Hedin Brú: Vieremä!

 

Hedin Brú

Vieremä

Alkuteos: Fjällaskúggin (1936) , FlókatrØll (1948), Purkhás (1966) ja Búravnurin (1971)  -kokoelmista noukitut 13 kertomusta

Suomentanut: Sirkku Koivu

Kansikuva: Bárdur Jákupsson

Sahlgrenin kustannusliike Oy, 1989

 

Löysin tämän lyhyttä proosaa sisältävän kertomuskokoelman kierrätyshyllystä ja kiinnostuin, erityisesti koska pohjoisen karut maisemat kiinnostavat, kuten nyt Fär-saaret, johon tämän teoksen tarinat sijoittuvat. Lisäksi teoksen alkuperäiskieli on Fäärin kieli, josta en ole koskaan kuullutkaan.

Teos sisältää13 kertomusta, jotka on poimittu kirjailijan eri kokoelmista. Esipuheessa Lars Huldén mainitsee, että "Färsaarten kirjallisuus on suhteessa väkilukuun (hiukan yli 47000) luultavimmin pohjolan rikkainta." Hedin Brúnista hän mainitsee, että kirjailija on "ehkä rakastetuin  Färsaarten runoilijoista. Brú "välittää Färsaarten oloista ja ihmisistä totuudenmukaisen kuvan".

"Elämä Färsaarilla on kamppailua ankaria ulkoisia olosuhteita vastaan. Meri vaatii uhrinsa, tunturin jyrkänteet omansa. On saaria, joilla ei vuosisatoihin ole yksikään isäntä kuollut rauhallisesti omassa vuoteessaan." Näin kuvaa saarten oloja esipuheessaan Lars Huldén ja jatkaa: "Karun luonnon keskellä eläminen luo leimansa ihmisiin. Hedin Brú kertoo heistä hellästi ja humoristisesti. Hedin Brún teoksia ei ole aikaisemmin julkaistu suomeksi",

Hmm. Onkohan julkaistu tämän teoksenkaan jälkeenkään, vai onkohan tämä jäänyt ainoaksi.

Lyhyt luonnehdinta teoksen tarinoista:

1. Halgir-vanhus

Minä-muodossa kerrottu tarina, jossa kertoja käy hautausmaalle sanomaan hyvästit vanhalle Paimen-toverilleen. Ikäero lienee ollut suurikin, mutta vanhan paimenen tarut maahisista ja muista takamaiden eläjistä on pienelle pojalle (?) ollut vaikuttavaa. Usko satuihin ja menninkäisiin, joen pohjalla laulavasta näkistä puhumattakaan sävyttää tarinaa.

2. Emanuel

Muistikuvia Emanuel-nimisen veneen elämästä ja siinä sivussa merimiehestä, joka "souti vielä sairasvuoteellaan".

3. Siteeni Norjaan

Färsaarten menneisyydestä kertova tarina, jossa muistelija "ei uskalla mennä kotiin, koska "meillä on kuningas ja se aikoo hallita minua". Kuningas oli kyllä kuulema tulossa Tanskasta, jonka alaisuuteen Färsaaret kuuluvat. Mutta kertoja pohtii isän solmivia lankoja lastensa ja Norjan välillä, ja metsiä. Metsillä on tärkeä rooli tarinassa.

4. Tarina Niklas Nikláista

"Niklas Nikláis oli kuin toisetkin kyläläiset, ei pahempi, ei parempi - ehkä vähän resuisempi --- --- Mutta sitten eräänä aamuna hän kulki kylän läpi päässään upouusi hattu, ja nauhassa oli palanen riikinkukon sulkaa."

Tarina  köyhyydestä, rikkaudesta ja väärinkäsityksestä.

5. Purkhúsin Laaksossa

Tarina Arantista ja Bastianista , kahdesta nuoresta miehestä paimenessa vuorilla. Bastian on aikoinaan ollut merellä ja joutunut haaksirikkoon ja kokee syyllisyyttä selviytymisestään. Kun myrsky alkaa tempoa pientä vuoristomajaa mies alkaa pelätä, että merellä kuolleet toverit siellä vaativat häntä tilille. Arant yrittää parhaansa saada Bastiania tolkkuihinsa.

Tämä oli todella vaikuttava tarina joka värisytti lukiessani.

