Flynn Everett: Oregon Mike ja hevosvarkaat

Flynn Everett

Oregon-Mike

Suomentanut I. Sara

Lehtipaino Oy (Paletti), 1946

138 + 1 s.

Kansikuvitus: Ei mainintaa 

Alkuasetelma:

Pieni erämaakylä Mustalintu, joka sijaitsi läntisessä Idahossa, uinui syvimmässä levossa. Oli lämmin, tyyni keskikesän päivä, aurinko paahtoi armottomasti pilvettömältä taivaalta, ja kylän harvalukuisest asujaimet vetelehtivät päivän kuumimmat tunnit kukin omalla tahollaan ja miten kutakin halutti. Kylän ainoa katu lepäsi ihmistyhjänä ja hyljättynä, ja tien pöly kimalteli tuuman vahvuisena auringonpaisteessa.

Kylään saapuu muukalainen, joka herättää hevostallin edustalla istuksivan Jim Sandersonin huomion. Muukalainen kysyy tietä Dave Pettersonin karjatilalle, jossa työskentelee muukalaisen ystävä Buck Walters. Lopulta muukalainen esittää itsensä Oregon-Mikeksi.  Tämän ensimmäisen luvu, jossa "Mustalintu saa odottamattoman vierailun" luulisi jatkuvan loogisesti kohti Oregon-Miken saamaa ohjeistusta kohti Pettersonin karjatilaa, mutta ei. Seuraava luku onkin "Arkajalka idästäpäin", jossa siirrytään Idahosta Oregoniin, Huntingtonin kyläyhteisöön, jonne saapuu mies nimeltä Mikael Randolph. Laiha, huonosti voiva mies, joka kantaa kirjakapsakkeja ja on tullut parantamaan keuhkotautiaan vuoriston ilmaan. Tätä Huntingtonin vaihetta jatketaan neljän luvun verran, kunnes kuudennessa luvussa siirrytään taas siihen, mihin ensimmäinen luku päättyi. 

Tämä erikoinen rakenne saa minut mietteliääksi ja ajattelemaan, että tämä teos sisältäisikin itse asiassa kaksi tarinaa, sillä luvut 2-5 muistuttavat kansikuvan perusteella kovin tätä sarjan ensimmäistä  lehtenä ilmestynyttä teosta.

Kuvakaappaus: Perunamaa

No, toisin sanoen, tarinassa siis siirrytään välillä kertomaan Oregon Miken menneisyys, siitä, kuinka Mikael Randolphista tuli Oregon Mike, Vapaan Lännen aito lännenmies.

Matkalla Petersonin karjatilalle Mike tapaa Myrtle-nimisen orvon tytön, nuoren naisen paremminkin, joka pitää hevostilaa ja jää, erinäisten vaiheiden jälkeen, auttamaan tätä ja selvittämään hevosvarkautta, jonka kohteeksi Myrtle on joutunut. Myös ystävän, Buckin kohtalo selviää siinä sivussa.

Ajankuvasta: 

Villi Länsi! Miten monta kertaa nuo kaksi yksinkertaista sanaa olivatkaan saaneet hänen pojansydämensä sykkimään nopeassa tahdissa, kun hän kouluvuosinaan kuulil niitä mainittavan! Miten useasti hän olikaan istunut elokuvissa yhdessä toveriensa kanssa, kun Villin Lännen aiheista kuvaa vyörytettiin valkoisen kankaan ylitse ja riemuinnut heidän kerallaan cowboy-sankarien uhkarohkeista ratsastuksista, taisteluista,  lemmiskelyistä ja mestarilaukauksista. 

Minun on hyvin vaikea sijoittaa tätä ajalliselle kartalle, sillä kun puhutaan elokuvista, ollaan jo 1900-luvun alkupuolella. Samoin pieni viittaus vie ajatukset kieltolain aikaan , jolloin oltaisiin 1920-30-lukujen tienoilla, puhumattakaan autoista. Ei siis enää oikein sitä Villin Lännen aikaa, johon itse on tottunut. Puhumattakaan sitten siitä, kuinka Mike kertoo kuinka on nuoruudessaan "ollut eläinsuojeluyhdistyksen jäsen, eikä milloinkaan väärinkäyttäisi herruuttaan eläimiin". No, etsivä löytää ja kyllä niitä aika varhain on perustettu, mutta siis, ajallista määrettä on vaikea antaa, eletäänkö 1800-luvun maisemissa vai kuitenkin jo 1900-luvun alkukymmenillä, jonne kuitenkin tämän ensisijaisesti sijoittaisin. Mutta sitten taas se, että hevosella ratsastaisi Oregonista Idahoon, 

Kaiken kaikkiaan tämä ei niinkään kuvaa todellisuutta, aitoa elämää Lännen mailla, vaan on paremminkin seikkailuhenkistä poika- tai viihdekirjallisuutta, jossa vaikutteet on saatu Villin Lännen tarinoista.  Uudempi aika ja Villin lännen nostalgisest ajat siis sekoittuvat tarinassa ympäripyöreästi.

Suomennoksesta:

Tämä teos on ilmeisesti kirjoitettu englanninkielellä. Näin oletan. Tai voihan tämä olla kirjoitettu ruotsiksikin (kirjoittaja on suomenruotsalainen). Kirjoittaja Flynn Everett on yhtä kuin suomalainen Erik Dahlberg, joka on aikoinaan asunut Yhdysvalloissa. Outoa, että hän ei ole itse tätä suomentanut. Ellei I. Sarakin sitten ole nimimerkki. 

