Kaisa Viitala: Klaanin suojeluksessa!

 

Kaisa Viitala

Klaanin suojeluksessa

Nummien kutsu 2

Karisto, 2025

457 + 1 s.

Parasta oli se, että hän sai todella ostaa mitä tahtoi. Hän valitsi kaikki Daniel Defoen uusimmat, sillä isä ei hyväksynyt Defoeta eikä antanut Agnesin kotona lukea tämän tekstejä. Hän iloitsi nähdessään useita naiskirjailijoiden teoksia ja osti Louisa-nimimerkillä julkaisevan runoilijan valikoiman. Elisa Haywoodia ja muutamia Mary Davysin romaaneja. Agnes ilahtui mys löytäessään Amerikassa painetun kirjan, jossa New Yorkin kuvernööri kertoi intiaaniheimoista, vaikka se saikin hänet tuntemaan syyllisyyttä siitä, ettei edelleenkään ollut kirjoittanut vanhemilleen. Hän valitsi Ramsayn, Fieldingin ja Popen runoja, ja päästyään vauhtiin jopa muutamia ranskalaisia kirjoja...

 

Agnes Hunter on avioitunut Fingal McTorrianin kanssa ja on nyt klaanipäällikön rouvana Skoltlannin ylämaalla ja viettää kunnioitettua elämää Edingburghissa, mitä nyt Fingalin palvelija, rouva Fletcher vähän ylenkatsoo rampaa rouvaa.  Fingal joutuu kuitenkin omien liiketoimiensa ohella hoitamaan  Agnesin sedän Colin Hunterin konkurssia ja petosoikeudenkäyntiä. Talo ja tavarat huutokaupataan, Colin Hunter tuomitaan ja  Emily-täti ja Lily-serkku muuttavat Fingalin Edingburghin asuntoon. Edingburgh kuohuu juoruja ja Agnes saa ensimakua tulevasta astuessaaan kangasostosten lomassa vastapäiseen kirjakauppaan. Lily, joka on vihainen isälleen tämän aiheuttaman harmin takia on päättänyt ottaa onnensa omiin käsiin ja aiheuttanut skandaalin kävellessään yksin iltasella ja tulemalla kuokkavieraana tansseihin. Fingalin liiketoimet alkavat sakata eikä Agnesin ystävätkään enää hae tämän seuraa, päinvastoin alkavat karttaa tätä. Paluu Ylämaalle Gilleshieliin alkaa ennen aikojaan.

Gilleshieliin matkaavat myös Emily-täti, joka on järkytyksestä hieman "omissa maailmoissaan" ja Lily, joka on vihainen vanhemmilleen. Fingalin sisko Ailsha, joka on naimisissa Alistair Gilfillianin kanssa odottaa esikoistaan, ja Agnes itse tuskailee, kun ei ala odottaa ja saa sen vuoksi klaanilaisilta erinäisiä katseita.

Klaanin suojeluksessa jatkaa Klaanin vieraana -teoksen tarinaa rammasta Agneksesta, jonka terveydelliset rajoitteet tuovat omia mutkia  ja ongelmia matkaan. Tarinan päähenkilö on omintakeinen nuori nainen, jonka persoonassa on hieman ristiriitaisuutta. Hän on vahva ja omatahtoinen, joka on oppinut selviytymään, mutta toisaalta hänellä on kaikki ihmisen ja nuoren naisen tunteet heikkouksineen ja epävarmuuksineen. Kuitenkin minua hieman jäi mietityttämään millaista henkilöhahmoa kirjailija haluaa rakentaa, kun hän mainitsee Agneksen olevan "hieman hysteerinen". Hysteriahan on entisaikaan liitetty nimenomaan naisiin mutta hysteriaa aikaan liittyvänä ilmiönä on vaikea liittää Agneksesta saamaani mielikuvaan. Toisaalta se, että Anges tuleekin hieman hysteeriseksi ei merkitse sitä, että hän jatkuvasti olisi heikkohermoinen hysteerikko. Kaikkea muuta. 

