perjantai 28. kesäkuuta 2019

Eleanor Porter: Pollyanna!

Eleanor Porter
Pollyanna
Alkuteos: Pollyanna grows up
Suomennos ???
K.J.Gummerus, 1951
260 s.


Pollyanna on jatko-osa Iloinen tyttö -teokseen. Orpo Pollyanna on ollut Bostonissa hoitolassa auto-onnettomuuden jälkeen, jossa hän menetti liikuntakykynsä. Pollyanna kuitenkin tervehdyi hyvässä hoidossa. Häntä hoiti pari kuukautta Della Wetherby, joka tämän jatko-osan alussa saa loistoidean. Pollyanna olisi mainio 'lääke' hänen sisarelleen, rouva Carewille, joka kyhjöttää yksin hienossa asunnossaan surren kadonnutta sisarenpoikaansa (Dellan ja rouva Carewin kuollut sisar).

Della puhuu sisarelleen Pollyannasta ja pyytää, että tämä ottaisi tytön luokseen talveksi asumaan, koska Pollyannan Tohtori Chilton Polly-rouvansa (Pollyannan täti) ovat lähdöss Saksaan. Lopulta rouva Carew lupautuu ottaaman tytön. Ja niin Pollyanna matkustaa Bostoniin, jossa hän heti kohta eksyy kaupungin kujilla, mutta tutustuu siinä ohessa kansanpuistossa pyörätuolissa istuvaan orpoon Jamieen, tämän kasvattiveljeen Jerryyn ja nuoreen Sadie-tyttöön, joka myy nauhoja ja ruusukkeita tavaratalossa.

Pollyanna on astetta syvällisempi kuin Iloinen tyttö. Rivien välissä on kannanottoja yhteiskunnallisiin epäkohtiin.

- Voi Pollyanna pieni. Olet ottanut liian suuren urakan. Sinusta tulee tulipunaisin sosialisti tuossa paikassa.
- MIkä? Mikä minusta tulee? kysyi pieni tyttö ihmeissään. - Mikä sosialisti? Jos se on sellainne, joka tahtoo hyvää kaikille ihmisille, niin olen mielelläni sosialisti.
- Sen kyllä uskon, Pollyanna, hymyili toinen. - Mutta kylvää rahoja noin vain mihin sattuu ... se on pulmallinen kysymys. 

Ajankuva on ehkä parhaiten nähtävissä maininnoissa nauhoja ja ruusukkeita myyvässä Sadiessa, mutta muutoin on vaikea määritellä aikaa, jota kirjassa eletään. Ensimmäinen osa Pollyannasta on ilmestynyt 1913 ja toinen 1915, joten mitä ilmeisimmin miljöö on 1900-luvun alkupuolen yhdysvaltalainen pikkukaupunkilais-/kaupunkilaiselämä. 

Pollyanna jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa Pollyanna vierailee rouva Carewin luona ja palaa sitten kotiin tätinsä Pollyn ja tämän puolison tohtori Chiltonin luokse. Polly-täti ei pidä ajatuksesta, että Pollyanna alkaisi kuvitella itseään jonakin lääkkeenä ilottomille ihmisille ja päättää että he lähtevät uudelleen Saksaan ja ottavat Pollyannan mukaansa. Seuraa kuuden vuoden hyppäys ja Pollyanna on jo kaksikymmenvuotias. Tässä toisessa osassa tohtori Chilton on kuollut ja Polly-täti huomaa, että hän on köyhtynyt leski. Polly-tädistä tulee surkeuttaan valittava, mutta suvustaan ja asemastaan kiinnipitävä nainen. Pollyanna ottaa ohjat käsiinsä ja päättää ruveta pitämään täysihoitolaa. Vieraikseen he saavatkin rouvva Carewin, joka on ottanut Sadien sihteerikseen ja pyörätuolissa isuneen Jamie-pojan kasvatikseen. Onko tämä hänen sisarensa kadonnut lapsi vai ei? 

Pollyannan tarinaa kuvaa hyvin tämä tekstilaina:

"Hyvän, iloisen ihmisen olennosta heijastuvalla päivänpaisteella ei ole mitään rajaa, se siirtyy sydämestä sydämeen."

Pollyanna on saanut myös jatko-osia. Niitä  ei ole kuitenkaan kirjoittanut Eleanor Porter itse, vaan toiset kirjailijat. Harriet Lummis-Smithin kirjoittamat ja suomennetut jatko-osat Pollyanna omassa pesässään ja Pollyannan aarteet ovat ihan luettavia. Minua kiinnostaisi myös muut Lummis-Smithin kirjoittamat kirjat, mutta myöhemmät, teokset, joita on taas kirjoittaneet jotkut muut vievät tarinan niin kauaksi vieraisiin maailmoihin (teosten nimien perusteella arvioiden), että ikävää tekee, kun ajattelee miten hyvästä ajatuksesta tehdään  kehnoa kun ei voida lopettaa ajoissa. Mietinpä vain, mitä kirjailija Porter itse olisi ajatellut kaikista niistä jatko-osista, joita Pollyannan pohjalta on kirjoitettu.

