Eleanor H. Porter: Iloinen tyttö!

Eleanor Porter
Iloinen tyttö
Alkuteos: Pollyanna
Suomentanut: Hannes Leiviskä
WSOY,1974
168 + 1 s.

Tarinan alku:

Tänä kesäkuun aamuna neiti Polly Harrington tuli nopein askelin keittiöön. Polly-neiti ei tavallisesti sietänyt kiireistä liikkumista; päinvastoin hän oli ylpeä rauhallisen arvokkaasta esiintymisestään. Mutta tänään hänellä oli kiire - todella kiire.

Polly Harringtonin rauhallisen arvokas elämäntyyli muuttuu täydellisesti, kun hän "velvollisuutensa ja vastuunsa tuntien" ottaa luokseen orvon sisarentyttärensä Pollyannan, joka on saanut nimensä Pollyn ja tämän Anna-sisaren mukaan. Pollyannan äiti, Jane, oli vastoin perheensä toiveita mennyt naimisiin köyhän seurakuntapastorin kanssa, vaikka hän olisi saanut rikkaan ja hienon miehen puolisokseen. Tästä seuraasi myös Pollyn oman kihlauksen purkautuminen aikoinaan. 

Pollyanna Whittier on 11-vuotias suulas tyttölapsi, jolta tulee puhetta kuin ainakin toiselta tyttökirjahahmolta Montgomeryn Annalta. Pollyanna siis saapuu pikkukaupunkiin ja pistää sen asiat omalla laillaan kuntoon. Pollyannalla on nimittäin leikki. Iloisuusleikki, jossa etsitään jotain syytä olla iloinen, vaikka asiat olisivat kuinka hullusti. Pollyana saa leikkiin mukaan niin Polly Harringtonin aputytön Nannyn kuin sairaaana vuoteessa makaavan ruikuttavan rouva Snown. Vain Polly-tädille hän ei puhu leikistä mitään, sillä Polly-täti on kieltänyt häntä puhumasta isästään ja leikki, sehän on isän keksimä.

Pollyannan elämään mahtuu paljon kaikenlaista.Hän tutustuu paitsi yrmeään herra Pendletoniin, joka on katkaissut jalkansa ja jolle Pollyanna hakee apua, myös orpoo Jimmyyn, joka on karannut lastenkodista, koska siellä kukaan ei huomaa häntä. Pollyanna järjestää nämä kaksi yhteen, sillä hän on sitä mieltä, että "elävä poika on parempi kuin luuranko kaapissa", mikä saa  herra Pendletonin nauramaan.Jimmyä hän ei kuitenkaan ota luokseen ennen kuin Pollyanna jää auton alle ja menettää kaiken iloisuutensa, koska ei voi enää kävellä.

Otin tämän kirjan luettavakseni, kun kaipasin jotain kevyttä ja helppolukuista. Minulla oli myös mielikuva jostain kirjasta, jossa tyttö kapuaa kuumalla ilmalla ulos ikkunasta ja menee parvekkeelle nukkumaan. No, ei se parveke ollut, vaan katto. Pollyanna sai ensin ullakkohuoneen asuttavakseen (vaikka talossa oli kauniita huoneita vaikka muille jakaa), siellä oli kuuma, kun ikkunat oli kiinni, koska niihin ei vielä ollut laitettu hyttyssuojia. Pollyanna säikäyttää tätinsä pahanpäiväisesti, kun menee katolle nukkumaan ja kolina Pollyannan kääntyillessä kuuluu tädin makuuhuoneeseen. Tämä luulee, että taloon ollaan murtautumassa. Pollyanna toi jossain määrin mieliin myös Montgomeryn Emilian. Tämä mielikuva syntyi Pollyannan ja Polly-tädin yhteenotosta, jossa Polly-täti joutui alakynteen Pollyannan vahvan tahdon alla. 

Muutoin Pollyanna on hyvin omintakeinen orpotarina myönteisen elämänasenteen voimasta.

Pollyanna on tyttökirjaklassikko, johon on kirjoitettu myös jatkoa. Alkuteos Pollyanna grows up on suomennettu Pollyannaksi. Tämä jatko-osa on Porterin itse kirjoittama. Kaksi muuta suomennettua jatko-osaa sen sijaan on kirjoittanut Harriet Lummis Smith: Pollyana omassa pesässään ja Pollyannan aarteet. Iloinen tyttö on ilmestynyt myös nimellä Iloinen leikki.

---

Kirjankansibingo: Piirroskuva