Viitalan kerronta on sujuvaa. Näkökulma kaikkitietävällä kertojalla on Agneksen. Välillä näkökulma vaihtuu ja asioita katsotaan "toisin silmin". Sarjan ensimmäisessä osassa nämä toisin silmin -luvut olivat Fingalin näkökulmasta, tässä osassa asioita tarkastellaan välillä Lilyn silmin. Lily, josta saa kuvan juonittelevasta ja omahyväisestä, itserakkaasta naisesta saa uusia piirteitä, kun hän joutuu McTorrianin klaanin hyökkäyksen kohteeksi, josta hänet pelastaa Douglas Logie -niminen gillie. Lilylla ja Douglasilla ei ole yhteistä kieltä. Lily on halveksinut gaelin kieltä, mutta kummastuksekseen hän huomaa sisimmässään heräävän uusia outoja tunteita ja kuinka ollakaan, hän tekee Agnekselle odottamattoman pyynnön. 

Klaanin suojeluksessa on mutkatonta ja mukaansatempaavaa. Siellä täällä on gaelinkielistä sanastoa, jota ei harmikseni ole suomennettu, mutta jotka toisaalta luovat autenttisuutta ja paikallisväriä. Google-kääntäjästä ei ollut apuja, mutta nettihaulla sain selville ainakin yhden lauseen merkityksen, joten ehkä on hyväkin, että ei ole suomennettu. Kerronta on suurimmaksi osaksi kirjakielistä, puhekielisyys sujuvaa ja luonnollista ilman erityisvivahteita tai ilmaisuja lukuunottamatta palvelusneito Millietä, joka murre erottuu muusta sanailusta.

Millie oli ilmeisesti juossut pidemmältäkin kuin pelkät portaat alas, sillä hänen oli huohotettava hetki, ennen kuin hän pystyi puhumaan. - Emily rouva on karonnut! - Kadonnut? Agnes puuskahti. - Miten niin? - No kuin sitä nyt ihminen katoaa? Ei oo kamarissaan! - Mutta olihan Lily hänen kanssaan! Millien tuhahdukselta vei hieman pontta se, että hän huohotti edelleen. - Neiti oli lähtenyt katselemaan paikkoja, palvelijatar ilmoitti happamasti. Eikä tullut miäleen soittaa piikaa äirillensä seuraksi siksi aikaa! Kun se oli tullut takaisin, ei rouvaa ollut missään! Sitten vasta oli hoksannut, jotta vois ilmoittaa jollekulle! - Millie, Agnes sanoi ankarasti, - lopeta tuo paasaaminen. Miten kauan Lily oli poissa? - Mistä mä tiärän! Orla tuli henkihapatuksis mua herättämään, kun ei ollut ymmärtänyt sanaakaan neirin puheesta, ei tiätystikään, muuta kun että joku on hätänä.

Klaanin suojeluksessa on todella viihdyttävää kerrontaa. Tarinassa yhdistyy ajattomat arkiset kuviot ihmismielen ominaispiirteisiin ja vaihteluihin. On tavallista elämänmenoa, rakkautta ja tunteita, mutta myös juonitteluja ja salaisuuksia, ristiriitoja, epäilyksiä, välirikkoja ja sovintoja. Englannin ja Skotlannin historia taustoittaa tapahtumia. 

Olin todella haltioitunut ensimmäisen osan, Klaanin vieraana -luettuani. Sen lainasin kirjastosta, mutta tämän toisen osan ostin omakseni. Nyt odotan malttamattomana seuraavan osan ilmestymistä. Kaisa Viitala on todellakin osunut hyvällä tavalla lukijan makuhermoon: Tätä täytyy saada lisää.

--- 

Pistän tämän, vaikka tuli nyt ennakolta luetuksi, Kyyti 2025 kohtaan Marraskuu 1: Vuonna 2025 julkaistu kirja

---

 Muualla sanottua:

Amman lukuhetki: Pesunkestävää historiallista viihdettä, silti syvältä koskettavaa

Kirsin Book Club: Kunnianhimoinen ja sydämellinen, historiallinen viihderomaani

Kirjakaapin kummitus: Houkuttava ja koukuttava

Kulttuuri kukoistaa:  Viihdyttävää ja vetävää kerrontaa, jota lukiessa sivut kääntyvät tekstiä kunnioittavalla vauhdilla

 

Walter Scott: Mid-Lothianin sydän

Sir Walter Scott

Walter Scott 

Mid-Lothianin sydän I ja II

Alkuteos: The Heart of Midlothian

Suomentanut J.A.Hollo 

Ex Libris (erikoispainos) MCMLXXII

379 + 386

Mid-Lothianin sydän on historiallista fiktiota. Tarinan taustalla on kertomus nuoresta skotlantilaisesta naisesta, joka matkustaa Edinburghista Lontooseen anoakseen kuningattarelta armahdusta sisarelleen, joka on tuomittu kuolemaan lapsenmurhasta. Tämän todellisen henkilön Helen Walkerin tarinaa avaa Yrjö Hirn teoksen esipuheessaan.