Mainittakoon, että tämä jatko-osa Pollyanna on ilmestynyt suomeksi myös nimellä Pollyanna kasvaa suureksi kustantajana Mantere.Omassa teoksessani ei mainita suomentajaa eikä alkuperäistietoja ja olisikin mielenkiintoista verrata teoksia suomennoksen osalta.
---
Kirjankansibingo: Ei kuvaa

 


keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Judith Pella:Isänmaan perilliset & Vapauden sarastus!





Judith Pella
Isänmaan perilliset
Alkuteos: Heirs of the motherland
Suomentanut Eeva Saarimaa
Aikamedia, 2009
395 s.

Judith Pella
Vapauden sarastus
The dawning of deliverance
Suomentanut Eeva Saarimaa
Aikamedia, 2009
447 s.

"Äkkiä naisten hirvittävä riesa, alttius kyynelille, sai tytöstä vallan, ja itku melkein esti häntä jatkamasta vihaista puhetulvaansa loppuun." (Isänmaan perilliset, sivu 287)

Isänmaan perillisten ja edellisen osan välillä on kulunut lähes kaksikymmentä vuotta. En ole koskaan tykännyt tällaisista valtavista aikahyppäyksistä tarinoissa. Tosin menneisyyteen viitataan ja tätä aika-aukkoa paikataan takautumilla. Pääosaan kerronnassa nousee Katarina Remizovin, o.s. Fedortsenko tytär Marianna, joka on kasvanut pienessä Katykin maalaiskylässä Bureninin Anna ja Siperiasta paenneen Sergein hoivissa. Mariannan isä Dimitri on ollut Yhdysvalloissa, jossa hän tutustuu sanomalehtimieheen Daniel Trentiin, jonka kanssa hän palaa takaisin Venäjälle ja tyttärensä luokse.
Marianna palaa isänsä kanssa Katykista Pietariin ja nousee maalaistytöstä kreivittäreksi. Seurapiirielämä ei kuitenkaan yksinomaan viehätä häntä ja Marianna alkaa opiskella lääkäriksi. Lääkärinopinnot vaihtuu kuitenkin matemaattisten ongelmien vuoksi sairaanhoitajan työhön. Mariannan ja Danielin välillä alkaa kipinöidä. Daniel kirjoittaa artikkelin Mariannan elämässtä, mikä saa vanhan vihollisen (myös Yhdysvaltoihin paennut) Anitskinin huomion heräämään ja koston ajatukset alkavat pyöriä miehen sairaassa mielessä. Lisäksi Fedortsenkojen elämää varjostaa heidän serkkunsa Kiril Vlasenko.

Tarina päättyi sen verran jännään kohtaan, että oli pakko ottaa lukuvuoroon jatko-osa. Vapauden sarastus alkaa vuodesta 1904. Nikolai II on noussut Venäjän tsaariksi. Kapinaliike on alkanut voimistua. Nikolain huolia lisää paitsi selkkaus Mantsuriassa myös perheeseen syntyneen pojan Aleksein sairaus. Marianna on lähtenyt Punaisen Ristin joukoissa Mantsuriaan sairaanhoitajaksi.

Vallankumouksen vuosisata -saagaan kuuluvat teokset ovat ihan luettavia ja ottavat kyllä lukijan mukaansa. Venäjän historia kulkee taustalla ohuena lankana, johon fiktiivisten ihmisten elämä kudotaan näyttäväksi draamaksi. Vapauden sarastus päättyy vuoteen 1905 ja Verisunnuntaihin. Lukemisen voisi hyvin päättää tähän, sillä toisin kuin edellisen osan kanssa, nyt minulle ei jäänyt pakottavaa tarvetta tarttua heti seuraavaan osaan. Saagassa on kuitenkin vielä kaksi osaa, jotka mielelläni luen, sillä eihän tarina tähän päättynyt. Elämä jatkuu joskin surun siivin.

En tiedä, mutta en ihan pitänyt niistä kerronnallisista ratkaisuista, joita tässä teoksessa oli päädytty tekemään.

Suomennoksesta sen verran, että teoksissa käytetty nimi bokserikapinasta sai vähän kummastelemaan.Liittyikö Kiinanssa ollut historiallinen tapahtuma jotenkin koirarotuun. Tässä teoksessa kapina kulki kautta linjan bokserikapinan nimellä, joten kyse ei ollut edes painovirheestä, mutta tosiasiahan on se, että kyse ei ollut bokserikapinasta vaan boksarikapinasta.


