Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla!

 Patrick Modiano

Jotta et eksyisi näillä kulmilla

Alkuperäisteos: Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier

Suomentanut Lotta Toivanen

WSOY, 2015

135 + 1 s

Olen aiemmin lukenut Modianolta Dora Bruderin, josta pidin paljon. Tämän vuoksi uskaltauduin lainaamaan Modianoa uudemmankin kerran. Jotta et eksyisi näillä kulmilla on hyvin erilainen teos kuin Dora Bruder. Teoksen päähenkilö Jean Daragane, jonka puhelin soi neljän aikaan iltapäivällä. Daragane ei oikein pidä soittajan äänestä. Se kuulostaa hänen korviinsa veltolta ja uhkaavalta. Soittaja haluaisi tavata Daraganen, koska on löytänyt tämän muistikirjan, jonka muuan nimi on osunut soittajan silmiiin ja tämä haluaisi saada tietää henkilöstä enemmän. Daragane suostuu tapaamaan soittajan, tosin hieman vastahakoisesti. Tapaaminen vie Daraganen muistikuvien sokkeloon ja muistojen polulle aina lapsuuteen.

Teos on mielenkiintoinen, sitä lukee kuin ainakin dekkaria, mutta dekkarista ei kuitenkaan ole kysymys. En tiedä, onko historiastakaan, elämänkerrallisesta aineksesta, sillä lukijana olen itsekin sellaisessa sokkelossa, että lopulta en tiedä, mitä järkeä tässä kaikessa on. Loppukin on kaikkea muuta kuin selkeä. Ei tämä silti huono teos ole. Tämä on hyvin kirjoitettu ja pistää mietteliääksi ja kysymään, mitä kirjailija on halunnut teoksellaan sanoa? Onneksi takakansiteksti avaa tätä problemaattista kysymystä, sillä siellä tuodaa esille, kuinka muistikuvat ovat "sumeata aluetta".Jotta et eksyisi näillä kulmilla teoksen päähenkilö Daraganekin saa huomata, että on vaikea laatia elämstä johdonmukaista kertomusta. 

Teos vaikuettaa siis dekkarilta, mutta jättää kaikki solmut avaamatta. Lisäksi siinä hämmentää vuosiluvut. Onko tapahtumista aikaa neljäkymmentä vai viisitoista vuotta? En tiedä, mitä ajattelisin. Hämmentävä teos. Sen verran kiinnostava kirjailija Modiano kuitenkin on, että voisin ajatella lukea häneltä vielä muutakin. Tämänkin teoksen voisin hyvinkin lukea uudemman kerran. Sen verran kiehtovati kirjailja tarinaansa ja musitikuvien virtaa vie eteenpäin.

...

Teoksen ovat lukeneet ja sen syvällisyyttä pohtineet myös ainakin seuraavat bloggarit:

Reader, why did I marry him?

Tarukirja

Lumiomena

 Jokke

Patrick Modiano: Dora Bruder!

 Patrick Modiano

Dora Bruder

Suomentanut Vihtori Lehtonen

WSOY, 2010

158 s.

 

 

"Kahdeksan vuotta sitten osui sattumalta silmääni 31. joulukuuta 1941 päivätyn Paris Soir -lehden kolmannella sivulla oasto 'Eilen ja tänään'. Sen alalaidassa luki:

Pariisi

Kadonnut: nuori tyttö, Dora Bruder, 15 vuotta, 1 m 55 cm, soikeat kasvot, harmaanruskeat silmät, harmaa urheilutakki, viininpunainen villapusero, tummansininen hame ja hattu, ruskeat urheilujalkineet. Mahdolliset havainnot osoitteeseen M. ja Mme Bruder, boulevard Ornano 41, Pariisi."

 

Ilmoituksesta alkaa Patrick Modianon matka halki ajan ja paikan. Hän ei saa mielestään tyttöä, jonka kotiseudut ovat hänelle itselleen tuttuja  lapsuudesta. Kirjailijaa yhdistää paitsi seutu myös aika, sillä kirjailijan isä, johon kirjailijan suhde tuntuu saaneen kolauksen, on "selviytynyt täpärästi natsivainojen aikana" (takakansiteksti). 

Katoamisilmoitus saa Modianon  matkalle paitsi omaan lapsuuteensa, nuoruuteensa, myös Ranskan historiaan ja miehitykseen. Dora Bruderirn tarina on tarina holokaustista hieman erilaisesta näkökulmasta. Se on ennen kaikkea yksilön tarina, mutta samalla yksilön tarinaan nivoutuu monen muun tarina. Modiano ei kerro vain niistä löydöistä, joita hän vähin erin tekee Dora Bruderiin liittyen, vaan tuo esiin monia pieniä yksityiskohtia elämästä Ornano 41:een ja sitä ympäröiviin taloihin ja katuihin, välillä hän joutuukin sivupoluille ja alkaa kertoa aivan muista ihmisistä, joilla näennäisesti ei tunnut olevan mitään yhteyttä Dora Bruderiin. Modiano taustoittaa kiehtovalla tavalla sodanaikaista Pariisia, miehitettyä Ranskaa. Drancyn kokoamisleiri, Tourellesin vankila. Holokaus-kuvaukset ovat paljolti keskittyneet Aushwitziin ja muihin tuhoamisleireihin, mutta vähemmän on kuvauksia miehitettyjen maiden osuudesta ja merkityksestä. Kun Modiano puhuu Drancyyn kootuista ihmisistä, lapsista tulee mieleeni tv-sarja Ranskalainen kylä, jota  jossain vaiheessa vähän aikaa seurasin. Näistä yhteenliittyneistä kuvista muodostuu vahva ja syvä tunnelataus, jota ilmankin voisi olla. Samalla se  on ristiriitainen tunne, sillä lukisin mielelläni enemmän Modianon Dora Bruderin kaltaisia teoksia, jotka valottavat holokaustia erilaisesta näkökulmasta, niistä varjoon ja pimeään jääneistä näkökulmista, joista ei ole puhuttu.

"Arvoisa poliisipäällikkö,

pyydän, että ystävällisesti ja myötämielisesti antaisitte minulle tietoja tyttärestäni, rouva Jacques Lévystä, tyttönimeltään Violette Joel,  joka pidätettiin viime syyskuun 10. päivänä, kun hän pyrki demarkaatiolinjan yli ilman määräystenmukaista keltaista tähteä rinnassa. Mukana oli myös hänen poikansa  Jean Lévy, ikä kahdeksan ja puoli vuotta ..."

...

Tällä mukana Porin lukuhaasteessa, kohta 22: Kirja, jota suosittelisit muillekin 

Teosta analysoi ja Modianon Nobel-palkinnon taustoista kertoo upeasti Hannele Kirjasta kirjaan -blogissa.