.jpg) |
| vesivärityö: Aino H. |
Meri - Neljä lyyristä esseetä
Alkuteos:
Suomentanut: Asko Sahlberg
Teos, 2012
190 s.
"Meri tulee minua vastaan meren ylitse" - Muriel Rukeyser
Alku: On meri, Meri, joka levittäytyy yli maailman. Hakeutuu rannikoille. Kallioiden kylkiin, hiekkasärkien ympärille, jäiden alle, painautuu mannerjalustoille. Taukoamaton liike. Kerran oli myös vain yksi maa. Se on kadotettu, kauan sitten. Mutta meri on aloillaan.
Meri on aina kiehtonut minun taiteellista silmääni. Myrskyävänäkin koen rauhoittavana, kun katselen merellisiä maalauksia. Vesi elementtinä on rentouttava. Meri ja veden liike ei ole helppo kuvattava. Helppo lukukokemus ei ollut myöskään tämä teos, vaikka sitä sellaiseksi ajattelin, kun teos herätti mielenkiintoni kirjastoautoreissulla. Kiintoisa aihe ja kyllä, alkuun tämä vaikutti hyvinkin lupaavalta. Sitten, vähin erin, muuttui kovin vaikeaselkoiseksi. Jos esseet ovat tätä lajia, niin tuskin niihin kovin usein tulen tarttuneeksi.
Teos koostuu siis neljästä esseestä, jotka ovat Katastrofi, Pinnan alla, Labyrintti ja yksinäisyys. Kukin essee taas koostuu lyhyistä luvuista, joissa ajatus ja mieli poukkoilee vähän sinne ja tänne - kuin ajatuksen virtaa aiheesta toiseen. No, kyllä kai kullakin luvulla jonkinlainen punainen lanka on. Kutakin lukua käsitellään kirjallisuuden kautta. Esimerkiksi Katastrofissa on purjehduskokemuksia, jotka, ainakin osa, ovat päätyneet katastrofiin. Yksinäisyys taas vie yksinäisyyteen, yksinäisille eristäytyneille saarille ja lainaa, pohtii mm. Jules Verneä (mikä olikin mielenkiintoista taustoitusta hänen kirjailijakuvaansa ja elämään).
"Palasia, sirpaleita, scraps: näytä ne, anna niiden olla ja puhua puolestaan, yhteyksissään." Sitä tämä teos on. Merellisiä palasia, sirpaleita, luonnoksia - herättämään ajatuksia meren merkityksestä elämälle.
Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 12: Kirjan nimi liittyy veteen
Muualla luonnehdittua:
Luetut, lukemattomat: "Kirjan rakenne on ilmava, rauhallinen ja viipyilevä".
Sinisen linnan Marialle Meri on "tekstiä, mitä rakastan lukea: assosioivaa, moniin suuntiin haarautuvaa, moniin pohjateksteihin viittaavaa ja henkilökohtaista. Lyyriset esseet ovat eräänlaisia hybridejä, sekoituksia faktaa ja fiktiota."
Minäkin jo ehdin kiinnostua tästä kirjasta, josta en ollut ennen kuullutkaan. Meri todella kiehtoo. Myös myrskyävää merta on ihanaa katsella rannalta. Mutta jos nämä esseet ovat tosiaan kovin vaikeaselkoisia, taidan jättää väliin.
VastaaPoistaSana essee on kyllä ennestäänkin ollut minulle jotenkin luotaantyöntävä, vaikka esseekirjoja en juuri ole lukenut. Mutta esseestä tulee mieleen rutikuivat esseet, joita koulussa piti kirjoittaa!
Tuo sinun maalauksesi on aivan ihana! ❤️
Kiitos! Tuo vaikeaselkoisuus riippuu varmaan lukijasta. Minulle tämä oli ehkä paikka paikoin liian vaikeatajuista, mutta ei välttämättä kaikille. Kyllä minullekin tässä välillä oli ihan mielenkiintoisia ja uteliaisuutta herättäviä kohtia. Muutamat maininnat eri teoksiin esimerkiksi olivat hyvinkin kiinnostusta herättäviä.
PoistaEsseitä on niin laidasta laitaan nykyään, ettei kannata yhdestä kokoelmasta lannistua. :) Fagerholm on haastava kirjoittaja myös romaaneissaan, joten en ihmettele jos esseistä on ollut vaikea saada otetta.
VastaaPoistaEn tiedä oletteko Kirjarikkaan elämäni kanssa lukeneet koskaan Hannu-Pekka Björkmanin esseitä, ne eivät minusta ole kovin vaikeaselkoisia ja Björkman käsittelee osassa teoksiaan myös uskonnollista vakaumustaan ja pyhyyden käsitettä.
Björkmania olen joskus miettinyt ja ajatellut, että hänen teksteihinsä voisi tutustua. Täytyisikin muistaa katsoa seuraavalla kirjastoreissulla löytyisikö häneltä mitään.
PoistaJoo, minullakin on kyllä ollut Björkman joskus lukusuunnitelmissa, mutta välillä se pääsee unohtumaan. Siis kiitos Anki muistutuksesta! Hyvä tietää, ettei hän ole vaikeaselkoinen :)
PoistaMeri on aina kiehtonut minua. Upea tuo maalauksesi.
VastaaPoista