Suomibongaus:"Kotona Pietarissa kesän olivat tärvelleet kaksi julmaa salamurhaa. Molemmat uhrit  olivat korkean tason virkamiehiä - Suomen kenraalikuvernööri ammuttiin kesäkuussa Helsingissä, ja heinäkuun lopulla Varsovan rautatieasemalla Pietarissa surmansa sai Venäjän sisäministeri." (Vapauden sarastus, sivu 88)

...
Näillä  kirjankansibongauksessa: Lempiväri. (Teosten kansipapereissa oleva vihreä, lila ja sininen ovat lempivärejäni).


perjantai 21. kesäkuuta 2019

Barbara Taylor Bradford: Cavendon Hall - Uuden ajan portailla!






Barbara Taylor Bradford
Cavendon Hall - Uuden ajan portailla
Alkuteos: Cavendon Hall
Suomentanut Eeva Koskinen
HarperCollins Nordic, 2014
447 + 1 s.


Cavendon Hall on sukukartano, jonka omistaa Inghamin aatelisperhe. Perheeseen kuuluu Mowbrayn jaarli Charles, hänen puolisonsa Felicity ja neljä tytärtä, neljä D:tä, kuten heitä kutsutaan: Diedre, Daphne, Delacy ja Dulcie. Liskäksi perheen pojat Guy ja Miles. 

Lisäksi tarinassa oleellinen osa on Swaneilla, jotka tietävät kaiken Inghameista. Inghamit ja Swanit pitävät yhtä ja heidän välillään kulkee  sukupolvien uskollisuuden ja  luottamuksen vala.

Tarinan henkilöt mainitaan teoksen alkulehdillä. Tätä listausta en jaksanut kyllä lukea ja käydä läpi vaan menin suoraan tarinaan.

Tarina jakautuu useampaan osaan, joiden johdantona on kirjallisuusviitteitä.
.
Cavendon Hall on romanttista kartanoromantiikkaa Downton Abbeyn hengessä. Downton Abbey tuleekin nyt uusintana YLE:llä ja sitä on ollut mukava seurata. Dowton Abbey onkin yksi suosikkisarjoistani. Cavendon Hall sitä vastoin ei noussut Downton Abbeyn tasolle. Kerronta kyllä piti otteessaan melkein  loppuun asti. Sitä luki kevyesti ja joutuisasti. Pääosan otti Inghamien toiseksi vanhin tytär Daphne, joka oli erityisen kaunis. Diedre, vaikka olikin vanhin tyttäristä jäi sivuosaan. Dulcie, vasta 5-vuotias tarinan alussa oli suloinen veikistelijä. Lisäksi oli Swanin perheeseen kuuluva Cecily, joka oli  Daphnen hyvä ystävä. Cecily oli loistava pukusuunnittelija ja hieman irrallaan tarinan pääjuoneesta häneen keskityttiin tarinan viime metreillä. 

Kevyttä kesähömppää, sanoisin. Ei aivan huonosti kirjoitettu, mutta ei mitään kovin syvällistä, suuria tunteita  herättävää (vaikka suuria tunteita herättäviä tapahtumia kyllä oli). Kovin kevyttä ja  pinnallista.

....
Kirjankansibingo: Ruutuja.


torstai 20. kesäkuuta 2019

Herge: Sininen Lootus!


 Herge
Tintin seikkailut 10
Sininen Lootus
Otava, 2004


Tintti on Bombayssa maharadja Rawhajpoutalahin vieraana. Hän on juuri selviytynyt edellisestä seikkailustaan. Tintti kuuntelee lyhytaaltoradiolähetyksiä, joiden piippaukset saavat Tintin Milou-koiran ärtyneeksi. Tintti kuulee salakielisen sanoman. Ei aikaakaan, niin Tintti on jälleen keskellä uutta seikkailua, joka vie hänet Intiasta Kiinaan ja Sanghaihin.

 
Sininen Lootus on ihan miljööltään hyvin autenttisen oloinen. Hergen kynänjälki on yksityiskohdissaan rikasta ja paljon puhuvaa. Puhuttelevin scripti löytyy sivulta 6-7, kun Tintti kohtaa eurooppalaisen miehen sättimässä kiinalaista riksankuljettajaa. "Teidän käytöksenne ei ole herrasmiehen arvon mukaista" sanoo Tintti miehelle. 

Sininen Lootus on ilmestynyt kolmikymmenluvulla.

Hergen tapa kuljettaa juonta on kiinnostava. Yllättäviä tilanteista sattuu ja aina ei tiedä, mitä tulee seuraavaksi. Kuva ei kerro kaikkea, niinkuin ei tämäkään kuva kerro olennaista.

Tintti joutuu Sanghaissa moniin vaaroihin hulluiksi tekevistä myrkkynuolista alkaen. Keskellä seikkailua myös Milou joutuu kadoksiin.




