Kaisa Viitala: Klaanin vieraana

 

Kaisa Viitala

Klaanin vieraana

Karisto, 2024

460 s.

Fingal Mac Torrian oli nostanut ja kantanut Agnesia lukemattomia kertoja kuluneina kuukausina, joten ei olisi pitänyt tuntua erityisen kiusalliselta istua satulassa tämän rintaan nojaten. Mutta sitä se sittenkin oli. Agnes koetti olla tuntematta miehen sydämen voimakasta tasaista sykettä poskensa alla. Hän koetti olla tiedostamatta miehen tuoksua, joka oli sekoitus havuja, hevosta ja pakkasilmaa. Hän koetti olla välittämättä tämän käsivarsien lämmöstä, kun ne lepäsivät rentoina hänen kummallakin puolellaan ohjia pidellen. Ennen kaikkea Agnes koetti olla huomaamatta sitä värinää, jonka tämä kaikki hänessä herätti. 

Ah! Tässäpä tarina, jonka parissa viihtyi. Romantiikkaa ja jännitystä hieman epätavallisessa näkökulmassa. Tätä luki ilman takkuamista, nopeasti, ei jankaten tai  miettien, vaan eläytyen, edeten, malttamatta laskea kirjaa käsistään, mutta pakkohan se välillä oli, jos nukkuakin aikoi. 

Teoksen päähenkilö on Agnes Hunter, 17-vuotias nuori nainen, joka on sntymästään asti ollut raajarikko. Tarkkaa diagnoosia ei anneta, mutta kävelykyky on rajoittunut, kipuja ja rajoituksia paljon. Vanhemmat ovat kuitenkin olleet rakastavia ja kasvattaneet tyttärensä kaikkien hienostoperheen sääntöjen mukaan, vaikka "rakkautta aviollisesti" ei luvatakaan. 

Agnesin koti, Hackney, on Lontoossa. Agnesin vanhemmat lähtevät Amerikkaan ja lähettävät Agnesin setänsä luokse Edinburghiin. Sedän perheeseen kuuluvat paitsi liikemiessetää Colinia, hänen vaimonsa Emily sekä serkku Lily, joka katsoo ja kohtelee Agnesia nureksien. Agnes saa avukseen palvelustyttö Millien.

Agnesin elämä saa uuden suunnan, kun hän pääsee tanssiaisiin, jossa tosin joutuu istumaan paikallaan, mutta häneen kiinnittää huomiota Fingal McTorrian, jota pelätään mutta myös katsellaan sydän syrjällään. Käy  niin, että Agnes saa kutsun Fingalin luokse tämän siskon kutsumana, josta Agnes kieltäytyy, mutta Colin-herra puuttuu tilanteeseen ja käskee ottaa kutsun vastaan, koska kyse on hänen liikeasioiden onnistumisesta. Mitä siitä, että Fingalista puhutaan "naisten kaatajana". Colinin ja Fingalin välillä on myös vanha konflikti, joka liittyy Fingalin isän joutumiseen maanpakoon. Colin osoittautuu  henkilönä melkoiseksi despootiksi, joka ei kaihda lyömästä raajarikkoa veljentyttöä omien etujensa edistämiseksi.

Englannin ja Skotlannin historiallinen kytkös liittyy vahvasti tarinaan. ja on osa tarinan viehätystä. Fingal on skotti ja klaanin päällikkö isänsä ollessa maanpaossa. Agnes ystävystyy Fingalin siskon kanssa ja erinäisten väärinkäsitysten johdosta tai niistä huolimatta, miten päin asiaa nyt tahtoo arvioida, Agnes lähtee Skotlantiin Fingal McTorrianin kartanoon Gilleshieliin Fingalin siskon, Ailshan seuraksi.

Klaanin vieraana on romaani täynnä Skotlannin historiaa, klaanielämää ja romantiikkaa. ja juonitteluja. Skotlanti on aina kiehtonut minua ja suuri osa tämän teoksen viehättävyyttä ja kiinnostavuutta onkin Skotlantiin liittyvät seikat, kuten gaelin kieli, klaanien merkitys ja toiminta. 1700-luvun historialliset aspektit liittyen uskonnollisiin ja vallanperimyskysymyksiin. Agnes on anglikaani, Colin-sedän perhe presbyteerejä ja Fingalin perhe katolinen. Skotlantilaiset tavat, joissa on ripaus taikauskoa ovat myös kiinnostavia. Mitenkään uskonnollinen teos tämä ei kuitenkaan ole, vaan kyse on enemmän historiallisista seikoista. 

Tarinaa viedään eteepäin kaikkitietävän kertojan toimesta,  ensijaisesti Agneksen näkökulmasta. Teos jakautuu neljään osaan ja nimettyihin lukuihin. Tässä onkin erikoinen näkökulma-aspekti, sillä luvun nimenä "Toisin silmin"  toistuu aika ajoin. Nämä Toisin silmit -tilanteet ovat Fingalin näkökulmaa. Fingalin, jolla on kaksi luontoa. Kiltti ja sydämellinen ja sitten se toinen, raju on kovaotteinen. Kieli on suurelta osin kirjakieltä, Agneksen palvelustyttö Millie puhuu murretta, kutusen Agnesia "neiriksi". Siellä täällä on gaelin-kielisiä sanoja, joista olisi kiva olla perillä. Kerronta on sujuvaa ja hyvin etenevää, mukaansatempaavaa juonenkuljetusta ja draamankaari on loppua kohden nouseva ja yllättäväkin rajuudessaan. Ei todellakaan mikä tasapaksu rakkaushöttö.

Teoksen kannet ovat upeat sisäliepeineen kaikkineen. Harmi, että kansien tekijästä ei ole mainintaa. Tekoälyäkö kenties käytetty?

Minä todella pidin tästä tarinasta ja odotan innolla jatkoa tarinaan , jota on Kaisa Viitalan omien sanojen mukaan tulossa kolmen osan verran. Romanttisesta juonteesta huolimatta tässä ei kuljeteta tarinaa vaaleanpunaisten silmälasien kautta, vaan ollaan hyvinkin inhimillisessä ja elävässä lähestymistavassa. Tässä tulee hyvin esille, kuinka vaikeaa rajoitetun liikkumisen omaavan henkilön elämä on ollut, jos se kohta on vaikeaa nykyaikanakin.

Kaisa Viitala, tyttönimeltään Ikola, on aiemmin kirjoittanut, myös Skotlantiin littyvän Ylämaa-trilogian, johon mielelläni myös tutustuisin. Minulle on hieman epäselvää tuo Skotlannin historia ja hieman epäselväksi se jää tämänkin luettuani. Täytyy varmaan perehtyä asiaan tarkemmin. 

--

Tämä teos sopisi hyvin moneen ja monen haasteen kohtaan, mutta päädyin valitsemaan

Pohjoinen 2025 -lukuhaaste kohta 10:  Kirja, jonka päähenkilö haluaisin olla.

--

Kirsin bookclub: Nokkelaa dialogia ja ajankuvausta

Amman kirjablogi: Jymypaukku. "Henkilöhahmoja kuvataan reippaasti isolla pensselillä - hajuttomia ja mauttomia sivuhahmoja ei tässä tarinassa juurikaan ole."