No, tässä on muutamia erikoisia sanavalintoja, joita on noissa tekstilainoissakin tullut esille, ja jotka ei selity ainoastaan sillä, että aikaa on kulunut, otetaan nyt esimerkiksi ihmistyhjästä. Kerronnassa on englanninkielisiä sanoja, joista on alussa listaus ja selitykset. Minusta suomennos olisi kuitenkin sujuvampi ilman englanninkielisiä sanoja, sillä ne olisi hyvin voitu suomentaakin. Mitä tulee sanaan suopunki, niin se ei ehkä ole ihan oikea määre, pitäisi paremminkin puhua Lassosta, kun kyse on lännentarinasta. Suopunki viittaa poronhoitoon. Toki kyse on samantyylisistä esineistä, mutta silti. 

 ---

Pohjoinen 2025 -lukuhaaste kohta Suomenruotsalaisen tai ruotsinsuomalaisen kirjailijan kirja . Erik Dahlbergin äidinkieli oli ruotsi.

Gerda Ghobe: Mellastajat!

Gerda Ghobé

Mellastajat

Lehtipaino Oy, 1946

Alkuepräisteos:

Suomentaja I. Sara

126 + 1 s.

Mellastajat on tarina Bullerblomeista ja erityisesti kolmesta Blomin perheen lapsesta, Miriamista, jota kutsutaan Millaksi, Pentistä ja Leilasta.  Nimi Bullerblom juontaa alkunsa naapurustosta, joka  ei voinut ymmärtää lapsia, jotka "leikkivät ja telmivät niin kuin heidän luontonsa vaatii." Mellastajat-nimi on kyllä minusta tämän kirjan osalta hieman harhaanjohtava, sillä mitään hirmuista meteliä ei lapset pitäneet, eikä ne sattumukset, joita heille tässä kirjassa tapahtui, olleet heistä riippuvaisia. No, se, että Pentti koulutoverinsa esitellessä saamaansa potkupalloa potkaisee pallon vahingossa koulun ikkunasta sisään on eri asia, vaikka ei sekään ollut erityistä mellastusta.

Blomin perhe on kuitenkin sanoisinko hieman omalaatuinen. Siihen kuuluu isä Blom, joka on insinööri ja vaimo Elvira Blom, jonka suku on merkitty aateliskalenteriin, seikka, josta lasten sukulaistäti Malla muistaa  huomauttaa. Kun perheen vanhemmat lähtevät kahdeksi viikoksi Tukholmaan saavat lapset pitää ystävilleen kutsut. Niissäkään ei mitään erityistä mellastusta satu, kiitos kotiapulaise Saaran. Pientä kinaa lasten kesken aiheuttaa se,  ketä kutsuille kutsutaan, mutta Milla pitää asiat järjestyksessä hommamiensa marsipaanikarkkien avulla, joista tosin Leila ryövää myös siskonsa osuuden.

Mellastajat on ihan kiva vanhan ajan nuortenkirja. Tyttökirjaksikin tätä voisi luonnehtia,.  vaikka poikiakin tarinassa on. Vanhempien poissaolessa sattuu kaikenlaista yllättävää. Ensinnäkin kotiapulainen Saara sairastuu ja joutuu sairaalaan umpisuolenleikkaukseen. Sillä aikaa lapset joutuvat selviämään omin päin, tai no, Milla käy työnvälityksessä, josta heille ohjataan Olivia, joka "serkkunsa" kanssa syö lapsille tarkoitetun ruoan ja tarjoaa lapsille  ensimmäiseksi ateriaksi hirvittävän suolaista silliä.  No, Pentin ikkunanrikkomistapaus tuli jo mainittua. Se aiheuttaa huolta, kun se ptiäisi saada maksettua ja hoidettua, niin että ei tulisi muistutusta. Milla käy "ruskeatakkisen miehen" luona, joka yleisesti tunnetaan koronkiskurina ja yllättyy, kun tämä onkin aivan ystävällinen. Mutta  sitten Leila loukkaa suunnistusretkellä jalkansa ja joutuu välirikkoon poikaystävänsä Yrjön kanssa, jota Musta Liisa -niminen koulutoveri Leilalta kahdehtii. Taas tarvitaan lääkäriä ja Milla joutuu käymään Malla-tädin luona, sillä Malla-täti on rikas       

Kaiken lopuksi Milla käy uudelleen työnvälityksessä kertomassa Oliviasta, joka saa lähtöpassit, mutta lähtönsä vaiheissa jättää silitysraudan päälle sillä seurauksella, että vain hyvällä onnella talo jää palamasta poroksi.

Ei siis lasten taholta mitään mellastusta. Järkeviä nuoria, jotka yrittävät selvitä asioista ilman, että vanhempien täytyy keskeyttää matkaansa. Mutta no, ehkä heitä seuraa jonkinasteisen hullerinpullerin elämä. 

--

Kerronta on ihan  hupaisaa. Suomennoskin varmaan toimii. Yksi detaljivirhe minun täytyy kuitenkin mainita, kun Millan alkuperäiseen nimeen Mirjamiin viitataan. 

Siitä kirjoitetaan: Monin tavoin käännetty ja väännetty, naurettu ja itketty nimi ja lopuksi kastettu uudelleen Millaksi. Sillä mikä kerran sopi Faaraon  tyttärelle Egyptin maalla, näyttänee arkioloissa enemmän kuin sopimattomalta Pohjolan tyttären nimenä.

Hmm! Nythän on niin, että Mirjam oli israelilainen, hebrealaista sukua ja Mooseksen sisko, ei mikään Faaraon tytär. Tästä raamatullisesti viitttauksesta, joka siis meni pieleen sekin, ei tässä kirjassa ole mitään uskonnollista. Tämä yksityiskohta vain särähti muuten sutjakkaassa tarinankerronassa ja jätti hieman kysyväksi.
...
Pieni Helmet -lukuhaaste 2018 kohta 17: Kirjassa selviydytään pulasta