Sinisen Lootus -tarinassa Tintti tapaa ensimmäisen kerran ystävänsä Tsangin, jonka hän pelastaa tulvivasta joesta. Tsanghan on tuttu Tintti Tiibetissä -tarinassa.Suomalainen Tintti-järjestys on tältä osin kummallisen epälooginen, sillä Tintti Tiibetissä on suomalaisessa sarjassa numero viisi ja Sininen Lootus numero 10.




Sininen Lootus on ajankuvana paljon puhuva. Kuvien takana on vakavaa asiaa hienovaraisesti esille tuotuna hergemäistä huumoria unohtamatta.


---
Kirjankansibingo: eksotiikka


keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Eleanor H. Porter: Iloinen tyttö!



Eleanor Porter
Iloinen tyttö
Alkuteos: Pollyanna
Suomentanut: Hannes Leiviskä
WSOY,1974
168 + 1 s.


Tarinan alku:
Tänä kesäkuun aamuna neiti Polly Harrington tuli nopein askelin keittiöön. Polly-neiti ei tavallisesti sietänyt kiireistä liikkumista; päinvastoin hän oli ylpeä rauhallisen arvokkaasta esiintymisestään. Mutta tänään hänellä oli kiire - todella kiire.

Polly Harringtonin rauhallisen arvokas elämäntyyli muuttuu täydellisesti, kun hän "velvollisuutensa ja vastuunsa tuntien" ottaa luokseen orvon sisarentyttärensä Pollyannan, joka on saanut nimensä Pollyn ja tämän Anna-sisaren mukaan. Pollyannan äiti, Jane, oli vastoin perheensä toiveita mennyt naimisiin köyhän seurakuntapastorin kanssa, vaikka hän olisi saanut rikkaan ja hienon miehen puolisokseen. Tästä seuraasi myös Pollyn oman kihlauksen purkautuminen aikoinaan. 

Pollyanna Whittier on 11-vuotias suulas tyttölapsi, jolta tulee puhetta kuin ainakin toiselta tyttökirjahahmolta Montgomeryn Annalta. Pollyanna siis saapuu pikkukaupunkiin ja pistää sen asiat omalla laillaan kuntoon. Pollyannalla on nimittäin leikki. Iloisuusleikki, jossa etsitään jotain syytä olla iloinen, vaikka asiat olisivat kuinka hullusti. Pollyana saa leikkiin mukaan niin Polly Harringtonin aputytön Nannyn kuin sairaaana vuoteessa makaavan ruikuttavan rouva Snown. Vain Polly-tädille hän ei puhu leikistä mitään, sillä Polly-täti on kieltänyt häntä puhumasta isästään ja leikki, sehän on isän keksimä.

Pollyannan elämään mahtuu paljon kaikenlaista.Hän tutustuu paitsi yrmeään herra Pendletoniin, joka on katkaissut jalkansa ja jolle Pollyanna hakee apua, myös orpoo Jimmyyn, joka on karannut lastenkodista, koska siellä kukaan ei huomaa häntä. Pollyanna järjestää nämä kaksi yhteen, sillä hän on sitä mieltä, että "elävä poika on parempi kuin luuranko kaapissa", mikä saa  herra Pendletonin nauramaan.Jimmyä hän ei kuitenkaan ota luokseen ennen kuin Pollyanna jää auton alle ja menettää kaiken iloisuutensa, koska ei voi enää kävellä.


Otin tämän kirjan luettavakseni, kun kaipasin jotain kevyttä ja helppolukuista. Minulla oli myös mielikuva jostain kirjasta, jossa tyttö kapuaa kuumalla ilmalla ulos ikkunasta ja menee parvekkeelle nukkumaan. No, ei se parveke ollut, vaan katto. Pollyanna sai ensin ullakkohuoneen asuttavakseen (vaikka talossa oli kauniita huoneita vaikka muille jakaa), siellä oli kuuma, kun ikkunat oli kiinni, koska niihin ei vielä ollut laitettu hyttyssuojia. Pollyanna säikäyttää tätinsä pahanpäiväisesti, kun menee katolle nukkumaan ja kolina Pollyannan kääntyillessä kuuluu tädin makuuhuoneeseen. Tämä luulee, että taloon ollaan murtautumassa. Pollyanna toi jossain määrin mieliin myös Montgomeryn Emilian. Tämä mielikuva syntyi Pollyannan ja Polly-tädin yhteenotosta, jossa Polly-täti joutui alakynteen Pollyannan vahvan tahdon alla. 

Muutoin Pollyanna on hyvin omintakeinen orpotarina myönteisen elämänasenteen voimasta.