6. Vieremä

Tarina sinä-muodossa. Hieman vaikeaselkoinen. Mies lähtee kotiin kyläkokouksesta kotiin ajatuksena, että "elämän päätarkoitus on toiminta". "Hävisin kokouksessa siksi, että yritin liian jyrkin ottein. Vastedes minun on meneteltävä varovaisemmin." Mutta sitten vuori vyöryy ja hautaa miehen talon ja perheen alleen. 

Mies ottaa vasaran ja taltan ja alkaa hakata.

7. Yksin Lítla Dímunilla

"Kun he ajoivat viimeistä lammaskatrasta suoja-aitaukseen, kulki Kivikummun mies alimpana suoraan mereen putoavan jyrkänteen kohdalla."

Kivikummun miestä ei löydetä ja hänen luullaan pudonneen mereen ja kuolleen. Mutta hän onkin "lipan alla" ja selviytyy jollain lailla takaisin kestävälle pinnalle. Yksin saarella. Olen yksin saarella, hän toteaa. .

Hieman mystinen tarina, jossa ollaan toden ja unen rajamailla. Mies alkaa maalata saamaansa näkyä tuohikäärölle. Kaikki päättyy kuitenkin todellisuuteen, kun hänet huomataan mereltä päin. Onko kulunut päiviä montakin, jää hieman avonaiseksi kysymykseksi.

- Sinä elät? yksi heistä virkkaa. - Niin elän. Ei minulta mitään puutu. Kivikummun mies nousee.

- Pääsit siis ylös maihin? yrittää hvalbalainen uudelleen. - Minä pääsin kyllä. - Kykenetkö kävelemään veneelle, vai onko meidän...?  - Olen täysissä voimissa. - Mutta ehkä nälkäinen? - En yhtään nälkäinen.

- Siis on mentävä veneeseen. - Niinpä kai, vastaa Kivikummun mies --- ---

8. Pitkä yö

Minä-kertojan muistikuva sokeasta Ólista ja kaipuusta vuorille. Mielen horjumisesta. Tässäkin tarinassa vilahtelee keijuväkeä, joita kuvataan aroiksi, aurinkoa, kirkonkelloja, Jumalan sanaa pelkääviksi. Hieman erilainen näkökulma omaan kuvaani satujen keijuista. En osaa kuvitella keijuja "kyttyräselkäiseksi ja rujoksi", niin kuin Óli kuvaa yhtä näkemäänsä keijuväen edustajaa.

9. Haaksirikko

Nimensä mukaiseksi kuvaus haaksirikon seurauksista. Minä-kertojan näkökulmasta kerrottu. Jään pohtimaan, onko kirjailja itse kokenut haaksirikon, onko muistot hänen omiaan, vai fiktiota, jossa todenmukaisuus elää.

10. Karvainen aurinko

"On niin siunatun unettava olo, kun aurinko on tullut karvaiseksi." Tarina, jossa juodaan väkeviä ja teurastetaan lehmä. Kissallakin on osansa tarinassa. En oikein tykännyt tästä viinanhuuruisesta tarinasta.

11. Autio kylä

Kulkijan matka ja mietteet halki autioituneen kylän.

"Niin salaa hiipien kohtalo voi tulla." Pikkukylät hiljenee suurempien, nykyaikaisempien tieltä, mutta onko se edistystä? "Minusta pohjoiseen polku jatkuu korkean niemen ympäri kuin rintahihna hevosella."

12. Venelehdet

Lasten leikkejä meren ja vuorten välimaastossa

13. Lentelipä kapustarinta

Tästä tarinasta pidin todella paljon. Tässä oli sadun tunnelmaa, olematta silti satu vaan elävää elämää. Saattaa nähdä isoisän kertovan lapsenlapselleen näkemäänsä, elinpiiristä poimimaansa tarinaa. Kaunista kieltä, tyystin erilaista kuin kokoelman muut tarinat.

"Lentelipä kapustarinta takamailla huhtikuun suojasäässä, hipaisi lakastunutt ruohoa, ruskeata kanervaa ja nälkiintynyttä lammasta. Ruoho ja kanerva värisivät jasanoivat: Huh, miten kylmä kevät! Mutta lumi hupeni ja suli ja valui jokiin."

--

Hieno, pieni löytö. Lukisimpa enemmänkin.

---

Pohjoinen 2023 lukuhaaste kohta 12. Pienen kustantamon julkaisema kirja,