Kertomukseen Karoliina-kuningattaren Argylen herttuan pyynnöstä vaatimattomalle skotlantilaisnaiselle myöntämästä audienssista päättyy se tapahtumasarja, joka ennen kaikkea romaanissa meitä kiinnostaa. Se, mitä tämän jälkeen seuraa, on niin vähän merkitsevää, että julkasija on kerrassaan tuntenut houkutusta jättää se pois suomennoksesta. Vaikka niin kovakourainen on kyllä eduksi romaanin tarjoamalle yleisvaikutelmalle, on kuitenkin katsottu parhaaksi antaa tekstin esiintyä lyhentämättömänä. Onhan Knocktarlitien pastoraalisen idyllin kuvauksessa monta mielenkiintoista pikkupiirrettä --- --- .

Itselläni tosin oli vaikeuksia päästä tarinan imuun. Paitsi, että johdannossa oli omat puisevuutensa, ei  itse tarina alkanut mitenkään vauhdikkaasti. Johdantoluku ja päätöskappale ovatkin eräänlainen kehys itse tarinalle, kuten esipuheessa tuodaan esille. Johdannon minäkertojana on Mr Pattieson niminen herra, joka erään onnettomuuden seurauksena tapaa Edinburghiin matkalla olevan asianajan ja hänen avustajansa. Millä tavalla nämä asianajajat liittyvät itse tarinaan, jää hieman avoimeksi ja Mr Pattiesoninkin ääni haipuu kun itse tarina pääsee kunnolla vauhtiin.

Jeanie Dean lohdutaa sisartaan Effietä

 

Tarinan keskiössä on siis nuoren naisen, Jeanie Deanin, matka anomaan armoa sisarelleen Effielle, joka istuu Edinburghin vankilassa Tolboothissa, joka Mr Pattiesonia lainataksemme, kuten hän tapaamilleen asianajille kertoo, on Mid-Lothianin surullinen sydän.

Ja surullinen tämä tarina on. Päästyäni kunnolla tarinan imuun, petyin kuitenkin pahasti päästessäni loppuun.  Olisin toivonut, perätin odotin, toisenlaista, hieman onnellisempaa loppua, joskin loppusanat kertoivat sen oleellisen: mitä kylvät, sitä niität. 

Tarina sijoittuu siis 1700-luvulle, sen puolivälin paikkeille. Itse tarina on kaikkitietävän kertojan kuvailevaa ja kertovaa  tarinointia, joka on löyhästi sidoksissa johdantoon. Kukin luku alkaa jollain sitaatilla, ja tarinan lomassa on monenlaista runoa ja lorua, puhumattakaan latinankielisistä  sanomisista, joita ei ole suomennettu. Skotlannin ja englannin välinen ajankohtaan liittyvä juopa tulee esille, samoin kirkolliset eripurat. Oliko skotlanti katolinen, miksi presbyteerit vastustivat piispuutta, kuka oli John Knox tai Livingstone, johon viitataan? Miksi Jaakko VI mainitaan ensin ja sitten Jaakko II. Mitä olivat whigit ja toryt? Oliko Rob Roy todellinen historiallinen henkilö?

Joitakin historiallisia viitteitä minun oli pakko selvitellä, Niin ulalla näiden suhteen olin.  

Historia on toki kiintoisaa, mutta kaikkien yksityiskohtien mieleenpainaminen ja mielessäpysyminen taas eri asia. Skotlanti miljöönä on innoittava sekin. Tämä tarina otti alun jähmeyden jälkeen otteeseensa, sai edetessään aikaan kylmiä väreitä ja tipautti lopussa masennuksen alhoon. Näinkö tässä piti käydä? Itse olisin ollut hieman armollisempi. Mid-Lothianin sydäntä ei voi sanoa varsinaiseksi kristilliseksi teokseksi, joskin tässä on paljon uskonnollista pohdintaa juristiikan ja lakikäytännön ohella. Mid-Lothianin sydän on ilmestynyt Otavan julkaisemana aiemminkin, 1948.  Tämä Ex Libris -asu ei kuitenkaan ollut kaikkein parhain. Sivuja käännellessä selkämys natisi ikävästi ja irtosi liimauksistaan. Tarina kuitenkin omasta pettymyksestäni huolimatta ei ole niin huono, että sen pitäisi lopullisesti kadota paperinkierrätyksen uumeniin. Olen aiemmin lukenut Scottin Ivanhoen, johon tarinaan voisi jossain vaiheessa palatakin. Lukisin kyllä mielelläni enemmänkin Skotlantiin sijoittuvia tarinoita. Lukupöydälleni olen hankkinutkin Kaisa Viitalan Klaanin suojeluksessa -teoksen, jonka aiempi osa ryöpsäytti todella ihastuttava lukujäljen. Toivottavasti en tule pettymään tähän jatko-osaan. 