Pollyanna on tyttökirjaklassikko, johon on kirjoitettu myös jatkoa. Alkuteos Pollyanna grows up on suomennettu Pollyannaksi. Tämä jatko-osa on Porterin itse kirjoittama. Kaksi muuta suomennettua jatko-osaa sen sijaan on kirjoittanut Harriet Lummis Smith: Pollyana omassa pesässään ja Pollyannan aarteet. Iloinen tyttö on ilmestynyt myös nimellä Iloinen leikki.
---
Kirjankansibingo: Piirroskuva



perjantai 14. kesäkuuta 2019

Thelma Sangster: Revitty huntu - Gulshan Ester nainen, joka löysi rakkauden!


Thelma Sangster
Revitty huntu - Gulshan Ester Nainen, joka löysi rakkauden
Alkuteos: The story of sister Gulshan Ester
Suomentanut Maija Roinila
Päivä Oy, 1985
181 s.

"Isä ottaa Pyhän Koraanin katon rajassa sijaitsevalta hyllyltä. Se on huoneen korkeimmalla kohdalla sijaitseva säilytyspaikka, ja Koraania säilytetään siellä, koksasen yläpuoleelle ei saa panna mitään. Aivan ensimmäiseksi hän suutelee vihreää silkkikoteloa ja sanoo: "Bishmillah i-Rahman-ir-Raheem" (Jumalan armeliaan Armahtajan nimeen)."







Gulshan Fatima, Sayed arvon saanut muslimiperheen nuorin tytär elää suojattua elämää pakistanilaisessa Punjamin kaupungissa. Gulshan on lavantaudin seurauksena rampa. Hänen vasen puolensa on halvautunut. Kaksi palvelustyttöä, Sema ja Salima auttavat häntä kaikessa ja pitävät hänelle seuraa. Gulshanin isä rakastaa tytärtään (äiti on kuollut) ja toivoo  löytävänsä hänelle avun, ja vie hänet Englantiin. Lääkäri kuitenkin toteaa isälle, että hän ei voi tehdä mitään. Tilanne on sellainen, jossa voi  vain rukoilla. Niinpä isä lähtee Gulshanin kanssa muslimien pyhiinvaellukselle Mekkaan. Pyhiinvaelluskaan ei auta Gulshania paranemaan.

Sitten Gulshanin isä kuolee. Hän jättää suuren omaisuutensa Gulshanille. Gulshanilla on veljiä ja sisaria, joilla on oma elämänsä. Veli kuitenkin valtakirjalla hoitaa Gulshanin asioita, vaikka Gulshan allekirjoittaa esimerkiksi raha-asiat.

Isän kuolema on Gulshanille kova paikka. Gulshan myös yhä toivoo paranevansa ja hän rukoilee säännöllisesti muslimien tapaa. Eräänä päivänä, epätoivoisen rukouksen jälkeen,  hän näkee ilmestyksen. Hän on maannut yhdeksäntoista vuotta rampana. kun Jeesus ilmestyy hänelle ja opettaa hänelle Isä Meidän -rukouksen.

Näyn jälkeen Gulshan hankkii Raamatun ja alkaa lukeaa sitä. Hänestä tulee kristitty ja hän saa nimen Gulshan Ester. Tästä seuraa, että perhe hylkää hänet.

"Selvä. Jos sinun ovesi on kiinni, niin minun taivaallinen Isäni ovi on kyllä auki. Jos minä olen kuollut sinun silmissäsi niin olen sitä Jeesuksessa Kristuksessa. Ja jos sinäkin kuolet Jeesuksessa Kristuksessa, niin sinäkin saat elää - ja sitten näet minut."

Gulshan Esterin tarina on vaikuttava tarina vahvasta uskosta, joka ei järky vaikeuksienkaan keskellä. Tarina avaa Islamin uskon ja kristillisen uskon yhteisiä ja eriäviä näkemyksiä. Revitty huntu on elävästi ja kauniisti, arvostavasti kerrottu tarina todellisuudesta, jossa kristityksi kääntynyt muslimi elää. 

Mikä minua puhutti oli se, kuinka Jeesus ensimmäisen kerran Gulshanille ilmestyessään (se ei ollut ilmestys vaan sanat, jotka Gulshan kuuli), käski tämän lukea Hänestä ensin Koraanista. On muistettava,että Gulshan oli muslimi, muslimiksi kasvatettu ankarien sääntöjen mukaan. Gulshan ei tiennyt mitään kristityistä. Heitä piti välttää. Jeesus ilmestyi siis Gulshanille sillä tasolla, jonka Gulshan ymmärsi. Gulshan alkoi kaivata lisää tietoa Jeesuksesta, kun hän oli ensin lukenut tästä Koraanista. Mielenkiintoinen näkökulma. Muslimikultttuuri avautuu tässä teoksessa muutenkin hienolla tavalla.

