, jos ehtii muutenkaan.

Herge: Tintin in Tibet!

Herge
The Adventures of Tintin
Tintin in Tibet
Magnet, 1979

Tintti Tiibetissä on Tintti-sarjakuva-albumeista se, joka on jäänyt  vahvimmin mieleen ja jota olen toivonut uudelleenlukeakseni. Kuinka ollakaan satuin löytömään teoksesta englanninkielisen version ja ei kun, nostalgiatunnelmiin.

Tintti on nuori reipas sanomalehtipoika. Hänen pieni valkoinen koiransa tuntee Suomessa nimen Milou, mutta englanninkielisessä versiossa hän on Snowy. Sanon hän, sillä kyseessä on persoonallisuus, jonka koiranajatuksiin lukija pääsee myös tutustumaan.

Tintti Tiibetissä seikkailu alkaa pienestä vuoristohotellista, Hotel De Sommets ja myöhemmin kirjeestä löytyy osoite Vargése. Tintillä on terveet elämäntavat ja hän on tehnyt Miloun (käytän suomalaisia nimiä) kanssa kävelyretken ja sanoo Kapteeni Haddockille, joka myös on hotellissa, että tämänkin pitäisi tehdä samoin. Haddock ei kuitenkaan ole samaa mieltä vaan pitää vuoria vaarallisina ja kertoo juuri lukeneensa sanomalehdestä, kuinka lentokone oli rysähtänyt Tiibetin vuorilla. Päivällisen jälkeen Tintti ja Haddock pelaavat shakkia ja Tinttiä alkaa kovasti nukuttamaan, kun Haddock pohtii siirtojaan. Äkkiä paikka järisee.

 

Tämä scripti on minusta maanmainio monipuolisuudessaan. Tässä on paljon yksityiskohtia. Tintin äkkinäinen huudahdus saa ihmiset säikähtämään - kaikki muut, paitsi tohtori Tuhatkaunon (englanniksi Calculus), joka tyynenä lukee kirjaansa.

Syy Tintin huutoon on uni, jonka hän on nähnyt pienestä kiinalaisesta ystävästään Changista. Tintti oli kuullut Changin huutavan apua. Sitten Tintti saa Changilta kirjeen, ja äkkiä palaset loksahtavat paikalleen. Chang on ollut siinä lentokoneessa, joka on rysähtänyt Tiibetissä ja Tintti on varma, että Chang on elossa, vaikka elossa olevia ei ole löydettykään. Tintti lähtee Tiibettiin etsimään ystäväänsä. Kapteeni Haddock yrittää puhua ystävälleen järkeä ja sanoo, että hän ei ainakaan lähde mukaan, mutta kuinkas käy, kun lentokone nousee on Haddockin mukana.

Ennen Tiibettiin saapumista Tintti ja Haddock ehtivät tutustua Intian ihmeisiin, Haddock tekee sen jakkilehmän selässä ja kaikenlaista ehtii tapahtua ennen kuin seikkailu saa päätöksensä. 

Tintti Tiibetissä on parhainta Tinttiä. Mielenkiintoinen tarina, hyvät kuvat, huumori. Mitä tulee kapteeni Haddockin sanavarastoon niin suomenkielinen sanasto on kyllä mieleenjäävämpi ja hersyvämpi kuin englanninkielinen, vaikka kyllä Haddock osaa päästellä silläkin kielellä.

Kesken uuvuttavan marssin Kapteeni Haddock ottaa huikat ja alkaa uneksia. Yhteensä kolmen scriptin mittainen surrealistinen kuvaus kesken kaiken saa lukijan aivot naksuttamaan eri tahtia.

Tunteita herättää myös scripti jetistä ja Changista. Kauhea lumimies osoittautuukin yksinäiseksi hellyyttä kaipaavaksi olennoksi, jota Chang, niin kauhistunut kuin olikin tämän ensi kerran kohdatessaan ei muista kauhulla vaan arvostuksella. 

Tintti Tiibetissä on ennenkaikkea rehti tarina ystävyydestä ja uskollisuudesta. Siinä sivussa saa myös pienen oppitunnin Aasian maantieteestä ja elämästä. Kapteeni Haddockin tosin tuntuu olevan vaikeaa suhtautua paikallisiin oloihin. Mitä itse ensin hieman ihmettelin oli, kuinka äkkiä kivikkoisen ja jäisen maaston välissä voi olla sademetsää, mutta kyllä - todellisuus on läsnä vahvempana kuin heti uskoisikaan. En minä silti usko ilmassa leijaileviin budhalaismunkkeihin.

---

Tintti Tiibetissä -albumin on lukenut myös Mari A , joka valottaa hienosti teoksen taustoja. 

Herge: Kuningas Ottokarin valtikka!

Herge
Tintin seikkailut 19
Kuningas Ottokarin valtikka
Otava, 1977

Tintti on nuori journalisti, joka joutuu yhtenään seikkailuihin yhdessä koiransa Miloun kanssa. 

Kuningas Ottokarin valtikka alkaa siitä, kun Tintti istahtaa puiston penkille ja löytää siihen unohtuneen asiakirjasalkun. Hän päättää palauttaa salkun sen omistajalle ja tutustuu professori Halambiquetiin, joka on kiinnostunut sigillografiasta eli tieteestä, joka tutkii sinettejä.  Kuinka ollakaan professorista on kiinnostunut myös joukko epämääräisiä ihmisiä joiden juoniin Tintti joutuu sotkeutumaan.

Professori Halambique on aikeissa matkustaa Syldaviaan tutkimaan kuningas Ottokari IV sinettiä ja Tintti joutuu keskelle vallankaappaussuunnitelmia, joita Bordurialaiset suunnittelevat yhdessä kapinallisten Syldavialaisten kanssa.

Lapsena luin Tinttejä paljonkin, ja onhan näissä oma viehätyksensä. Tämä tarina ei kuitenkaan jaksanut oikein kunnolla innostuttaa. Joku toinen Tintti-tarina saattaisi olla parempikin. Tintti Tiibetissä on albumi, jonka tahtoisin löytää jostain, sillä pieni tiibetiläispoika, johon Tintti on tutustunut on jäänyt mieleeni vahvasti.

 Tämä kuva kiinnitti huomiotani. Ensi katsomalta näytti siltä, että Syldavialainen-sanassa olisi painovirhe ja ylimääräinen A-kirjain nurinpäin, mutta tarkempi katsominen osoittikin, että kadulla kävelevän miehen hattu on peittänyt osan V-kirjaimesta jat ehnyt siitä nurinperin olevan A:n.

  

Tintti joutuu kokemaan yhtä ja toista tässä seikkailussa ja on ihme, että hän on yhä hengissä, kun tarina on lopussa. Myös etsiväkaksosia Dupont ja Dupond tarvitaan. Koheltavat herrasmiesetsivät ovat kuin toistensa peilikuvia. Tintti tutustuu tässä myös oopperalaulajatar Castafioreen, joka jaksaa nauraa, kun näkee peilkikuvansa.

Tällä saan suoritettua Helmet lukuhaaste 2016 kohdan 11: Sarjakuvakirja.

Huom! Alunperin Kuningas Ottokarin valtikka on ilmestynyt alkuperäisessä sarjassa seitsemäntenä.