Helmet 2025 -lukuhaaste kohta  45. Kirjassa on isä ja tytär 

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana

 

Kaisa Viitala

Klaanin vieraana

Karisto, 2024

460 s.

Fingal Mac Torrian oli nostanut ja kantanut Agnesia lukemattomia kertoja kuluneina kuukausina, joten ei olisi pitänyt tuntua erityisen kiusalliselta istua satulassa tämän rintaan nojaten. Mutta sitä se sittenkin oli. Agnes koetti olla tuntematta miehen sydämen voimakasta tasaista sykettä poskensa alla. Hän koetti olla tiedostamatta miehen tuoksua, joka oli sekoitus havuja, hevosta ja pakkasilmaa. Hän koetti olla välittämättä tämän käsivarsien lämmöstä, kun ne lepäsivät rentoina hänen kummallakin puolellaan ohjia pidellen. Ennen kaikkea Agnes koetti olla huomaamatta sitä värinää, jonka tämä kaikki hänessä herätti. 

Ah! Tässäpä tarina, jonka parissa viihtyi. Romantiikkaa ja jännitystä hieman epätavallisessa näkökulmassa. Tätä luki ilman takkuamista, nopeasti, ei jankaten tai  miettien, vaan eläytyen, edeten, malttamatta laskea kirjaa käsistään, mutta pakkohan se välillä oli, jos nukkuakin aikoi. 

Teoksen päähenkilö on Agnes Hunter, 17-vuotias nuori nainen, joka on sntymästään asti ollut raajarikko. Tarkkaa diagnoosia ei anneta, mutta kävelykyky on rajoittunut, kipuja ja rajoituksia paljon. Vanhemmat ovat kuitenkin olleet rakastavia ja kasvattaneet tyttärensä kaikkien hienostoperheen sääntöjen mukaan, vaikka "rakkautta aviollisesti" ei luvatakaan. 

Agnesin koti, Hackney, on Lontoossa. Agnesin vanhemmat lähtevät Amerikkaan ja lähettävät Agnesin setänsä luokse Edinburghiin. Sedän perheeseen kuuluvat paitsi liikemiessetää Colinia, hänen vaimonsa Emily sekä serkku Lily, joka katsoo ja kohtelee Agnesia nureksien. Agnes saa avukseen palvelustyttö Millien.

Agnesin elämä saa uuden suunnan, kun hän pääsee tanssiaisiin, jossa tosin joutuu istumaan paikallaan, mutta häneen kiinnittää huomiota Fingal McTorrian, jota pelätään mutta myös katsellaan sydän syrjällään. Käy  niin, että Agnes saa kutsun Fingalin luokse tämän siskon kutsumana, josta Agnes kieltäytyy, mutta Colin-herra puuttuu tilanteeseen ja käskee ottaa kutsun vastaan, koska kyse on hänen liikeasioiden onnistumisesta. Mitä siitä, että Fingalista puhutaan "naisten kaatajana". Colinin ja Fingalin välillä on myös vanha konflikti, joka liittyy Fingalin isän joutumiseen maanpakoon. Colin osoittautuu  henkilönä melkoiseksi despootiksi, joka ei kaihda lyömästä raajarikkoa veljentyttöä omien etujensa edistämiseksi.

Englannin ja Skotlannin historiallinen kytkös liittyy vahvasti tarinaan. ja on osa tarinan viehätystä. Fingal on skotti ja klaanin päällikkö isänsä ollessa maanpaossa. Agnes ystävystyy Fingalin siskon kanssa ja erinäisten väärinkäsitysten johdosta tai niistä huolimatta, miten päin asiaa nyt tahtoo arvioida, Agnes lähtee Skotlantiin Fingal McTorrianin kartanoon Gilleshieliin Fingalin siskon, Ailshan seuraksi.