Revitty huntu - Gulshan Esterin taina on tosiaan vaikuttava teos.
...
Kirjallinen maailmanvalloitus: Pakistan

Kirjankansibingo: nainen


keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Uusi kirjahylly ja kirjainventaario!





Ostin kirpputorilta kirjahyllyn. Siinä sitten olikin urakkaa hellepäiväksi saada se paikoilleen. Onneksi sain velipojan avukseni. Siinä samalla pääsin eroon yhdestä arkistokaapista, jonka tilalle siirsin vanhan kirjahyllyni. Kirjakasat ja sekamelska oli melkoinen, kuten kuvista voi nähdä.





Kun olin saanut kirjakasoja hieman järjestetyksi saatoin levätä ja katsella netistä sarjasuosikkeja ja syödä mozzarellapitsan.

Tänään homma jatkui ja lopputulos on se, että tarvitsisin vielä viidennenkin kirjahyllyn, vaikka toki paljon parempi kuin aiempi systeemi.

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Jostein Holmedahl: Alfa 3 kutsuu!






Jostein Holmedahl
Alfa3 kutsuu
Alkuteos: Kan flyet lande?
Suomentanut Mirja Itkonen
Karas-Sana Oy, 1981
128 s.


Arne, Olav, Ragnhild, Geir ja  Martin  ova Kåre ja Elin Haugenin lapsia, jotka asuvat maatilalla Norjan  Skauerudissa. Kåre on lakimies ja Elin opettaja. Eräänä päivänä isä ja äiti ottavat heidät  perheneuvotteluun ja kysyvät, mitä lapset ajattelisivat, jos he muuttaisivatkin Afrikkaan. Heitä on kysytty sinne lähetystyöhön auttamaan afrikkalaiskylän maanviljely- ja karjankasvatusprojektissa. Arne ja Ragnhild, jotka ovat jo kouluiässä eivät oikein haluaisi lähteä kodistaan, mutta niin perhe kuitenkin vuokraa maatilansa ja lähtee Afrikkaan.

Heti alkuun he  joutuvat pulaan, kun auton jousitus rikkoutuu ja matkaa olisi vielä kolmekymmentä kilometriä määräänpäähän. Perhe jakautuu kahteen  osaan.Äiti Elin jatkaa matkaa kahden pienimmän lapsen kanssa lähetystyötoveri Nordbergin kanssa. He lähtevät  hakemaan apua toisille, jotka jäävät odottamaan joenuomaan. Odottaessaan apua tulevaksi joenuomaan ilmestyy mies, joka suuttuu, kun kuulee, mihin työhön perhe on tulossa.

Lopulta perhe pääsee asettumaan uusiin oloihin, isommat lapset menevät sisäoppilaitokseen kouluun, josta he pääsevät joululomalle. Lomalle, jonka aikana tapahtuu suurin seikkailu. Väki sairastuu. Niin Haugenin kuin Nordbergin väki. Vain Arne ja Elisabeth (Nordbergin tytär) tuntuvat olevan terveitä. Arne miettii, miksi he eivät ole sairaita? Arne joutuu myös ottamaan yhteyttä radiopuhelimella saadakseen  apua. Tästä kirjan nimi. Alfa 1 on sairaala, jota Arne Alfa3 kutsuu. Kutsuun vastaa ensin Alfa6 Espensen, joka on myös Norjasta.

Apuun lähetetään MAF, eli lähetyslentäjät. Maasto on kuitenkin vaikeaa, on sateista ja maa mutavelliä, on pimeää. Miten apu saadaan perille ja mikä on syy sairastumiseen?
Alfa3 kutsuu on ihan hauska lastenkirja lähetystyöstä ja lähetyslentäjien työstä ripauksella jännitystä ja salapoliisihommia. Mistä en kuitenkaan pitänyt oli loppu. Viiden vuoden hyppäys ja eräänlainen "loppuyhteenveto", joka oli liian erillinen, muusta kerronnasta poikkeava, ikään kuin  päälleliimattu juttu. Mutta toisaalta - kokosihan se kirjan teeman ja motiivin.
---
Pieni Helmet 2019 -lukuhaaste kohta 6: Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

Kirjankansibingo: Numero(ita)

 

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Pistetäänpä kirja kiertoon - OSALLISTUMISAIKA PÄÄTTYNYT!

Kuvakollaasi arvonnan kulusta: Naisten aika -kirjan arvonnan jälkeen laput vaihdettiin ja suoritettiin toinen arvonta. Tätä vaihetta en tullut kuvanneeksi.

EDIT:

Arvonta suoritettu 10.6.2019 klo 13.00-13.05. Arvottiin kaksi kirjaa seuraavien  kiinnostuneiden kesken.

