Anni Swan: Pauli on koditon!

 

 

 

Anni Swan

Pauli on koditon

WSOY, 1963 (5. painos)

157 s.

 

Mielessäni on jo jonkin aikaa ollut, että pitäisi lukea tämä tarina uudelleen, ja nytpä tuli mitä mainioin hetki ja tilanne, kun vastaan tuli Kyyti 2025 -lukuhaaste, jossa tammikuu on nimetty Annien kuukaudeksi ja ensimmäisenä mainitaan Anni Swan, jonka syntymästä tulee 150 vuotta.

Huom. Kaaviossa on virhe. Miili pitäisi olla Miila

Pauli on koditin, on tarina Kurkialan suvusta. Tarina alkaa esiluvulla, jossa Anni Swan kuvaa tämän hämäläisen talonpoikaissuvun syntyä ja vaiheita. Tässä esiluvussa tulee vastaan yksi kerronnallinen kömmähdys sukulinjaan liittyen, mikä johtuu siitä, että sukuselvitys on vaillinainen ja sen tarkoitus on vain antaa tietää, minkälaiseen sukuun pieni Pauli-poika tuodaan eräänä tammikuisena päivänä.

"Avioparin ainoa poika Paavali oli kuollut lapsena. Molemmat tyttäret Helena ja Paula saivat sen ajan vaatimuksen mukaisen täydellisen koulukasvatuksen. Helena meni naimisiin serkkunsa, Martin pojan kanssa, ja nuorempi sisar joutui kartanossa maanviljelystä opiskelevalle luutnantti Platenille. Ankara kulkutauti vei hautaan tohtori Kurkialan ja Helenan yhdellä haavaa, ja heidän pieni poikansa Elmer otettiin kasvatiksi Kurkialaan. 

Aiemmin oli mainittu, että kuinka "Tuomas oli käynyt Mustialan maanviljelysopiston, toinen Martti-niminen luki lääkäriksi." 

Tämä kohta pysäytti minut.  Lukiko myös Martin poika itsensä tohtoriksi? Minun täytyi ihan pohtia, kenen kanssa Helena oikein olikaan naimisissa, mutta kyllähän se selkeästi sanotaan, että serkkunsa, Martin pojan. Miehen nimeä ei vain mainita. Eikä sen enempiä muutenkaan. Hyvin ylimalkaista, sanoisin.

No, muuten tarina oli ihan mukava sukutarina, jossa suvun matriarkka Jenny jättää kuolemansa jälkeen talon emännyyden tyttärentyttärelleen Annalle, koska molemmat omat tyttäret ovat ehtineet hekin kuolla. Paulan mies Artur Platen on avioitunut uudelleen viipurilaisen Miila Teleginin kanssa ja saanut kaksi tytärtä Vastin ja Sonjan. Vasti on tullut äitiinsä, on kopea, mutta Sonja on ystävällinen luonne.

Kiinnostavaa olisi analysoida Swanin nimivalintoja. Suomalaiset nimet versus vieraammat. Hieman tarinan taustalla on nähtävissä suomalaisuuden ja vierasmaalaisuuden vastakkainasettelu. Miila ei tykkää, että Anna ottaa pikkuisen kulkupojan Paulin hoteisiinsa ja omakseen, sehän tarkoittaisi Vastin ja Sonjan perintöjen pienemistä. Teleginit ovat kauppiasukua ja Miilan veli äiteineen  pistää suunnitelman pystyyn. Paulista on päästävä eroon. Annan ollessa Hämeenlinnassa hoitamassa adoptioasiaa tulee Kurkialaan Laina Kuukka -niminen nainen, joka väittää Paulin olevan hänen sisarensa lapsi vieden tämän mukanaan. 

Ja eipä juonesta sitten sen enempää, paitsi, että kyllähän kaikki käy lopulta hyvin päin. - Miksi Mimmi ei enää paista lättyjä Kurkialan keittiössä? on taikasanat, jotka Lappeenrantaan päätyneen Paulin johdattavat takaisin rakkaaseen Kurkialaan rakkaan Anna-tädin hoiviin ja se isäasiakin selviää.

Pauli on koditon on tarina suvusta, suomalaisuudesta ja maasta. Parasta teoksessa onkin sen juurevuus. Köyhyyden ja hyvinvoinnin vastakkainasettelu on tosin vahva. Mietinkin lukiessani, mihin aikaan tämä tarina voisi sijoittua. Teos on alunperin ilmestynyt sodan jälkeen 1946, mutta ajankuva on varhaisempi. Teoksessa tulee esiin muun muassa torpparius. 

Sauna-Kaapon asumus oli omaa laatuaan. Asuttuaan perheineen kolme vuotta Vehmassalon saunassa vieraiden ihmisten luona hän touhukkaan eukkonsa nalkutuksiin väsyneenä alkoi rakentaa mökkiä pienelle Lammassaarelle, josta ei tarvinnut maksaa kuin viisi päivätyötä vuodessa.  

Aloin myös miettiä, milloin Mustialan maatalousopisto perustettiin ja kaiveltuani tiedon esiin, sain selville, että se on perustettu niinkin varhain kuin 1840, mutta 1900-luvun alkuvuosikymmenellä siitä varsinaisesti tuli maatalousopisto, kun se aiemmin oli ollut oppilaitos. Agronomeja alettiin kouluttaa 1865. Ehkä ajankuva on sitten tuossa 1900-luvun ensimmäisessä vuosikymmenessä. 

Kerronnallisesti tarinaa vie eteenpäin kaikkitietävä kertoja, kuvaillaan ja tunteillaan. Henkilöt ovat persoonallisuuksia hyvässä ja pahassa. Luonnekuvausta löytyy ja yksilöllisyyttäkin, erityisesti Mimmi-keittäjässä, jonka puheenvarresta löytyy ruotsinkielen (?) vaikutteita:

Klookki, tröstata, Sturski, triivastu. Erikoisempia ilmaisuja käyttää myös Sauna-Kaapo, kuten siukkuuttaan, sairaan makuinen. 

Ajallisesti tarina etenee vauhdikkaasti, eikä kaikkea kerrota. Väliin jää paljon ilmaa. Olisin lukenut ehkä hieman enemmänkin Paulin kokemuksista ja tapahtumat ja tunnelmat Kurkialassa Paulin poissaolessa olisivat olleet myös kiintoisia. Kaiken kaikkiaan tämä on kuitenkin kiehtova tarina rikoksesta ja sen ratkaisusta, elämästä iloineen ja suruineen. Mistä pidin erityisesti oli teoksen lopetus, joka myös kuvaa hyvin tämän teoksen henkeä. Itse maatalon tyttärenä en voi koskaan liikaa tuoda esiin maan merkitystä hyvinvoinnille. Maasta tulee pitää huolta, sen hyvinvointi on meidän hyvinvointimme perusta.

"Paulin kasvoista hänen katseensa siirtyi ulos. Ikkunasta hän näki ruisvainion heleän vihannan laihon. Kurkialan pellot! Sukupolvien työn ja ponnistelun hedelmä" Miten hän olikaan pelännyt niiden joutuvan vieraisiin käsiin! Tuossa lepäsi nyt oikea Kurkiala, vanhojen talonpoikien jälkeläinen, unessa hymyillen. Tuo hento käsi oli varttuva, oli kerran täynnä tarmoa jatkava isien työtä.

 ---

Kyyti 2025 kohta 1a: Annien tammikuu / Anni Swan 150 vuotta