Klaanin vieraana on romaani täynnä Skotlannin historiaa, klaanielämää ja romantiikkaa. ja juonitteluja. Skotlanti on aina kiehtonut minua ja suuri osa tämän teoksen viehättävyyttä ja kiinnostavuutta onkin Skotlantiin liittyvät seikat, kuten gaelin kieli, klaanien merkitys ja toiminta. 1700-luvun historialliset aspektit liittyen uskonnollisiin ja vallanperimyskysymyksiin. Agnes on anglikaani, Colin-sedän perhe presbyteerejä ja Fingalin perhe katolinen. Skotlantilaiset tavat, joissa on ripaus taikauskoa ovat myös kiinnostavia. Mitenkään uskonnollinen teos tämä ei kuitenkaan ole, vaan kyse on enemmän historiallisista seikoista. 

Tarinaa viedään eteepäin kaikkitietävän kertojan toimesta,  ensijaisesti Agneksen näkökulmasta. Teos jakautuu neljään osaan ja nimettyihin lukuihin. Tässä onkin erikoinen näkökulma-aspekti, sillä luvun nimenä "Toisin silmin"  toistuu aika ajoin. Nämä Toisin silmit -tilanteet ovat Fingalin näkökulmaa. Fingalin, jolla on kaksi luontoa. Kiltti ja sydämellinen ja sitten se toinen, raju on kovaotteinen. Kieli on suurelta osin kirjakieltä, Agneksen palvelustyttö Millie puhuu murretta, kutusen Agnesia "neiriksi". Siellä täällä on gaelin-kielisiä sanoja, joista olisi kiva olla perillä. Kerronta on sujuvaa ja hyvin etenevää, mukaansatempaavaa juonenkuljetusta ja draamankaari on loppua kohden nouseva ja yllättäväkin rajuudessaan. Ei todellakaan mikä tasapaksu rakkaushöttö.

Teoksen kannet ovat upeat sisäliepeineen kaikkineen. Harmi, että kansien tekijästä ei ole mainintaa. Tekoälyäkö kenties käytetty?

Minä todella pidin tästä tarinasta ja odotan innolla jatkoa tarinaan , jota on Kaisa Viitalan omien sanojen mukaan tulossa kolmen osan verran. Romanttisesta juonteesta huolimatta tässä ei kuljeteta tarinaa vaaleanpunaisten silmälasien kautta, vaan ollaan hyvinkin inhimillisessä ja elävässä lähestymistavassa. Tässä tulee hyvin esille, kuinka vaikeaa rajoitetun liikkumisen omaavan henkilön elämä on ollut, jos se kohta on vaikeaa nykyaikanakin.

Kaisa Viitala, tyttönimeltään Ikola, on aiemmin kirjoittanut, myös Skotlantiin littyvän Ylämaa-trilogian, johon mielelläni myös tutustuisin. Minulle on hieman epäselvää tuo Skotlannin historia ja hieman epäselväksi se jää tämänkin luettuani. Täytyy varmaan perehtyä asiaan tarkemmin. 

--

Tämä teos sopisi hyvin moneen ja monen haasteen kohtaan, mutta päädyin valitsemaan

Pohjoinen 2025 -lukuhaaste kohta 10:  Kirja, jonka päähenkilö haluaisin olla.

--

Kirsin bookclub: Nokkelaa dialogia ja ajankuvausta

Amman kirjablogi: Jymypaukku. "Henkilöhahmoja kuvataan reippaasti isolla pensselillä - hajuttomia ja mauttomia sivuhahmoja ei tässä tarinassa juurikaan ole."

Jean Estoril: Anne Skotlannissa

 

Jean Estoril

Anne Skotlannissa

Alkuteos: Drina dances again

Suomennos: Ritva Toivola

Tammi, 1997

204 s.

Kuvitus: Jenny Sanders

Kannen suunnittelu: Markko Taina

 

Aloitus: Anne istui penkillä Lincoln's Inn Fields -aukiolla. Oli toukokuun ensimmäinen tiistai, kello puoli yhdeksän ja kohta hänen pitäisi kiiruhtaa Dominickin balettikouluun Red Lion Squarelle. Koska pääsiäinen oli ollut niin myöhään, balettitunnit ja tavalliset koulutunnit alkoivat poikkeuksellisesti samana päivänä. Lukukauden ensimmäisenä päivänä ei saisi myöhästyä.

