Eva-Lis Wuorio: Tunnussävel vaara uhkaa!

Eva-Lis Wuorio

Tunnussävel vaara uhkaa

Alkuteos: Code Polonaise

Suomentanut Eeva Heikkinen

WSOY, 1974

155 + 1 s.

Kansi: Kari Piippo

Tunnussävel vaara uhkaa on Kanadan suomalaisen, Viipurissa syntyneen kirjailijan nuortenkirja. Tarinan päähenkilöt ovat lapsia. Vanhimmat heistä on Jan ja Wanda. Wanda löytää Pawelin, joka on vielä taapero istumassa yksinään torilla, kun hänen vanhempansa on viety. Wanda ottaa Pawelin hoteisiinsa. Sitten on noin 10-vuotiaat Stas, Kazio ja Stefan. Stefan. Joukkoon liittyy myös Marja 6-vuotiaiden kaksosten Jadvigan ja Ludvigan kanssa. Lapsijoukko asuu raunioituneessa talossa ja alkavat tehdä vastarintalehteä. Sitä jakaessaan, joutuu pojista kolme natsien vangitsemiksi muiden mukana olleiden päästessä karkuun. Pojat kuitenkin vapautetaan "metsien miesten" toimesta.

Lapsijoukko käyttää tunnussävelenään Chopinin puolalaista poloneesia, jota he viheltävät.

Lasten apuna vastarinnassa on myös yhden pojan eno Stryj Franek, sekä tohtori Jerzy. Sitten lasten asuinpaikka paljastuu natseille ja he joutuvat pakenemaan. He asettautuvat vanhaan linnaan, joka on tuttu Marjalle. Kun Pawel sairastuu keripukkiin lähtevät Jan ja Wanda tarkoituksenaan päästä Englantiin, voidakseen hankkia elintarvikkeita. Tässä vaiheessa minun luottamus "tarinan voimaan" alkoi horjua.

No, Jan ja Wanda selviytyvät Englantiin salaisten vastarintajoukkojen avustuksella ja saavat sitten sinne viestin, että "kaikki voivat hyvin". Mistä ja miten Pawel on saanut C-vitamiinipitoista ruokaa jää selvittämättä.

Tää on tietenkin lapsille suunnattu, joten ymmärrän "onnellisen päätöksen" tässä suhteessa. Toisaalta tässä on myös seikkoja, jotka eivät ole niin onnellisia, kuten "natsit ampuvat myös lapsia" -ajatus, joka tosin on vain uhkana lapsijoukon toimissa. 

Ei tämä silti ihan huono teos ollut. Kyllä tämän ihan kiinnostuksella luki. Jotkin maininnat Puolan historiaan herättävät kysymyksiä, alkaisikohan kaivella lisätietoja. Myös Chopinin elämään liittyvät seikat alkoivat herättää mielenkiintoa ja lisätiedon tarvetta. Minulle tuli ajatus, että elikö Chopin toisen maailmansodan aikana? Miksi hänet karkoitettiin (?) Ranskaan, tai eli maanpaossa. No, todellisuudessahan Chopin oli 1800-luvun säveltäjä, eikä tässä kirjassa varmaankaan edes muuta väitetty, jostain syystä minulle vain syntyi kysymyksiä tuon suhteen lukiessani.

Suommennoksesta:

Lehti ilmestyy aivan samoin kuin se ilmestui ennen kuin Jan, Stas ja Kazio joutuivat saksalaisten vangitsemiksi,  noiden urheiden natsien, jotka sotivat Kazion kaltaisia pikkupoikia vastaan. 

Tämä kohta saa minut mietteliääksi, onko suomennoksessa tullut jokin viba. Ote on lasten tekemästä lehtijutusta, jossa kerrotan kolmen pojan joutumisesta natsien vangiksi. Minusta urheus viittaa enemmänkin Janiin, Stasiin ja Kazioon, ei natseihin. Jos vastarintalehdessä kutsutaan natseja urheiksi, niin onhan se hieman outoa. Toisaalta, tuli tässä mieleeni, olisiko kyse ironiasta?

Tähän loppuun vielä tämä runo/laulu. Mielestäni se on hyvin ajankohtainen, vaikka Puola onkin itsenäinen maa. Puolan tilalle voi kukin mielessään laittaa sen maan, joka vapautta kaipaa. Mainittakoon vielä, että vapaus on suhteellinen käsite siinä mielessä, että ei ole vapautta ilman vastuuta. Ja maa voi olla vapaa ja itsenäinen, mutta yksilön vapaus olla hakusalla.

Kerran vielä vapaana on Puolan maa,

koittaa päivä jolloin sota taukoaa,

kerran vielä jokainen taas kodin saa.