Naisten aika -kirjan -arvonta:

1. Kirjarakkautta
2. Paula
3. Funchis
4. Jannna
5. Milla

Vien sinut kotiin -kirja:

1. Funchis
2. Jannna

Arvonta suoritettiin siten, että nimet kirjattiin lapuille. Laput taiteltiin ja suljettiin maatuskaan. Ravisteltiin! Koska minulle ei yksineläjänä ollut ketään avittamassa, nostin voittolipun itse käyttäen apuna askarteluveitseä, jonka kärkeen voittolippu tarttui.

Naisten aika kirjan voitti Milla.

Vien sinut kotiin -kirjan voitti Jannna.

Onnittelut voittajille. Otan yhteyttä!

Kiitokset kaikille kiinnostuneille ja hyvää lukukesää!




Tämä arvonta on jo pitkään ollut mielessäni, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Arvon seuraavat teokset:

1. Ben Kalland Vien sinut kotiin (kertaalleen luettu näytekappale)
2. Elena Tsizova: Naisten aika (kertaalleen luettu, kirjailijan signeerauksella)
3. Varpu Välimäki: Anna ja aurinkokissa (uudenveroinen kirpputorilöytö)
4. kuvitettu klasikko: Romeo ja Julia (keräilykappale)

Kukin teos arvotaan erikseen.


Jos haluat olla mukana arvonnassa toimi seuraavasti:

A.
Jätä ilmoitus hallukkuudestasi tämän postauksen kommenttilootaan ja kerro selkeästi, minkä teoksen arvonnassa haluat olla mukana. Halutessasi voit olla mukana kaikkien neljän teoksen arvonnassa. Viestissä tulee olla sähköpostiosoite tai blogiosoite, josta sinut tavoittaa, jos voitto osuu kohdallesi. Huom! Roskapostiksi tulkittavat kommentit poistetaan eivätkä osallistu arvontaan.

B
Voit ilmoittaa halukkuutesi arvontaan myös vasemman sivupalkin yhteydenottolomakkeen kautta, jolloin viestisi tulee suoraan sähköpostiini. 

Arvonnassa mukanaolevien nimet/nimimerkit tulevat näkyviin tähän postaukseen, jotta pysyn itse kärryillä siitä, ketkä ovat mukana.

Aika tulla mukaan arontaan alkaa nyt ja päättyy 9. kesäkuuta,(ajan päättymisestä ilmoitetaan tarkemmin).

Mukavia lukuhetkiä! 

Mukana arvonnassa:

1. Kirjarakkautta (Naisten aika)
2. Paula (Naisten aika) 
3. Funchis (Naisten aika) ja (Vien sinut kotiin) 
4. Jannna (Vien sinut kotiin) ja (Naisten aika)
5. Milla (Naisten aika) 


perjantai 7. kesäkuuta 2019

Mikä hauskuus, kun sai sarjan täydennetyksi!





Kuinka ihanaa ja hauskaa, kun tässä taannoin nettiantikvariaattia tutkiessani löysin Nuorpuun kirjan Annan onni. Tätä kirjaa olen nimittäin haikaillut Ruusulan-tytöistä kertovaan kirjasarjaan. Kyse on sarjan ensimmäinen osa, jota en ole lukenut aiemmin. Sarjan muiden osien  perusteella odotan mukavaa lukukokemusta, jossa 'vanha, hyvä aika' herää eloon. Kansikuva on viehättävän nostalginen. Kuvittajasta en osaa sanoa, kun signeeraus on epäselvä ja ruttaantunut nidotun painoksen kulmauksessa. Voisi olla Wendeliniä?

tiistai 4. kesäkuuta 2019

P.D.James: Mistelimurha ja muita kertomuksia!

P.D.James
Mistelimurha ja muita kertomuksia
Alkuteos:The Mistletoe Murder and Other Stories
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
Otava, 2017


"Murhaa ei pitäisi koskaan antaa anteeksi tai ymmärtää. En kuitenkaan kadusitä, mitä tuolloin tein; kenenkään ei pitäisi kuolla hirsipuussa"






P.D.Jamesin Mistelimurha sisältää neljä novellia, joiden miljöö on brittiläinen yhteiskunta elämäntapoineen ja yhteiskunnan eri puolineen. Kahdessa  novellissa esiintyy P.D.Jamesin rikostarkastaja Adam Dalgliesh. Tarinat ovat keveitä, ei kovin monimutkaisia. Keveydestä huolimatta nämä ovat vaikuttavia ja herättäviä ja kahta viimeistä novellia lukuunottamatta loppu huipentui tavalla, joka ainakin itselläni aiheutti pieniä väristyksiä. Nämä pistävät ajattelemaan oikeudenmukaisuutta ja moraalikysymyksiä.

Olen katsellut P.J.Jamesin kirjoja aiemminkin, lukenut en kuitenkaan ole. Adam Dalglieshin muistan vuosia vuosia sitten ylellä esitetystä tv-sarjasta ja olen monesti ajatellut, että olisi mukava, kun tuo sarja tulisi uusintana. Sarja on ollut suosikkini brittiläisistä dekkarisarjoista.