Anne on 14-vuotias, balettia 10-vuotiaasta päämäärätietoisesti harrastanut orpotyttö, joka asuu isovanhempiensa kanssa. Sen, että hän todellisuudessa on kuuluisan balettitansijan Elisabeth Ivoryn tytär, hän haluaa pitää salassa, sillä hän haluaa pärjätä omilla taidoillaan. Tarinankerronta  on aika yksioikoista. Tarina etenee kaikkitetävän kertojan kertomana. Dialogia on hyvin vähän, mutta toki sitäkin löytyy.

Tarinaan sisältyy tavallista arkea kouluineen ja ystävyyssuhteineen, johon mahtuu myös niitä ikäviä hahmoja. Baletin maailma on raadollinen. Se tulee tässäkin esille, vaikka vaivihkaa, kateutena. Kuinka todenmukaisen kuvan teos antaa, voi itsetykönään miettiä. Ainakin se, kuinka tärkeää oikea kehonrakenne on harrastukselle, tulee selkeästi esille. 

Suomennoksen nimi Anne Skotlannissa on hieman, no, ei ehkä kaikkein onnistunein. Itseäni tosin teoksessa kiinnosti juuri Skotlanti-teema, ja takakannen mainita sisäoppilaitokseen. Skotlantiin päästään kuitenkin vasta loppupuolella (yli sadan sivun jälkeen). Alkupuoli vietetään Lontoossa ja välillä vieraillaan jossain junamatkan päässä. Teoksessa on paljon paikannimiä, osa ehkä fiktiota, mutta osa ehkä ihan oikeita. Skotlannin historiaan liittyviä viittauksia on loppupuolella, kun Lontoosta päästään Edinburghiin, myös luontokuvausta teoksessa on jonkin verran. 

Itse jäin jonkin verran miettimään suomennosta myös muun kuin nimivalinnan vuoksi. Anne ystävä Jenny asuu maalla ja haaveilee maatalousopinnoista. Jäin miettimään, onko Englannissa ollut mahdollisuus opiskella maataloutta maatalousoppilaitoksissa, ja jos, niin millaisia.  Alkuperäisteos on ilmestynyt 60-luvun alussa. 

Paitsi nimeä, jonka alkuperäisteoksen nimi olisi kirjaimellisesti Drina tanssii jälleen, on päähenkilön nimi suomalaistettu Anneksi. Huomioitavaa on, että Drinan/Annen koko nimi on Andrina Adamo, jota Anne ei siis käytä, koska hän haluaa pitää taustansa salassa. En tiedä, mutta minusta tuntuu, ettei muita henkiöiden nimiä, ei ainakaan kaikkia ole suomalaistettu. Nimissä minua häritsee nimi Igor Dominic. Tämä, kun on, paitsi Dominickin koulun omistajan nimi, myös tämän pojan nimi. Loppupuoella tulee kohtaus, jossa on vaikea ymmärtää puhuuko tässä koulun omistaja vai kenties omistajan poika.  .

Uskoisin, että sarja on suunnattu lähinnä 10 +/- lukijoille. Lapsille suunnattujen hevoskirjojen ohella Anne-sarja on kuitenkin raikas poikkeavuus ja tuo näkökulmaa balettiharrastukseen siitä  kiinnostuneille.

Tyttökirjallisuuden saralla Estorilin Anne-sarja on harvinaisuus. Sarjassa on yhteensä yksitoista osaa, suomennettuja tosin vain viisi ensimmäistä. Anne Skotlannissa on sarjan viimeinen suomennettu teos ja ensimmäinen, jonka minä olen lukenut.

Teossarja alkoi  yksinkertaisuudestaan huolimatta kiinnostaa minua ja etsinkin lisätietoa niin kirjoista kuin kirjailijasta. Jean Estoril on nimimerkki, jonka taakse kätkeytyy tuottelias kirjailija Mabel Esther Allan. 

Yritin etsiä suomennettuja sarjan osia nettiantikvariaateista ja löysinkin muutaman. Ovat vain kovin tyyriitä. Kaiken kaikkiaan näitä tuntuu olevan vaikea löytää. Täytyy ehkä tutkia kirjaston antia.

---

Cilla on lukenut Estorillin sarjasta osan kolme, Anne sisäoppilaitoksessa, joka kiinnostaisi minuakin.

---

Helmet 2025 -lukuhaaste kohta 40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys.