Emily Wu & Larry Engelmann
Kuin höyhen myrskytuulessa - Kiinalaistytön tarina
Gummerus, 2008
Alkuteos: Feather in the Storm
Suomentanut Ari Ahola
Kansikuva: Meg Takamura/IZA Stock/Getty Images
384 s.
Opin laulamaan ja laskemaan leikkikentällä ja vähitellen minusta tuli taitava kuminarun yli hyppäämisessä. Pian pystyin hyppäämään narun yli edes sitä näkemättä seuraamalla vain edessäni olevien lasten liikkeitä. Opimme hyppäämään yhtenä joukkona ja välttämään harha-askelia ja toisiimme törmäämistä. Aluksi leikki oli vain hauskaa ajankulua. Huomasin kuitenkin ajan mittaan, että leikkimme oli ihanteellinen tapa valmistaa lapsia niihin odotuksiin, joita he kohtaisivat siinä sosialistisen samanlaisuuden maailmassa, johon me olimme syntyneet.
Wu Yimao on syntynyt perheeseen, jonka isä oli intellektuelli yliopisto-opettaja (samoin ilmeisesti äiti oli opettaja), Amerikassa aikoinaan opiskellut, minkä vuoksi perhe joutui "mustalle listalle" ja vastavallankumouksellisena isä joutui "leirille". Wu Yiamao eli Maomao oli myös vasenkätinen, mikä ei myöskään ollut sallittua. Maomao puhui myös Tianjinin murretta, mikä erottui muusta paikallisesta puhetavasta ja se aiheutti nauruntirskettä kuulijoissa. Pahin ongelma, johon ei voinut vaikuttaa oli kuitenkin tuo isän menneisyys, mikä mustasi maineen koko perheeltä.
Kuusikymmenluvulla Kiinassa syntyy kulttuurivallankumous. Perhe kohtaa lisää vaikeuksia. Isä ja äiti lähetetään maaseudulle. Lapset jää yliopiston yhteydessä olevaan päiväkotiin.
--- älymystö ei ymmärrä elämäntapansa todellista hintaa, eikä kykene uudistamaan ajatteluaan, sillä ajatukset kasvavat kokemuksesta. Ja jos ette kykene uudistamaan omaa ajatteluanne, olette epäpäteviä opettajaam opiskelijoita, johtaja päätteli. Sen vuoksi kaikki ylemmän opetuksen opettajat ja oppilaat muuttavat maaseudulle elämään talonpoikien keskuudessa ---
Ajatukset kasvavat kokemuksesta kuulostaa ihan tajuttavalta ajatukselta, joltain, mitä voi soveltaa esimerkiksi, jos haluaa kirjoittaa kirjoja. On oltava kokemuksia, jotta voisi kirjoittaa kokemuksista, ymmärtää. Toisaalta tässä, tämän tarinan yhteydessä kyse on muusta. En ole juurikaan perehtynyt Kiinan historiaan ja menneisyyteen, vaikka tiedän toki sen ihmisoikeustilanteen. Kulttuurivallankumouksen taustat ja vaikutukset ovat jääneet nimen tasolle. Kuin höyhen myrskytuulessa tuo yhden näkökulman noihin vaiheisiin eikä se ole mitenkään mairitteleva kuva. Mielenkiintoinen yhteensattuma tai kontravisio tähän teokseen oli taannoin YLE Areenasta katsomani dokumentti suomalaisista maolaisista joskus 60/70-luvun vaiheissa. Ei ymmärrä, ei ymmärrä, paitsi sen, että pieni ihminen yhteiskunnan suurissa rattaissa saattaa pahasti musertua, kun mennään ääri-ilmiöihin, eikä ymmärretä että olemme yksilöitä, emme massaa.
Kuin höyhen myrskytuulessa on kiinalaisen tytön tarina, kasvusta vallankumouksen keskellä, hyljeksittynä, mutta periksiantamattomana. Kerronta oli sujuvaa, minä-kertojan näkökulmasta. Tämä oli suht nopealukuinen, kiinnostava, ajatuksia herättävä teos. Paikka paikoin kuvaus kävi kyllä etovaksi. Odotin kyllä, että tarina päättyisi muuttoon pois maasta, mutta ei. Emily Wun muistelmat lapsuus- ja nuoruusvuosistaan kattavat yhdeksäntoista vuotta hänen elämästään ja päättyvät siihen, kun Mao kuolee ja alkaa uusi vaihe Kiinan politiikassa. Wu Yiamao hyväksytään yliopistoon, ja hän pääsee kotiin vuorilta, johon "oppineena nuorena" hänet oli määrätty elämään maaseudun väestölta oppia ottamassa. Minua olisi kovasti kiinnostanut, miten hän (ilmeisesti) lähti maasta ja miksi? Miten hänen perheenjäsenille kävi?
Kauneutta muuten rujoihin kokemuksiin tuo muutama kiinalainen runo, erityisesti tämä, jos oikein olen tulkinnut Li Pon runo, jonka on suomentanut Pertti Nieminen (tiedot alkulehdeltä).
Sinä kysyt, miksi majailen vihreillä vuorilla,
Minä hymyilen, vastaamatta, sydämeni rauhassa.
Persikankukka ui virran myötä kauas pois.
On toinen taivas ja maa, joka ei ole ihmisten ilmoilla.
Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 29: Kirjassa on minä-kertoja
Teoksesta muualla:
Järjellä ja tunteella piti tätä monella tapaa vaikuttavan teoksena
50-luku ja 60-luku Kiinassa olivat tosiaan hurjaa aikaa. Kannattaa lukea myös Hua Yun Kiina kymmenellä sanalla, joka kertoo paljon Kiinan lähihistorian politiikasta ja yhteiskunnasta. Romaanipuolella Ying Chang Compestinen Revolution is not a dinner party kertoi puolestaan juuri kulttuurivallankumouksesta lapsen silmin. Ja tietysti Jung Changin Villijoutsenet valoittaa upeasti historiaa kirjailijan oman perheen näkökulmasta.
VastaaPoistaKiitos näistä. Tuo Ying Changin teos kiinnostaisi, mutta englanninkielisenä saattaa olla vähän hankala.
PoistaMielestäni sen teksti ei ollut kovin vaikeaa luettavaa, se on nuorille kirjoitettu!
Poista