Ja lasten nauru ja laulu helää

Puolan vihreillä niityillä aina,

ja ystävyydessä ihmiset elää,

yhdessä tehtynä työ ei paina. 

Eva-Lis Wuorio: Salainen taistelu!

 

Eva-Lis Wuorio

Salainen tehtävä

Alkuteos: To Fight in Silence

Suomentanut Eeva Heikkinen

WSOY, 1975

211 + 1 s.

Suomalais-kanadalaisen kirjailijan, nuorille suunnattu teos kertoo Jensenin perheestä ja suvusta keskellä toista maailmansotaa. Tarina sijoittuu Norjaan ja Tanskaan, jotka molemmat ovat saksalaisten miehittämiä. Maat ovat samanlaisessa tilanteessa, mutta maina hyvin erilaisia luonnonolosuhteiltaan. Norja on vuoristoinen ja metsäinen, Tanska alavaa ja tasaisempaa.  Tämä tulee esille tilanteessa, jossa täytyy "taistella hiljaisuudessa".

Jensenin perheeseen kuuluu Minna-täti, jonka mies on syntyjään suomalainen ja hänen veljensä Axel Jensen, kutsutaan myös Gormgårdenin isoisä Jenseniksi. Gormgården sijaitseee Tanskan Själlannissa. Gårmgården on vanha maatila, josta tulee merkittävä vastarintataistelun paikka. 

Isoisä Jensenillä on neljä lasta: Axel, Ingeborg, Svante ja Astrid. Axel ja puolisonsa Ulrika asuvat Tanskassa hoitaen Kogenin meijeriä. Ingeborg ja miehensä Olaf asuvat Norjassa. Olaf on laivanvarustaja ja heillä on lapset Olaf, Leif ja Thor.  Swante on toimittaja ja asuu Kööpenhaminassa puolisonsa Main kanssa. Heillä on lapset Karen ja Kristian. Sitten on Astrid-täti, jonka juutalainen puoliso Morten Jacobson on viety keskitysleirille ja Astrid-täti on kaksostensa Pellen ja Lotten kanssa paennut Gormgårdeniin.

Kerronnallisesti tarina vuorottelee Tanskan Kööpenhamina - Gormgården -akselilla ja vuoroin Norjan Oslo-Bergen-Lillehammer -akselilla. Tarina on lasten näkökulmasta kerrottu, jossa ensisijaisesti esillä ovat Karen ja Kristian Tanskassa ja Thor Norjassa. Thor on perheensä nuorimmainen, joka saattaa perheensä vastarintataistelun vaaraan holtittomallla käytöksellä ja lopulta hänet lähetetään Ruotsiin, josta hän karkaa Tanskaan Minna-tädin luokse. Swante-setä puhuu pojalle kuin mies miehelle, ja vähin erin Thor ymmärtää vastuunsa ja tulee osaksi vastarintatoimintaa. 

Salainen taistelu on ihan luonteikas tarina vuosilta 1940-43. Mikä minua tässä erityisesti puhuttelee on Tanskan ja Norjan erilaiset tilanteet, vaikka molemmat ovat samanlaisessa tilanteessa: miehitettyjä. Norjan kuningas pakenee maasta, Tanskan kuningas jää "sotavangiksi" linnaansa, mutta osoittaa kuitenkin, että ei ole "nujerrettu". Norjasta kuljetetaan juutalaisia junilla keskitysleireille, tanskalaiset salakuljettavat juutalaisia salmen yli Ruotsiin turvaan. 

Ja tämä historiallinen tosiseikka tanskalaisten suhtautumisessa juutalaisiin kansalaisiinsa on seikka, joka saa minut mietteliääksi. Jälkisanoissaan kirjailija tuo esille sen, että suurin osa Tanskan juutalaisista pelastui keskitysleireihin joutumiselta ja niistäkin merkittävä osa, jotka joutuivat, palasivat tansakalaisten toiminnan vuoksi. Ja tämä saa mietteliääksi. Miksi Tanskan suhtautuminen oli niin erilaista kuin muiden eurooppalaisten? Muualla palanneet juutalaiset menettivät kotinsa, jotka olivat muiden valloittamia ja ryöstämiä, mutta Tanskassa juutalaisten kodeista pidettiin huolta ja he saivat ne takaisin.

Kirjailija viittaa Harold Flenderin teokseen Rescue in Denmark, joka kiinnostaisi minua suuresti. Ei sillä, kyllä tässä teoksessa tuodaan esille se, että Tanskassakin oli pettäjiä ja natsimielisiä, mutta suuri kysymys on, mikä teki Tanskasta niin poikkeavan maan muihin maihin verrattuna? Tämän Tanskan poikkeavuuden muistan myös mainitun englannkielen oppikirjassa aikuislukion ajoiltani.

---