Ehkä, tämän lukukokemuksen nojalla, P.D.Jamesia voisi lukea enemmänkin.

Vielä sen verran,että tämän Mistelimurha-teoksen kannet on tyylikkäät. Mietin, onko kannessa misteli vai paatsama, jotka molemmat liittyvät brittiläiseen joulunviettoon. Mistelihän se on kuten nimikin ilmaisee.

---
Teoksen on lukenut myös Oksan Hyllyllä, ja koettu, että mitään kihelmöivän jännittävää teoksessa ei ollut. Tarukirjan Margitin mielestä kirjailija vastaa hyvin novellimuodon asettamaan haasteeseen ja  Sivuja ja silmukoita blogin Mariannan mielestä Jamesin tarinat soljuvat mukavasti eteenpäin.

..

Tällä kirjalla aloitan Kirjankansibingon: Jännitys

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Prudence Andrew: Pakomatka!

Prudence Andrew
Pakomatka
Alkuteos: The Christmas Card
Suomentanut Tuula Koponen
Otava, 1969
100 s.







Alkukappale:
Dan Lewis oli kymmenvuotias. Hänen syntymäpäivänsä oli joulukuun toinen. Ainakin se oli se päivä, jolloin saatiin kynttilöin koristettua sokerikakkua, johon oli vaaleanpunaisella kuorrutuksella kirjoitettu DAN. Oikeastaan kukaan ei tiennyt tarkalleen, milloin oli Danin syntymäpäivä, sillä hänet oli jätetty puhelinkoppiin, kun hän oli pieni vauva.


Näin alkaa tämä pieni joulutarina orvosta Danista, josta tiedetään vain nimi. Danin löysi Stanhope Roadin puhelinkopista poliisi Forbes, joka ei oikeastaan tiennyt, miksi hän meni tuolle sivukaudulle, hänen vain oli mentävä. Hän ei voinut sille mitään. Konstaapeli Forbes meni myöhemmin naimisiin naispoliisi Florrie Morrisin kanssa. Tällä oli vähän merkitystä tarinan juonen kannalta sillä konstaapeli Forbes oli rouva Hesseltinen veljenpoika. Ja  rouva Hesseltine oli töissä siinä lastenkodissa, johon Dan lopulta joutui.

Danin paras kaveri oli Melvin.

Pakomatka on suomennoksena  toki kuvaava kirjannimi, mutta tosiasiassa kirjan tärkein teema on joulu ja seikkailu saa alkunsa joulukortista, jonka Dan saa, tai luulee,että kortti on hänelle. Mutta eipä siitä sen enempää.

Dan kaipaa ihan oikeaa sukulaista. Melvin ei halua tätinsä luokse, joka on saanut vauvan ja joka, täti siis, on ilkeä. Dan lähtee etsimään Alice-tätiä, joka on joulukortin lähettänyt ja Melvin lähtee mukaan. He suuntaavat kohden Liverpoolia, josta kortti on lähetetty.

Pakomatka ei ole yhtään hullumpi joulutarina. On vaikea määritellä sen ajallista  miljöötä. Ehkä se kuitenkin kuvaa hyvin ilmestymisajankohtansa, 60-luvun englantilaista elämänmenoa. Kirjaa lukiessa heräsi tajunnassa joitakin ajatuksia tältä osin. Kerronta on rentoa, lauseet yksinkertaisia, mutta kuvaavia. Tarinassa kuvastuu selkeästi lapsen maailma. Silti kerronnassa on myös kielellisiä hienouksia. Esimerkkinä tästä lause: "Pimeys putosi hänen ylleen kuin säkki" Erityisesti kuvaus siitä, kuinka pimeys putoaa on minusta onnistunut ilmaisu, tosin kuvitellessani säkin putoamista, niin ilmaisu ei niin voimakas enää ollutkaan. Mietin, mikä mahtoi olla se alkuperäinen sana, oliko se säkki, vai jotain muuta, mikä olisi voinut pudota ja pudotessaan peittää pimeyteen. 

Tarinan kertoja on kaikkitietävä ulkopuolinen jonka tarinoinnissa vuorottelee kerronta ja  dialogi jouhevana ja tasapainoisena kokonaisuutena. Kertojanääni on etäännytetty tarinasta aina viimeiseen kappaleeseen, jossa tarina ei enää etenekään samalla tavalla. Tarinan poljento katkeaa ja alkaa alusta. Vaikka viimeinen luku ei sinänsä  ole huono se jollain tavalla on kuitenkin "selittelyä". Loppuyhteenveto lopetukset eivät ehkä minusta ole niitä parhaita lopetuksia.