Judith Pella
Isänmaan perilliset
Alkuteos: Heirs of the motherland
Suomentanut Eeva Saarimaa
Aikamedia, 2009
395 s.
Judith Pella
Vapauden sarastus
The dawning of deliverance
Suomentanut Eeva Saarimaa
Aikamedia, 2009
447 s.
"Äkkiä naisten hirvittävä riesa, alttius kyynelille, sai tytöstä vallan, ja itku melkein esti häntä jatkamasta vihaista puhetulvaansa loppuun." (Isänmaan perilliset, sivu 287)
Isänmaan perillisten ja edellisen osan välillä on kulunut lähes kaksikymmentä vuotta. En ole koskaan tykännyt tällaisista valtavista aikahyppäyksistä tarinoissa. Tosin menneisyyteen viitataan ja tätä aika-aukkoa paikataan takautumilla. Pääosaan kerronnassa nousee Katarina Remizovin, o.s. Fedortsenko tytär Marianna, joka on kasvanut pienessä Katykin maalaiskylässä Bureninin Anna ja Siperiasta paenneen Sergein hoivissa. Mariannan isä Dimitri on ollut Yhdysvalloissa, jossa hän tutustuu sanomalehtimieheen Daniel Trentiin, jonka kanssa hän palaa takaisin Venäjälle ja tyttärensä luokse.
Marianna palaa isänsä kanssa Katykista Pietariin ja nousee maalaistytöstä kreivittäreksi. Seurapiirielämä ei kuitenkaan yksinomaan viehätä häntä ja Marianna alkaa opiskella lääkäriksi. Lääkärinopinnot vaihtuu kuitenkin matemaattisten ongelmien vuoksi sairaanhoitajan työhön. Mariannan ja Danielin välillä alkaa kipinöidä. Daniel kirjoittaa artikkelin Mariannan elämässtä, mikä saa vanhan vihollisen (myös Yhdysvaltoihin paennut) Anitskinin huomion heräämään ja koston ajatukset alkavat pyöriä miehen sairaassa mielessä. Lisäksi Fedortsenkojen elämää varjostaa heidän serkkunsa Kiril Vlasenko.
Tarina päättyi sen verran jännään kohtaan, että oli pakko ottaa lukuvuoroon jatko-osa. Vapauden sarastus alkaa vuodesta 1904. Nikolai II on noussut Venäjän tsaariksi. Kapinaliike on alkanut voimistua. Nikolain huolia lisää paitsi selkkaus Mantsuriassa myös perheeseen syntyneen pojan Aleksein sairaus. Marianna on lähtenyt Punaisen Ristin joukoissa Mantsuriaan sairaanhoitajaksi.
Vallankumouksen vuosisata -saagaan kuuluvat teokset ovat ihan luettavia ja ottavat kyllä lukijan mukaansa. Venäjän historia kulkee taustalla ohuena lankana, johon fiktiivisten ihmisten elämä kudotaan näyttäväksi draamaksi. Vapauden sarastus päättyy vuoteen 1905 ja Verisunnuntaihin. Lukemisen voisi hyvin päättää tähän, sillä toisin kuin edellisen osan kanssa, nyt minulle ei jäänyt pakottavaa tarvetta tarttua heti seuraavaan osaan. Saagassa on kuitenkin vielä kaksi osaa, jotka mielelläni luen, sillä eihän tarina tähän päättynyt. Elämä jatkuu joskin surun siivin.
En tiedä, mutta en ihan pitänyt niistä kerronnallisista ratkaisuista, joita tässä teoksessa oli päädytty tekemään.
Suomennoksesta sen verran, että teoksissa käytetty nimi bokserikapinasta sai vähän kummastelemaan.Liittyikö Kiinanssa ollut historiallinen tapahtuma jotenkin koirarotuun. Tässä teoksessa kapina kulki kautta linjan bokserikapinan nimellä, joten kyse ei ollut edes painovirheestä, mutta tosiasiahan on se, että kyse ei ollut bokserikapinasta vaan boksarikapinasta.
Suomibongaus:"Kotona Pietarissa kesän olivat tärvelleet kaksi julmaa salamurhaa. Molemmat uhrit olivat korkean tason virkamiehiä - Suomen kenraalikuvernööri ammuttiin kesäkuussa Helsingissä, ja heinäkuun lopulla Varsovan rautatieasemalla Pietarissa surmansa sai Venäjän sisäministeri." (Vapauden sarastus, sivu 88)
...
Näillä kirjankansibongauksessa: Lempiväri. (Teosten kansipapereissa oleva vihreä, lila ja sininen ovat lempivärejäni).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti