 |
| Kansi: Mari Kopteff. Kuva Kustantajan sivulta. |
Judith Monk
Pimeän valtakunta
Alkuteos:
Kääntäjä Pentti Saaritsa
Aviador, 2024
137 s.
Kiinnostuin tästä, hollannin juutalaisen, Irlannissa asuvan oopperalaulajan teoksesta Marjatan mainitessa tästä taannoin kommentissaan. Nähdessäni tämän sitten kirjastokäynnillä uutuushyllykössä tartuin kiinni. Pimeän valtakunta kertoo toisesta maailmansodasta ja juutalaisten vainoista hieman erilaisesta näkökulmasta. Judith Monk kirjoittaa muistojaan menetyksen näkökulmasta.
Kannan mukanani perhehistoriaani, luonnollisestikin vertaamalla sitä vuosien mittaan tapahtuvaan kehitykseen. Ajattelen aina sen olevan heidän tarinansa, ei omani, kunnes alan nähdä itseni - ja tunnen muiden näkevän minut - heidän tarinansa läpi, ja kunnes lopulta minä olen heidän tarinansa."
Luvut on nimetty kaupunkien, sukulaisten ja ystävien mukaan. On muistoja ja hetkiä. On taidetta ja musiikkia, sofistikoitunutta elämää. Hyvin, hyvin erikoinen teos, koskettava. Takakansiteksissä mainitaan "ylisukupolviset traumat".
"Sietämättömät muistot, niiden ihmisten haamut jotka olivat olleet heidän omaa lämpöään olemalla heidän perhettään ..."
Sietämättömät muistot, joista ei puhuttu, muistot, joita ei enää voinut syntyä, koska ― "pimeys levisi rautasaappain".
Hieno pieni teos, jossa tosin oli ikävän paljon kirjoitusvirheitä.
Kesäkuun 22. päivänä 1949 äitini ja hänen vanhin veljensä ovat yksin merenrantatalossa Zandvoortissa.
Kun lukemista jatkaa alkaa ihmetellä vuosilukua. Silloinhan sota oli lopussa, ei enää raskaita saappaita, ei enää talonvaltaamisia. Mitä ilmeisimminkin vuosiluvun pitäisi olla 1939 tai paremminkin 1940, jolloin Saksa miehitti Hollannin.
---
Helmet 2025 -lukuhaaste kohta 14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon. Pentti Saaritsalle niitä on kertyjä useampikin.
---
Muualla blogeissa:
Marjatan kirjat ja mietteet: Todistusvoimainen kerronta "nostaa ihon kananlihalle Mikä valtava kulttuurin ja sivistyksen tuho"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti